elimistön ph..

Lähes kaikki vihannekset ja hedelmät lisäävät elimistön emäksisyyttä. Emäksisyyttä lisää pääasiassa ruoka-aineiden sisältämä kalium. Rikkipitoiset aminohapot sen sijaan lisäävät happamuutta.

Proteiinipitoisia ruokia en silti lähtisi välttelemään. Pikemminkin olisi syytä lisätä vihannesten ja hedelmien osuutta viljojen kustannuksella.

(Ja ne virallisen lääketieteen edustajat, jotka väitette asiaa huuhaaksi, googlettakaa ensin vaikkapa "low grade metabolic acidosis" ja lukekaa hakutulokset. ;-) On silti totta, että markkinoilla on asiasta kirjojakin, jotka eivät perustu tutkimustietoon.)

Happo-emästeorian sisältö:
Muutettaessa elintapoja ja ruokailutottumuksia terveellisemmiksi, törmätään usein käsitteeseen hapot ja emäkset. Mitä sitten tarkoitetaan käsitteillä happoa tai emästä muodostava elintarvike?

Happo-emästasapainoteorian luojana voidaan pitää ruotsalaista tri Ragnar Bergiä, joka työskenteli yli 40 vuoden ajan tutkijana Saksassa. Paitsi happoemästeoriaa, hän selvitti tutkimuksissaan perusteellisesti myös kivennäisaineiden aineenvaihduntaa. Valitettavasti toisen maailmansodan aikaiset pommitukset tuhosivat suurimman osan julkaisemattomista tutkimustuloksista, niiden joukossa myös suuren osan happoemästeoriaa koskevaa aineistoa.

Ragnar Bergin happoemästeoriaan perehtyneitä ja sen kannattajina tunnetuimpia ovat edesmennyt Are Waerland, ja nykyisin ruotsalainen prof. Olov Lindahl, joka on työskennellyt useita vuosia yhdessä tri Bergin kanssa.
Ravitsemustiede opettaa, että ravintoaineita on kuudenlaisia: hiilihydraatteja, rasvoja, proteiineja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä vettä. Kun elimistön aineenvaihdunnassa käytetään energianlähteenä hiilihydraatteja, rasvoja tai proteiineja syntyy lopputuloksena vettä ja hiilioksidia.
Tutkimuksissaan Ragnar Berg osoitti lisäksi, että osa ruoka-aineista synnyttää aineenvaihdunnassa lopputuotteena happoja ja osaemäksiä.
Päivittäinen ruoka voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
1. happoa tuottaviin
2. emästä tuottaviin
3. happo-emästasapainon kannalta merkityksettömiin.
Happamasta hiilidioksidista elimistö vapautuu välittömästi hengityksen avulla. Uloshengitysilmassahan on runsaasti hiilidioksidia. Proteiinien aineenvaihdunnan yhteydessä syntyy paitsi vettä ja hiilidioksidia, myös muita epäorgaanisia happoja kuten suolahappoa, fosforihappoa ja rikkihappoa... Niistä ei päästä hengittämällä eroon. Niiden haitattomaksi tekemisestä vastaavat munuaiset; ne eritetään munuaisten kautta joko virtsaan joko sellaisenaan tai muiksi aineiksi muutettuina siinä määrin kuin munuaisten toiminnalle on mahdollista ylittämättä niiden toimintavalmiutta.
Paitsi happoja synnyttäviä ruoka-aineita, sisältää ravintomme myös runsaasti erilaisia kivennäis- ja hivenaineita sisältäviä ruokia. Kivennäisaineet ovat luonteeltaan joko happamia tai emäksisiä. Happoa muodostavilla ruoka-aineilla ei siis tarkoiteta hiilidiokseja tai joitakin heikkoja orgaanisia happoja aineenvaihdunnassa muodostavia aineita, vaan voimakkaita epäorgaanisia happoja synnyttäviä ruoka-aineita ja happaman reaktion synnyttäviä kivennäisaineita. Kaikista elintarvikkeista muodostuu jonkin verran happoja ja emäksiä. Toisista elintarvikkeista muodostuu aineenvaihdunnan lopputuloksena happoa enemmän toisista emästä enemmän.

Normaalisti toimiakseen elimistö tarvitsee sekä happoja että emäksiä tuottavia ruokia, jotka ovat parhaimmillaan mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Valitettavasti nykyinen kansanravitsemus, jopa sairaaloiden ja sairaiden hoidossa käytetyt erikoisruokavaliot, koostuvat ruoasta, joka tuottaa elimistössä ensisijaisesti happamia aineenvaihdunnan loppuaineita.
Happoja muodostavat useimmat sekaruokavaliossa käytettävät ruoat, kuten kala, liha, munat, juusto ja palkokasvit sekä useimmat viljat.
Emäksiä muodostuu useimmista raaoista kasviksista, tuoremehuista, vihreistä lehtikasveista, perunasta, juurikasveista sekä marjoista ja hedelmistä.
Ymmärtääksemme mikä merkitys on happojen ja emästen välisellä tasapainolla, meidän tulee muistaa seuraava asia: hapot ja emäkset reagoivat keskenään tehden toinen toisensa neutraaliksi. Jotta elimistö voisi säilyttää happo-emästasapainon tulisi päivittäisessä ruoassa olla seitsemän kertaa enemmän emästä muodostavia kuin happoja muodostavia ruoka-aineita. Laktovegetaarista kasvisruokavaliota noudattavat voivat helposti muuttaa ruokavalionsa emäsvoittoiseksi vähentämällä viljatuotteiden ja palkokasvien syömistä. Sekaruoan syöjät, jotka haluavat siirtyä emäsvoittoiseen ruokaan joutuvat entistä tarkemmin noudattamaan Ragnar Bergin ohjeita: syötävä 5...7 kertaa enemmän kasviksia ja perunaa kuin lihaa, kalaa, leipää ja munia.