Olen seurustellu ja ollu kihlois saman miehen kans 7 vuotta..nyt oli sit eron hetki, mutta tuntuu etten millää pääse eroon miehestä..tai se on musta itestäni kiinni. Ku ikävöin sitä ja lähetän viestejä tai soitan sille vaikka tiedän ettei siitä oo paljo muuta ku haittaa.
On niin helvetin vaikee irtaantua siitä miehestä, rakastan sitä niin älyttömästi. Mutta koko suhde on ollu niin todella vaikee..
miten ihmees mä saisin lopetettua yhteydenpidon siihen mieheen??? Miten sais tän rakkauden tunteen loppumaan?? Tuntuu niin hirveen pahalta koko elämä...ja epäilen suuresti ettei meidän suhteesta enää tuu yhtää mitää ku riidellään vaa jatkuvasti ja oon ollu aika onneton pidemmän aikaa. Tää rakkaus vaa on niin loputonta ja en tiä millä pääsisin tästä erosta yli. Ei oo edes kauheesti ystäviä kelle asiasta puhua ja ku kaikki asuu niin kaukana. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja, millä pääsis tästä pahasta olosta eroon???????????? Kiitos etukäteen jos joku osaa auttaa:)
On niin helvetin vaikee irtaantua siitä miehestä, rakastan sitä niin älyttömästi. Mutta koko suhde on ollu niin todella vaikee..
miten ihmees mä saisin lopetettua yhteydenpidon siihen mieheen??? Miten sais tän rakkauden tunteen loppumaan?? Tuntuu niin hirveen pahalta koko elämä...ja epäilen suuresti ettei meidän suhteesta enää tuu yhtää mitää ku riidellään vaa jatkuvasti ja oon ollu aika onneton pidemmän aikaa. Tää rakkaus vaa on niin loputonta ja en tiä millä pääsisin tästä erosta yli. Ei oo edes kauheesti ystäviä kelle asiasta puhua ja ku kaikki asuu niin kaukana. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja, millä pääsis tästä pahasta olosta eroon???????????? Kiitos etukäteen jos joku osaa auttaa:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
sä katsot jonnekin tulevaisuuteen, ja kuvittelet näkeväsi viimeiseen saakka rakkauden loputtomuuden, muttet mitään lohtua. Kukaan ei ole ennustaja, edes omassa elämässään. Elämässä tapahtuu niin paljon asioita, joista ei etukäteen ole aavistustakaan; helpotuskin tulee, vaikka sitä ei tässä hetkessä olisikaan.
Jos sä olet jo ymmärtänyt, ettei suhteestanne tule yhtään mitään, olet jo oikealla tiellä. Uskot vaan sen mitä olet kokenut, etkä silottele tapahtuneita mielessäsi; aika kultaa kyllä muistot, ja pian aikaa surkeuksissaan ei enää tajua kuinka huonoa oli huonoimmillaan so. se miksi on erottu.
Ei sillä, että pitäisi rypeä entisessä huonossa, vaan sillä, ettei unohda syytä, miksi rakkaudesta ei sittenkään ollut auttajaksi. Luopua jossittelusta, asioitten kaivelusta, hyväksyä tosiasiat tosiasioina.
Ei suuret tunteet mihinkään hetkessä kuole, mutta ei voi olla varma, etteikö ne joskus olisi ainakin hieman laimentuneet. Pitänee vain uskaltaa antaa tunteitten mennä, eikä rämpiä säälissä. Suhde pitää surra pois. Kuinka kauan siihen kullakin menee, on vaikea sanoa, mutta yks kaunis päivä vaan huomaa, ettei satu enää niin paljon, ei roiku enää entisessä.
Jostain syystä mä tiedän tämän: olen tehnyt ankaran työn päästäkseni miehestä jota olen rakastanut. Alkuun oli vaikea alkaa ajattelemaan että tosiaankin jätän hänet. Oli vaikea nähdä hänessä mitään vikaa tai virhettä, eikä suhteessakaan sinänsä ollut moittimista, mutta ja paitsi. Osasin ohittaa ne mutat ja paitsit monta vuotta, vaikka oikeastaan ne olivat olemassa alusta lähtien.
Oli vaan helpompi roikkua kyseenalaisessa suhteessa kuin alkaa tajuta kokonaisuutta.
Kun aikaa vielä kuluu, voin hyvin todennäköisesti käyttää häntä ajatellessani imperfektiä. Nyt tuntuu jo huomattavasti helpommalta, enää en roiku vapaaehtoisessa hirressä, vaan olen saanut jalat maahan takaisin, lenkin pois kaulastani. Kyllä tämä tästä, osaan jo hengittää ilman häntä. Varmaan kohta opin elämäänkin.
Uskon, että sinäkin löydät voiman itsestäsi, vaikka, myönnän, sen voiman käyttö kirpasee ja sattuu alkuun aivan käsittämättömän paljon.
olen itsekin eronnut hiljattain ja vaikeaa oli..
mutta koeta keksiä jotain muuta ajateltavaa,tekemistä tai jotain kivaa!Kyllä se siitä!!
numero kännykkäsi muistista, siitä se alkaa