Saostusaineilla sidotaan vettä ja se tekee lisää painoa ja sen huomaa kun laittaa sen 'lihan' pannulle - vesi irtoaa!
"Tahmaisia lihamössöjä, kumijuustoa...
Hyvistä raaka-aineista huonoa ruokaa
Teksti Heikki Saari
Kaupasta saa vain marinoitua lihamössöä ja valmisruokia. Mihin katosi hyvä suomalainen ruoka?
Marinoituja, tahmaisia ja limaisia broilerinsuikaleita. Marinoitu broilerinliha suorastaan huutaa huomiota hyper- ja supermarkettien hyllyrivistöiltä.
Kun niistä pääsee ohi, tulee possunlihaa erilaisessa marinadissa – tai jotakin lihalta näyttävää se muistuttaa. On eineksiä ja puolijauhoisia makkaroita.
Täytyy oikein tehdä töitä, jotta kaupasta saisi marinoimatonta, tuoretta lihaa. Norjalaista merilohta on tarjouksessa jokaisessa kaupassa, mutta joskus olisi kiva ostaa tuoretta suomalaista kalaa.
Valmiiksi sellofaaniin pakattua tavaraa tulee vastaan joka puolella. Siinä on taattua nautasika-jauhelihaa, monikäyttöistä totta tosiaan. Voi sitä pakkausjätteen määrää, joka näistäkin tulee.
Ja sitten on sitä iänikuista jäävuorisalaattia tai kiinankaalia, kallista kurkkua ja kumisia, kotimaisia tomaatteja, haaleanpunaisia ja mauttomia. Ulkomailta raakoina tuodut vihannekset eivät välttämättä ole sen parempia.
Juustohyllystä löytää etupäässä kevytjuustoja, jotka ovat kuin kumipalloja – mauttomia ja mitäänsanomattomia. Kirottuja olkoot kevyttuotteet!
On ylikallista leipää, joka aina vain kallistuu.
Jossakin nurkassa lymyää nahistumassa pakollista luomua.
Tätä on suomalainen ruoka – teollista, mautonta mössöä, josta voi tehdä vain mössöruokaa. Silvio Berlusconi taisi sittenkin puhua totta.
Epämiellyttävä totuus
”Tähän meidät on opetettu”, keittiömestari Markus Maulavirta huokaa. ”Ihminen on luonnostaan laiska.”
Epämiellyttävä totuus on, että suomalaisten ruoanlaittotaito on merkittävästi huonontunut.
”Se ei enää välity äidiltä tai isiltä lapsille. Tosin eivät vanhemmatkaan enää välttämättä osaa laittaa ruokaa”, Maulavirta sanoo.
Ja kun suomalainen on laiska, kiireinen eikä osaa enää laittaa ruokaa, niin hänelle kelpaa teollinen, laaduton ruoka.
Kontrasti on valtava, kun maistaa Maulavirran tarjoamia, aidoista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä ruokia helsinkiläisessä hotelli-ravintolassa.
On tuoretta leipää, jota leipuri on tullut ravintolaan aamuyöllä vasta vasten leipomaan. Hän on käyttänyt oikeita luomujauhoja. On aitoa kirnuvoita, eikä mitään kevyttuotteita. Lihaleikkeleet aamiaispöydässä ovat tietyltä kotimaiselta tuottajalta peräisin ja suorastaan sulavat suussa. Juusto on oikeata juustoa, ei mautonta kevytmassaa. Jogurtti on itse tehtyä, ja se maistuu taivaalliselta.
Että tällaistakin saa aikaan suomalaisista raaka-aineista.
”Kaikilla tuotteilla on alkuperä, nimilappu. Ne ovat jostakin peräisin”, Maulavirta huomauttaa.
Siinä on se salaisuus.
Kuin pahvia söisi
Ravintola on toki eri juttu kuin meidän jokapäiväinen ruokamme. Kotiruoka on nykyään usein valmisruokien lämmittämistä, ja valmiiksi marinoitu liha on helppo juttu.
Maulavirta on havainnut saman kuin monet muutkin: käsittelemätöntä lihaa on todella vaikea saada kaupasta. ”Pitää mennä kauppahalliin, mutta eihän sellaisia joka paikassa ole.”
Hän on niitä miehiä, jotka kävelevät valmisruokahyllyjen ohi suoraan lihatiskille. ”Marinoitu liha on jo niin epämiellyttävän näköistäkin. Grillituotteissa sen ymmärrän, mutta en muuten.”
”Marinoidut raaka-aineet ovat elintarvikkeiden raiskausta, suorastaan ruokapornoa”, Maulavirta puhkuu. ”Kutsun sitä ruokapornoteollisuudeksi. Ei kaikkea kuitenkaan tarvitse uhrata teollisuuden alttarille.”
Tasapuolisuuden vuoksi on sanottava, että hänelle ei maistu myöskään brasilialainen naudanliha, jota nyt tuputetaan joka puolella. ”Se on mautonta, ihan niin kuin pahvia söisi. Bulkkituotetta siitä kaikkein halvimmasta päästä!”
Brassilihassa ei ole aromeja, ja sen tuotanto-olosuhteet ovat Maulavirran mielestä eettisesti arveluttavat.
Putken päästä tulee standarditavaraa
Miksi me sitten tyydymme käsiteltyyn lihaan, teollisiin eineksiin ja ulkomailta tuotuun bulkkitavaraan?
”Ei kai niitä tarjottaisi, jos niitä ei ostettaisi”, Maulavirta arvelee. ”Kyllä me tässä suhteessa voisimme katsoa peiliin.”
Kuluttaja on johonkin mittaan asti kuningas.
Ehkä selityksiä voi hakea myös historiasta. Ruoan hankkiminen on näissä ilmasto-olosuhteissa ollut suomalaisille aina kovan työn takana. Laitettiin sianlihaa tiinuun, ja sieltä otettiin. Syötiin perunaa, naurista ja lanttua, jotka oli syksyllä säilötty kellariin talven varalle. Leivälle pantiin voita, ja päälle hörpättiin maitoa. Suolakalaa saatiin joskus.
Herkutteluun ei ole totuttu: ruoka on polttoainetta näissä arktisissa olosuhteissa eikä koko elämän keskipiste ja olemassaolon syy kuten italialaisille.
Historialliset syyt ehkä selittävät ruokakulttuurimme tietynlaisen puritaanisuuden, ankeuden.
Kaikilta osin se ei ole ollut terveellistä käyttäytymistä, mutta sitä ei ole myöskään nykypäivän valmisruokakulttuuri.
”Kun kaupasta ostaa porsaanlihaa, on suorastaan vahinko, jos sattuu saamaan hyvää. Kaikki menee tuottajalta siihen yhteiseen elintarviketeollisuuden putkeen, jonka toisesta päästä tulee standarditavaraa”, Maulavirta kuvaa.
Ketjut sanelevat, mitä syömme
Aikaisemmin vuodenajat ohjasivat sitä, mitä söimme. Nyt keskittynyt elintarviketeollisuus, vähittäiskaupan ketjuuntuminen ja hienosti viritetyt logistiset ketjut sanelevat pitkälti sen, mitä kaupan hyllyiltä löytyy.
Kaupoista ei enää tahdo saada lähiruokaa, koska se hankaloittaa kaupan ketjuideologian toteuttamista. S-ryhmä ja Kesko hallitsevat vähittäiskauppaa, ja kumpikin soveltaa tiukkaa ketjuajattelua.
Kauppatieteiden maisteri Jari Paulamäen tuoreen väitöskirjan mukaan K-kauppiaat kokevat, ettei Kesko ole kiinnostunut heidän tiedoistaan paikallisesta kaupankäynnistä. Kauppiaat arvioivat myös, että ketjussa toimiminen rajoittaa heidän toimintavapauttaan.
Maulavirran mielestä kustannustehokkuus on optinen harha, johon tuijotamme aivan liikaa.
Matematiikalla voidaan osoittaa tehokkaaksi lähes mitä tahansa. Sen sijaan pitää kysyä, onko oikeasti mitään järkeä kuskata elintarvikkeita ja raaka-aineita ympäri Suomen, jos niitä olisi saatavissa lähialueilta. Ensin tavara ajetaan tuottajalta keskusvarastoihin, sieltä se kuskataan kaupan toimipisteeseen, joka voi olla juuri sen alkuperäisen pellon vieressä.
Pitää tosissaan uhmata ketjubyrokratiaa, jos aikoo saada tuotteet pellolta suoraan lähikauppaan.
Tässä pitäisi Maulavirran mielestä tarkastella koko ketjua ruoan lähteiltä biojätteisiin saakka. Olisi hahmotettava tuotteen ekojälki. Siinä katsannossa lähiruoka olisi paras, laadukkain ja ympäristön kannalta kestävin vaihtoehto.
Lue Seuran Ruokaextrasta sivuilta 38-53, mistä oikein alkoi suomalaisen ruoan dramaattinen huonontuminen, ja voimmeko itse vaikuttaa asiaan."
http://www.seura.fi/?id=9049
"Tahmaisia lihamössöjä, kumijuustoa...
Hyvistä raaka-aineista huonoa ruokaa
Teksti Heikki Saari
Kaupasta saa vain marinoitua lihamössöä ja valmisruokia. Mihin katosi hyvä suomalainen ruoka?
Marinoituja, tahmaisia ja limaisia broilerinsuikaleita. Marinoitu broilerinliha suorastaan huutaa huomiota hyper- ja supermarkettien hyllyrivistöiltä.
Kun niistä pääsee ohi, tulee possunlihaa erilaisessa marinadissa – tai jotakin lihalta näyttävää se muistuttaa. On eineksiä ja puolijauhoisia makkaroita.
Täytyy oikein tehdä töitä, jotta kaupasta saisi marinoimatonta, tuoretta lihaa. Norjalaista merilohta on tarjouksessa jokaisessa kaupassa, mutta joskus olisi kiva ostaa tuoretta suomalaista kalaa.
Valmiiksi sellofaaniin pakattua tavaraa tulee vastaan joka puolella. Siinä on taattua nautasika-jauhelihaa, monikäyttöistä totta tosiaan. Voi sitä pakkausjätteen määrää, joka näistäkin tulee.
Ja sitten on sitä iänikuista jäävuorisalaattia tai kiinankaalia, kallista kurkkua ja kumisia, kotimaisia tomaatteja, haaleanpunaisia ja mauttomia. Ulkomailta raakoina tuodut vihannekset eivät välttämättä ole sen parempia.
Juustohyllystä löytää etupäässä kevytjuustoja, jotka ovat kuin kumipalloja – mauttomia ja mitäänsanomattomia. Kirottuja olkoot kevyttuotteet!
On ylikallista leipää, joka aina vain kallistuu.
Jossakin nurkassa lymyää nahistumassa pakollista luomua.
Tätä on suomalainen ruoka – teollista, mautonta mössöä, josta voi tehdä vain mössöruokaa. Silvio Berlusconi taisi sittenkin puhua totta.
Epämiellyttävä totuus
”Tähän meidät on opetettu”, keittiömestari Markus Maulavirta huokaa. ”Ihminen on luonnostaan laiska.”
Epämiellyttävä totuus on, että suomalaisten ruoanlaittotaito on merkittävästi huonontunut.
”Se ei enää välity äidiltä tai isiltä lapsille. Tosin eivät vanhemmatkaan enää välttämättä osaa laittaa ruokaa”, Maulavirta sanoo.
Ja kun suomalainen on laiska, kiireinen eikä osaa enää laittaa ruokaa, niin hänelle kelpaa teollinen, laaduton ruoka.
Kontrasti on valtava, kun maistaa Maulavirran tarjoamia, aidoista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä ruokia helsinkiläisessä hotelli-ravintolassa.
On tuoretta leipää, jota leipuri on tullut ravintolaan aamuyöllä vasta vasten leipomaan. Hän on käyttänyt oikeita luomujauhoja. On aitoa kirnuvoita, eikä mitään kevyttuotteita. Lihaleikkeleet aamiaispöydässä ovat tietyltä kotimaiselta tuottajalta peräisin ja suorastaan sulavat suussa. Juusto on oikeata juustoa, ei mautonta kevytmassaa. Jogurtti on itse tehtyä, ja se maistuu taivaalliselta.
Että tällaistakin saa aikaan suomalaisista raaka-aineista.
”Kaikilla tuotteilla on alkuperä, nimilappu. Ne ovat jostakin peräisin”, Maulavirta huomauttaa.
Siinä on se salaisuus.
Kuin pahvia söisi
Ravintola on toki eri juttu kuin meidän jokapäiväinen ruokamme. Kotiruoka on nykyään usein valmisruokien lämmittämistä, ja valmiiksi marinoitu liha on helppo juttu.
Maulavirta on havainnut saman kuin monet muutkin: käsittelemätöntä lihaa on todella vaikea saada kaupasta. ”Pitää mennä kauppahalliin, mutta eihän sellaisia joka paikassa ole.”
Hän on niitä miehiä, jotka kävelevät valmisruokahyllyjen ohi suoraan lihatiskille. ”Marinoitu liha on jo niin epämiellyttävän näköistäkin. Grillituotteissa sen ymmärrän, mutta en muuten.”
”Marinoidut raaka-aineet ovat elintarvikkeiden raiskausta, suorastaan ruokapornoa”, Maulavirta puhkuu. ”Kutsun sitä ruokapornoteollisuudeksi. Ei kaikkea kuitenkaan tarvitse uhrata teollisuuden alttarille.”
Tasapuolisuuden vuoksi on sanottava, että hänelle ei maistu myöskään brasilialainen naudanliha, jota nyt tuputetaan joka puolella. ”Se on mautonta, ihan niin kuin pahvia söisi. Bulkkituotetta siitä kaikkein halvimmasta päästä!”
Brassilihassa ei ole aromeja, ja sen tuotanto-olosuhteet ovat Maulavirran mielestä eettisesti arveluttavat.
Putken päästä tulee standarditavaraa
Miksi me sitten tyydymme käsiteltyyn lihaan, teollisiin eineksiin ja ulkomailta tuotuun bulkkitavaraan?
”Ei kai niitä tarjottaisi, jos niitä ei ostettaisi”, Maulavirta arvelee. ”Kyllä me tässä suhteessa voisimme katsoa peiliin.”
Kuluttaja on johonkin mittaan asti kuningas.
Ehkä selityksiä voi hakea myös historiasta. Ruoan hankkiminen on näissä ilmasto-olosuhteissa ollut suomalaisille aina kovan työn takana. Laitettiin sianlihaa tiinuun, ja sieltä otettiin. Syötiin perunaa, naurista ja lanttua, jotka oli syksyllä säilötty kellariin talven varalle. Leivälle pantiin voita, ja päälle hörpättiin maitoa. Suolakalaa saatiin joskus.
Herkutteluun ei ole totuttu: ruoka on polttoainetta näissä arktisissa olosuhteissa eikä koko elämän keskipiste ja olemassaolon syy kuten italialaisille.
Historialliset syyt ehkä selittävät ruokakulttuurimme tietynlaisen puritaanisuuden, ankeuden.
Kaikilta osin se ei ole ollut terveellistä käyttäytymistä, mutta sitä ei ole myöskään nykypäivän valmisruokakulttuuri.
”Kun kaupasta ostaa porsaanlihaa, on suorastaan vahinko, jos sattuu saamaan hyvää. Kaikki menee tuottajalta siihen yhteiseen elintarviketeollisuuden putkeen, jonka toisesta päästä tulee standarditavaraa”, Maulavirta kuvaa.
Ketjut sanelevat, mitä syömme
Aikaisemmin vuodenajat ohjasivat sitä, mitä söimme. Nyt keskittynyt elintarviketeollisuus, vähittäiskaupan ketjuuntuminen ja hienosti viritetyt logistiset ketjut sanelevat pitkälti sen, mitä kaupan hyllyiltä löytyy.
Kaupoista ei enää tahdo saada lähiruokaa, koska se hankaloittaa kaupan ketjuideologian toteuttamista. S-ryhmä ja Kesko hallitsevat vähittäiskauppaa, ja kumpikin soveltaa tiukkaa ketjuajattelua.
Kauppatieteiden maisteri Jari Paulamäen tuoreen väitöskirjan mukaan K-kauppiaat kokevat, ettei Kesko ole kiinnostunut heidän tiedoistaan paikallisesta kaupankäynnistä. Kauppiaat arvioivat myös, että ketjussa toimiminen rajoittaa heidän toimintavapauttaan.
Maulavirran mielestä kustannustehokkuus on optinen harha, johon tuijotamme aivan liikaa.
Matematiikalla voidaan osoittaa tehokkaaksi lähes mitä tahansa. Sen sijaan pitää kysyä, onko oikeasti mitään järkeä kuskata elintarvikkeita ja raaka-aineita ympäri Suomen, jos niitä olisi saatavissa lähialueilta. Ensin tavara ajetaan tuottajalta keskusvarastoihin, sieltä se kuskataan kaupan toimipisteeseen, joka voi olla juuri sen alkuperäisen pellon vieressä.
Pitää tosissaan uhmata ketjubyrokratiaa, jos aikoo saada tuotteet pellolta suoraan lähikauppaan.
Tässä pitäisi Maulavirran mielestä tarkastella koko ketjua ruoan lähteiltä biojätteisiin saakka. Olisi hahmotettava tuotteen ekojälki. Siinä katsannossa lähiruoka olisi paras, laadukkain ja ympäristön kannalta kestävin vaihtoehto.
Lue Seuran Ruokaextrasta sivuilta 38-53, mistä oikein alkoi suomalaisen ruoan dramaattinen huonontuminen, ja voimmeko itse vaikuttaa asiaan."
http://www.seura.fi/?id=9049
Vastaukset 36
Vanhimmat
syö lihaa. yök.
Kannattaisi kuitenkin tehdä se ero, että sanalla "lihatiski" tarkoitetaan perinteistä palvelutiskiä, jossa myyjä pakkaa asiakkaalle sen lihan minkä asiakas valitsee, ja itsepalvelyhyllyä, josta voi ottaa valmiiksi pakattua "lihaa", EI kutsuta lihatiskiksi, vaan juuri joksikin valmispakkaushyllyksi tai valintahyllyksi.
Tiski on tiski, eivät nuo valmispakkaushyllyt ole mitään tiskejä.
ne pirkka-'jalosteet' valmistetaan.
Totta. Paitsi tuota harhauttavaa "lihatiski"-otsikkoa, tuo varsinainen Heikki Saaren artikkeliteksti on taivahan tosi.
Menisin jopa pitemmälle kuin Maulavirta, joka kutsuu elintarviketeollisuutta "ruokapornoteollisuudeksi". Minä kutsuisin sitä suorastaan rikolliseksi ja maanpetolliseksi toiminnaksi, jolla tuhotaan tämän kansakunnan kulttuuri ehkä sukupolviksi eteenpäin. Ruokatalojen päättäjät pitäisi tuomita elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Valmisruoat ja tehtaalla marinoidut tuotteet sekä kuivaksi selluloosaksi jalostettu porsaan- ja broilerinliha (jonka sitten suurkeittiöt tuhoavat lopullisesti ylikypsentäessään niitä) ovat niin kamalaa roskaa, että tulee aina itsemurha-ajatuksia, kun joskus ei onnistu välttymään niiltä jossakin työpaikkaruokailussa. Kotiin en ikinä osta mitään tehdasvalmisteista, mutta monesti on lähes mahdotonta mitään muuta kaupasta löytää.
Suomalainen ruokakulttuurittomuus on suorastaan HÄPEÄLLISELLÄ tasolla!
Ainoa keino on, että mahdollisimman moni boikotoi eli on ostamatta näitä valmiiksi marinoituja moskia!
Niin se yksikin neiti,Loka-Laitinen,valitti,että hän ei voisi ruokkia perhettään jollei Helsingissä olisi Stoccaa ja vahaa kauppahallia!Maulavirran ymmärrän koska hän on kokki mutta muut ruikuttajat haluavat vain korostaa omaa hienouttaan.NÄIN ON, EIKÄ OLESKELE!!!
'pirkka'tuotteille - sillä tekniikalla saadaan lihamössöön jumallattomasti vettä mukaan. Kuka kuittaa?
Varsinainen taikajauhe: E 412 guarkumi
Ostat mitä vaan, niin mukana on ja sillä saa vedestä vaikka muusia.
"muut ruikuttajat haluavat vain korostaa omaa hienouttaan."
Ja sinun mielestäsi sellainen henkilö on teeskentelevä ruikuttaja, joka ei halua ostaa pieneksi pilputtua lihaa, joka lilluu kaupan oranssinvärisessä litkussa?
No saavathan taivahan takojat olla mitä mieltä tahansa ja pitää ylimpänä herkkunaan sitä niljakasta lientä. Kaikkien mielestä se mömmö ei kuitenkaan kuulu suuhun pantavaksi tarkoitettuihin aineisiin.
syötävät santat:Guarkumi.Se on hajuton,mauton,enrgiaton aine joka läpäisee ihmisen jättämättä kehoon mitään merkkejä käynnistään.
Eihän se pelkästään siitä ole kiinni, että se marinadi, jossa se liha ui, maistuu paskalle, vaan se myös maksaa.
Kilon broilerinrintapakkauksessa saattaa olla jopa 350g marinadia.
on,että 85% marinoiduista broiskun suikaleista on HUNAJAMARINOITUJA.Yrrrrrrrrjööööö.Se uusi pippurinen marinadi on lähes syötävää,anakin aluksi:Miksei voisi olla erilaisia marinadeja:basilika marinadi,omenasiiderimarinadi,olutmarinadi.Onjhn näitä makuja.
Ei ole mitäänmuuta syytä asua Turussa , Tampereella tai Hesassa , mutta saisi käydä hallissa tai torilla ostamassa käsittelemättömiä liha- ym. tuotteita. Täällä maalla marketit kasvaa ja marinointilihapaketittien metrimäärä myös kasvaa. Asun keskisuuressa kaupungissa ja viikonloppuostoksilla on lähimarketissa joskus jopa mahdoton löytää marinoimatonta lihaa. Saman olen kohdannut kun yritän esim. ostaa keittolihaa! Ei sellaista ilmeisesti enää kukaan osta kaupasta. Vain niitä erilaisia oraanssin-ruskean välillä kimmeltaviä silppurasioita.
Mitä järkeä on ostaa keittolihaa - jotain huonoimpia jätepaloja ja maksaa kympin kilo!
Samaan hintaan saa kunnon paistia, josta tulee mureat keittolihat, eikä mitään purukumi-jänne-keittoa.
Mutta juu, samat on ongelmat täälläkin, pelkkää marinadisotkua on hyllyt notkollaan. Aika paljon onkin tullut ostettua pakastelihaa, meillä syödään mm. uuden-seelannin lammasta nykyään aika paljon :)
paistista parasta keittoa! Eikä ne ole jätepaloja vaan etuselkää. Liha on parasta luitten ympärillä (siksi broitskun koipikin on paljon parempaa kuin rinta)ja jänteet leikkaankin pois. Luista tulee paras liemi. (Kysy vaikka kokeilta!)
Mutta kukin taplaa tyylillään.
Uuden -Seelannin lammasta, kuten yleensäkin lammasta herkutellaan täälläkin usein. Viikko sitten onnistuin saamaan tuoreen hirvenpaistin, joka odottaa pakkasessa tarpeeksi suurat syöjäporukkaa.
tää marinoitu liha on yleensä tullu Suomeen, kun ei sitä missään muualla myydä? Se pitäs vankilaan viedä joka keksi valmisruuat ja marinoidut läskit. ...ja samoin ne jotka niitä ostaa ja tukee tuon paskan tuotantoa.
Totta mitä sanot, mutta se lienee kauppiaasta kiinni mitä se sinne pakettiin silppuaa; erittäin huonojen kokemusten takia olen lopettanut kokonaan keittolihan ostamisen ja siirtynyt paistiin, ainakin tiedän mitä saan :)
Eipä muuten tarvi kuin hypätä länsirajan yli, niin jopas löytyy pienenkin kaupan lihatarjonnasta mm. tuoretta lampaan kyljysta ym. herkullisia tuorelihatuotteita, jollaisista Suomessa saa vain uneksia.
sitä kasvatetaan jossain ;) Mutta aikuisten oikeasti, täällä kotipaikkakunnallani tosiaan uusitaan paikallista isoa markettia (kova kilpailu!) Luulin että oikea lihatiski nyt paranee siitä 60 cm:stä, mutta päinvastoin marinaadilillujen hyllymertit kasvaaa varmaan yli 10 metriin.
Puhut länsirajasta, mutta vielä lähempänä lienee tuo eteläraja: kaikissa kolmessa Baltian maassa on melko mahtava lihatarjonta. Kateellisena katselen Liettuan Maximan lihatiskiä - löytyy lihat monenlaiset, leikkeleet ja makkarat.
Puhumattakaan Keski-Euroopan kauppahalleista ja toreista.
Minulle on sanottu, että johtuu siitä, että ko. maiden kylmäketjut eivät ole niin toimivia vaan liha täytyy myydä heti, tuoreena jne.
Höpönhöö... kyllä asia on kahdesta tekijästä kiinni: kaupan pienemmästä keskisttymisestä keskusliikkeisiin sekä kuluttajan tottumuksesta tehdä itse ruokaa eikä käyttää vain puolivalmisteita ja eineksiä.
Meidän kulutustottumuksistamme päättää kaupan kaksi keskusliikettä: S-ketju ja Kesko. Ja mikä näille on paras tapa toimia ja vähentää hävikki minimiin määrää sen, mitä me saamme syödä.
Kyllä kuluttajien kapina olisi paikallaan - todella.
Samalla saamme kyllä ottaa itseämme niskasta kiinni ja opetella uudelleen keskustelemaan ruoasta ja tekemään sitä itse alusta asti. Ja antamaan hyvälle ruoalle sille kuuluva arvo - pelkän vatsan tankkauksen sijaan.
se Gogol;n hahmo jolle syöminen oli aivan toisarvoinen juttu.Hän ajatteli vain viraston asioita.Kun hän saapui kotiin oli hänen suomalainen apulaiseukkonsa laittanut jotakin lihasoppaa ja sen kera sipuleita.Mitään maistamatta hän lappoi ravintoa suuhunsa ja kun maha alkoi pullistua lopetti hän lappamisen.Siinä oli hänen ruokailunsa.
kun hyvät kalat pakataan vakuumipakkauksiin.Esim. savusiiasta on hiton vaikea tarkistaa tuoreutta ja kuntoa muusta kuin pakkauspäivämäärästä.Jos kylmäketju tökkii ovat nämä vakuumikalat oikeita bakteerien kasvualustoja.
syöttää koiraani valmiiksi pakatulla jauhelihalla, ei kelpaa kävelee kyllä ruokakuppinsa luo, haistaa ja kääntyy pois.
Heti perään kun antaa itse jauhettua lihaa syö suurella halulla.
Kysyisinkin että mitä kemikaalia jauhelihoihin käytetään. Ihminen ei ehkä sitä haista, mutta koira paljastaa sen heti?
ääliöjunttimoukkaidiootti ilmoittautuu tänne ihan vapaaehtoisesti.
ymmärrä lihasta mitään!!! Ns. keittoliha on kaikkein parasta lihaa pitkään kypsytykseen, mm. patoihin. Paistiliha on ongelmajätettä ja täyttä moskaa muuhun, kuin todella puolikypsäksi kokopaistiksi valmistettuna.
herne nenästä, niin kyllä se siitä!!!
Kun kauppias leikkaa lihat lihatiskille paketteihin, jää roippeet ja huonoimmat paikat jäljelle. Ne kauppias paloittelee, paketoi ja laittaa 'keittoliha'-lapun päälle.
Sitten tulet sinä ja ostat jätettä kympillä kilo, vaan eipähän tarvi kauppiaan laittaa niitä kompostiin.
Todisteena tästä se, ettei keittolihapakkauksessa ikinä mainita mitä tämä 'keittoliha' on.
Jos kaupasta löytyy esim etuselkää palana, niin teen keitot mielelläni siitä, mutta roippeita en osta.
Kysykää kauppiaaltanne miksi vain valmiiksi "marinoitua" lihaa on myynnissä. Tavallisin vastaus on aina sama "Koska asiakkaat vaativat". Käsi sydämmelle, montako tuttuanne tiedätte, jotka tuota moskaa lihoihinsa haluavat. Kuka siis narraa ja ketä. Suuret keskusliikkeet aivopesevät ihmisiä helpoilla valmistusohjeilla, joihin aina kuuluu jokin valmiiksi marinoitu liha. Näin saadaan huonompilaatuinenkin liha hinnoiteltua arvoaan kalliimmaksi, onhan se ikäänkuin puolivalmiste.
kuuluu kategoriaan - "Kukaan ei ole aiemmin valittanut".
:)
Otin sitten tehtäväkseni hankkia kunnon keittolihaa. Oma kunta ja sen kaupat, pääasiassa S-kaupat, eivät myy muuta kuin kuutioiksi leikeltyä jätelihaa.
Seuraavaksi sunnistettiin matkan päähän naapurikuntaan, jonka jättiprismasta ei myöskään löydy kun tuota samaa jätelihaa. Mutta Citymarketista löytyi, paketti Pirkka-keittolihaa, hyväntuntoista lihaa ja isona palana, vaikka ei tuossakaan kerrota mitä paikkaa se on. Epäilen että niskaa.
Kyllä tämä maa on surkea paikka ruoanlaittajan kannalta.
on kauppiaiden keksimä keino muuttaa ulkoa tuotu, ehkä halvempi, liha "kotimaiseksi"..
Nyt kaikki antamaan palautetta ruoka- ja lihajalostajille ylläolevan topicin HAASTE KAIKILLE KOTIKOKEILLE kautta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=616&posting=22000000030155379
valmiiksi marinoitu ja muukin roskaliha yleiseen boikottiin!!!
Kunnon mehevää lihaa tilalle!
Ei nämä asiat nyt ihan noin hullusti ole, joten vedä henkee, ja rauhoitu. ihan oikeesti, eiks joo
ei ihmisravintoa
Eläke on liian pieni.Vievät parhaat kotimaiset lihat euroopa parempiostovoimaisille.Sieltä tilalle jotain hormoonolla kasvatettua.Sen pitää lillua marinaadeissan jotta totuus ei haiskahtaisi ostajalle.
Ensinnäkin, marinadi sottaa joka paikan ja
on niin väkevää että syöpyy liinaankin ikiajoiksi.
Marinadi on myös täynnä lisäaineita. Itse pesen
sen aina pois. Miksi hemmetissä sitä laitetaan
lihatuotteisiin ?? kun siitä on enemmän haittaa
kun hyötyä.
Käytän harvemmin enää broileria mihinkään, mutta haeskelin joku aika sitten broikerinfilettä kuitenkin ja huomasin, että fileet ilman marinadia olivat kalliimpia kuin marinadissa.
Tietysti voi ajatella, että koska marinadilla ei voi peittää lihan laatuvirheitä on marinoimaton liha tuoreempa yms. ja siksi ehkä kalliimpaa.
Vai onko syynä se, että koska marinoimattomasta lihasta maksaa vain lihan hinnan painon mukaan ja marinoidussa tavarassa on itse lihaa vähemmän ja maksat marinadinkin painosta lihan hinnan on se sen vuoksi kokonaisuudessaan halvempaa? Sekavasti sanottu, mutta uskon, että ymmärsitte.
Voisiko joku kaupan hinnoittelua ymmärtävä selvittää sekavat ajatukseni ja syyn moiseen ihmeeseen?
Yhdyn edelliseen. Ei liha ole mikää sieni ja näin ollen marinointi on ihan turhaa !! Oletko ajatellut että maksat tästä
m.kastikkeesta kovan hinnan ! Et sitä paitsi
näe minkä laatuista lihaa siellä liemessä pilee !
Kaiken paras tulos kun maustat itse ja paistat
tai grillaat.
Kauppiaat ovat löytäneet tästä "mössöstä" oivan
rahasampon. Kun tilaat lihaa ravintolasta niin
ei ole taatusti marinoitua.