Freudin keskeinen saavutus on kokonaisvaltainen psykologinen teoria psykoanalyysi, jonka keskeinen sovellus on psykoterapia. Freud uskoi, että lapsuuden kokemukset vaikuttavat nykyiseen käyttäytymiseemme tiedostamatta (jonka käsitteen hän myös keksi). Tiedostamattomat prosessit taas vaikuttavat meihin mm. unien kautta. Freud uskoi, että tulkitsemalla unia oikealla, psykologisella tavalla, voisi ymmärtää paremmin, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin he ovat nykyään. Freud kirjoitti aiheesta teoksen Unien tulkinta (Die Traumdeutung, 1900), joka on 1900-luvun tunnetuimpia psykologisia teoksia.
Freud uskoi myös seksuaalisuuden olevan erittäin tärkeä vaikuttava tekijä ihmisen psyykessä. Hän kehitti teorian oidipuskompleksista, jonka mukaan pojat tuntevat vetoa äitiinsä ja kateutta isäänsä kohtaan. Vastaavasti teorian mukaan tytöt rakastuvat isäänsä ja kilpailevat äitinsä kanssa isän suosiosta. Tyttöjen oidipuskompleksille on olemassa erillisenä terminä elektrakompleksi, jonka lanseerasi Freudin oppilas Carl Gustav Jung. Nimet Oidipus ja Elektra tulevat antiikin kreikkalaisesta tarustosta. Sofokleen näytelmän Oidipus surmasi isänsä ja meni naimisiin äitinsä kanssa.
**********
Tärkein kysymys onkin, onko Freudin teorioista enää mitään jäljellä nykyisessä psykodynamiikassa? Vastaus on ei, koska Freud oli haaveilija, ei tiedemies. Siksi iso osa hänen aivoituksistaan oli täyttä kukkua ja sittemmin hylätty horinana. Vaiko eikö?
Freud uskoi myös seksuaalisuuden olevan erittäin tärkeä vaikuttava tekijä ihmisen psyykessä. Hän kehitti teorian oidipuskompleksista, jonka mukaan pojat tuntevat vetoa äitiinsä ja kateutta isäänsä kohtaan. Vastaavasti teorian mukaan tytöt rakastuvat isäänsä ja kilpailevat äitinsä kanssa isän suosiosta. Tyttöjen oidipuskompleksille on olemassa erillisenä terminä elektrakompleksi, jonka lanseerasi Freudin oppilas Carl Gustav Jung. Nimet Oidipus ja Elektra tulevat antiikin kreikkalaisesta tarustosta. Sofokleen näytelmän Oidipus surmasi isänsä ja meni naimisiin äitinsä kanssa.
**********
Tärkein kysymys onkin, onko Freudin teorioista enää mitään jäljellä nykyisessä psykodynamiikassa? Vastaus on ei, koska Freud oli haaveilija, ei tiedemies. Siksi iso osa hänen aivoituksistaan oli täyttä kukkua ja sittemmin hylätty horinana. Vaiko eikö?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olet selvästi tutustunut Freudin ja muutamien muiden hänen aikalaistensa oppirakennelmiin, jotka ovat nykyaikaisen psykoterapian perusta, kuten itsekin toteat.
Lopuksi kuitenkin esität sellaisia kommentteja, joita ei muun kirjoituksesi perusteella voi mitenkään käsittää. Voitkohan selventää hieman väitteitäsi?
On niitä muitakin suuntauksia, joista osassa on nimenomaan haluttu lähteä puhtaalta pöydältä ja tehdä pesäero Sigmund-parkaan.
Usein unohdetaan se, että Freud ei ollut aikanaan ainoa psykologi suinkaan. Hän ennen, hänen aikanaan, ja hänen jälkeensä on ollut monia, fiksumpiakin.
On aina vaarallista uskoa siihen, että yhden miehen totuus olisi koko totuus. Tämä opitaan usein kantapään kautta kuten kävi esim. David Koreshin ja Guyanan tapauksissa. Niistä toki toisessa yhteydessä mielelläni taittaisin peistä Psykopatologiankin kanssa.
Mielestäni hyvä ja selkeä avaus. Asiat tulivat hyvin esille.
Mielestäni myös lopussa oleva Freudin kritisointi osoittaa hyvin, kuinka omituisia Freudia kritisoivat ovat.
Se, että Freudin opeista ei olisi mitään jäljellä, tarkoittaisi, että psykologit eivät ymmärrä, mitä tekevät, koska psykoanalyysi kuitenkin pohjaa Freudiin.
Voiko matematiikka sisältä käsin muuttua niin, ettei se ole enää matematiikkaa? Vastaus=ei.
Olen lukenut viestejäsi ja muuttanut sen myötä käsitykseni tämän palstan tyypeistä !!!!!
Psykoanalyysi/dynamiikka on vain yksi ainoa psykologian/psykoterapian suuntaus, jolla on moniin muihin suuntauksiin verrattuna hyvin heikosti tutkimusnäyttöä takanaan. Osaksi siksi, että freudistit tuntuvat suhtautuvan objektiiviseen tutkimukseen kuin pyhäinhäväistykseen, eli ovat sitä mieltä että psykoanalyysi on jotakin niin henkisesti korkealla tasolla olevaa ettei sitä edes voi tutkia "maallisin keinoin".
Kysymykseni ei ole, mikä Freudin teorioissa on totta ja mikä (Psykopatologialle kommentiksi että monille Freudin keskeisille teoreemoille nauretaan tiedepiireissä avoimesti kuin hyvällekin vitseille enkä todella tiedä mistä olet tuollaisen käsityksen saanut että neurotiede tukisi Freudin monia teorioita) ei.
Keskeisin kysymykseni on, että kun on laadukkaampaa näyttöä ja tehoa omaavia, nopeampia ja selkeämpiä viitekehyksiä tarjolla, niin kuka viitsii enää langeta johonkin niin arkaaiseen ja epämääräiseen kuin psykoanalyysi?
Tarkennan puhuvani nimenomaan siis psykoANALYYSISTÄ, en psykodynamiikasta, joka on analyysin perillinen mutta jo niin paljon vaikutteita esim. kognitiivisista suuntauksista saanut ettei Freud sitä tunnistaisi perillisekseen, ei niin millään.
Jokaisen psykoanalyytikon tulisi myös pohtia, takertuuko vanhoihin teorioihin vain oman jääräpäisyyden, oman koulutuksen aikaisen psykokulttuuribiaksen ja muutospelon vuoksi, vai onko Freudin touhuissa oikeasti tolkkua... Ihminen on muutospelkoinen ja epärationaalinen olento luonnoltaan.
Sanoisin ! Oma tila, oma linja ja yritys ymmärtää muita.
"enkä todella tiedä mistä olet tuollaisen käsityksen saanut että neurotiede tukisi Freudin monia teorioita) ei."
Oli mm. vuosi sitten Suomen kuvalehdessä artikkeli. Minulle ei tule lehteä enkä ole lukenut artikkelia enkä tiedä sen argumentteja.
Itselleni tulee mieleen kuinka tutkimus on havainnut mm. havaintokynnyksen alittavien ärsykkeiden vaikutuksen ihmisen toimintaan. Vrt. dynaaminen tiedostamaton.
"Osaksi siksi, että freudistit tuntuvat suhtautuvan objektiiviseen tutkimukseen kuin pyhäinhäväistykseen, eli ovat sitä mieltä että psykoanalyysi on jotakin niin henkisesti korkealla tasolla olevaa ettei sitä edes voi tutkia "maallisin keinoin"."
Tutkimus on usein jo itsessään defenssi, joten miksi tällaista käyttää...
Psykoanalyysi tutkii sitä, missä jokin ilmenee. En tiedä mitään kognitioterapiasta, mutta mielestäni psykoanalyysin teoria on simppeli ja toimiva.
Psykoanalyysi ratkoo ongelmia, mitkä johtuvat siitä, että jokin asia jätetään kohtaamatta ja käsittelemättä.
Kun minuus puuttuu, omat tunteiden aiheuttajat kierretään ja projisoidaan. Älä loukkaannu, mutta teethän sitä itsekin, kuten poistetuissa viesteissä yritin sanoa.
"(Psykopatologialle kommentiksi että monille Freudin keskeisille teoreemoille nauretaan tiedepiireissä avoimesti kuin hyvällekin vitseille enkä todella tiedä mistä olet tuollaisen käsityksen saanut että neurotiede tukisi Freudin monia teorioita)"
Heh, kuitenkin jo vuosisadan alussa tehdyt matemaattiset läpimurrot nauravat niille, jotka nauravat "vanhoille" teorioille.
Syy tähän on se, mitä täällä olen jo ennenkin sanonut; kyvyttömyys ymmärtää toisia ihmisiä annihilaation pelon vuoksi, ajaa ihmisen sanomaan vanhat asiat uusin termein, mikä luo illuusion kehityksestä.
Eihän totuus muutu mihinkään, vaan pysyy samana. Vain ilmaisu totuudesta muuttuu, muttei kuitenkaan yhtään vähempiarvoiseksi, kuin edellinen. Monesti sama asia ilmaistaan jopa päinvastaisin termein, kuitenkin tarkoittaen samaa asiaa.
"Keskeisin kysymykseni on, että kun on laadukkaampaa näyttöä ja tehoa omaavia, nopeampia ja selkeämpiä viitekehyksiä tarjolla, niin kuka viitsii enää langeta johonkin niin arkaaiseen ja epämääräiseen kuin psykoanalyysi?"
Hän, joka ei sosiaalisen paineen, tai annihilaation pelon vuoksi ole kyvytön ymmärtämään kirjoitettua sanaa. Ihminen, joka välittää asioista oikeasti, ei toimi sen mukaan, mitä katsotaan sopivaksi, vaan sen mukaan, minkä hän tuntee oikeaksi.
"Jokaisen psykoanalyytikon tulisi myös pohtia, takertuuko vanhoihin teorioihin vain oman jääräpäisyyden, oman koulutuksen aikaisen psykokulttuuribiaksen ja muutospelon vuoksi, vai onko Freudin touhuissa oikeasti tolkkua... Ihminen on muutospelkoinen ja epärationaalinen olento luonnoltaan."
Ei kai kukaan ota koulutuksen sanaa auktoriteettina... Jokainen varmasti miettii itse Muutoksen pelko... en ymmärrä, mitä tarkoitat. Saanko kysyä, liittyykö se siihen, että muutut pinnalliselta olemukseltasi aina vähän väliä dissosioitumalla ja uskot sen olevan jollain tavalla fiksu piirre ihmisessä?
.
"Suomen Kuvalehdessä artikkeli"
Muutos neurotieteilijöiden suhtautumisessa Freudiin (1980-luvulta 2000-luvulle) on tuntuvan hyvin dokumentoitu mediassa. Freudin syntymän 150-vuotispäivän lähestyessä yhdysvaltaisissa populaari-tieteellisissä lehdissä oli lukuisia artikkeita ko. muutoksesta. Oli auktoritatiivisia kirjoituksia mm. Kendallilta.
Mainittua SK-kirjoitusta itsekin referoin Tukiasemalla, ja luultavasti sen saa googlattua helposti.
.
Minne on hävinnyt lukuisa joukko psykopatologin kirjoituksia???
.
"asiallisen_tuntijan" ja "kandipaatin" toiminnan vuoksi olen joutunut ylläpidon tarkkailulistalle.
.
.
että kahlekoirani remmi on joskus ollut hieman löysällä kandipaatin suhteen. Mutta tämä kohta valmis "ihmislääkäri" on argumentoinut mm:
'En osaa diagnosoida, mutta ei osaa Psykopatologiakaan.'
Mihin tuommoinen voi perustua muuhun kuin ilkeilyyn? Onhan minulla mielentilatutkimus-tausta, ja DSM:ää olen käyttänyt säännöllisesti jo sen kolmannesta painoksesta asti (DSM-III, 1980).
.
No hyvä, mutta varokaa nyt kirjoittamasta näitä lääkärityttöä kritisoivia viestejä, sillä hän loukkaantuu herkästi ja viestejä alkaa kadota. :)
.
Valitettavasti en löytänyt omia referaattejani. Mutta teema "Freud returns" oli hyvin esillä Freudin 150-vuotispäivän lähestyessä alkukeväällä 2006.
Solms:
http://mysite.verizon.net/res0im1v/donettesteelepsychology/id19.html
.
.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Freudia juhlitaan Mozartin varjossa/HS20060506SI1KU01y0h
.
Kysyt: "onko Freudin teorioista enää mitään jäljellä nykyisessä psykodynamiikassa?"
Mielestäni Freudin suurin saavutus oli löytää tiedostomattoman mielen vaikutus tietoiseen mieleen. Tämähän on kaiken psyykkisen sairauden ydin.
Psykoanalyysi pyrkii tekemään tiedostomattoman tietoiseksi, jolloin tiedostomattoman ajattelun psyykkisia oireita aiheuttava vaikutus poistuu. Mikään kognitiivinen terapia ei käsitykseni mukaan pyri juuri tähän.
Ei, monessakaan mielessä kognitiiviset suuntaukset eivät vaivaudu turhaan kaivelemaan oletettuja tiedostamattomia umpisolmuja. Silti kognitiivinen terapia on monien psykiatristen tilojen hoidossa osoittautunut psykodynaamista terapiaa tehokkaammaksi hoidoksi.
Uskon, että osaan psyykkisestä oireilusta on sellainen "syvätausta" jonka tonkiminen jopa psykodynaamisessa terapiassa voi olla perusteltua, mutta monet sairaudet ovat niin puhtaan ehdollistumisen tulosta että psykodynaamikot niiden kohdalla menevät ikään kuin merta edemmäs kalaa, ja vuosikausien terapioilla "hoitelevat" tiloja joita voidaan merkittävästi lievittää tai jopa parantaa muutaman kuukauden kognitiivisella terapialla.
Tunnen valitettavan huonosti perhe- ja dialogista terapiaa; niistä toivoisin lisäoppia, siksi en niitä tässä mielenkiintoisessa keskustelussa kommentoi.
ajatella kuitenkin aika simppelisti. Vähitellen luonnotieden kehitys tekee koko psykolgian tarpeettomaksi tai ainakin sovellettavaksi muissa kuin lääketieteellisessä praktiikassa.
"En tiedä mitään kognitioterapiasta, mutta mielestäni psykoanalyysin teoria on SIMPPELI ja toimiva."
"ajatella kuitenkin aika SIMPPELISTI."
Hienoa, että ajattelit minua. Kysyn sinulta kandi vielä, että eikö häiriöllä ole kuitenkin kaksi puolta?
Eli vuorovaikutuksessa näkyvä ja kemiallinen epätasapaino?
Kemiallista epätasapainoa hoitamalla, ei voi parantaa, mutta voi peittää. Vuorovaikusta tutkimalla voidaan oikoa pohjalla olevat häiriötekijät. Ja mitä on hyötyä, jos tiedetään olemassa-olevasta kemiallisesta epätasapainosta, muttei sitä, mihin se vaikuttaa?
"Vähitellen luonnotieden kehitys tekee koko psykolgian tarpeettomaksi tai ainakin sovellettavaksi muissa kuin lääketieteellisessä praktiikassa."
Mitä tarkoitat?
Freudia pidetään minenomaan menetelmällisenä nerona, koska hän keksi vapaiden assosiaatioiden menetelmän. Seksuaaliteoria on kyllä kapea kuvaaman ihmisen kokonaisuutta. Freud piti Jumalaa illuusiona, eli hän jätti koko ihmisen henkisyyden pois. Freud ei ollut tutustunut juuri lainkaan filosofiaan. Fredilaissus olisi voinut olla toisenlainen jos filosofia olisi pässyt vaikuttamaan hänen ajattelunsa. Ehkä Freud kiteytti aikansa tarpeita ja näkemyksiä.