Heip.
Heräsin ajattelemaan, että puolisoni saattaa olla vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Lähipiiri ei tue ajatusta... Naisen 30V luonteenomainen käyttäytyminen on seuraavanlaista:
-On aina kroonisesti kaikesta oikeassa.
-Jos hänestä esitetään pientä kritiikkiä, suuttuu ja on allapäin vaikkapa 2 päivää.
-Työkuulumiset voivat olla sellaiset, jossa hän kertoo olleensa oikeassa/parempi jne.
-Pelkästään työ perustaisia sisältöisiä ihmis suhteita. Niitäkään ei juuri ole. Ei juurikaan "vapaita" ystävyyssuhteita
-Kuvittelee kerran vuodessa nähtävän ihmisen suureksi kaveriksi, on myös hirmu mustasukkainen.
-Jotenkin nykyisin ahdistava olo hänen seurassaan?
-Huomion osoitukset lähinnä siivoamista tms.
-Ei oikein osaa/halua mitään seksijuttuja, pussatessa kattoo silmät auki, mitä nyt tapahtuu jne. Kylmä.
-Ei mitään rakkauden tai hellyyden osoituksia
-Kukaan ei tee hänen mielestään mitään oikein, hän on aina parempi. Jopa lapset tekee kaiken aina väärin.
-Saattaa esim. neuvolassa vääristellä asioita, että saa sympatiaa, minun "hirmutekoja" jne
-Valehtelee vakuuttavasti, pysyy sanojensa takana, ilmeisesti luulee valeitaan tositapahtumiksi?
-Alistaa, jos pystyy. On onnellinen jos saa minut alistettua kynnysmatoksi?
-Hänet saa ystävälliseksi olemalla riittävän tyly?
-Saattaa rähjätä jopa 1V vauvalle, tai valittaa että vauva kiusaa häntä!
-Tuijottaa kaikki vapaa ajat haltioissaan tosi TV sarjoja
-Kateellinen ja vähättelee muita sekä muiden saavutuksia.
-Minulle tulee hyvin helposti paha mieli ja/tai paha olo hänen kanssaan.
-Jos olen tietokoneella ja kattelen harrastejuttuja, niin hän helposti vilkaisee näyttöä ja minua halventaakseen tokaisee "mitä sinä tuollaisia kattelet"
-Saa nautintoa ostelusta
-Useasti tipauttaa minut onnen kukkuloilta sanan säilällä
-Vahtii tekemisiäni sähköposteja, saattaa soitella kavereilleni ohjastaa tms. niitä minun suhteen.
-Oli pitkään sitä mieltä, että olen heikko ja sairas ja etten kelpaa kenellekkään. Samaan aikaan hänellä on oikeus liehitellä työkaverinsa kanssa ihan avoimesti. Nykyisin hyvin mustasukkainen.
-Hänelle tärkeätä se kuva jonka muut ihmiset näkevät hänestä.
-Hän ei tunne empatiaa, häneltä ei saa sympatiaa mistään. Hän ei tunne tuntevan myötätuntoa oikein mistään?
-Rakkaus tuntuu olevan enemminkin riippuvuus suhde.
-Minun ongelmat tms. ovat hänelle mahdollisuuksia, jossa hän saa olla hyvä?
-Hänen mietteet seksistä ja rakkaudesta ovat kuin valistuneella 10 vuotiaalla?
-Menestyy työssään vaikka ihmiset on ilmeisesti hankalempia kuin tekniset asiat.
Olin masentuneen kaltainen pitkään, aloin myöskin esittämään raivoisasti olevani aina oikeassa, taistelin työpaikoilla työkavereiden kanssa. Aloin olemaan kavereitani parempi, kaverit väheni... Tunsin pitkään olevani yksinäinen ja onneton. Jäin pois töistä. Nyt olen pikkuhiljaa kokoamassa itseäni. Elämä palautuu, kun sivuutan tämän naisen ajatukset ja odotukset sekä alan elämään itselleni ja lapsilleni?
Tarvitsisin ulkopuolisen näkökulmaa tilanteeseen, mahdollisia pikadiagnooseja tms.
Mitenkähän tästä eteenpäin? Ajatuksia? Ehdotuksia? Kysymyksiä?
Heräsin ajattelemaan, että puolisoni saattaa olla vakavasti persoonallisuushäiriöinen. Lähipiiri ei tue ajatusta... Naisen 30V luonteenomainen käyttäytyminen on seuraavanlaista:
-On aina kroonisesti kaikesta oikeassa.
-Jos hänestä esitetään pientä kritiikkiä, suuttuu ja on allapäin vaikkapa 2 päivää.
-Työkuulumiset voivat olla sellaiset, jossa hän kertoo olleensa oikeassa/parempi jne.
-Pelkästään työ perustaisia sisältöisiä ihmis suhteita. Niitäkään ei juuri ole. Ei juurikaan "vapaita" ystävyyssuhteita
-Kuvittelee kerran vuodessa nähtävän ihmisen suureksi kaveriksi, on myös hirmu mustasukkainen.
-Jotenkin nykyisin ahdistava olo hänen seurassaan?
-Huomion osoitukset lähinnä siivoamista tms.
-Ei oikein osaa/halua mitään seksijuttuja, pussatessa kattoo silmät auki, mitä nyt tapahtuu jne. Kylmä.
-Ei mitään rakkauden tai hellyyden osoituksia
-Kukaan ei tee hänen mielestään mitään oikein, hän on aina parempi. Jopa lapset tekee kaiken aina väärin.
-Saattaa esim. neuvolassa vääristellä asioita, että saa sympatiaa, minun "hirmutekoja" jne
-Valehtelee vakuuttavasti, pysyy sanojensa takana, ilmeisesti luulee valeitaan tositapahtumiksi?
-Alistaa, jos pystyy. On onnellinen jos saa minut alistettua kynnysmatoksi?
-Hänet saa ystävälliseksi olemalla riittävän tyly?
-Saattaa rähjätä jopa 1V vauvalle, tai valittaa että vauva kiusaa häntä!
-Tuijottaa kaikki vapaa ajat haltioissaan tosi TV sarjoja
-Kateellinen ja vähättelee muita sekä muiden saavutuksia.
-Minulle tulee hyvin helposti paha mieli ja/tai paha olo hänen kanssaan.
-Jos olen tietokoneella ja kattelen harrastejuttuja, niin hän helposti vilkaisee näyttöä ja minua halventaakseen tokaisee "mitä sinä tuollaisia kattelet"
-Saa nautintoa ostelusta
-Useasti tipauttaa minut onnen kukkuloilta sanan säilällä
-Vahtii tekemisiäni sähköposteja, saattaa soitella kavereilleni ohjastaa tms. niitä minun suhteen.
-Oli pitkään sitä mieltä, että olen heikko ja sairas ja etten kelpaa kenellekkään. Samaan aikaan hänellä on oikeus liehitellä työkaverinsa kanssa ihan avoimesti. Nykyisin hyvin mustasukkainen.
-Hänelle tärkeätä se kuva jonka muut ihmiset näkevät hänestä.
-Hän ei tunne empatiaa, häneltä ei saa sympatiaa mistään. Hän ei tunne tuntevan myötätuntoa oikein mistään?
-Rakkaus tuntuu olevan enemminkin riippuvuus suhde.
-Minun ongelmat tms. ovat hänelle mahdollisuuksia, jossa hän saa olla hyvä?
-Hänen mietteet seksistä ja rakkaudesta ovat kuin valistuneella 10 vuotiaalla?
-Menestyy työssään vaikka ihmiset on ilmeisesti hankalempia kuin tekniset asiat.
Olin masentuneen kaltainen pitkään, aloin myöskin esittämään raivoisasti olevani aina oikeassa, taistelin työpaikoilla työkavereiden kanssa. Aloin olemaan kavereitani parempi, kaverit väheni... Tunsin pitkään olevani yksinäinen ja onneton. Jäin pois töistä. Nyt olen pikkuhiljaa kokoamassa itseäni. Elämä palautuu, kun sivuutan tämän naisen ajatukset ja odotukset sekä alan elämään itselleni ja lapsilleni?
Tarvitsisin ulkopuolisen näkökulmaa tilanteeseen, mahdollisia pikadiagnooseja tms.
Mitenkähän tästä eteenpäin? Ajatuksia? Ehdotuksia? Kysymyksiä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ohje sulle: ota ero, äläkä valita. Molemmat testä voivat varmasti paremmin. Älä katkeroidu. Yritä oppia elämään itseksesi.
Kertoisitko hieman pintaa syvemmältä miten päädyit päätelmääsi?
Ihmisen mieli haluaa tietää miksi!
Mitäs jos kysyisit kyseiseltä henkilöltä ja ilmottaisit, mitä mieltä itse olet käytöksestä...?
Täältä heitetty diagnoosi ei varmasti kauheasti auta, muuta kuin osviitan antamisessa. Jossain vaiheessa sinun täytyy kuitenkin puhua asiasta.
Jos kerran se vaikuttaa sinuunkin jo noin voimakkaasti, niin suosittelen puimaan asian pikimmiten.
Mielestäni luin nyt ihan suht normielämää nykyajasta....
Mutta toki jotta ei mene niin normiksi että erotaan, kannattaisi tilanteelle tehdä jotain.
Miksi ihastuit puolisoosi? Oletteko saaneet riittävästi olla kahdenkesken? *Sitä, onko yhteys välillänne vielä olemassa ei tiedä, jos ette ole olleet ihan kahden kesken paljonkaan....
Kummallakaan ei ole sen kummempaa häiriötä, mutta stressiä elämässänne piisaa. Miten sitä voisi vähentää vapaallaollessa esim. olisi yksi kysymys.
Kurkista ensin tänne:
www.narsistienuhrientuki.info
Omat oireesi nimittäin viittaavat narsismin uhrin suuntaan. Persoonallisuushäiriöiden alueella on monenlaisia diagnooseja, joten selvä vastaus ei lyhyen kuvauksen perusteella onnistu. Googlesta on paljon apua: kirjoittele oireita hakukentään, aina löytyy lisätietoa.