Olen loistava esimerkki siitä, mitä yksittäinen ihminen voi saada aikaan toisen henkiselle hyvinvoinnille - tai tässä tapauksessa pahoinvoinnille.
Oppimatonkin ihminen omaksuu käyttökelpoisia termejä esim. naistenlehdistä ja keskustelupalstoilta, mutta käyttää niitä sitten mielivaltaisesti ymmärtämättä sanojensa seurauksia.
Sain suorastaan nerokkaan "diagnoosin" eräältä sukulaiselta: psykoosi. Yhdellä lauseella tämä henkilö romutti menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Kaikki omat mielikuvani, kokemukseni ja muistikuvani olivat yhtäkkiä pelkkää harhaa. Kun rohkenin väittää vastaan, se oli vain lisätodiste minua vastaan, "Koska se kuuluu siihen sinun sairauteesi, ettet itse tiedä mitä teet!", hän julisti.
Aivan oikeasti en ottanut syytöksiä tai todisteita vakavasti. Todisteeksi kun kävivät kaikki, mitä olin elämässäni siihen asti tehnyt (muutot, työpaikanvaihdot, ym.), vaikka elämäni oli hyvin tavallista ja jopa "tylsää". Tulkitsin, että henkilö itse kärsi joistakin ongelmista ja tiesin, että hän käytti rauhoittavia lääkeaineita väärin. Vaikutti siltä, että lääketokkuransa hänen estonsa hellittivät ja kaikenlainen kuona pääsi ulos.
Yritin hankkia apua tuolle henkilölle (ja samalla itselleni), koska koin hänen olevan avun tarpeessa ja itse jouduin kokemaan kauhunhetkiä hyökkäysten yltyessä. "Poltetun maan taktiikka" alkoi purra minuun, kun en enää valoisaan aikaan oikein kehdannut naamaani näyttää naapurustossa, koska piinaajani levitti juttujansa minusta.
Koska henkilön perheenjäsenet kiivaasti "puolustivat" häntä ja syyttivät sen sijaan minua, jouduin lopulta muuttamaan pois paikkakunnalta ja katkaisemaan välit kaikkiin, jotka olivat ko. henkilön kanssa jossain tekemisessä. Suojasin sillä muita ihmisiä, ettei heidän tarvitsisi kestää painostusta sen ihmisen taholta eikä valehdella puolestani.
Ajojahti ei päättynyt heti, vaan minut jäljitettiin kaikista varotoimista huolimatta (osoitetietojen salaus, puhelinnumeron vaihto ym.). Joku jolla oli pääsy henkilötietoihin, oli vuotanut osoitteen "ystävänpalveluksena". Vasta toisen muuton jälkeen tilanne rauhoittui.
Vaikka alun perinkin ymmärsin, ettei tässä ole nyt kysymys minusta, jäi mieleeni kuitenkin itämään epäilys, joka ei jätä minua rauhaan. Vaikka vuosia on kulunut ja pystyn vakuuttamaan itselleni, että kaikki on kunnossa, ja saan myös ympäristöstä myönteistä palautetta, alan "heikkoina hetkinäni" jälleen miettiä niitä tapahtumia.
Miten voin olla varma itsestäni? Jos ei se minua syyttäväkään ihminen kokenut itsessään mitään häiriötä, vaan julisti sitä vahvemmin olevansa oikeassa, mitä painavammin hänen väitteensä kumottiin, miten minäkään voin saada luotettavaa tietoa itsestäni - itseäni tutkimalla tai muilta?
Tämä umpisolmu ei aukea järkeilemällä, koska samalla järjellä voi päätyä myös lopputulokseen "mitään tietoa ei ole". Pelkään järkeni himmenevän ja tasapainoni romahtavan, ellen pääse irti tästä päässäni loisivasta epäilystä.
Oppimatonkin ihminen omaksuu käyttökelpoisia termejä esim. naistenlehdistä ja keskustelupalstoilta, mutta käyttää niitä sitten mielivaltaisesti ymmärtämättä sanojensa seurauksia.
Sain suorastaan nerokkaan "diagnoosin" eräältä sukulaiselta: psykoosi. Yhdellä lauseella tämä henkilö romutti menneisyyteni, nykyisyyteni ja tulevaisuuteni. Kaikki omat mielikuvani, kokemukseni ja muistikuvani olivat yhtäkkiä pelkkää harhaa. Kun rohkenin väittää vastaan, se oli vain lisätodiste minua vastaan, "Koska se kuuluu siihen sinun sairauteesi, ettet itse tiedä mitä teet!", hän julisti.
Aivan oikeasti en ottanut syytöksiä tai todisteita vakavasti. Todisteeksi kun kävivät kaikki, mitä olin elämässäni siihen asti tehnyt (muutot, työpaikanvaihdot, ym.), vaikka elämäni oli hyvin tavallista ja jopa "tylsää". Tulkitsin, että henkilö itse kärsi joistakin ongelmista ja tiesin, että hän käytti rauhoittavia lääkeaineita väärin. Vaikutti siltä, että lääketokkuransa hänen estonsa hellittivät ja kaikenlainen kuona pääsi ulos.
Yritin hankkia apua tuolle henkilölle (ja samalla itselleni), koska koin hänen olevan avun tarpeessa ja itse jouduin kokemaan kauhunhetkiä hyökkäysten yltyessä. "Poltetun maan taktiikka" alkoi purra minuun, kun en enää valoisaan aikaan oikein kehdannut naamaani näyttää naapurustossa, koska piinaajani levitti juttujansa minusta.
Koska henkilön perheenjäsenet kiivaasti "puolustivat" häntä ja syyttivät sen sijaan minua, jouduin lopulta muuttamaan pois paikkakunnalta ja katkaisemaan välit kaikkiin, jotka olivat ko. henkilön kanssa jossain tekemisessä. Suojasin sillä muita ihmisiä, ettei heidän tarvitsisi kestää painostusta sen ihmisen taholta eikä valehdella puolestani.
Ajojahti ei päättynyt heti, vaan minut jäljitettiin kaikista varotoimista huolimatta (osoitetietojen salaus, puhelinnumeron vaihto ym.). Joku jolla oli pääsy henkilötietoihin, oli vuotanut osoitteen "ystävänpalveluksena". Vasta toisen muuton jälkeen tilanne rauhoittui.
Vaikka alun perinkin ymmärsin, ettei tässä ole nyt kysymys minusta, jäi mieleeni kuitenkin itämään epäilys, joka ei jätä minua rauhaan. Vaikka vuosia on kulunut ja pystyn vakuuttamaan itselleni, että kaikki on kunnossa, ja saan myös ympäristöstä myönteistä palautetta, alan "heikkoina hetkinäni" jälleen miettiä niitä tapahtumia.
Miten voin olla varma itsestäni? Jos ei se minua syyttäväkään ihminen kokenut itsessään mitään häiriötä, vaan julisti sitä vahvemmin olevansa oikeassa, mitä painavammin hänen väitteensä kumottiin, miten minäkään voin saada luotettavaa tietoa itsestäni - itseäni tutkimalla tai muilta?
Tämä umpisolmu ei aukea järkeilemällä, koska samalla järjellä voi päätyä myös lopputulokseen "mitään tietoa ei ole". Pelkään järkeni himmenevän ja tasapainoni romahtavan, ellen pääse irti tästä päässäni loisivasta epäilystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tilanteeseen koskaan. Sen tiedän että aivopesu on mahdollista. Olen tuiki tavallinen ihminen ja tuollainen kauhistuttaa koska itsekukin olemme riippuvaisia ympäristöstä. Tämänkaltainen painostus on mielestäni jo rikos!! Vain harva selviää noin kamalasta painostuksesta ehjin nahoin! Mutta se miten selviät tästä kaikesta kokonaisena ihmisenä on todella varmasti hankalaa. Onko ainoa keinosi oikeudenkäynti asiasta tai voiko joku ammatti-ihminen auttaa sinua pääsemään asiasta? Otapa selvää ! Äläkä missään nimessä anna periksi ja ryhdy epäilemään itseäsi ihmisenä !!!!!
Olen lyhyen "kriisiavun" jälkeen keskittynyt omaan elämääni, tosin elellyt vähän enemmän hissukseen kuin normaalisti.
Yritin silloin aikanaan kaikenlaista apua ja sanktioita hakea piinaajalle, mutta kun ei tässä rytäkässä keltään tullut edes verta nenästä, viranomaiset tyytyivät levittelemään käsiään. Eri asia olisi tietysti ollut, jos vaikka autoa olisi vandalisoitu tms...
Aika varmaan parantaa lopulta, mutta joskus ottaa tosi koville. Ja silloin on hienoa, että saa tukea vaikka sitten tuntemattomilta :) Kiitos!
PS. Lohduttaudun usein sillä, että minulla on nyt oma elämä ja pääsin painostuksesta eroon, mutta painostaja itse ja häntä tukeneet joutuvat elämään itsensä ja tekojensa kanssa lopun elämänsä!