Suhteessa liikuntaan painostaminen...

että aiheesta kannattaa vetää hernettä nenään ;) Tosin kyllä hiukan erikoista, että hän jo noin suhteen alkuvaiheessa alkaa asiaa pitää 'ongelmana'. Meillä tilanne on niin, että olen nyt aloittanut kiinteytyksen (olen siis alipainoinen jos taulukoita on uskominen), koska 'pehmeyttä' on tullut hieman vääriin paikkoihin eli olen lässähtänyt vaikka paino ei olekaan noussut. Me olemme molemmat todella suorasukaisia ja kommentoimme toisiamme muidenkin kuullen (tosin mieheni hoitaa itseään vielä paremmin, joten kommentoitavaa ei paljoa ole ja kaikki tapahtuu ihan huumorilla). Taitaa riippua hieman suhteesta, kuinka näitä painoasioita käsitellään. Tiedän naisia, joille miehet eivät uskalla huomauttaa mitään ja sitten myös toisia ääripäitä. Meillä tämä toinen 'ääripää' on kyllä ollut ihan hyvä...;)

Olipas hyvä ja monipiippuinen kysymys. Tuntuu, että sinun (miehesi) kaltaisia ongelmia on todellakin liikkeellä.
Kun mainitsit kontrollisimisen/hallitsemisen mahdollisuudesta, olin kirjoituksesi alkuvaiheissa jo tullut ajatelleeksi moista vaihtoehtoa.
Syömisen, pukeutumisen, seksielämän tms. hallitsemisen mestareita on tässä maailmassa olemassa paljonkin, joten sinun kannattaa pitää silmät ja korvat todella avoinna miehesi kommenteille. Onko kumppanisi osoittautunut muissakin asioissa painostavaksi esim. seksissä, yhteisissä järjestelyissä jne? Jos näin on, kannattaisi sanoa hänelle suoraan, mitä sinä pelkäät tai epäilet. Voisit myös kysäistä, mitkä ovat niitä ominaisuuksiasi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, joihin hän ensitöikseen sinussa ihastui. Muuten tilanne saattaa kääntyä sinua vastaan ja alat toden teolla tuntea itsesi lihavaksi (vaikket sitä olekaan) tai muuten ei-haluattavaksi naiseksi. Ja tähän epävarmuuden noidan kehään hallitsemisen mestrit tietysti pyrkivätkin!! Viehätysvoimasi nimittain pitäisi olla taattua tavaraa, kun kerran hänet olet koukkuusi jo saanutkin eikä siitä ilmeisesti ole kovinkaan montaa vuotta.

Mulla yleensä käyny niin, että kun alkaa seurusteleen, niin naisella ei oo ilmeisesti enää tarvetta olla mikään missi. Eikä sillä oo enää mitää väliäkään, koska on jo ihastunu ja sitten rakastunu.

Se on just kaverit jotka yleensä huomauttelee asiasta.

Mulla on aina ollu semmonen periaate, että jos rakastamani nainen ei kelpaa kavereille, niin ne kaverit voi ettiä uusia kavereita. Jos rakastaa ihmistä ja suunnittelee tulevaisuutta ja lapsia yhdessä, nin miten helvetissä siihen voi tulla kaverit väliin?

Tottakai se yleensä on niin, että naiset vaihtuu ja kaverit pysyy. Mutta kyllä elämäni naisen täytyy tulla tärkeysjärjestyksessä ensin. Ei siinä muuten ole mitään järkeä.

Himourheilijat ovat samanlaisia aatteensa "tyrkyttäjiä" kuin me muutkin johonkin asiaan vihkiytyneet. Ei siinä taustalla ole välttämättä mitään sen kummempaa tarvetta kontrolloida ketään, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että se, mitä itse tekee, tuntuu oikealta ja niin ollen haluaa toistenkin toimivan samoin.

Täytyisi osata miesystäväsi kanssa juttusiin, ennenkuin voisi arvioida, onko kyse painostuksesta vaiko jostain muusta. Tekstistäsi päätellen sinulla on taipumuksia siihen suuntaan, että se paino voisi vaikka lipsahtaakin yli-sellaisen puolelle. Kaikki miehet eivät pidä rehevistä naisista (itsekin lukeudun joukkoon) ja ehkäpä miesystävääsi stressaa ajatus, että pyöristyt kovin. Vakiintuneissa suhteissahan se patviminen on varsin tavallista niin miehillä kuin naisilla.

Siis suklaahan on myrkkyä - pakko olla, kun se on niin hyvää. :)
Ei mahda sinunkaan muotosi olla suklaasta kiinni, mutta otappa tarkastellaksesi mahdollisimman objektiivisesti se, mitä ihan oikeasti aterioitset. En ala luennoimaan, koska se ei ole minun asiani. Ehkä jotain kohentamista kuitenkin on, kun miesystävääsi niin vahdituttaa. Olisikohan teillä siinä kohtaa kiihkottoman ja perusteellisen keskustelun paikka? Voisi vaikka aloittaa sen kysymyksillä siitä, miksi mies vahtii ja annatko aihetta moiseen. Siinä samalla voisi selvitellä, millä perustein miesystäväsi katsoo oikeudekseen repostella olemustasi kaveriensa kanssa.

Kierrättäminen on toki trendikästä - niin ihmissuhteissa kuin muutenkin - vaan pysähdypä hetkeksi miettimään, kannattaako asioita yrittää ratkaista pakenemalla.

Että semmoisia kommentteja tässä hirvistroganoffin kypsymistä odotellessa.