Miten olenkaan eksynyt vuosia sitten karaoken pariin. Luulin hoitavani sieluni haavoja, etsiväni itseäni ja toteuttavani vihdoinkin omaa luovuuttani.
Mitä tapahtuikaan? Jouduin suoraan luovuuden ja pimeyden taistelukentälle. Helvetissä varmasti on tälläista.
Karaokessa kukkii kateus, vihamielisyys, omahyväisyys, itsekkyys, epäoikeudenmukaisuus, epärehellisyys, vallanhimo, ja se kylvää paikkaan kuin paikkaan pimeyden kylmiä seittejä. Jokainen aistii ne, mutta ei uskalla tuntea niitä.
Mitä on tapahtunut? Karaoke ei sovi yksinkertaisesti suomalaiseen kulttuuriin. Innokkaita, lahjakkaita laulajia löytyy, mutta miksi heitä mäiskitään kepeillä pitkin kupeita?
Toiseksekseen siksi, että kilpailuhenki ei sovi karaokeen lainkaan. Voiko luovuudella, sielun lahjalla kilpailla? Hampaat pitkinä raastetaan kanssakilpailijoita, jekutetaan piiriin kuulumattomia ja käytetään valtaa omien katkeruuksien purkamiseen. Kohteina viattomat, hyväksyntää etsivät herkät ihmiset. Tai ihmiset, jotka haluaisivat kuuntelijoiden nauttivan, tai ihmiset, jotka jollakin keinolla yrittää vakuuttaa itsellensä vielä olevansa olemassa, edes oman äänensä tai jopa örinänsä kautta!
Temmelsin tyhmänä tätä kenttää pitkin, kunnes tajusin; muillakin kuin baarikärpäsillä on lätkääjiä.
Kuulin valitusta, vaikerrusta, ilkeitä sanoja, huomasin ilkeitä "fibroja", eikä vastuussa ollut kukaan! Vähemmästäkin alkaa koko maailma pelottaa. Viattomuusko, hyväuskoisuusko ne ovatkin ne pahimmat piirteeni? Tietysti, sillä silloin en kyennyt ajoissa erottamaan hyvää pahasta - kun ne näyttävät aluksi aivan identtisiltä. Kun tajusin sen, olin jo ansassa.
Nuo lätkääjät hiipivät kotiini asti ja täällä istun ja mietin, miksi sittenkään en tyytynyt olemaan näkymätön ja olematon, kuten tähänkin asti olin ollut? Miksi uskoin että kaikilla olisi yhtä vilpitön ymmärrys ja halu kuin minulla oli. Kaikki kurahti nurinpäin.
Minut liiskattiin, loattiin, tekoni sanani vääristeltiin. Lauluni mollattiin, haluni haudattiin. Minulle sanottiin, olet ainoa, olet poikkeus... Silti tiedän että en ole ainoa, enkä ensimmäinen, enkä viimeinen uhri. Mistä tämä ystävät kertoo?
Pääni ei silti kumaraan taivu, taistelen taisteluni loppuun. Puolustan kun heikompien ja oman itseni puolustajaksi olen lapsesta asti oppinut. Vääryys on sana joka saa minuun häränvoimat.
Tämä kirjoitus on tarkoitettu vakavaan harkintaan. Sillä jonain päivänä sinäkin voit tietää sen mitä minä tiedän - ja joista asioista en voi tässä vaiheessa muuta tehdä - kuin varottaa.
Miettikää annatteko karaokekärpäsen purra itseänne. Sillä on tapana muuttua hirvikärpäsen kaltaiseksi - Ajaen intohimoiset laulajat toistensa kurkkuun, repiä auki parisuhteita, erottaa ystävät, vangita ajatukset, samalla kupaten sinua - kunnes juokset kuin mieletön metsäkuningasnelukka noita pikku imijöitä karkuun.
Kerropa pahasta olostasi kenellekään, tai kysy vaikka hyvällä - niin sinä olet karaokeammattilaisten vihollinen. Mitä korkeammalle kipuat sitä ylempää sinua yritetään pudottaa, surutta!
Jos kellon saisin taaksepäin vääntää - laulelisin metsille ja tuulten mukana, kuten lapsena tein.
Laulusta, maineesta viis,kunniasta ei senttiäkään. Voitto - ainoa voitto on, että taivutan vielä tämän sotkuisen lankani suoraksi - hintaan mihin tahansa. Taistelen minuuteni puolesta kuin leijona. Tilinteon aika koittaa jokaisella. Jos minulla nyt - muilla myöhemmin. Nuo rumasti lausutut kummitukset piinavat minua ja virittelevät harhaisia ajatuksia. Mutta niillä on näkymättömät siivet ja ne osaavat takaisin sinne paikkaan mistä ovat lähtöisinkin - entistä äkäisempinä, eikä niitä pidätä mikään - en edes minä joka olen noiden kauhistuksien väliaikaisena levähdyspaikkana. En vaikka ehkä tahtoisinkin... Ne eivät tee sovintoa kenenkään kanssa, vaan ne elävät pimeyden varjoissa ja tarvitsevat voimaa juuri hyväukoisilta ihmisiltä. Palaten niiden kotiin luovuuden ja pimeyden taistelukentälle ja niiden luojiin.
Sellaista se on karaokekärpäsen puremisen jälkeen. Hyrisevät hyrrääjät ja joukkoonhaalijat alkavat vain lätkätä ja purra itse. Ajaen tosiasiassa itseään, omaa varjoaan takaa! Tuossa piinaavimmassa ajojahdissa sitten loppuu suurimmaltakin tuntuvat vallanvoimat - jäljelle jää vähemmän kuin tyhjyys. Kammottavaa!
Mitä tapahtuikaan? Jouduin suoraan luovuuden ja pimeyden taistelukentälle. Helvetissä varmasti on tälläista.
Karaokessa kukkii kateus, vihamielisyys, omahyväisyys, itsekkyys, epäoikeudenmukaisuus, epärehellisyys, vallanhimo, ja se kylvää paikkaan kuin paikkaan pimeyden kylmiä seittejä. Jokainen aistii ne, mutta ei uskalla tuntea niitä.
Mitä on tapahtunut? Karaoke ei sovi yksinkertaisesti suomalaiseen kulttuuriin. Innokkaita, lahjakkaita laulajia löytyy, mutta miksi heitä mäiskitään kepeillä pitkin kupeita?
Toiseksekseen siksi, että kilpailuhenki ei sovi karaokeen lainkaan. Voiko luovuudella, sielun lahjalla kilpailla? Hampaat pitkinä raastetaan kanssakilpailijoita, jekutetaan piiriin kuulumattomia ja käytetään valtaa omien katkeruuksien purkamiseen. Kohteina viattomat, hyväksyntää etsivät herkät ihmiset. Tai ihmiset, jotka haluaisivat kuuntelijoiden nauttivan, tai ihmiset, jotka jollakin keinolla yrittää vakuuttaa itsellensä vielä olevansa olemassa, edes oman äänensä tai jopa örinänsä kautta!
Temmelsin tyhmänä tätä kenttää pitkin, kunnes tajusin; muillakin kuin baarikärpäsillä on lätkääjiä.
Kuulin valitusta, vaikerrusta, ilkeitä sanoja, huomasin ilkeitä "fibroja", eikä vastuussa ollut kukaan! Vähemmästäkin alkaa koko maailma pelottaa. Viattomuusko, hyväuskoisuusko ne ovatkin ne pahimmat piirteeni? Tietysti, sillä silloin en kyennyt ajoissa erottamaan hyvää pahasta - kun ne näyttävät aluksi aivan identtisiltä. Kun tajusin sen, olin jo ansassa.
Nuo lätkääjät hiipivät kotiini asti ja täällä istun ja mietin, miksi sittenkään en tyytynyt olemaan näkymätön ja olematon, kuten tähänkin asti olin ollut? Miksi uskoin että kaikilla olisi yhtä vilpitön ymmärrys ja halu kuin minulla oli. Kaikki kurahti nurinpäin.
Minut liiskattiin, loattiin, tekoni sanani vääristeltiin. Lauluni mollattiin, haluni haudattiin. Minulle sanottiin, olet ainoa, olet poikkeus... Silti tiedän että en ole ainoa, enkä ensimmäinen, enkä viimeinen uhri. Mistä tämä ystävät kertoo?
Pääni ei silti kumaraan taivu, taistelen taisteluni loppuun. Puolustan kun heikompien ja oman itseni puolustajaksi olen lapsesta asti oppinut. Vääryys on sana joka saa minuun häränvoimat.
Tämä kirjoitus on tarkoitettu vakavaan harkintaan. Sillä jonain päivänä sinäkin voit tietää sen mitä minä tiedän - ja joista asioista en voi tässä vaiheessa muuta tehdä - kuin varottaa.
Miettikää annatteko karaokekärpäsen purra itseänne. Sillä on tapana muuttua hirvikärpäsen kaltaiseksi - Ajaen intohimoiset laulajat toistensa kurkkuun, repiä auki parisuhteita, erottaa ystävät, vangita ajatukset, samalla kupaten sinua - kunnes juokset kuin mieletön metsäkuningasnelukka noita pikku imijöitä karkuun.
Kerropa pahasta olostasi kenellekään, tai kysy vaikka hyvällä - niin sinä olet karaokeammattilaisten vihollinen. Mitä korkeammalle kipuat sitä ylempää sinua yritetään pudottaa, surutta!
Jos kellon saisin taaksepäin vääntää - laulelisin metsille ja tuulten mukana, kuten lapsena tein.
Laulusta, maineesta viis,kunniasta ei senttiäkään. Voitto - ainoa voitto on, että taivutan vielä tämän sotkuisen lankani suoraksi - hintaan mihin tahansa. Taistelen minuuteni puolesta kuin leijona. Tilinteon aika koittaa jokaisella. Jos minulla nyt - muilla myöhemmin. Nuo rumasti lausutut kummitukset piinavat minua ja virittelevät harhaisia ajatuksia. Mutta niillä on näkymättömät siivet ja ne osaavat takaisin sinne paikkaan mistä ovat lähtöisinkin - entistä äkäisempinä, eikä niitä pidätä mikään - en edes minä joka olen noiden kauhistuksien väliaikaisena levähdyspaikkana. En vaikka ehkä tahtoisinkin... Ne eivät tee sovintoa kenenkään kanssa, vaan ne elävät pimeyden varjoissa ja tarvitsevat voimaa juuri hyväukoisilta ihmisiltä. Palaten niiden kotiin luovuuden ja pimeyden taistelukentälle ja niiden luojiin.
Sellaista se on karaokekärpäsen puremisen jälkeen. Hyrisevät hyrrääjät ja joukkoonhaalijat alkavat vain lätkätä ja purra itse. Ajaen tosiasiassa itseään, omaa varjoaan takaa! Tuossa piinaavimmassa ajojahdissa sitten loppuu suurimmaltakin tuntuvat vallanvoimat - jäljelle jää vähemmän kuin tyhjyys. Kammottavaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
olipas sinulla vuodatus. Ettet vain olisi valvonut,nyt liikaa? Uskon,että tarkoitat joka sanaa,mutta olisit tietenkin voinut ilmaista asiasi hieman lyhyemmällä versiolla,jotta tällainen tyhmempikin lukia olisi sen tajunnut. Sillai selkokielellä.
Annoin tuon samaisen karaokekärpäsen purra minua n.neljä vuotta sitten,mutta olen laulellut lähinnä omaksi ilokseni ja ehkä muiden suruksi.
Oman karaokeni aloitin poistamaan suurta tuskaa,jonka koin, kun kummatkin vanhempani kuolivat peräkanaa.
Itse en ole koskaan kokenut moista,kuin sinä. En tosin ole kilpaillut lukuisissa kilpailuissa enkä esiintynyt isommilla estraadeilla,mutta karaokesta olen nauttinut täysin rinnoin ja saanut sitä kautta myös uusia ystäviä.
Ehkä sinunkin kannattaisi hiemen relata ja ruveta suhtautumaan karaokeen vähemmän ryppyotsaisesti. Tietty "laulajia" aina arvostellaan,niin minuakin. Yritän ottaa rakentavasta kritiikistä opiksi ja muut annan mennä ohi ajatellen,että kaikkia ei pysty miellyttämään.
Karaoke on kuitenkin meidän kaikkien oikeus joten jatka laulamista ja nosta pää pystyyn.
Tämä on lyhyesti sanottuna todellakin varoitus. (Jätä loput lukematta, sillä en osaa kertoa mitään asioita parilla sanalla) Enempää vastoinkäymisistäni en voi vielä kertoa. Mutta kun kuulisit tarinani kokonaisuudessaan, karvasi nousisivat varmasti pystyyn.
Minulla on aivan terve suhde karaokeen, mutta se mitä olen kokenut, ei ole ainakaan minun järjelläni selitettävissä. Eikä johdu minun vilpillisyydestä tai halustani käyttää valtaa tai halusta nistiä jotakuta maanrakoon. Aikanaan syyt leimautumiseeni varmasti paljastuu ja ennenkaikkea sen takana olijat.
Osaan kantaa syyllisyyttä ihan toistenkin edestä, mutta en näissä tapahtumissa joita olen 10 vuoden aikana kokenut...
Minun avoimuuteni ilmeisesti herätti synkissä ihmisissä pahaa verta.. En tiedä.
Totta - olen puhutellut karaokejumalia, mutta siinä se virhe vissiin pohjimmiltaan olikin. Heitä ei puhutella. Heillä on oikeus mihin vain, minulla ei ole edes oikeutta oman ihmisyyteni säilyttämiseen. En tiennyt sitä. En tiennyt että ketään ei saa puolustaa, edes heitä itseään. Epäkohdista ei saa puhua, ei edes rakentavassa mielessä.
Osallistuessani tähän karaokepelileikkiharrastukseen, sain leiman otsaani. Luulin että tästä leikistä saa kaikki nauttia. Että säännöt ovat samat kaikille. Ja leikkiä leikitään vilpittömästä lähtökohdista. En tiennyt että karaokepalvelujen saajan pitää vain niellä kaikki - aina nekin sanat - sinä olet ainoa tai poikkeus, jonka kohdalla toimimme näin. Miksi?
Kritiikkiä osaan ottaa vastaan, mutta osaan antaa takaisinkin. Sekin oli virhe.
Tällähetkellä tilanne ei ole kenenkään hallussa. Kostonhimo hiipii kotiamme asti. Järkyttäen meitä kaikkia.
Kun et osaa laulaa, älä puhukaan. Älä ainakaan kysy mitään. Opin sen, mutta sitä en aio toteuttaa. Koska minulla on vielä oma näkemys elämästä ja ihmisten oikeuksista.
Minulla on laitteet kotona, joten harrastukseni ei lopu tähän, koska se on osa juuri sitä ajatusta, johon olen oman sisimpäni sitonut. Joka on minulle itselleni valo, enkä anna kenenkään tukahduttaa sitä, sillä jäljellä minulla on vain puhdas minä. Ja nämä arvottomuudessaankin arvokkaat kokemukset.
Vaikkakin maineeni on loattu ja tulevaisuuteni ristiinnaulittu, minä kysyn vielä avoimesti silmiinkatsoen kuilunsa reunalla olevilta mahtimiehiltä, oletko sinä voittanut tai edes oppinut mitään? Itseasiassa voi heittää kysymyksen jo ennakkoon.
Minä en ole rakentanut mitään tulevaisuutta karaoken varaan, eikä se todellisuudessa annakaan mitään kuin siinä hetkessä, kun heittäydyn laulun sieluun. Se tunne lähtee minusta, ei muista, ei ainakaan naama nurinpäin nappuloita vääntelevistä sivauttelijoista.
Karaokeen on puuttunut myös valtiovalta, se oli aistittavissa. Miksi muuten karaoketoimintaa alettiin rajoittaa, siihen on varmaan monta syytä.
Kyse minun tapauksessani ei ole pelkästä karaokesta, mutta tämä on hyvä jalokivi hiottavaksi kokonaisessa hiileltä näyttävässä kasassa. Sieltä se rikkaus vasta nousee!!
Jotenkin tuntuu että jotkut ottaa karaoken himpun verran liian vakavasti. :O Kysehän on vaan rennosta ja mukavasta tavasta viettää aikaa laulaen ja/tai kuunnellen ja tanssien. Olenkohan oikeassa vai luulenko vaan että eteläisessä Suomessa on paljon "raaempaa" meno karaokepaikoissa? Tuollaiseen kilpailuun, nälvintään yms en ole täällä susirajalla koskaan törmännyt, täällä karaoke on vielä ainakin iloinen ja rento harrastusmuoto, lähes kaikilla on hauskaa ja karaokeväen kesken on sellainen mukava yhteenkuuluvaisuuden tuntu. Toivottavasti pysyykin!
Saattaapa olla niinkin. Oulun paikoista olen tykännyt, kuullut pelkkää hyvää Rovaniemeläisistä paikoista. Jotkut ovat kertoneet vielä ylemmistä paikoista. Ja minulla on kuva, että siellä on taso sekä ravintoloissa,(pubeissa?) että ohjelmantarjoajilla todella hyvä!
Hienoa!!
En ota karaokea vakavasti, en ole ottanut pitkään aikaan, varsinkaan kisoja. Muuten tykkään karaokesta ja kuulijoista ja harrastajista, nauttijoista kuin hullu puurosta, ja vielä minulle paikkoja riittää.
Mutta kuten sanoin kyse ei enää ole pelkistä karaoketahroista elämässäni, vaan... No en voi kertoa enenmpää.
Laulelkaa, mutta varokaa kilpailuja. Ne ovat kuin tosiaankin lampaan surmaloukkuja - toinen toistaan suurempien susien keskellä.
Enkä pilkkaa susia, vaan kerron asian lampaannäkökulmasta. Vertauskuvallisesti.
Eläimet ovat eläimiä, ihmisen osa vain tuntuu olevan joillakin välillä tosissaan hukassa.
Mutta kiitos kommenteistanne. Pidän ne mielessäni.
itäänkin=)
Olen pahoillani, jos olet tullut väärinymmäretyksi, ja saanut osaksesi noin paljon pahaa mieltä karaoken osalta!
Tarkoituksenmukaistahan tuo ei todella ole..
Ymmärräthän, että karaoken lonkerot ulottuvat joka puolelle, ja ettei meininki ole sama joka paikkakunnalla?
Kateutta, ja muuta ikävää sivulisää löytyy monessa muussakin asiassa, kuin karaokessa, ne vaan täytyy osata sivuuttaa, laittaa omaan lokeroonsa.
Ihmisten muuttumisesta kaikki lähtee, ei karaoken loppuminen vähennä kateutta ynnä muuta.
Toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos.
Avioeroa tai muuta vastaavaa ei ole karaoken takia lähipiirissäni tapahtunut, ja veikkaan että asetelma on jo muutoinkin ollut huonolla tolalla.
Yksi asia johtaa toiseen jne.
Nautitaan vaan, ja haudataan huonot fiilarit=DD
En osaa oikein kommentoida sitä seutua. Tai sanotaanko etten halua. Koska paikat siellä varmaan on jees, mutta kun sinne pääsee noita risteymiä...ohjelmiansa tarjoamaan. Ne iisoot ja iisoimmat suet.
olemme kotiseuturakkaita, kannatamme paikallisia vuosien töitä tehneitä paikallisia yrittäjiä=)
Kilpailua saa, ja pitää olla, mutta aika umpio voi olla?
Mä en voi muuta kuin ottaa nyt tätä balsamina itselleni, mutta en liiottele missään asiassa. En ole nähnyt oikeasti kymmenen vuoden aikana, kuin tosiharvan tosi ilkeän vetäjän, mutta ovatkin isommista lafkoista, istuvat ihan johtajan paikalla. Muut kokemukset olen yrittänyt haudatakin ja toisaalta ymmärtääkin. Tai jopa selvittää ao kanssa, kuten karaokeyhdistysten ym kanssa. Mutta nyt on leikki kaukana.
Jos vissiin tulisin joskus sinne itärajalle, mistäs sinut löytäisin? Olen sen verran seurannut, että on ihmisiä, jotka ovat enemmän kuin vilpittömiä. Se nostaa vedet silmiin - näinkin "kovalla luulla", paskiaisella, sonnanjauhalla ym. Kiitos. Kuten sanoin minulla on vielä paikkoja, paljonkin ja en voi sille mitään että nautin lauluista, esiintyjistä ja mukavasta tunnelmasta ja esiintymisestä. Mutta ehkä nyt parantelen haavojani ja hoitelen nuo pelottavat asiat kuntoon. Laulelen kotona...
Pst. aina olen toimeen tullut ihmisten kanssa, koska olen kai outo siinä mielessä, että näen heidän sisimpäänsä, tai oma sisin toimii hyvin herkkänä. Saan paljon kuulla asioita, murheita, iloja, avautumisia. Elän täysillä kaikessa - Se ei väsytä minua, mutta... En ole pelkkä olkapää, olen ihminen, joka toimii ja ottaa tosissaan kaikki, se on kai ongelmani. Olen siksi itse nyt uhri, tahra mm. karaokepiireissä. Tietty vain osa elämää...
Tukenani on paljon ihmisiä sellaisilta tahoilta, joilta viimeksi olisin osannut tukea itse hakea. Siis en on eronnut, en karannut, vaan lukekaa alku niin tiedätte mistä tämä fobia on syntynyt, joka ei enää ole edes fobia... Mutta jätän saitin hetkeksi rauhaan, sillä on hoidettava asioita, joita en ikinä olisi halunnut joutua hoitamaan.
Mutta en luovuta, sisulla olen tänne syntynyt, päättäväisyydestä elänyt. Mutta joskus on tosi paha paikka olla eläinlaumassa se heikko - leijonien kitaan helposti joutuva!! Tai mummona umpilumessa! Mikään ei lopu, mutta varmasti muuttuu - paremmaksi!
Mä olen ehkä outolintu mutta en alkuunkaan ymmärrä karaokekilpailujen tarkoitusta. Miksi mukava harrastus pitää pilata jonninjoutavilla kilpailuilla? Kun kuitenkin makuja on monia ja koskaan kaikki tai ei kukaan ole tyytyväisiä lopputulokseen. Ja kilpailuja on ihan liikaa, niihin turtuu. Mieluummin pysyn ns. rivilaulajana ja katoan naapurikuppilaan kilpailujen tieltä.