moi kaikki,
nyt on pakko kertoa tarina omasta lähipiiristä, laittakaa kommenttia mitä mieltä olette.Ja mikä avuksi.
koko juttu on liian pitkä täällä kerrottavaksi mutta yritän kertoa sen lyhyesti ja esimerkkejä käyttäen.
Lähipiirissäni on ihminen, joka on teini-iästä asti kärsinyt bulimiasta ja jonkin näköisistä mielenterveysongelmista, niitä ei ole diagnosoitu koska häntä ei vielä ole voitu pakottaa hoitoon.
Hänen omat sukulaisensa peittelevät ja vähättelevät ongelmaa.minun on ollut helppo huomata ongelma, kun olen tullut sukuun "ulkopuolelta".
Kaikki asiat tuntuvat pyörivän hänen ympärillään ihan kuin kenelläkään ei olisi muuta elämää.Hän saa omituisia raivokohtauksia, jolloin jo useamman kerran on mennyt välit muuhun sukuun.
Ajattelin tilanteen rauhoittuneen, kun hän sai lapsen kesällä.(hän ei ennen dna-testiä tiennyt kuka on lapsen isä!) Mutta sama vainoharhaisuus alkoi äskettäin uudestaan, kyseinen ihminen luulee,kaikkien puhuvan ja tahtovan hänelle pahaa, vaikka ihmiset ovat vaan yrittäneet auttaa ja tukea hänen yksinhuoltajuuttaan.
Ilmeisimmin hänellä on jo lapsuuden ajalta isoja isäänsä liittyviä ongelmia,perheväkivalta yms..
Kertokaa miten häntä voisi auttaa,hänen lapsensa puolesta pelkään eniten...entä jos joku päivä se vainoharhaisuus ja raivo kohdistuukin tähän viattomaan lapseen?
nyt on pakko kertoa tarina omasta lähipiiristä, laittakaa kommenttia mitä mieltä olette.Ja mikä avuksi.
koko juttu on liian pitkä täällä kerrottavaksi mutta yritän kertoa sen lyhyesti ja esimerkkejä käyttäen.
Lähipiirissäni on ihminen, joka on teini-iästä asti kärsinyt bulimiasta ja jonkin näköisistä mielenterveysongelmista, niitä ei ole diagnosoitu koska häntä ei vielä ole voitu pakottaa hoitoon.
Hänen omat sukulaisensa peittelevät ja vähättelevät ongelmaa.minun on ollut helppo huomata ongelma, kun olen tullut sukuun "ulkopuolelta".
Kaikki asiat tuntuvat pyörivän hänen ympärillään ihan kuin kenelläkään ei olisi muuta elämää.Hän saa omituisia raivokohtauksia, jolloin jo useamman kerran on mennyt välit muuhun sukuun.
Ajattelin tilanteen rauhoittuneen, kun hän sai lapsen kesällä.(hän ei ennen dna-testiä tiennyt kuka on lapsen isä!) Mutta sama vainoharhaisuus alkoi äskettäin uudestaan, kyseinen ihminen luulee,kaikkien puhuvan ja tahtovan hänelle pahaa, vaikka ihmiset ovat vaan yrittäneet auttaa ja tukea hänen yksinhuoltajuuttaan.
Ilmeisimmin hänellä on jo lapsuuden ajalta isoja isäänsä liittyviä ongelmia,perheväkivalta yms..
Kertokaa miten häntä voisi auttaa,hänen lapsensa puolesta pelkään eniten...entä jos joku päivä se vainoharhaisuus ja raivo kohdistuukin tähän viattomaan lapseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja se ahdistaa häntä. Pahintahan on juuri se puhumattomuus !!!! Tosi rakkaudetonta kun sitä oikein miettii, maine on edellä toisen vointiin nähden. Kyllä hänet tulisi ohjata jonnekin terapiaan ja ihmettelen ettei lastenneuvolassa ole huomattu äidin alipainoa ?????
tiedän,itse olen valitettavasti kamalassa välikädessä tässä asiassa,mutta miten hänelle saisi oikeasti ja oikeaa apua?
sosiaaliviranomaiset ovat käyneet hänen kotonaan ja luulen,että heillä on joku havainto asiasta, koska näin tekevät mutta tämä tilanne on aivan mahdoton hänen lähipiirissään.Ei kukaan jaksa koko ajan tapella kaikista asioista yms...
niin ei häntä hoitoon tai terapiaan saa.
Tietysti voit puhua hänen kanssaan, mutta varaudu siihen, että hän pitää sitä hyökkäyksenä.
kokeiltu on kaikki lähestymisyritykset tuntuvat olevan hyökkäyksiä häntä kohtaan :(