Minulla oli tässä media player auki selaillessani internetin ihmeellistä maailmaa, niin yht’äkkiä kuulokkeista alkoi soimaan Carl Orffin O fortuna. Tämä sai minut miettimään musiikin vaikutusta ihmiseen, nimittäin minusta tämän O fortunan voisi vaikka pistää salkkareiden alkuun, ja siltikin se loisi pelottavan ja enteilevän tunnelman. Klassisesta musiikista ja sen aikaisista säveltäjistä en ymmärrä mitään, vaikka mielelläni kuuntelenkin, aina silloin tällöin.
Ohhoh... niin mitenköhän on, kun muusiikki näyttää vaikuttavan meihin, itseeni lähinnä positiivisesti, olemmeko ihmisinä jotenkin yhteydessä siihen? Miksi musiikki voi olla niin voimakas kokemus, että se voi suistaa meidät jopa raiteilta?
Musiikkihan on vain ääntä, jolle olemme antaneet erillisen nimen, koska sen rytmi vetoaa meihin ja meidän tunteisiimme. Tämä tekee musiikista ei-ääntä ja sitä on käsiteltävä aistittaessa eritavalla. -Musiikki on äänien seasta erottuva tunnelatauksella varustettu kokonaisuus, jonka olemassaoloon tarvitaan havaitsija- O fortunassa ovat sanat kielellä, jota en ymmärrä, mutta sävel saa sen tuntumaan joltain hyvin surulliselta, uhkaavalta, infernaaliselta ja lohduttomalta. Loppu on kyllä kivan raikas. Eikä ne sanatkaan ole kyllä kauhean positiiviset(tarkistin)...
Kuitenkin, miksi musiikki herättää meissä tunteita? Mukavasti on ollut puhetta synestesiasta, tuolla filosofia-palstalla ja vähän muuallakin. Voisikos sitä osittain soveltaa tähän, ajattelemalla, että meillä on tiettyihin ääniin liitetty tunteita esim. vauvan itku(hätä), poliisiauton pilli(vaara) jne... Ehkä äänenlaatuun liitetyt tunteet ovat meille elintärkeitä... Olisiko kauhean uskomatonta liittää se tähän? Tai joku vastaava assosisointi...
Miksi siis liitämme ääniin tunteita? No kyllä yöpakkasilla kantohangella kävellessä ja täysikuun valaistessa pellon reunaa, kun susi ulvaisee metsästä, niin onhan se kiva, jos saa pienet adrenaliinit päälle, että pääsis juoksuun...
Karkea esimerkki, mutta en tiedä onko se niin kauhean kaukaa haettu...
Nopeatempoinen musiikki antaa energiaa- täytyy liikkua-, hidas rauhoittaa, korkea on raikas tai kiduttava ja matalissa taajuuksissa on VOIMAA!!
Musiikillinen kokemus saattaa olla hyvinkin voimia vievä, juurikin sen takia, että voimme käydä läpi laajankin tunneskaalan.
Koetaan tunteita, joita ei tule arkielämässä vastaan usein, se saattaa saada meidät liikuttumaan kovin, varsinkin, jos emme ole varautuneet. Konsertissa musiikki liittää ihmiset yhteen... tietysti, nimittäin kollektiivinen yhteistunteminen vain vahvistaa tunnevaikutusta ja nostattaa... ei kun kaivaa syvemmälle sisään ihmiseen. Mitä musiikki siis meille on? Voisiko sanoa sen olevan meidän tunteidemme lisävaruste, laajentuma tai kuvaelma? Lohduttomaltakin tuntuva olo voidaan pelastaa musiikilla.
Musiikkia voidaan, ja käytetäänkin, psykologisena välineenä, koska se riisuu meidät paljaaksi kaikista puolustusmuureista ja pääsee käsiksi suoraan tunteisiin, ilman vastarintaa. Täydellinen alastomuus ja kuuliaisuus musiikin edessä. Musiikki on meille vielä viatonta. Musiikista tulee, sen lyhyen hetken ajaksi, jotain henkilökohtaista, joka koskettaa syvälle sieluun. Tuleeko siitä henkilökohtaista siksi, että meillä ei ole vastustusta sille, vai eikö meillä ole vastustusta sille, koska se on henkilökohtaista?
Se yhtyy ihmiseen ja antaa mahdollisuuden kokea... no, jotain...
Hämmästyttävää sinäänsä, ettei meillä ole tähän mitään puolustuskykyä vaan se on enemmänkin sietämisen asia, jos tulee siitä kysymys. Ihminen voidaan manipuloida musiikilla, ja äänillä, kokemaan kaikenlaisia tunteita, muiden eduksi... Hyvänä esimerkkinä elokuvat ja mainokset. Emme voi olla pitämättä hyvästä musiikista, tai olla inhoamatta huonoa, se ei ole kysymys siitä, että sallinko itseni pitää. Me vain jossain vaiheessa huomaamme pitävämme jostakin kappaleesta.
Napauttakaapas tätä linkkiä ja pistäkää simmut kiinni. Katsokaa mitä tulee mieleen...
http://www.youtube.com/watch?v=0IaH5z5F7wQ
Ohhoh... niin mitenköhän on, kun muusiikki näyttää vaikuttavan meihin, itseeni lähinnä positiivisesti, olemmeko ihmisinä jotenkin yhteydessä siihen? Miksi musiikki voi olla niin voimakas kokemus, että se voi suistaa meidät jopa raiteilta?
Musiikkihan on vain ääntä, jolle olemme antaneet erillisen nimen, koska sen rytmi vetoaa meihin ja meidän tunteisiimme. Tämä tekee musiikista ei-ääntä ja sitä on käsiteltävä aistittaessa eritavalla. -Musiikki on äänien seasta erottuva tunnelatauksella varustettu kokonaisuus, jonka olemassaoloon tarvitaan havaitsija- O fortunassa ovat sanat kielellä, jota en ymmärrä, mutta sävel saa sen tuntumaan joltain hyvin surulliselta, uhkaavalta, infernaaliselta ja lohduttomalta. Loppu on kyllä kivan raikas. Eikä ne sanatkaan ole kyllä kauhean positiiviset(tarkistin)...
Kuitenkin, miksi musiikki herättää meissä tunteita? Mukavasti on ollut puhetta synestesiasta, tuolla filosofia-palstalla ja vähän muuallakin. Voisikos sitä osittain soveltaa tähän, ajattelemalla, että meillä on tiettyihin ääniin liitetty tunteita esim. vauvan itku(hätä), poliisiauton pilli(vaara) jne... Ehkä äänenlaatuun liitetyt tunteet ovat meille elintärkeitä... Olisiko kauhean uskomatonta liittää se tähän? Tai joku vastaava assosisointi...
Miksi siis liitämme ääniin tunteita? No kyllä yöpakkasilla kantohangella kävellessä ja täysikuun valaistessa pellon reunaa, kun susi ulvaisee metsästä, niin onhan se kiva, jos saa pienet adrenaliinit päälle, että pääsis juoksuun...
Karkea esimerkki, mutta en tiedä onko se niin kauhean kaukaa haettu...
Nopeatempoinen musiikki antaa energiaa- täytyy liikkua-, hidas rauhoittaa, korkea on raikas tai kiduttava ja matalissa taajuuksissa on VOIMAA!!
Musiikillinen kokemus saattaa olla hyvinkin voimia vievä, juurikin sen takia, että voimme käydä läpi laajankin tunneskaalan.
Koetaan tunteita, joita ei tule arkielämässä vastaan usein, se saattaa saada meidät liikuttumaan kovin, varsinkin, jos emme ole varautuneet. Konsertissa musiikki liittää ihmiset yhteen... tietysti, nimittäin kollektiivinen yhteistunteminen vain vahvistaa tunnevaikutusta ja nostattaa... ei kun kaivaa syvemmälle sisään ihmiseen. Mitä musiikki siis meille on? Voisiko sanoa sen olevan meidän tunteidemme lisävaruste, laajentuma tai kuvaelma? Lohduttomaltakin tuntuva olo voidaan pelastaa musiikilla.
Musiikkia voidaan, ja käytetäänkin, psykologisena välineenä, koska se riisuu meidät paljaaksi kaikista puolustusmuureista ja pääsee käsiksi suoraan tunteisiin, ilman vastarintaa. Täydellinen alastomuus ja kuuliaisuus musiikin edessä. Musiikki on meille vielä viatonta. Musiikista tulee, sen lyhyen hetken ajaksi, jotain henkilökohtaista, joka koskettaa syvälle sieluun. Tuleeko siitä henkilökohtaista siksi, että meillä ei ole vastustusta sille, vai eikö meillä ole vastustusta sille, koska se on henkilökohtaista?
Se yhtyy ihmiseen ja antaa mahdollisuuden kokea... no, jotain...
Hämmästyttävää sinäänsä, ettei meillä ole tähän mitään puolustuskykyä vaan se on enemmänkin sietämisen asia, jos tulee siitä kysymys. Ihminen voidaan manipuloida musiikilla, ja äänillä, kokemaan kaikenlaisia tunteita, muiden eduksi... Hyvänä esimerkkinä elokuvat ja mainokset. Emme voi olla pitämättä hyvästä musiikista, tai olla inhoamatta huonoa, se ei ole kysymys siitä, että sallinko itseni pitää. Me vain jossain vaiheessa huomaamme pitävämme jostakin kappaleesta.
Napauttakaapas tätä linkkiä ja pistäkää simmut kiinni. Katsokaa mitä tulee mieleen...
http://www.youtube.com/watch?v=0IaH5z5F7wQ
Vastaukset 2
Vanhimmat
musiikkihan on organisoitua hälyä.jotenkin tämä häly löytää resonoivia kohtia aivoissamme tuottaen täten mielihyvää.hmm... outoa mutta kivaa!
http://www.youtube.com/watch?v=6wpPk8qk3uQ