Mielestäni läheisriippuvuus termi on virheellinen psykologiassa jos sillä tarkoitetaan läheisyyden negatiivisia muotoja. Termin pitäisi olla vaikkapa kielteinen läheisriippuvuus. Sillä läheisriippuvuudessahan ei ole mitään vikaa. Ajatelkaapa kuinka paljon me ihmiset olemme toisista riippuvaisia. Nykyinen termin käyttö vaikuttaa siltä että läheisyys olisi jotenkin hävettävää. Että olisi negatiivista olla läheisestä riippuvainen.
Läheisriippuvuus
Nimetön
10993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä en näe minkäänlaista riippuvuutta positiivisena asiana. Silloin kun ihminen on riippuvainen toisista ihmisistä (niinkuin useimmat meistä jostakin hlöstä ovat, usein emotionaalisesti) niin se myös rajoittaa omaa toimintaa, ajattelua ja olemusta esim. kokee tarvetta miellyttää muita ihmisiä oman onnellisuutensa hinnalla. Minusta ihmisten olisi hyvä oppia pärjäämän yksin. Täysin yksin, niin ettei välttämättä tarvitse muiden ihmisten seuraa, huomiota, tukea pärjätäkseen ja kokeakseen tyytyväisyyttä.
Miksei ihminen muka voisi olla onnellinen yksinkin?
Minusta läheisriippuvuus juurikin on kielteinen ominaisuus.
Tosin huom! riippuvuus on negatiivinen asia, mutta läheisyys ei.
Kyllä toisten ihmisten seurasta nauttii enemmän kun ei ole heistä riippuvaisia. Ei yritä ohjailla heitä, eikä anna heidänkään ohjailla itseä. Nauttii muiden ihmisten seurasta ja olemuksesta juuri sellaisena kuin he ovat.
Riippuvuus voi kyllä tarkoittaa erilaisia asioita. Ei ole välttämättä kovin hyvä olla riippuvainen esim. (kärjistäen) psykopaatista, joka käyttää hyväkseen mielinmäärin ja hypnotisoi ympäristönsä ihmiset sopiviin rooleihin.
Riippuvuus on kuitenkin tässä psykologisessa mielessä tervettä ja liittyy ehjään minuuteen. Riippumattomuus on kaikkivoipaisuutta ja todellisuuden kieltämistä, traumaattista.
Haluaisin kuulla tarkemmin vielä tuosta loppukappaleesi sisällöstä, onko sinulla vaikkapa antaa esimerkiä tai muuta selventämään vielä asiaa?
Haluaisin kuulla perusteluja Miksi mielestäsi riippuvuus on tervettä, ja miksi riippumattomuus olisi jotenkin todellisuuden kieltämistä?
Riippumattomuus = kaikkivoipaisuutta? Ehkä..kun taas ajattelisin että Riippuvaisuus = rajoittunutta.
Mielestäni myös melkein kaikki meistä ovat psykopaatteja, koska melkein kaikki meistä haluavat hyötyä muista ihmisistä, muuttaa muita meidän näkemyksiemme mukaisiksi, ja sitten kuitenkin me itse emme näe itsessämme mitään vikaa tai varaa muutokseen. Tämä tulee jatkuvasti vastaan ihan arjen pikku tilanteissakin, ja esimerkiksi parisuhteessa.
Myös mitä rooleihin tulee, niin lähes kaikilla ihmisillä tuntuu olevan eri naamari eri tilanteisiin ja eri ihmisten parissa ollessa. Välillä ollaan niin asiallista ja korrektia, seuraavassa hetkessä eletään ja riehutaan niinkuin muita ei olisikaan ja huominen ei koskaan koittaisi, esimerkiksi.
"Haluaisin kuulla tarkemmin vielä tuosta loppukappaleesi sisällöstä, onko sinulla vaikkapa antaa esimerkiä tai muuta selventämään vielä asiaa?"
Esimerkkiä en nyt osaa helposti antaa, mutta kun persoona puuttuu, maailman katsotaan olevan yhtä persoonan kanssa, tai persoonan sisällä. Tällöin henkilö on täysin moraaliton, sillä hän on jumala omassa maailmassaan.
Seuraavassa lainaan itseäni, kun löysin vanhan viestini:
"Jotkin asiat tosin vielä tarkennan. Eli Keskeistähän on se, että maailmankuva todellakin on seurausta minuudesta. Eli minuus ja maailmankuva tietyllä tavalla kulkevat yhdessä.
Ihminenhän kuitenkin ajattelee aina itsensä kautta, eli hän tekee kaikesta maailmassa olevasta persoonalliset tulkinnat.
Kun minuus puuttuu, henkilöltä puuttuu käsitys tästä oman persoonan erillisyydestä maailman suhteen ja hän luulee, että maailma sisältyy minuuteen.
Tällöin, kun minuus siis puuttuu, niin henkilö ei ymmärrä persoonallisen tulkintatapansa ja tulkittavan maailman olevan eri asioita.
Mutta toisaalta: mitä paremmin henkilö tuntee tulkitsevansa maailmaa omalla tavallaan, sitä paremmin hän tuntee itse maailman ja on yhtä maailman kanssa.
Mitä heikommin ihminen ymmärtää persoonallisen tulkintatapansa ja todellisen maailman eron, sitä voimakkaammin hänen täytyy reagoida todellista maailmaa vastaan säilyttääkseen minuudesta johtuvan fantasiamaailmansa.
Minuus menetetään, kun ihminen tajuaa ettei maailma riippunutkaan hänen minuudestaan, vaan että hän ymmärsi maailmaa minuutensa kautta.
Kenenkään minuus ei koskaan ole täysin tiedostettu siten, että minuuden menettämisen uhkaa ei olisi.
On siis seuraavalla tavalla Kantin mukaan: 1. todellisuus 2. havaittava aine, jonka kautta todellisuus havaitaan 3. havaitsija.
Sitä enemmän persoona on psykoosissa(tiedostamaton), mitä vähemmän henkilö tiedostaa 2. vaiheen.
Ajattelu on sitä, kun havainnot järjestetään mielessä symbolisesti 1. vaihetta kuvaavaan loogiseen järjestykseen.
Ajattelu vääristyy sitä enemmän, mitä heikommin 2. vaihe hyväksytään.
Koska symboliikka ei voi itseensä viittaavuuden takia vastata 1.vaihetta, voi se vain kuvata sitä ja logiikka, mitä 1. vaihe edustaa ei voi koskaan tulla kuvatuksi ajatuksilla.
Mitä paremmin havaitsija hyväksyy tämän, sitä paremmin hän hyväksyy itsensä.
Kun havaitsija ei hyväksy itseään, hän luulee ajatusten olevan apriori 1. vaihe. Näitä ajatuksia kutsutaan defensseiksi, mitkä ilmentävät suojautumista maailmaa vastaan, kun oman minuuden kuvitellaan olevan Jumalallinen ja kaikkivoipa."
Sitten seuraaviin kysymyksiin.
"Haluaisin kuulla perusteluja Miksi mielestäsi riippuvuus on tervettä, ja miksi riippumattomuus olisi jotenkin todellisuuden kieltämistä?"
Koska jos ihminen vihaa ja pelkää itseään, hänen persoonansa on tiedostamaton, jolloin maailma sisältyy persoonaan ja kun maailma sisältyy persoonaan, kuten samalla myös muut ihmiset, ei tämä henkilö voi olla riippuvainen muista, vaan muut ovat itsestä.
Todellisuudessa henkilö on maailman osa, eikä maailma henkilön osa.
Riippuvuus kielletään, jos siihen liittyy sietämättömiä tunteita, joita ei voida kokea. Tässä esimerkki: vauvaa, joka on täysin avuton ja riippuvainen, rääkätään, hänestä tulee psykopaatti, joka ei voi kokea riippuvuutta.
"Riippumattomuus = kaikkivoipaisuutta? Ehkä..kun taas ajattelisin että Riippuvaisuus = rajoittunutta."
Kyllä, myös näin: kaikkivoipaisuus=moraalittomuutta
riippuvuus=itsensä hyväksymistä
"Mielestäni myös melkein kaikki meistä ovat psykopaatteja, koska melkein kaikki meistä haluavat hyötyä muista ihmisistä, muuttaa muita meidän näkemyksiemme mukaisiksi, ja sitten kuitenkin me itse emme näe itsessämme mitään vikaa tai varaa muutokseen."
Kukaan ei ole täydellinen, mutta psykopaatti on epäinhimillinen.
Erimielisyys on ymmärtämättömyyttä.
Siinä olikin niin paljon tekstiä, että oli taas mieli koetuksella (pitkäjänteistä keskittymiskyvyn puutetta). Huomasin myös, että me katsomme ja tulkitsemme asioita joiltakin osin aivan eri näkökulmasta. Moni yksittäinen sanakin tuntui jo pitävän sisällään eri merkityksen. Aivan joka kohtaan en alkanut puuttua, missä koin eriävää näkemystä.
Toki tuo on tullut minuakin vastaan, että minä en juuri koskaan koe todellisuutta sellaisena kuin se on. Koen siitä vain osan, ja senkin osan ”väritettynä”, omilla tulkinnoilla, oletuksilla, päätelmillä… Siksi mielestäni olisi hyvä yrittää opetella katsomaan maailmaa avarammalla mielellä, ilman ajatuksia. Katsoo vain mitä on, ilman että lisää siihen esim. omia tunne-elämyksiä. Tälläkin tavalla aukeaa ehkä vain pieni osa todellisuutta lisää.
Riippuvuudesta ei kannatakaan pyristellä irti kieltämisellä. Silloin ihminen on edelleen solmussa, jos hän kieltää riippuvuutta sen kautta mitä sen on hankkinutkin. Mielestäni ei kuitenkaan tarvitse olla suuruudenhullu tunnekylmä psykopaatti, vaikkei olisikaan muista riippuvainen. Ei silloin tarvitse välttämättä pyrkiä kieltämään asioita jos ei riippuvuutta toisiin koekaan. Kyllähän ihmisistä voi silti välittää, heidän seurastaan voi nauttia, muiden kanssa voi haluta tehdä asioissa yhteistyötä yms vaikkei kokisikaan välttämätöntä tarvetta heidän seuralleen/hyväksynnälleen/välittämiselleen. Mielestäni ihminen olisi tällöin vain enemmän täynnä aitoa välittämistä ja hyväksymistä, kun hän olisi vapaa näistä riippuvuuksistaan jotka sitovat häntä muihin, kahlitsevat häntä, tekevät hänet onnettomaksi.
Mielestäni myös ajatus erillisyydestä on harhaa. Ihmiset ajattelevat itsensä erilliseksi osaksi maailmaa (minä, sinä, hän..), vaikka kuitenkin jos asioita tarkastelee isommassa mittakaavassa niin huomaa, että samaa kokonaisuutta täällä kaikki on. Ihmiset, ympäristö, maapallo, avaruus. Kaikki on olevaista todellisuutta, sitä yhtä ja samaa.
Miksi siis halutaan opettaa että minä ja sinä?
Tottakai psykologiassa läheisriippuvaisuudella
tarkoitetaan negatiivisia asioita mm. liikaa takertumista, ulkoaohjautumista jne., mutta samalla termillä saa käsityksen että ikäänkuin ihmiset joilla olisi läheisiä ihmisiä eivät olisi toisista riippuvaisia. Eikö esim. työtoverit ole toisistaan riippuvaisia. Siksi ehdotin toista termiä jos keskusteltaisiin läheisriippuvaisuudesta kun siinä on negatiivisia piirteitä. Nykyajan yhteiskunta kyllä pitää yllä individualismin käsitettä että kaikki on omaa ansiota. Silloin voi myös joku sanoa että tuo ei ole varmaan kenestäkään riippuvainen, mutta onko.
Palaan vielä tähän... Olin väsynyt aiemmin, enkä pystynyt/uskaltautunut ajattelemaan näin syvällisiä.
"Huomasin myös, että me katsomme ja tulkitsemme asioita joiltakin osin aivan eri näkökulmasta. Moni yksittäinen sanakin tuntui jo pitävän sisällään eri merkityksen."
Kyllä, lainaukseni oli hieman raaka, kun olin ottanut sen toisesta kohdasta, mutta ehkä se selvensi sitä, miksi vaikutimme ristiriitaisilta keskenämme.
Uskuisin, että me näemmä asian samalla tavalla, mutta käytämme samoista asioista eri termejä ja eri asioista samoja termejä, jolloin tulee erikoisuuksia.
"Toki tuo on tullut minuakin vastaan, että minä en juuri koskaan koe todellisuutta sellaisena kuin se on. Koen siitä vain osan, ja senkin osan ”väritettynä”, omilla tulkinnoilla, oletuksilla, päätelmillä…"
Tuo on hyvä. Tiedostat oman subjektiivisuutesi. Jos tarkoitat sanoilla nyt samaa, kuin niillä ymmärrän, olet ilmeisesti viisas ihminen.
"Siksi mielestäni olisi hyvä yrittää opetella katsomaan maailmaa avarammalla mielellä, ilman ajatuksia."
Kuulostat ihan Gödeliltä. :) Itse ymmärrän, että maailmaa ei voi "katsoa" ilman ajatuksia. Vai olisiko niin, että voisi kuitenkin.
"Katsoo vain mitä on, ilman että lisää siihen esim. omia tunne-elämyksiä. Tälläkin tavalla aukeaa ehkä vain pieni osa todellisuutta lisää."
Kieltämättä tunteet voivat estää näkemästä asioita niin hyvin. Kun on tietty tunnelukko, samaistaa tietyn tunteen tiettyyn asiaan ja jää siihen jumiin, ei voi kokea asiaa monelta kantilta. Tosin joskus tunnelukoista voi olla hyötyäkin, jos esim. pystyy vaistonvaraisesti "haistamaan" psykopaatin.
Niin, tästä riippuvuusaiheesta... jatkuu
Tuo psykopaattihan on todellisuudessa hyvinkin riippuvainen toisista ihmisistä, mutta hän käyttäytyy vääristyneesti ja esiintyy, kuin ei olisi riippuvainen.
Sama voisi olla vaikkapa rajatilassa. Rajatilainen, kuten mielestäni psykopaattikin, siirtää riippuvuuden toisiin.
Esim. rajatilainen on hyvin riippuvainen, mutta pitää suhdetta yllä tekemällä ylireagoinneillaan sopiviin asioihin, toisesta riippuvaisen, eli pitää suhdetta yllä toisen avulla, kun ei itse voi näyttää riippuvaiselta.
Psykopaattihan ei kestä olla juuri lainkaan yksin, vaan vaatii jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Psykopaatti on näennäisesti hyvinkin sosiaalinen ja pidetty henkilö.
Minä taas olen esimerkki henkilöstä, joka ei välitä ihmisistä juuri enempää, kuin on pakko. :)
Itselläni ei kuitenkaan ole mitään ongelmaa myöntää riippuvuutta. Työskentelen kuitenkin mieluummin yksin jne.
"Mielestäni myös ajatus erillisyydestä on harhaa. Ihmiset ajattelevat itsensä erilliseksi osaksi maailmaa (minä, sinä, hän..), vaikka kuitenkin jos asioita tarkastelee isommassa mittakaavassa niin huomaa, että samaa kokonaisuutta täällä kaikki on. Ihmiset, ympäristö, maapallo, avaruus. Kaikki on olevaista todellisuutta, sitä yhtä ja samaa.
Miksi siis halutaan opettaa että minä ja sinä?"
Tämä on hyvä. Tässäkin asiassa on käsitteellinen ristiriita, mutta loppupeleissä se, kun ymmärtää minuutensa, tarkoittaa sitä, että on juuri osa sitä samaa maailmaa, mitä kaikki muutkin.
Kun minuus puuttuu, henkilö samaistaa maailman omaan havaintoonsa.
Nykyään ja ehkä muutama vuosi taaksepäin puhuttiin mielellään siitä, kuinka jokaisella on oma maailma, joka ei ole sen parempi, kuin toisen, ja vieläpä inhottavan kapitalistisesti siten, että se on eniten oikeassa, joka pystyy parhaiten oikeuttamaan oman maailmansa muille.
Siinäkin puheessa on tietty järki, mutta itse ajattelen mieluummin juuri niin, että kaikki ovat samassa maailmassa ja kokevat maailman omilla tavoillaan. Mitä paremmin hyväksyy itsensä, hyväksyy olevansa osa maailmaa.
Kun taas tuo "kaikilla oma maailma" ajattelu kuulostaa siltä, että kaikkien pitäisikin olla narsisteja ---- ehkä kapitalismissa sitten täytyy. Tiedä häntä.
Hehe edelleen tulee esille se, että sinä ilmeisesti uskot normaalin ihmisen olevan automaattisesti jollain tapaa riippuvainen muista ja jos näin ei ole niin on psykopaatti (;
Niin..kyllä minäkin joskus ajattelin noin, mutta eri näkökulmia löytyy ja jos on viitseliäs lukemaan kirjallisuutta (mitä en kyllä itse juuri ole) niin voi aueta paljonkin uusia asioita, jopa itsestä ja maailmasta.
Minuun on tehnyt hyvän vaikutuksen etenkin eräs teos, Anthony de Mello -Havahtuminen. Siinä juuri tulee esiin tämä mahdollisuus, että voi olla riippumaton psykologisesti muista ihmisistä (olematta silti psyko).
Ja vielä tuohon kappaleeseen "tuo "kaikilla oma maailma" ajattelu kuulostaa siltä, että kaikkien pitäisikin olla narsisteja - ehkä kapitalismissa sitten täytyy", tuo ajatus ainakin minun mielestäni pitää todella pitkälle paikkansa. Kaikki ajattelevat itsekkäästi, toimivat aina siitä oman edun lähtökohdasta ja sitten missataan The Big Picture, kokonaiskuva, josta katsoen tämä nykyinen egoistinen ja välinpitämätön lyhytkatseinen elämäntyyli on mielestäni varsin tuhoisia, kieroutunut...eivätkä ihmiset ole onnellisia eläessään näin.
ihmisistä riippumaton, ei se tarkoita psykopaattia mitenkään. Psykopaatti on riippuvainen toisista ihmisistä, hän yrittää hyötyä heistä joka on riippuvuus. :)
Totta kai iäkäs aviopuoliso hyötyisi sysätessään vaikkapa dementoituvan puolisonsa
verovaroin hyysättyyn hoitopaikkaan.
Meidän suhteessamme tämä tilanne liippaa hyvin läheltä = tosiasia.
Vaimo haluaa asua kotonaan puolisonsa tukemana mahd. pitkään.
Olkoon sitten läheisriippuvuutta, mutta vaimoahan EI jätetä.