Olen odottanut ja odottanut
kulkenut lattiaan näkymättömän polun,
ikkunasta ikkunaan kulkien
levottomin sydämin.
Jokainen lehdetön
ja alaston pihapuu jonka näen,
hytisee odottaen valkoista harsoa peitokseen.
Mutta minun odotukseni
on loputtomien öiden
onttojen kellojen kumahteluissa,
joista jokainen
on orvon huuto sielussani.
Kynttilän valossa
koira kavahtaa varjoani,
nostan sen syliini ja silitän.
Tässä olemme sylikkäin
ja Sinä rakkaani
kaikisssa kaipuuni askelissa,
kaikkien aistieni äärimmäisyys.
kulkenut lattiaan näkymättömän polun,
ikkunasta ikkunaan kulkien
levottomin sydämin.
Jokainen lehdetön
ja alaston pihapuu jonka näen,
hytisee odottaen valkoista harsoa peitokseen.
Mutta minun odotukseni
on loputtomien öiden
onttojen kellojen kumahteluissa,
joista jokainen
on orvon huuto sielussani.
Kynttilän valossa
koira kavahtaa varjoani,
nostan sen syliini ja silitän.
Tässä olemme sylikkäin
ja Sinä rakkaani
kaikisssa kaipuuni askelissa,
kaikkien aistieni äärimmäisyys.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuttua on tässäkin. Ovat nuo kaksi koiraa seuranani.
Voisin jatkaa..
----
Ei minusta ole kaukosuhteeseen.
Etäisyys tekee minut epätoivoiseksi.
En minä elä silloin tällöin heitetyllä
namupalalla. Läheisyyttä kaipaan.
Takuulla käsitän sanomasi väärin, jos
en näe kasvoja ja en pääse ilmeitäsi
tulkitsemaan.
Takuulla raivoan ja rikon, jos en pääse
läheisyyteesi suhdettamme eheyttämään.
Olipas osuvia sanomasi, todella.
Ja kuinka se onkin niin, että vain katse katsees-
sa voimme täysin ymmärtää toisiamme.
Kuinka paljon voimme ymmärtää väärin luettua
tekstiä, ääneen lausumattomia sanoja ja tulkitse-
matta toisen katseita yht´aikaa.
Kiitos Sinulle palautteesta ja hyvää päivän
jatkoa,
t. linda
-melkein tunnen, miten nuo kolme elementtiä
raastaa sydäntä, ja se Rakkaus - suurin kaikista.
Yhdyn koskettaviin sanoihisi, jääden mietteisiini.
Hyvää loppuiltaa, -merluza-
ovat niin äärettömän tuttuja tässä elämässä ol-
leet lukemattomat kerrat.
Kaikista suurin, Rakkaus.
Niin, kaikista suurin ja kaikista kuluttavinkin
se taitaa olla, joskin NIIN suloinenkin.
Kyllä ne Sinunkin viimeaikaiset runosi ovat
olleet hyvin koskettavia ja kauniita. Sinulla on
taito kirjoittaa luonnosta, kuten Teellä, Kobol-
tilla ja muutamilla muillakin siellä puolella.
Minä olen tainnut jämähtää paikalleni näissä ru-
noissani - tai ainakin itsestä toisinaan tuntuu,
etten löydä enää mitään uutta.
Miellyttävää kuitenkin huomata, että muutamat
ovat jollain tapaa runoni tavoittaneet.
Kiitos Mer ja hyvää huomenta,
t. linda
Tosi on, että Rakkaus, tunne - mikä se lieneekin,
silloin kun se on sisällä, se ei anna rauhaa päivällä, joskus ei yölläkään - se tuntuu kipeältä, raastavalta kun ei saa siihen odottamaansa ja kaipaamaansa vastakaikua. Olenko kenties itsekäs, vaadin enemmän kuin toinen kykenee antamaan. Mene ja tiedä, mutta joskus tuntuu, kuin nääntyisi siihen kaipaukseen ja "nälkään" mitä sydämessään tuntee. Sitä odottaa, että sydän saisi joskus levähtää, olla vain hiljaa sykkien - tyytyväisenä olevaan - onneen ja autuuteen.
Ja vielä. Älä ollenkaan vähättele että olet juuttunut paikallesi, et todellakaan -
monipuolisia ja elämää aidosti kuvaavia ovat kirjoituksesi olleet. Jokainen runoelma syntyy jo ennalta ajatuksissa, elämä muuttuu, ihminenkin, ja runot muotoutuvat sen mukaisesti.
Valoisaa jatkoa Sinulle niin päivään kuin elämäänkin! -merluza-
repii ja raastaa, jos sitten vastapainoksi joskus
saa muutakin. Mutta näihin kymmeniin tässä
elämässä on kaiketi sillä saralla jo koettu kaik-
ki mahdollinen, tai ainakin pitää toivoa ettei
enempiä taakkoja harteiden kannettavaksi olisi
tulossa.
Ja vaikka olenkin aina sanonut, että vain runoni
ovat yleistä riistaa, ei elämäni. Niin kyllähän
näissä eittämättä on aina jotain siitäkin,
rivien välissä, ken lukea osaa.
Toki muutamat siitä tietävätkin, ei sen puoleen.
" Sitä odottaa, että sydän saisi joskus levähtää,
olla vain hiljaa sykkien " jne - kauniisti sanot
tuonkin, ja juuri niin se on.
Joskus on niin väsyttävää yrittää olla vahvempi
kuin mihin rahkeet riittää, sydämen väsymystäkin
se on.
No mukava kuulla, etten ole jämähtänyt paikalle-
ni, kun itsestä välillä tuntuu siltä. Siis siten,
että runoni junnaisivat saman aiheen ympärillä.
Sinä olet niin valoisa, vaikka joskus tuolla toi-
sella puolella jotain vastaavaa sanoit minulle.
Palautteesi tulee suoraan sydämestä, aidosti.
Kaikkea hyvää tahdon toivottaa Sinullekkin, niin
elämääsi kuin runojen synnytykseenkin.
Olet ihana ystävä, kiitos Mer.
Kölahti oikein kunnolla. Todella hienosti kuvasit "onttojen kellojen kumahtelu" juuri niin.
Kiitos laadukkaasta lukuhetkestä
Vai oikein kolahti, heh.
Sellaistahan se on toisinaan, että on kuin
sisikuntaan kolahtaisi jokaisen sekunnin jokainen
viisarin heilahdus.
On ollut niin paljon vastoinkäymisiä, etten kai
osaa löytää uusia kulmia runoihini, vaan ne tai-
taavat junnata samaa rataa.
Kiitokset vain itsellesi, sinnehän se aina kuuluu.
Sanaton!
Ei vaan nyt putkahti- loistava!
eläs nyyyyy.
Kun juur oon tässä hokenu, etten osaa kai enää
kirjottaa, löytää mitään uutta ainakaan
runoihini.
Ja Sinä olet siellä sanatonna, höh.
Ei vaan, oikeesti olen otettu - tietenkin.
Kiitos ja hyvää huomenta myöskin sinne.
Nyt kylä kävi niin, että ryöstit minut tästä tuolilta kävelemään kanssasi hiljaiseen huoneeseen.
Olen ikään kuin sanaton ja mykkä, kuuro ja sokea samaan aikaan.
Todella vahva ja sisään syöksyvä (huomenna on mulle terkkari kuulema auki) runo sulta.
(P.S. Olen alkanut inhota Maajussille morsian -ohjelmaa/Suomi24:n serveriä ja hirveiksi äityviä pempsejä)
Siis kopsahti.
Se hiljainen huone, jossa pieni kynttilä lepattaa
takan reunalla - jossa koira kulkee varjona
perässäni ja kellon viisareiden liike naksaa hir-
sistä seinää vasten. Se on niin hiljainen ja toi-
sinaan pelottavakin, ja kaipa ne hetket sitten
inspiroivat kirjoittamaan tämän tapaista runoa.
Kaikki aistitkin tuntuu silloin olevan poissa ja
mikä kumma saakaan havahtumaan, että Sinä kun
olisit läsnä, niin kaikki aistinikin heräisivät
äärimmilleen.
Ohimennen sanottuna tuosta Maajussille morsian,
niin oon kurkkuani myöden täynnä tätä naista,
mikä hänen nimi nyt sitten onkaan, joka on suuna
päänä koko ajan siinä, ugh !
Kiittäen ja hyvän päivän toivotuksin,
linda
Tämä on niin kaunis runo!!
Ihan hiljaa luen kun sanaton olen...
teidän sanojenne edessä, oikeesti.
Liikuttavaa lukea palautettasi Mys,
k i i t o s.
En osaa sanoa muuta !
runosi oli täynnä upeita lausevalintoja, ihanaa luettavaa taas kerran, kiitos siitä!
palautteesi Liona.
Yhtä lailla kuin Mysillekkin sanoin, en osaa
Sinullekkaan sanoa muuta kuin lämmin kiitos.
Ja kiitos kuuluu AINA hänelle, joka on sanasensa
runooni sanonut. Ehkä se on sulka hattuuni, mutta
vaatimattomana senkin kannan.
K I I T O S.
Polku lattiassa, ikkunoissa nenän painaumia,
puut kylmissään, odottaen lumipeitettään.
Öiset odotuksesi, kellojen kumahtelua kuunnellessasi,
koira sylissä, hellästi silittäen. Ja askel askeleelta,
jokaisessa rakkaan muistot mielessä…
kaikella on oma tarkoituksensa ja odottavan aika on pitkä,
mutta myös kärsivällisyys palkitaan, hyviä sanontoja,
jotka varmasti pitkälti myös pitävät paikkansa?
Diinaliin kiittää lukuhetkestä kauniin runosi parissa!
tuo Sinun tervehdyksesi saa jo hymyn huulille
Diinaliin. Tulee väkisinkin mieleen se lasten lo-
ru " Diinalii, dipatii, diiliskukko dipsis "
Mutta nuo runoni sanat, joihin viittaat niin kai
oikeasti sellainen näkymätön polku painuu
lattiaan, kun sitä aikansa edestakaisin kulkee.
Ja kuinka yön hiljaisuudessa se kellon raksutus-
kaan ei ole raksutusta vaan kumahtelua kuin onton
putken sisällä. Ihmismielen kummallisuuksia kai-
keti yksinäisyyden synnyttämänä.
" yksi ainoa ihminen, mulle antaa nyt tunteen
sen " jne sellainen biisi kuin kannusti tähän
runooni.
Kaipa kaikelle todellakin on tarkoituksensa, niin
meidät on opetettu uskomaan.
Kiittäen myös Sinun arvokkaasta mielipiteestäsi
t. linda
Voi sinnuu ,Ookkona hoveli äles koskaan lopetha runnoiluu.
Taas hieno teos.Luonto elementit kauniisti liitetty tunteiden lomaan.
Kaunis teos.
Ter kobolt_alkuvoima
en koskaan, en KOSKAAN lopeta runoilua.
Siitä minä elän ja hengitän - edelleenkin.
Sydämellinen kiitos Kobolt huomionosoituksestasi
ja hyvää päivän jatkoa.
Palataan taas runoilun merkeissä,
t. linda