(Tämän viestin teemana on saattaa vallitseva teoria kyseenalaiseksi. Jos asia tuottaa voimakasta angstia, älä lue tai ainakaan kommentoi)
Nytten sattui taas silmiin jostain supernovaräjähdysjuttu. Raskaammat ytimet ovatten kuulemma peräisin tuollaisista prosesseista. Mitä en ole nähnyt selitettävän, on se, että kun tuollaisessa räjähdyksessä hiukkaset ylittänevät galaksin pakonopeuden, niin onko mainittuja raskaita ytimiä enemmän galaksien ulkopuolisessa avaruudessa kuin niiden vetovoimakentässä?
Ja minullahan voi olla jokin virhe jo lähtökohdissa, mutta senkin oikaiseminen on ihan kiva juttu.
Nytten sattui taas silmiin jostain supernovaräjähdysjuttu. Raskaammat ytimet ovatten kuulemma peräisin tuollaisista prosesseista. Mitä en ole nähnyt selitettävän, on se, että kun tuollaisessa räjähdyksessä hiukkaset ylittänevät galaksin pakonopeuden, niin onko mainittuja raskaita ytimiä enemmän galaksien ulkopuolisessa avaruudessa kuin niiden vetovoimakentässä?
Ja minullahan voi olla jokin virhe jo lähtökohdissa, mutta senkin oikaiseminen on ihan kiva juttu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän ne keräänny tähtienvälisiin pilviin ja näin syntyy uusia tähtiä. Ensimmäisen sukupolven, toisen sukupolven jne. tähdet. Onko aurinko toisen sukupolven tähti. jos se räjähtäisii supernovana siitä muodostuvat tähdet olisiva kolmattaa sukupolvea. Eli se pöly on kierrätyskamaa.
Jos ajattelemme, että maapallolta nähty taivas vastaa kohtuullisesti Auringon "näkemää" horisonttia, niin montako % avaruudesta on noiden tähtienvälisten pilvien varjostamaa siinä määrin, että Auringon räjähdyksen sinkoamat hiukkaset törmäisivät niihin?
Minun nähdäkseni yli galaktisen pakonopeuden hiukkasista vain joku promille törmäisi noihin mainitsemiisi pilviin, eli niiden merkitys olisi raskaiden ydinten kokonaisesiintymisessä hyvin vähäinen.
Siis miksi räjähdyksestä kotoisin olevat raskaat ytimet kerääntyisivät pilviin eivätkä lentäisi galaksien väliseen avaruuteen?
Galaksien välisessä avaruudessa on materiaa? Pimeää ainetta? No eihän ne galaksista mihinkään pölyt karkaa, galaksin oma painovoima pitää kasassa pölyt.Ainakin suurimman osan, ellei sitten galaksit räjähtele, mene ja tiedä.
Kysehän oli siitä, että räjähdyksessä hiukkaset (suuri osa) saavat galaktisen pakonopeuden ylittävän nopeuden. Näytti tuolla olevan mainintaa, että jämäneutronitähdetkin kiitävät 500 km/s räjähdyksen jäljiltä, ja niissä on sentään massaakin, mikä on pitänyt kiihdyttää.
Edelleenkään ei ole kvantitatiivista selitystä (edes wikissä), mikä osa ytimistä jää galaksiin. On vain tarinaa siitä, mitä voi tapahtua esim. pölypilven kohdalla.
Itse käytin vertailusäteilynä valoa. Jos räjähdyspisteestä ulos galaksiin on välissä valon suhteen läpinäkymätön pölypilvi, voidaan nopeiden hiukkastenkin olettaa jäävän siihen. Mutta ainakin Auringon horisontista moiset pilvet peittävät vain mitättämän osan avaruudesta.
(Tosin voisi tietenkin ajatella, että vähäisemmät pölypilvet puhaltuvat pois galaksista räjähdysten seurauksena, mutta tämäkin on kait jotenkin laskettavissa, ehkä massojen suhteella tms.?)
Ja eräs ongelma taitaa olla, ettei ole havaintoa, miten paljon raskaita ytimiä on galaksien välisessä avaruudessa. Jospa sinne onkin puhallettu merkittävä osa galaksien massasta räjähdysten seurauksena?
Supernovaräjähdyksessä osa tähden materiasta voi lähteä parhaimmillaan jopa nopeudella 30 000 km/s. Osa tietenkin lähtee enemmän tai vähemmän pienemmällä nopeudella. Voisi olettaa, että kevyimmät aineet saavat helpommin suurimman nopeuden, ja raskaammat hitaamman.
Meidän oman galaksimme eli Linnunradan pakonopeus meidän etäisyydellämme sen keskustasta on noin 1000 km/s. Lähempänä keskustaa pakonopeus on tietysti reilustikin suurempi. Jos meidän Aurinkomme räjähtäisi supernovana (tai se ei voi räjähtää, joten joku muu samoilla tienoilla oleva), lähtisi osa rojusta poispäin Linnunradan keskustasta. Yli 1000 km/s nopeuden saaneet rojut eivät tulisi ikinä takaisin, kaikki hitaammat jäisivät galaksiimme. Toiseen suuntaan eli kohti Linnunradan keskustaa lähteneestä rojusta vielä huomattavasti pienempi osa poistuisi lopullisesti. Muihin suuntiin poistuma olisi näiden ääriarvojen välillä.
Näillä perusteilla väittäisin, että huomattava osa supernovaräjähdyksissä syntyvistä raskaammista alkuaineista jää galaksiin. Ne jotka poistuvat, lentävät siellä galaksien välisessä avaruudessa, ja päätyvät joskus naapurigalakseihin. Se minkä meidän galaksimme menettää, tulee vaihtarina muista galakseista.
Sitä paitsi, pimeän aineen teorian mukaanhan suurin osa maailmankaikkeuden massasta on näkymätöntä, eli osaksi juurikin sitä galaksien välisessä avaruudessa lentelevää rojua.
Numerotiedot peräisin tuolta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Supernova
http://en.wikipedia.org/wiki/Escape_velocity
että taivaalliset teoriat olisivat ristiriidassa todellisuuden kannssa, täh ?! Päivän vinkki, katsopa maapalloa, mo mitäpä löytysi, löydöt kyllä kertonee materian pakoasioista paljonkin.
Telluksellakin yleisesti esiintyvä kulta niminen aines syntyi aurinkoa edeltävän tähden supernovaräjähdyksessä, ja se syntyi kymmenen minuutin aikana. Ne olivat kultaisia aikoja, jos saa sanoa.
Galaksi hallitsee, paikallisesti, with dark materia...
-esp-
Kyse oli lähinnä siitä, onko asiaa tarkasteltu kvantitatiivisesti. Siis mikä osa syntyvästä raskaammasta materiasta jää räjähdyksen jälkeen galaksiin.
Jos tuo jäännösosuus olisikin keskimäärin vaikka alle 10%, niin sitten seuraava asia olisi, riittääkö havaittu räjähdysfrekvenssi tuottamaan edes havaittua määrää raskaita ytimiä.
Kolmas laskettavavissa oleva asia olisi, loppuuko materia galaksista ennenkuin riittävä pitoisuus (vaikka Linnunradassa) raskaita ytimiä on tuotettu. Galaksien alkukoollehan saadaan jotain lähtöarvioita etäisistä galakseista, ehkä.
Jos nuo kolme ehtoa eivät aiheuta jollekin nykyteorialle (valitsevalle) ongelmaa, niin sittenhän se läpäisi tämän "testin". Ja ehkä samalla selittyy osa "pimeästä" aineestakin?