jos kritiikki ja totuus pyritään tappamaan?
Ego?
Ego?
Mitä jää jäljelle...
zen _
181044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja kasvun mahdollisuus
tarkoitus on sitten suojella heikkoa egoa, joka ei halua tulla paljastetuksi?
Kun totuus ja kritiikki tapetaan, on vain fantasia, joka estää kokemasta "egoa".
Valitettavasti kaikki selviytyminen yhteiskunnassa perustuu toisten "vakuuttamiseen". Toisten vakuuttamisen taito taas tarkoittaa sitä, kuinka hyvin henkilö pystyy vetämään muut omaan fantasiaansa ja kieltämään muiden aseman.
fantasiamaailmassa..?
Aini! Descartes, Platon.. Jatkakaa listaa, hyvät viisaat.
Fantasiamaailma ei ole mikään välttämättömyys. Se on helvetti, jonka jokainen joka hetki valitsee. Pää-asiassa kaikki siinä kuitenkin elävät. Fantasia on sitä vahvempi, mitä heikommin hyväksyy itseään ja sen laatu riippuu itsen hyväksynnän tasosta.
Myös pahuus tulee fantasiasta, sillä mitä vahvempi on fantasia, sitä enemmän osan maailmaa henkilö näkee pahana.
En ole mitenkään vakuuttunut egon välttämättömyydestä...
:)
mitä termillä "ego" käsität?
Täällähän vasta heitetään rankkaa läppää...Ihmisyys saa Röntgen-valaisun!Läpitunkevan, mutta vaikeaselkoisen.Vasta tulevaisuus näkee kokonaisuuden ja hämmästyy yksinkertaisuuden kauneutta...
Katselemaan elämäänsä jostain kauempaa hetkeksi.... Voisi oppia yhtä ja toista.
Ego on ei-totuus.
Ego on ulkoa tullut "tieto".
Ego on harhaisen mielen näyttämö.
Aistit itsessään eivät ole järkeviä.
Egoperustainen totuus aistien antamista tiedoista on harhaa.
Maailma lepää kollektiivisen egoperustaisen "totuuden" varassa.
Valtarakennelmat pyrkivät tappamaan todellisen totuuden, joten vallanpitäjiä on syytä kritisoida erityisen ankarasti.
Mitä laajempiperustainen valtarakennelma, sen enemmän se ansaitsee kritiikkiä.
Käytännön esimerkkinä itsestä katsoen suuntaan ankarimman kritiikkini EU:iin ja NATO:n, joiden tarkoituksena näen olevan maailman muuttamisen yhä harhaisemmaksi eli egoperustaisemmaksi.
Mielen valtarakennelmat tulee purkaa itsestä käsin.
Vastustan ihmisten mielten valjastamista yhä kasvavammalle harhaisen tiedon totuudelle.
Olen samaa mieltä kanssasi tuosta prosessista. Mutta onko niin, että ihmisen persoonallisuus on aina fantasia.
Minä kuitenkin sanoisin, että se, mikä tulee ulkoa, havainto, välittää logiikkaa. Siinä määrin, missä oma havaintotapa sekoitetaan havainnon takana olevaan, itsen ulkopuoliseen, määrittää kuitenkin sen, missä määrin minuus puuttuu.
Sitä enemmän, mitä enemmän totuus kielletään, eletään fantasiassa.
"Aistit itsessään eivät ole järkeviä.
Egoperustainen totuus aistien antamista tiedoista on harhaa."
Minuus puuttuu, kun luullaan, että totuus on aisteissa, eli sisältyy itseen. Kun luullaan, että totuus sisältyy itseen, ollaan jumalia maailmassa ja torjutaan moraali.
Tässä fantasiassa eläminen osoittaa sen, miksi unien tulkinta on niin tärkeää.
Kollektiivinen totuus on fantasiaa. Kuten ehkä voidaan huomata vaikkapa Hitlerin tavasta saada ihmiset uskomaan propagandistisia totuuksia vielä nykyaikanakin.
Ja jos joku nauraa Hitlereille ja muille, onhan tälläkin hetkellä palstallamme menossa samanlainen tilanne ja varmasti moni hämääntyi siitä, mitä täällä tapahtuu. Palstaa moderoidaan mielivaltaisesti ja aletaan pikkuhiljaa olla "yhden totuuden" järjestelmässä.
"Käytännön esimerkkinä itsestä katsoen suuntaan ankarimman kritiikkini EU:iin ja NATO:n, joiden tarkoituksena näen olevan maailman muuttamisen yhä harhaisemmaksi eli egoperustaisemmaksi."
Vaikkakin väitän, että uhat on yleensä luotu propagandistisesti, kuten kommunismin uhka natsi-Saksassa, tai psykopatologian uhka tällä palstalla, voidaan miettiä, että onhan esim. EUssa hyviä puolia, kun mietitään, että Saksan ja lopullisesti NLn kaatumisen jälkeen älyvapaa yhteiskunta on palkka-armeijansa turvin käynyt tappamassa porukkaa ympäri maailman, jotta kaikilla olisi "vapaus" nuolla heidän persettä.
tulee esiin ihmisen tiedostaessa itsensä.
Tiedostaessaan itsensä ihmisen todellinen luonto paljastuu.
Toisaalta ihminen ei kai voi täysin tiedostaa itseään. Käsittäisin, että kyse on siitä, että ihmisen tulee hyväksyä, ettei voi täysin tiedostaa itseään.
on heikot valmiudet kohdata itsensä. Missään ei valmenneta "henkisen minän syntymään" ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä.
Ihmisen mieli on rajallinen kestämään tietoa itsestä, joten siihen nähden näkisin, että tietoisuus itsestä voi laajentua riittävästi.
Egon takana on todellinen totuus.
Luonto on totta. Se, mikä on syntynyt ilman ihmisen vaikutusta. Vaisto on totuus.
Kaikki muu on ihmisen fantasiaa.
Havainto välittyy loogisesti aivoihin, mutta ego kykenee vääristämään havainnon muotoon, johon se on itsensä asettanut.
Ego on muiden antama totuus itsestä. Totuus, jonka mieli on hyväksynyt.
Ihmisten tulisi osata suhtautua kriittisesti ulkoiseen "tietoon".
Olemme siis samaa mieltä asiasta kultaseni, mutta käytämme eri termejä.
Se, mitä siis haluan tarkentaa, on, että ihmisen täytyy siis hyväksyä se, ettei hän voi kokea todellisuutta muuten, kuin itsensä kautta. Itsen kautta kokeminen tarkoittaa juuri aistien ja egon kautta havaitsemista.
Koska se on välttämättömyys, että näiden kautta täytyy havaita, on se hyväksyttävä. Silloinn, kuin sen pystyy hyväksymään, että todellisuutta havaitaan näiden kautta, niin voidaan havaita, että todellisuus ei riipu havainnosta, vaan havainto riippuu todellisuudesta.
Egohan on aistien kautta havaitun todellisuuden heijaste.
"Vaisto on totuus."
Vaisto välittää totuutta.
"Havainto välittyy loogisesti aivoihin, mutta ego kykenee vääristämään havainnon muotoon, johon se on itsensä asettanut."
Tai niin, että havainto välittää totuutta, mutta totuus on sisäinen logiikka, mitä ei voi sanoa, eikä havaita.
Aisti välittää muodon, jonka sisäinen loogisuus, tai epäloogisuus ilmentää todellisuutta.
Sikäli, mikäli saatu muoto/kuva on looginen, sen sisäinen logiikka heijastaa totuutta, mutta sitä ei voida todistaa todeksi.
Jos muoto on epälooginen, se on fantasiaa, tällöin se ilmentää sisäistä logiikka olemalla tietyllä erityisellä tavalla sisäisesti ristiriitainen:
Esim. täällä useasti mainittu nopeuden ja paikan ongelma Zenonilta ja Heisenbergiltä, kun nopeutta ja paikkaa ei voida ilmaista samanaikaisesti äärettömän tarkasti, epälooginen kuvaustapa ilmentää logiikka olemalla tietyllä tavalla ristiriitainen.
Egon kautta todellisuus voi näkyä vääristyneen ja epäloogisen kuvan kautta, mutta näkyy silti.
"Ego on muiden antama totuus itsestä. Totuus, jonka mieli on hyväksynyt."
Tai paremminkin niin, että epätoden fantasian aiheuttaa hyväksymättömyys sitä kohtaan, ettei voi kokea maailmaa muuten, kuin itsen kautta.
"Ihmisten tulisi osata suhtautua kriittisesti ulkoiseen "tietoon"."
Tarkoittaa mitä? Kritiikki mielestäni voidaan kohdistaa vain omaan ajatteluun. Kun kritisoidaan muilta saatua tietoa, kritisoidaan omaa tapaa suhtautua muilta saatuun tietoon, joka on heidän egonsa värittämä.
- ja käytännöllisesti katsoen se lähes kaikilla on - olisi kai toivottavaa sen kuvastavan näyttämöä sisältäen eri tunnetiloja kuvastavia esityksiä.
Vaan liian usein ego perustuu pelolle. Se on pimennysverhojen takana kyyhöttävä lapsi sodan melskeessä. Täynnä sisäistä kauhua, jolle ei ole ulospääsytietä. Vain odotus, että sota joskus loppuisi... kuinka se voisi loppua, kun se on oman mielen perusta.
Ilman egoa ei ole kärsimystä. Kaikki kärsimys on egoperustaista. Siinä mielessä - voidakseen päästä kärsimyksestään eroon - ego olisi hävitettävä.
Edellisen väärin ymmärtämisen seurauksena on itsemurha. Ihminen sekoittaa fyysisyyden ja henkisyyden. Ihminen pyrkii väkivalloin pääsemään eroon egostaan, mutta ego ei ole ruumis. Kärsimys jatkuu.
Henkisyys asettuu aina fyysisen yläpuolelle. Siksi olisi tavoiteltava korkeampia henkisiä päämääriä. Henkisyyttä ei voi hävittää - monet vain kieltävät sen olemassa olon.
Kriittisyys välillistä "tietoa" kohtaan. Kaikki se "tieto", mikä tulee ei-totuudesta. Sitä on syytä tarkastella suurella kriittisyydellä.
Itseä ei tule syyllistää ympärillä riehuvasta pahuudesta (pahuudesta, jonka perusta on pelko). Itseä tulee toki tarkkailla omien ajatusten suhteen.
Pyhyys muodostuu harkituista ajatuksista. Jatkuvasta itsensä tarkkailusta. Ympäröivän todellisuuden kyseenalaistamisesta. Totuuden etsinnästä. Pyrkimyksestä olla hyvä.