Mitä se meinaa, ku menee usko kaikkeen, eli yhtäkkiä tuntuu, että luonnonsuojelijat ja hyväntekijätki on vaan huijareita, jotka vaan koittaa esittää muille "hyviä" ihmisiä, jotka todellisuudessa pröystäilee enemmän ku keskivertoihmiset..
Ja myöskään asiat, niin hyvät ku pahat, ei enää hetkauta. Toisinsanoen ei oo enää tunteita, ja tulee todella välinpitämätön olo, ku samahan se on miten käyttäytyy, ku ei mikään tuu kuitenkaan muuttumaan..
Mistä tämmönen siis saattais viestiä?
Ja myöskään asiat, niin hyvät ku pahat, ei enää hetkauta. Toisinsanoen ei oo enää tunteita, ja tulee todella välinpitämätön olo, ku samahan se on miten käyttäytyy, ku ei mikään tuu kuitenkaan muuttumaan..
Mistä tämmönen siis saattais viestiä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kaikki ihmiset ole keinottelevia kusipäitä, vaikka niitäkin joukossa saattaa olla.
Joku voi oikeasti saada tyydytyksen siitä, että elää esimerkiksi kestävän kehityksen ohjeen mukaisesti. Joku toinen tosiaan ajattelee, että paskan väliä lajitella jotain biojätteitä, vaikka sillä olisikin oikeasti merkitystä.
Kovin vahvasti uskoa :(
Etkö luota edes ystäviisi?
että ne oikiasti pitää musta.
Mistä ihmeestä huomaat tunteiden katoamisen? Minulla oli nuorena tuollaista, mutta siihen luisuin, kun en vielä osannut käsitellä pettymyksiä ja ensimmäinen oli ylipääsemätön. Pidin itseäni normaalina ja muutkin pitivät. Huomasin asioiden olleen pielessä vasta, kun lukkiutuminen "murtui" (vuosien päästä). Toinen vaihtoehto olisi ollut hermoromahdus - kuulema. Liittyyköhän noi nuoreen aikuisuuteen toisilla, että helposti menee tolle puolelle. Tosi kyyninen olin, muttei se ketään haitannut, vaikka olin muuttunut kuin eri ihmiseksi kuin aiemmin.
Onkohan tuollaisia kokemuksia ihmisillä paljon, kun harvemmin olen kuullut muiden puhuvan niistä? En osaa neuvoa, kuinka niihin tunteisiin pääsee uudelleen käsiksi. Jonkin pitäisi liikuttaa itseä? Vaikka rakastua? Onhan se kovin harmaatakin sellainen elämä, kun eihän elämä ilman tunteita tunnu elämältä.
jospa tää tästä :D