Psykologiset tutkimukset

"Kuinka suuri painoarvo diagnosoinnissa on nykypäivänä psykologisilla tutkimuksilla"?

Psykologisten tutkimusten määrä on selvästi vähentynyt viime vuosina. Psykiatriassa tämä
osittain johtuu diagnostisten strukturoitujen haastattelumenetelmien tulosta (esim. SCID-I ja II), jotka antavat kohtuullisen helposti deskriptiiviseen diagnostiikkaan tarvittavat tiedot. Psykologista diagnostiikkaa käytetään sitten erityisesti monimutkaisten diagnostisten ongelmien ratkaisuun jollain spesifimmällä ongelmanasettelulla tai sitten esim. psykoterapia-arviointiin enemmän dynaamisen diagnostiikan näkökulmasta.

"Miksi älykkyyden tutkimuksella tuntuu olevan niin keskeinen osa nykyajan psykologisissa tutkimuksissa?"

En allekirjoita tuota väittämää sinällään, kyse ei sinänsä ole älykkyyden tutkimuksista, mutta esim. työkykyarvioinnissa saatetaan olla kiinnostuneita esim. muistin, keskittymiskyvyn, kuormituksen sietokyvyn tai työtehtävien hoitamisessa jonkin muun tietyn tarvittavan ominaisuuden tasosta. Se, mikä tarve psykiatriassa on lisääntynyt mielestäni on neuropsykologisten lähetteiden lisääntyminen. Esim. oppimisvaikeuksia tunnistetaan entistä paremmin, aivovammojen seurausten tarkempi diagnostiikka on kehittynyt, yms.

Projektiivisten testien osuus on persoonallisuusdiagnostiikassa selvästi vähentynyt useampienkin kollegoiden kokemuksen perusteella. Tässä on varmaan kyse kaikkiaankin psykiatriassa psykodynaamisen suuntauksen merkityksen vähentymisestä.

Tietääkseni ei ole olemassa mitään älykkyyden "massatestejä", sillä toteutus olisi varmaankin vaikeaa. Yleisesti kyllä oletetaan, että älykkyys korreloi ainakin länsimaissa suoraan pärjäämiseen yhteiskunnassa.

Tietysti peruskoulussa laitetaan oppilaita jonoon, mutta arvosanat eivät välttämättä kerro paljoakaa oppilaan älykkyysosamäärästä. Koulumaailmassa pärjäämiseen vaikuttaa ehkä eniten ahkeruus, sillä onhan presidentti Koivistokin todennut 1950-luvun tohtorismiehenä, että tässä maassa kaikki tutkinnot tohtorin tutkintoa myöten ovat suoritettavissa keskivertoälyllä.

Itse älykkyyden testaushan perustuu tässä maassa aika paljon vapaaehtoisuuteen (Mensa). Mensan testeissä käy käsittääkseni kansalaisia lähes jokaisesta ammattiryhmästä ja yhteiskuntaluokasta, mutta selvä asia on, että yhteiskunnan vähäosaiset ovat Mensan testeissä aliedustettuja.

Motiivit testata oma älykkyys tietty vaihtelevat, mutta käsittääkseni moni lähtee Mensan testeihin itsevarmasti hakemaan jäsenkirjaa, mutta moni joutuu silti pettymään. Onneksi mensalaiset yleisesti pitävät matalaa profiilia, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää ja tyhmempää kuin älyllä kerskailu varsinkin, jos korkea älyykkystaso ei ole heijastunut mitenkään arkipäivän toimintaan.

Älykkyttä myös "pakkotestataan" tässä maassa psykologisissa tutkimuksissa. Pakkotestauksen huono puoli on se, että osa porukkaa vetää testit ihan "lekkeriksi", jolloin psykologisten testien pistemääriin pitäisi suhtautua varauksella. Toisaalta kattavat psykologiset tutkimukset läpikäyneet mielenterveyskuntoutujat tarjoavat mielenkiintoista tutkimusmateriaalia eri mielen sairauksien vaikutuksesta potilaiden älykkyystasoon, vaikka potilastestaukseen pitäisikin suhtautua varauksella.