Puolison lapsi

Kun itse joudut olemaan kuin vieras omassa kodissasi. Siis koska lapset ovat kuulemma niitä ykkösiä. Itse aina se kakkonen eli vähemmän tärkeä.

taitaa ollakkin kirjoitti:

Kun itse joudut olemaan kuin vieras omassa kodissasi. Siis koska lapset ovat kuulemma niitä ykkösiä. Itse aina se kakkonen eli vähemmän tärkeä.

Sua oikeen hyvin jos lapsi asuu koko ajan teidän kans mutta jos olet kakkonen vain joka toinen viikonloppu, niin.......

Tsouns kirjoitti:

Sua oikeen hyvin jos lapsi asuu koko ajan teidän kans mutta jos olet kakkonen vain joka toinen viikonloppu, niin.......

Oli ajankohta tänään, huomenna, yleensäkin tulevaisuudessa. Sitä tulee AINA olemaan kakkonen.

nyt ja tulevaisuudessa kirjoitti:

Oli ajankohta tänään, huomenna, yleensäkin tulevaisuudessa. Sitä tulee AINA olemaan kakkonen.

Taitaa olla jonkinlaista asennevikaa miehessäkin = lasten isässä, kun ei osaa laittaa saman arvoiseksi kaikkia läheisiä, rakkaita ihmisiään jotka ovat siis paikalla yhtäaikaa. Eihän ns. normaaliperhekään toimi niin! Miksi uusperheet sitten?? selitys, että näkee lapsia vain niin harvoin on minusta ontuva!

Tasapuolisuutta kaikille, huomiota kaikille, ei pitäisi olla ykkösiä ja kakkosia perhe-elämässä. Ei pitäisi olla niin, että yksi perheenjäsen joutuu olemaan joitakin aikoja kuin vieras omassa kodissaan, että oman kodin valloittaa jotkut toiset ja itse jää jalkoihin, kakkoseksi, pyörii vähän kuin toisen jaloissa haitolla eikä ole mitään omaa paikkaa, tilaa, ei fyysisesti eikä etenkään henkisesti yhdenkään muun paikalla olijan mielessä. Sivuutetaan.

Jos viikonloppuisät/äidit haluaa uuden parisuhteensa pitää ja haluaa että se kestää, niin pitäisi osata olla kypsä ja aikuinen ja ottaa huomioon kaikki tasapuolisesti, antaa tilaa kaikille perheenjäsenille, silloinkin kun paikalla on harvinaisempia vieraita.

Minun mieltäni lämmitti kun miehen viikonloppulapset pohtivat tulevaa vauvaa, puhuivat perheestä sujuvasti "meidän perheessä sitten.." ja pikkuveljestä/sisaresta, eivät mistään puolikkaasta.
Heille olemme perhe. Kokonainen, jossa kaikki ovat tasapuolisesti, vaikka sopeutumista tämä tilanne kysyy kaikilta meiltä. Suurin kiitos menee varmasti miehelleni, joka osaa ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon myös harvoilla tapaamiskerroilla.

äiti kirjoitti:

Taitaa olla jonkinlaista asennevikaa miehessäkin = lasten isässä, kun ei osaa laittaa saman arvoiseksi kaikkia läheisiä, rakkaita ihmisiään jotka ovat siis paikalla yhtäaikaa. Eihän ns. normaaliperhekään toimi niin! Miksi uusperheet sitten?? selitys, että näkee lapsia vain niin harvoin on minusta ontuva!

Tasapuolisuutta kaikille, huomiota kaikille, ei pitäisi olla ykkösiä ja kakkosia perhe-elämässä. Ei pitäisi olla niin, että yksi perheenjäsen joutuu olemaan joitakin aikoja kuin vieras omassa kodissaan, että oman kodin valloittaa jotkut toiset ja itse jää jalkoihin, kakkoseksi, pyörii vähän kuin toisen jaloissa haitolla eikä ole mitään omaa paikkaa, tilaa, ei fyysisesti eikä etenkään henkisesti yhdenkään muun paikalla olijan mielessä. Sivuutetaan.

Jos viikonloppuisät/äidit haluaa uuden parisuhteensa pitää ja haluaa että se kestää, niin pitäisi osata olla kypsä ja aikuinen ja ottaa huomioon kaikki tasapuolisesti, antaa tilaa kaikille perheenjäsenille, silloinkin kun paikalla on harvinaisempia vieraita.

Minun mieltäni lämmitti kun miehen viikonloppulapset pohtivat tulevaa vauvaa, puhuivat perheestä sujuvasti "meidän perheessä sitten.." ja pikkuveljestä/sisaresta, eivät mistään puolikkaasta.
Heille olemme perhe. Kokonainen, jossa kaikki ovat tasapuolisesti, vaikka sopeutumista tämä tilanne kysyy kaikilta meiltä. Suurin kiitos menee varmasti miehelleni, joka osaa ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon myös harvoilla tapaamiskerroilla.

Lue lisää

Näinhän tämän asian pitäisi olla,mutta olen ymmärtänyt useimpien yh-äitien näkökannan:lapsi täytyy ola etusijalla etäperheessä(heidän mielestään).Näin he yrittävät perätä OMIA oikeuksiaan,EI lapsen ja tällä tavalla he tukahduttavat lapsen OMAN kehittyvän identiteetin.

Tällaisilla ihmisillä on vääristynyt minä-kuva.Useat kuvittelevat,että lähivanhempi on se,jonka tarpeet tulisi tyydyttää.Näinhän ei ole,vaan aivan päinvastoin.Lähtökohtana on lapsen tarpeet,se pitäisi muistaa!

Lapsen manipulointi on tapa,jota käyttämällä saadaan omat,sairaalloiset mielihalut täytettyä.Jotkut onnistuvat siinä erinomaisesti,toiset eivät lainkaan.Onko tällaisilla lähivanhemmilla oikeutta kutsua itseään vanhemmaksi,sillä heidän velvollisuutensahan on taata lapsilleen turvallinen lapsuus puolueettomasti!

On naurettavaa syyttää jatkuvasti toista osapuolta eron tullessa ja omalla typerällä käytöksellä tuhota lapsen identiteetti-ei ihme,että traumat ja psyykkiset häiriöt alkavat olla nykylapsen arkipäivää!

taitaa ollakkin kirjoitti:

Kun itse joudut olemaan kuin vieras omassa kodissasi. Siis koska lapset ovat kuulemma niitä ykkösiä. Itse aina se kakkonen eli vähemmän tärkeä.

Minäkin seurustelen miehen kanssa jolla on lapsi (minulla ei ole) ja olen ajatellut asian niin että se rakkaus jonka mies lapselleen antaa ei ole minulta millään lailla pois.. jos lapsi saa joskus päivisin enemmän huomioita (niinkuin usein käy, lapset on vaativaisia) niin minä saan huomioita enemmän sitten kun on ilta ja lapsi nukkuu. Ja meillä (ei kylläkään asuta yhdessä vielä) puuhataan yhdessä kaikkea, ei niin että mies ja lapsi keskenään ja minä yksin jossain vaan KAIKKI YHDESSÄ! Ja minusta on täysin hyväksyttävää se että miehelle lapsi on ykkönen koska onhan lapsi riippuvainen isästään (ja vanhemmistaan yleensä) minä taas olen aikuinen ihminen ja pärjään yksinkin..
Äh, en tiedä sitten muuttuuko tilanteet jotenkin jos ja kun muutamme yhteen. Aika näyttää.
Eikä sekään ole minua vielä ärsyttänyt että reissujen yms sopiminen on vaikeampaa kun jos ei olisi lapsia, olen ajatellut asian niin että näin se vain on, enkä ihmettele sitä enempää. Että asiat vain ovat nyt näin ja niin toimitaan. piste. Sopeudun siihen.

taitaa ollakkin kirjoitti:

Kun itse joudut olemaan kuin vieras omassa kodissasi. Siis koska lapset ovat kuulemma niitä ykkösiä. Itse aina se kakkonen eli vähemmän tärkeä.

Mies ja nainen muodostavat liiton ja ovat toistensa ykkösiä. Lasten on sopeuduttava vanhempiin, joko omiin tai lainattuihin, eikä päinvastoin.

Jollei näin ole, tarkoittaa se, ettei mies ole henkisesti vieläkään erommut, tai sitten tarvitsee kotiapulaista.

Hieman eriasia on sitten nämä, joilla on uusi "isi" tai "äiti" näytillä joka toinen kuukausi.

taitaa ollakkin kirjoitti:

Kun itse joudut olemaan kuin vieras omassa kodissasi. Siis koska lapset ovat kuulemma niitä ykkösiä. Itse aina se kakkonen eli vähemmän tärkeä.

Näin on!!..

Avomiehelläni on kaksi lasta...en meinaa kestää enää tilannetta, joka on jatkunut jo vuosia...
Viimeviikolla minulle huomautettiin, että kai muistan, että hänen lapsensa ovat aina ja tulevat olemaankin hänelle tärkeämpiä kuin minä!!
Kiva suunnitella tulevaisuutta!!

numero kaksi kirjoitti:

Näin on!!..

Avomiehelläni on kaksi lasta...en meinaa kestää enää tilannetta, joka on jatkunut jo vuosia...
Viimeviikolla minulle huomautettiin, että kai muistan, että hänen lapsensa ovat aina ja tulevat olemaankin hänelle tärkeämpiä kuin minä!!
Kiva suunnitella tulevaisuutta!!

Lue lisää

kauaa tätä suhdetta. En vain voi sietää avopuolisoni lasta. Hän on vielä melko pieni, että säännöllisiä tapaamisia on edessä vielä paljon. Koko tilanne ahdistaa, jatkunut jo yli vuoden. En tiedä onko mitään muuta mahdollisuutta kuin erota, vaikka rakastankin miestä yli kaiken.

Sanna kirjoitti:

Mies ja nainen muodostavat liiton ja ovat toistensa ykkösiä. Lasten on sopeuduttava vanhempiin, joko omiin tai lainattuihin, eikä päinvastoin.

Jollei näin ole, tarkoittaa se, ettei mies ole henkisesti vieläkään erommut, tai sitten tarvitsee kotiapulaista.

Hieman eriasia on sitten nämä, joilla on uusi "isi" tai "äiti" näytillä joka toinen kuukausi.

Lue lisää

en nyt olisi aivan samaa mieltä kanssasi.Toki silloin kun menin mieheni kanssa naimisiin hän oli elämässäni ykkönen ja on ykkönen vieläkin miehenäni, mutta kyllä lapset ovat aina mulle YKKÖSIÄ!!!Kirjoitat, että lasten on sopeuduttava vanhempiin omiin tai lainattuihin,miksi lasten täytyisi sopeutua jos aikuiset ihmisetkään eivät pysty sopeutumaan esim.puolison lapsiin edellisestä liitosta???

yks äippä kirjoitti:

en nyt olisi aivan samaa mieltä kanssasi.Toki silloin kun menin mieheni kanssa naimisiin hän oli elämässäni ykkönen ja on ykkönen vieläkin miehenäni, mutta kyllä lapset ovat aina mulle YKKÖSIÄ!!!Kirjoitat, että lasten on sopeuduttava vanhempiin omiin tai lainattuihin,miksi lasten täytyisi sopeutua jos aikuiset ihmisetkään eivät pysty sopeutumaan esim.puolison lapsiin edellisestä liitosta???

Lue lisää

että eroja nykyään on niin paljon, jos ihmiset luokitellaan ykkösiin ja kakkosiin. Kaikki ne läheiset ihmiset ovat YHTÄ tärkeitä. Maailma olisi paljon parempi paikka asua jos kaikki muistaisivat tämän.

ihme kirjoitti:

että eroja nykyään on niin paljon, jos ihmiset luokitellaan ykkösiin ja kakkosiin. Kaikki ne läheiset ihmiset ovat YHTÄ tärkeitä. Maailma olisi paljon parempi paikka asua jos kaikki muistaisivat tämän.

Lue lisää

en kyllä ole eronnut. Vaan vietämme tänä kesänä 20-vuotis hääpäivää.Ja tarkoitin kirjoittaessani, että lapseni ovat minulle aina ykkösiä sitä, että jos valita täytyisi, valitsisin lapseni niinkuin myös miehenikin valitsisi.Muutenhan rakkaus lapsiin ja mieheeni on niin erilaista,ettei siinä ole mitään ykkösiä ja kakkosia.

yks äippä kirjoitti:

en nyt olisi aivan samaa mieltä kanssasi.Toki silloin kun menin mieheni kanssa naimisiin hän oli elämässäni ykkönen ja on ykkönen vieläkin miehenäni, mutta kyllä lapset ovat aina mulle YKKÖSIÄ!!!Kirjoitat, että lasten on sopeuduttava vanhempiin omiin tai lainattuihin,miksi lasten täytyisi sopeutua jos aikuiset ihmisetkään eivät pysty sopeutumaan esim.puolison lapsiin edellisestä liitosta???

Lue lisää

Lapsi on taakka.
Miksi minun pitäisi sopeutua johonkin mitä en ole itse koskaan halunnut??
En ole koskaan halunnut lapsia ja kävi niin huonosti että miehellä jonka tapasin on semmoinen.
Onneksi ei asu täällä eikä myöskään meillä. Eikä ole tervetullut.
Miksi haluaisin kotiini jonkun ulkopuolisen?
Koti on se missä haluan olla rauhassa. Haluan myös pitää vapaa-aikani omana, enkä varsinkaan sotkea lomiani jonkun lapsen takia = joutua itse kärsimään.
Miksi pitäisi?
Pitää olla oikeus olla itsekäs!!

Jaana Häkkinen kirjoitti:

Lapsi on taakka.
Miksi minun pitäisi sopeutua johonkin mitä en ole itse koskaan halunnut??
En ole koskaan halunnut lapsia ja kävi niin huonosti että miehellä jonka tapasin on semmoinen.
Onneksi ei asu täällä eikä myöskään meillä. Eikä ole tervetullut.
Miksi haluaisin kotiini jonkun ulkopuolisen?
Koti on se missä haluan olla rauhassa. Haluan myös pitää vapaa-aikani omana, enkä varsinkaan sotkea lomiani jonkun lapsen takia = joutua itse kärsimään.
Miksi pitäisi?
Pitää olla oikeus olla itsekäs!!

Lue lisää

Jos miehellä jonka "tapasit" on lapsi, etkä lasta halua, ongelma ratkeaa sillä, että "tapaat" uuden miehen, jolla ei ole lapsia. So simple.

Jaana Häkkinen kirjoitti:

Lapsi on taakka.
Miksi minun pitäisi sopeutua johonkin mitä en ole itse koskaan halunnut??
En ole koskaan halunnut lapsia ja kävi niin huonosti että miehellä jonka tapasin on semmoinen.
Onneksi ei asu täällä eikä myöskään meillä. Eikä ole tervetullut.
Miksi haluaisin kotiini jonkun ulkopuolisen?
Koti on se missä haluan olla rauhassa. Haluan myös pitää vapaa-aikani omana, enkä varsinkaan sotkea lomiani jonkun lapsen takia = joutua itse kärsimään.
Miksi pitäisi?
Pitää olla oikeus olla itsekäs!!

Lue lisää

"Jaana Häkkiselle"
Harmikseni on todettava, että kaltaisiasi itsekeskeisiä kusipäitä alkaa olla nykyisin yhä enenemässä määrin.
Nämähän eivät kykene ajattelemaan, kuin itseään ja omaa napaa.

äiti kirjoitti:

Taitaa olla jonkinlaista asennevikaa miehessäkin = lasten isässä, kun ei osaa laittaa saman arvoiseksi kaikkia läheisiä, rakkaita ihmisiään jotka ovat siis paikalla yhtäaikaa. Eihän ns. normaaliperhekään toimi niin! Miksi uusperheet sitten?? selitys, että näkee lapsia vain niin harvoin on minusta ontuva!

Tasapuolisuutta kaikille, huomiota kaikille, ei pitäisi olla ykkösiä ja kakkosia perhe-elämässä. Ei pitäisi olla niin, että yksi perheenjäsen joutuu olemaan joitakin aikoja kuin vieras omassa kodissaan, että oman kodin valloittaa jotkut toiset ja itse jää jalkoihin, kakkoseksi, pyörii vähän kuin toisen jaloissa haitolla eikä ole mitään omaa paikkaa, tilaa, ei fyysisesti eikä etenkään henkisesti yhdenkään muun paikalla olijan mielessä. Sivuutetaan.

Jos viikonloppuisät/äidit haluaa uuden parisuhteensa pitää ja haluaa että se kestää, niin pitäisi osata olla kypsä ja aikuinen ja ottaa huomioon kaikki tasapuolisesti, antaa tilaa kaikille perheenjäsenille, silloinkin kun paikalla on harvinaisempia vieraita.

Minun mieltäni lämmitti kun miehen viikonloppulapset pohtivat tulevaa vauvaa, puhuivat perheestä sujuvasti "meidän perheessä sitten.." ja pikkuveljestä/sisaresta, eivät mistään puolikkaasta.
Heille olemme perhe. Kokonainen, jossa kaikki ovat tasapuolisesti, vaikka sopeutumista tämä tilanne kysyy kaikilta meiltä. Suurin kiitos menee varmasti miehelleni, joka osaa ottaa kaikki tasapuolisesti huomioon myös harvoilla tapaamiskerroilla.

Lue lisää

Osuit naulan kantaan: Asennevika on MIEHISSÄ, jotka ylläpitävät ykkösiä ja kakkosia!

Muistan kun yksi eksä, yh-isä, ensin piilotteli lapsiaan ja kieltäytyi tuomasta lapsiaan kahden vuoden ajan, koska lasten trauma. Miehellä oli ollut naisia ennen minua, parin viikon pituisia, ja heille lapset esiteltiin jo seuraavana päivänä. Mutta minusta lapset saavat 'trauman'.

Kun sitten oli pakko esitellä lapset (muutti minun asuntoon), kuuntelin etukäteen mitä lasten äiti oli haukkunut minua jne. jne. ja olin jo huomannut miten mies kohteli minun poikaani kuin halpaa makkaraa, vertasi aina Hänen Lapsiin jotka olivat niiiiin ylivertaisia ja bla bla bla. - joten minullakin oli valmis suunnitelma.

Kun lapset tulivat, aivan ihania ja suloisia, kohtelin heitä kuin ykkösiä ja miestä kuin kakkosta. Kuuntelin haltioissani lasten kertomuksia heidän äidistään, olin ihmeissäni kuinka ihana äiti heillä oli ja kuinka paljon heidän äitinsä rakasti heitä, ja lapset avautuivat ja kertoivat lisää, koska ylistin heidän äitiään maasta taivaaseen, jolloin lapset rakastivat minua ilman mitään taka-ajatuksia.

Koska tiesin etukäteen että mies aikoo liittoutua lastensa kanssa minua vastaan, minä ehdin liittoutua lasten kanssa ja pidin huolen siitä, että heidän äidistään puhutaan aina kunnioittavaan ja rakastavaan sävyyn. Mies ei halunnut ottaa osaa keskusteluihin vaan istui yksin mököttämässä, koska ei saanut omaa peliään käyntiin.

Kun lasten äiti otti minuun yhteyttä hän itki vuolaasti, kertoi kuinka lapset olivat muuttuneet ja olivat enkeleitä kotona, kiitti aina äitiä kaikesta ja niin edelleen. Edellisenä päivänä mies oli kertonut minulle taas kuinka paljon eksä vihaa minua ja puhuu minusta pahaa. Eli mies oli hämmentämässä koko soppaa.

Parin vuoden kuluttua en jaksanut rakkauteen kykenemätöntä miestä enää ja aloin suunnitella poislähtöä. Silloin mies sai otteen pojastaan, he liittoutuivat ja aloin jopa inhota poikaa, joka käskytti minua osoittamalla sormea ja haukkui kaikkea mitä tein. Tyttö sen sijaan oli aivan ihana, isä ei saanut häntä käännytettyä minua vastaan.

Useimmissa tilanteissa syypää on juuri mies. Selkärangaton nahjus. Olen jopa kuullut joidenkin miesten kieltäytyvän hankkimasta lapsia uuden naisen kanssa 'koska ei halua pettää omaa lastaan'.

Naiset osaavat perustaa perheen ja kodin ilmapiirin. Mutta jos mies hankaa vastaan ja vaatii että vain ja ainoastaan hänen lapsensa ovat 'perhe', nainen ei siihen kuulu, silloin mies kannattaa jättää hetimiten. Opetelkoon muiden naisten kanssa miten perheeseen sisältyvät kaikki, tasapuolisesti.

Säälittävät lapsukaiset kirjoitti:

Näinhän tämän asian pitäisi olla,mutta olen ymmärtänyt useimpien yh-äitien näkökannan:lapsi täytyy ola etusijalla etäperheessä(heidän mielestään).Näin he yrittävät perätä OMIA oikeuksiaan,EI lapsen ja tällä tavalla he tukahduttavat lapsen OMAN kehittyvän identiteetin.

Tällaisilla ihmisillä on vääristynyt minä-kuva.Useat kuvittelevat,että lähivanhempi on se,jonka tarpeet tulisi tyydyttää.Näinhän ei ole,vaan aivan päinvastoin.Lähtökohtana on lapsen tarpeet,se pitäisi muistaa!

Lapsen manipulointi on tapa,jota käyttämällä saadaan omat,sairaalloiset mielihalut täytettyä.Jotkut onnistuvat siinä erinomaisesti,toiset eivät lainkaan.Onko tällaisilla lähivanhemmilla oikeutta kutsua itseään vanhemmaksi,sillä heidän velvollisuutensahan on taata lapsilleen turvallinen lapsuus puolueettomasti!

On naurettavaa syyttää jatkuvasti toista osapuolta eron tullessa ja omalla typerällä käytöksellä tuhota lapsen identiteetti-ei ihme,että traumat ja psyykkiset häiriöt alkavat olla nykylapsen arkipäivää!

Lue lisää

Taas sama: naista syytetään ja mies pääsee kuin koira veräjästä.

Se joka tuo lapset uusioperheeseen, on myös vastuussa heidän käyttäytymisestään perheessä. Miehen lapset ovat vieraina, ja heidän täytyy oppia talon tavoille. Jos mies antaa lasten levittää vihaa ja myrkkyä tekemättä yhtään mitään, silloin joutaa sekä mies että hänen kullannuppunsa pihalle.

Mies voi viedä perheensä hotelliin ja jäädä sinne!

Tsouns kirjoitti:

Sua oikeen hyvin jos lapsi asuu koko ajan teidän kans mutta jos olet kakkonen vain joka toinen viikonloppu, niin.......

Hah, kakkonen vain joka toinen viikonloppu, just joo!

Kun mies toi tyttären miehen silmät loisti ja kiehnäsi tyttären kanssa kuin olisivat olleet rakastavaisia. Loistavat silmät oli varattuja vain tyttärelle.

Tytär sai tehdä mitä halusi, olla ilkeä ja haukkua minua ja poikaani, ja mies vain tuijotti rakastuneena tytärtään ja suuttui jos edes uskalsi ottaa puheeksi sairaan, epäreilun ja kuvottavan käytöksen. Mies puolusti tytärtään henkeen ja vereen jokaikisessä asiassa.

Ei koskaan komentanut tytärtään eikä sallinut kenenkään komentaa tytärtään. Mutta hän komensi jatkuvasti poikaani täysin keksityistä aiheista;; kaikkien edessä, jopa tyttärensä edessä.

Mies kyllä näytti kaapin paikan, ei tyttärelleen tai itselleen, vaan minulle ja pojalleni. Tytär supatteli jatkuvasti isän korvaan valheita, oltiin kuulemma tehty sitä ja tätä kun isä ei ollut nähnyt, josta taas seurasi pitkä saarna meille, tyttären edessä, mitä oltiin mukamas tehty.

Joo, joka toinen viikonloppu, eihän siinä mitään.... mutta kun isä jatkuvasti puhui tyttärestään rakastavalla äänellä ja silmät loistaen, oli päivittäin useita kertoja puhelimessa tyttärensä kanssa, niin se kakkosasema jäi kyllä päälle.

Oliko mikään ihme että pojan kanssa lähennyttiin, molemmat kun oltiin halveksittuja riippakiviä?

Mies lensi pihalle naurun saattelemana, kun kehtasi esittää loukattua uhria 'koska silmäsi syttyvät aina kun katsot poikaasi, mutta sammuvat kun katsot minuun. Tämä on niiiin väärin (mies saa itkupotkuraivarin)'.

Itsessään hän ei nähnyt mitään vikaa, ei muka ollut edes tajunnut miten kaikki muuttui vähitellen, kun olin ensin elänyt 'ulkopuolella' ja saanut potkuja ja haukkuja jokaikisestä asiasta.

Mies oli niin mustasukkainen siitä miten katsoin poikaani, että hän jopa uhkasi hakata pojan koska 'poika vei sinut minulta' ja väitti olevansa mustasukkainen.

Kun mies esitti uhkauksen käydä käsiksi poikaani, asia oli sillä sekunnilla selvä.

ULOS JA TAKAISIN EI OLE TULEMISTA!

Tämä tapahtui sen jälkeen kun olin seurannut oksettavaa kuhertelua ja kuinka eriarvoisesti poikaani ja hänen tytärtään kohdeltiin. Mutta syy oli taas minussa. Ilmeisesti minulla ei ollut oikeutta rakastaa poikaani....

Poika ei viitannut sanallakaan siihen että mies muutti pois, ainoastaan huokaisi helpotuksesta. Minä en kiehnännyt poikani kanssa einkä kaatanut aikuisten asioita poikani niskaan, mutta kun ei saa rakkautta mieheltä tai hänen tyttäreltään ja näkee kuinka oma lapsi kärsii vieläkin enemmän kun näkee miehen vihaavan häntä ja palvovan tytärtään, silloin yleensä hylätyt hakevat turvaa ja rakkautta toisiltaan.

Ja tämä idiootti nosti metakan vasta kuukausien jälkeen, kun tajusi miten eri lailla katselen poikaani ja häntä. Ja senkin hän tajusi vasta niinä harvoina hetkinä kun ei ollut puhelimessa tyttärensä kanssa ja katseli ympärilleen.

Jos mies laittaa vaimon ja lapsen hyllylle kun oma tytär on kylässä, puhuu puhelimessa tai kertoo kuinka mahtava ja ihana ja suloinen hänen tyttärensä on - niin vaimo sulkee myös miehen ulkopuolelle.

Oltiin molemmat huojentuneita kun potkin miehen pihalle, koska meidän ei tarvinnut enää kunnella kuinka isä lässyttelee teini-ikäiselle tyttärelleen. Näillä kahdella kun oli oma puheensa. Tyttö lässytti iskälle ja iskä lässytti tytölle. Oksettavaa.

taitaa ollakkin kirjoitti:

Kun itse joudut olemaan kuin vieras omassa kodissasi. Siis koska lapset ovat kuulemma niitä ykkösiä. Itse aina se kakkonen eli vähemmän tärkeä.

Voiko tuossa tilanteessa olla 2 kotia? Eli puolisot käyvät ns kylässä toisillaan kun se kummallekin sopii?
Lapsoviikoilla/ viikonloppuina, saa vanhempi keskittyä lapsiin.bpuoliso voi saada ikiomaa aikaa toisessa kodissa.

Hei,

en ole se kirjoittaja, jolle vastasit, mutta olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. En tule juttuun mieheni lapsen kanssa (käytännössä ollenkaan). Lapsi on meillä pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu, mutta tällä hetkellä hän viettää meillä useamman viikon, kuten aina kesäisin. Arki on siis aivan erityisen hankalaa juuri nyt... Minun ongelmani on se, että tunnistan tuon typerän kilpailutilanteen: minusta tuntuu siltä, että olen "kakkonen" lapsen ollessa miehelleni "ykkönen". Tiedän, tiedän, se on todella tyhmää ja lapsellista MINULTA, mutta siltä minusta vain kuitenkin tuntuu, enkä saa sitä tunnetta haihtumaan, vaikka järki niin vaatisikin. Arvasit varmaan, että minulla ei siis ole omia lapsia...

Tilanne on aika kärjistynyt. Aina kun lapsi on meillä "kylässä" (mieheni toki sanoo, että hän on meillä "kotona") tuntuu, kuin koti ei olisi sillä hetkellä minun; ihan kuin pyörisin vain ylimääräisenä toisten nurkissa. Yritänkin pysyä poissa niin paljon kuin mahdollista, mutta tämä evakkoon lähteminen alkaa pikkuhiljaa todella ahdistaa. Tiedän senkin, että se vain pahentaa tilannetta, eikä meidän KOLMEN yhteiselo voi mitenkään normalisoitua, ennen kuin minä alan todella yrittää ja pysyn kotonani silloin kun lapsi on meillä, mutta ainakin vielä toistaiseksi tilanne tuntuu aivan mahdottomalta.

En ole pystynyt sitomaan minkäänlaista tunnesidettä tuohon lapseen. Hän on minulle täysin vieras, vaikka suhteemme alussa yritinkin todella tutustua häneen ja ystävystyä hänen kanssaan. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeammaksi meidän suhde muuttuu. Ja sitä vähemmän jaksan niin ikään yrittää.

Olen siis erittäin tietoinen siitä, että syy tähän tilanteeseen on vain ja ainoastaan minun ja haluaisin saada aikaan muutoksen. Mutta en tiedä miten! Kaikki tuntemani keinot olen käyttänyt, eikä mikään niistä ole auttanut. Olen usein miettinyt, onko avioero ainoa ratkaisu, mutta luovuttaakaan en haluaisi - rakastan miestäni kuitenkin niin paljon.

Te ydinperheitten ja onnellisten uusperheiden äidit ja isät: uskokaa tai älkää, minäkin (aivan varmasti useimpien epäonnistuneiden äiti- ja isäpuolien tavoin) kyllä yritän parhaani, mutta sekään ei aina riitä. Halutessanne voitte kutsua sitä asennevammaksi, mutta useimmiten kyse ei valitettavasti ole niin helposti korjattavasta asiasta!

Step mother kirjoitti:

Hei,

en ole se kirjoittaja, jolle vastasit, mutta olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. En tule juttuun mieheni lapsen kanssa (käytännössä ollenkaan). Lapsi on meillä pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu, mutta tällä hetkellä hän viettää meillä useamman viikon, kuten aina kesäisin. Arki on siis aivan erityisen hankalaa juuri nyt... Minun ongelmani on se, että tunnistan tuon typerän kilpailutilanteen: minusta tuntuu siltä, että olen "kakkonen" lapsen ollessa miehelleni "ykkönen". Tiedän, tiedän, se on todella tyhmää ja lapsellista MINULTA, mutta siltä minusta vain kuitenkin tuntuu, enkä saa sitä tunnetta haihtumaan, vaikka järki niin vaatisikin. Arvasit varmaan, että minulla ei siis ole omia lapsia...

Tilanne on aika kärjistynyt. Aina kun lapsi on meillä "kylässä" (mieheni toki sanoo, että hän on meillä "kotona") tuntuu, kuin koti ei olisi sillä hetkellä minun; ihan kuin pyörisin vain ylimääräisenä toisten nurkissa. Yritänkin pysyä poissa niin paljon kuin mahdollista, mutta tämä evakkoon lähteminen alkaa pikkuhiljaa todella ahdistaa. Tiedän senkin, että se vain pahentaa tilannetta, eikä meidän KOLMEN yhteiselo voi mitenkään normalisoitua, ennen kuin minä alan todella yrittää ja pysyn kotonani silloin kun lapsi on meillä, mutta ainakin vielä toistaiseksi tilanne tuntuu aivan mahdottomalta.

En ole pystynyt sitomaan minkäänlaista tunnesidettä tuohon lapseen. Hän on minulle täysin vieras, vaikka suhteemme alussa yritinkin todella tutustua häneen ja ystävystyä hänen kanssaan. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeammaksi meidän suhde muuttuu. Ja sitä vähemmän jaksan niin ikään yrittää.

Olen siis erittäin tietoinen siitä, että syy tähän tilanteeseen on vain ja ainoastaan minun ja haluaisin saada aikaan muutoksen. Mutta en tiedä miten! Kaikki tuntemani keinot olen käyttänyt, eikä mikään niistä ole auttanut. Olen usein miettinyt, onko avioero ainoa ratkaisu, mutta luovuttaakaan en haluaisi - rakastan miestäni kuitenkin niin paljon.

Te ydinperheitten ja onnellisten uusperheiden äidit ja isät: uskokaa tai älkää, minäkin (aivan varmasti useimpien epäonnistuneiden äiti- ja isäpuolien tavoin) kyllä yritän parhaani, mutta sekään ei aina riitä. Halutessanne voitte kutsua sitä asennevammaksi, mutta useimmiten kyse ei valitettavasti ole niin helposti korjattavasta asiasta!

Lue lisää

Tuttu tunne... kun lapset ovat täällä meillä on ihan kuin asuisi jonkun muun kotona,todella ahdistavaa!!
Ex-vaimoke tekee kaikkensa manipuloiden lapsia ennen tänne tuloa, lapset kiukuttelevat,huutavat ja vaativat lakkaamatonta huomiota isältään.
Näillä lapsilla ei tunnu missään olevan hyvä olla ja mikään näille ei riitä, pöyristyttävää nimittelyä joka tuntuu minusta pahalle.
Itse olen omani saanut jo aikuiseksi ja olen varma ettei hän käyttäytynyt isällään tällätavoin, näillä lapsilla ei ole mitään kuria kotona ja kuriin sopeutuminen täällä on hankalaa.
Mutta pahinta on tuon exän jatkuva häiriköinti ja mahdottomat vaatimukset,tänne tullessaanlapset ovat likaisia ja huonosti puettuja pöyristyttävää!!!
Puhelin soi ja tekstiviestejä satelee varsinkin tapaamisviikonlopun päätyttyä aina joku on pielessä,aina on jotain väärää tehty......
Lapset parkuvat n. tunti sen jälkeen kun tänne ovat tulleet kotiinsa ja sanovat ,että äiti pakottaa heidät isälle vaikkeivat itse sitä halua.

MIKÄ VAIVAA tätäkin äitiä joka väkisin halusi lapset ,ei itse niistä liiton aikana juurikaan huolehtinut ja nyt kun "palvelija" ei olekkaan enää saatavilla joka hetki ja mies on onnellinen kanssani valittaa,kinuaa,ruinaa,v*****lee,häiriköi,kiristää lapsilla ja "sosiaalitantoilla"...yms. lopputtomasti....
En minäkään vaikka äiti itsekkin olen kestä näitä lapsia ja olen miettinyt pitääkö suhteesta erota koska en osaa olla "aikuinen" ja jakaa miestä näiden "pikku hirviöiden" ja exän kanssa!!!

Ärysttää toi läpätys että kokematon ja johtuu siitä ettei ole omia lapsia.
Voin kertoa että en halua, en ole koskaan halunnut enkä tule haluumaakaan yhtään lasta. Valitettavasti puolisollani on yksi ja en voi sietää sitä.
Olen myös aina pelännyt että pamahdan paksuksi niin kauan kuin muistan.
Ja niille jotka luulette että johtuu jostain huonosta lapsuudesta tai muusta niin voin kertoa että ei.
Oli normaali lapsuus ja sisarus ja paljon muita samanikäisiä sukulaisia, serkkuja etc.
Matkustimme ja olimme kaikessa mukana. Joten ei ei johdu mistään semmosesta.
Vaan ja ainostaan siitä että en vain pidä lapsista.
Haluan nukkua milloin haluan, haluan käydä ulkona milloin haluan, haluan matkustaa ja elää, en pilata elämääni!!

Tiina 26 kirjoitti:

Ärysttää toi läpätys että kokematon ja johtuu siitä ettei ole omia lapsia.
Voin kertoa että en halua, en ole koskaan halunnut enkä tule haluumaakaan yhtään lasta. Valitettavasti puolisollani on yksi ja en voi sietää sitä.
Olen myös aina pelännyt että pamahdan paksuksi niin kauan kuin muistan.
Ja niille jotka luulette että johtuu jostain huonosta lapsuudesta tai muusta niin voin kertoa että ei.
Oli normaali lapsuus ja sisarus ja paljon muita samanikäisiä sukulaisia, serkkuja etc.
Matkustimme ja olimme kaikessa mukana. Joten ei ei johdu mistään semmosesta.
Vaan ja ainostaan siitä että en vain pidä lapsista.
Haluan nukkua milloin haluan, haluan käydä ulkona milloin haluan, haluan matkustaa ja elää, en pilata elämääni!!

Lue lisää

Kun maailmassa on hirveästi miehiä, jotka eivät halua lapsia (minäkin tunnen ainakin kolme), niin itse menit ottamaan eronneen jolla on jo yksi. Joten et voi muuta kuin sopeutua.

Step mother kirjoitti:

Hei,

en ole se kirjoittaja, jolle vastasit, mutta olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. En tule juttuun mieheni lapsen kanssa (käytännössä ollenkaan). Lapsi on meillä pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu, mutta tällä hetkellä hän viettää meillä useamman viikon, kuten aina kesäisin. Arki on siis aivan erityisen hankalaa juuri nyt... Minun ongelmani on se, että tunnistan tuon typerän kilpailutilanteen: minusta tuntuu siltä, että olen "kakkonen" lapsen ollessa miehelleni "ykkönen". Tiedän, tiedän, se on todella tyhmää ja lapsellista MINULTA, mutta siltä minusta vain kuitenkin tuntuu, enkä saa sitä tunnetta haihtumaan, vaikka järki niin vaatisikin. Arvasit varmaan, että minulla ei siis ole omia lapsia...

Tilanne on aika kärjistynyt. Aina kun lapsi on meillä "kylässä" (mieheni toki sanoo, että hän on meillä "kotona") tuntuu, kuin koti ei olisi sillä hetkellä minun; ihan kuin pyörisin vain ylimääräisenä toisten nurkissa. Yritänkin pysyä poissa niin paljon kuin mahdollista, mutta tämä evakkoon lähteminen alkaa pikkuhiljaa todella ahdistaa. Tiedän senkin, että se vain pahentaa tilannetta, eikä meidän KOLMEN yhteiselo voi mitenkään normalisoitua, ennen kuin minä alan todella yrittää ja pysyn kotonani silloin kun lapsi on meillä, mutta ainakin vielä toistaiseksi tilanne tuntuu aivan mahdottomalta.

En ole pystynyt sitomaan minkäänlaista tunnesidettä tuohon lapseen. Hän on minulle täysin vieras, vaikka suhteemme alussa yritinkin todella tutustua häneen ja ystävystyä hänen kanssaan. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeammaksi meidän suhde muuttuu. Ja sitä vähemmän jaksan niin ikään yrittää.

Olen siis erittäin tietoinen siitä, että syy tähän tilanteeseen on vain ja ainoastaan minun ja haluaisin saada aikaan muutoksen. Mutta en tiedä miten! Kaikki tuntemani keinot olen käyttänyt, eikä mikään niistä ole auttanut. Olen usein miettinyt, onko avioero ainoa ratkaisu, mutta luovuttaakaan en haluaisi - rakastan miestäni kuitenkin niin paljon.

Te ydinperheitten ja onnellisten uusperheiden äidit ja isät: uskokaa tai älkää, minäkin (aivan varmasti useimpien epäonnistuneiden äiti- ja isäpuolien tavoin) kyllä yritän parhaani, mutta sekään ei aina riitä. Halutessanne voitte kutsua sitä asennevammaksi, mutta useimmiten kyse ei valitettavasti ole niin helposti korjattavasta asiasta!

Lue lisää

Ymmärrän sinua täydellisesti. Kuin olisin itse kirjoittanut. Paitsi, että olen mies ja vaimoni kaksi kouluikäistä poikaa asuvat meillä ja käyvät joka toinen vkl isällään. Minulla on oma työverstas, jonka lattialla patjalla käyn punkkaamassa aina kun yhteiselo ahdistaa. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi, kun en kykene muodostamaan vaimoni poikiin minkäänlaista tunnesidettä. Molemmat pojat tykkäävät minusta ja hakeutuvat aina seuraani, mutta se lähinnä ahdistaa minua. En tietenkään halua sitä pojille näyttää, mutta pelkään, että he alkavat tajuamaan sen kun kasvavat isommiksi. Jaksan heidän kanssaan touhuta muutaman päivän ja sitten kuin seinä, tunteeni tulevat vastaan ja väsyn totaalisesti.
Ne hetket ja päivät kun saan olla vaimoni kanssa kahdestaan ovat minulle kuin taivas maan päällä. Rakastan häntä enemmän kuin mitään, mutta yhteiselo hänen poikiensa kanssa tulee minulle koko ajan hankalammaksi. Pystymme kyllä keskustelemaan asiasta ja vaimoni huomioi minua kyllä tarpeeksi ja ymmärrän täysin, että lapset tarvitsevat äitinsä täydellisen huomion. Kyse ei olekaan siitä, en ole mustasukkainen vaimoni huomiosta vaan minua ahdistaa suunnattomasti asua toisen miehen (kaiken lisäksi varsinainen maanvaiva) lasten kanssa samassa kodissa. Luulin alkuun selviäväni ja oppivani tilanteeseen ja olen yrittänyt mielestäni kaiken mahdollisen. Harjoittelimme ja tutustuimme rauhassa parin vuoden ajan ennenkuin muutimme yhteen, mutta nämä lisääntyneet ahdistuksen tunteet ovat jotakin mitä en voi itsessäni muuttaa vaikka kuinka olen yrittänyt. En halua tuottaa vaimoni pojille mitään traumoja tai tunnetta, etteivät ole omassa kodissaan haluttuja. Siksi olenkin aina lähtenyt itse pois kun alkaa meteli ja kaaos ahdistamaan. Mutta tämä alkaa nyt vaikuttamaan avioliittoomme. Eihän se ainakaan pariskuntaa lähennä, että toinen nukkuu enenevissä määrin muualla ja tuntee itsensä lähestulkoon kodittomaksi. Suuri pettymys itseen, ettei kyennytkään isäpuoleksi tai ylipäätään kumppaniksi ja aikuiseksi uuteen perheeseen. Ja suuri suru siitä, kun vihdoin tapaa suuren rakkautensa ja elämänsä ihanimman naisen, suhde kariutuukin käytännön asioiden mahdottomuuteen vaikka keskinäisessä olemisessa ei ole mitään vikaa.

minä myös kirjoitti:

Tuttu tunne... kun lapset ovat täällä meillä on ihan kuin asuisi jonkun muun kotona,todella ahdistavaa!!
Ex-vaimoke tekee kaikkensa manipuloiden lapsia ennen tänne tuloa, lapset kiukuttelevat,huutavat ja vaativat lakkaamatonta huomiota isältään.
Näillä lapsilla ei tunnu missään olevan hyvä olla ja mikään näille ei riitä, pöyristyttävää nimittelyä joka tuntuu minusta pahalle.
Itse olen omani saanut jo aikuiseksi ja olen varma ettei hän käyttäytynyt isällään tällätavoin, näillä lapsilla ei ole mitään kuria kotona ja kuriin sopeutuminen täällä on hankalaa.
Mutta pahinta on tuon exän jatkuva häiriköinti ja mahdottomat vaatimukset,tänne tullessaanlapset ovat likaisia ja huonosti puettuja pöyristyttävää!!!
Puhelin soi ja tekstiviestejä satelee varsinkin tapaamisviikonlopun päätyttyä aina joku on pielessä,aina on jotain väärää tehty......
Lapset parkuvat n. tunti sen jälkeen kun tänne ovat tulleet kotiinsa ja sanovat ,että äiti pakottaa heidät isälle vaikkeivat itse sitä halua.

MIKÄ VAIVAA tätäkin äitiä joka väkisin halusi lapset ,ei itse niistä liiton aikana juurikaan huolehtinut ja nyt kun "palvelija" ei olekkaan enää saatavilla joka hetki ja mies on onnellinen kanssani valittaa,kinuaa,ruinaa,v*****lee,häiriköi,kiristää lapsilla ja "sosiaalitantoilla"...yms. lopputtomasti....
En minäkään vaikka äiti itsekkin olen kestä näitä lapsia ja olen miettinyt pitääkö suhteesta erota koska en osaa olla "aikuinen" ja jakaa miestä näiden "pikku hirviöiden" ja exän kanssa!!!

Lue lisää

Tämä oli kun minun elämästä. Minä päätin reilu vuoden yrittämisen jälkeen luovuttaa. Hoitakoon mies exänsä kanssa lapsensa. En minä ala hyllyllä odottelee millon on minun vuoro. Meillä miehen ex teki koko ajan kiusaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän sinua täydellisesti. Kuin olisin itse kirjoittanut. Paitsi, että olen mies ja vaimoni kaksi kouluikäistä poikaa asuvat meillä ja käyvät joka toinen vkl isällään. Minulla on oma työverstas, jonka lattialla patjalla käyn punkkaamassa aina kun yhteiselo ahdistaa. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi, kun en kykene muodostamaan vaimoni poikiin minkäänlaista tunnesidettä. Molemmat pojat tykkäävät minusta ja hakeutuvat aina seuraani, mutta se lähinnä ahdistaa minua. En tietenkään halua sitä pojille näyttää, mutta pelkään, että he alkavat tajuamaan sen kun kasvavat isommiksi. Jaksan heidän kanssaan touhuta muutaman päivän ja sitten kuin seinä, tunteeni tulevat vastaan ja väsyn totaalisesti.
Ne hetket ja päivät kun saan olla vaimoni kanssa kahdestaan ovat minulle kuin taivas maan päällä. Rakastan häntä enemmän kuin mitään, mutta yhteiselo hänen poikiensa kanssa tulee minulle koko ajan hankalammaksi. Pystymme kyllä keskustelemaan asiasta ja vaimoni huomioi minua kyllä tarpeeksi ja ymmärrän täysin, että lapset tarvitsevat äitinsä täydellisen huomion. Kyse ei olekaan siitä, en ole mustasukkainen vaimoni huomiosta vaan minua ahdistaa suunnattomasti asua toisen miehen (kaiken lisäksi varsinainen maanvaiva) lasten kanssa samassa kodissa. Luulin alkuun selviäväni ja oppivani tilanteeseen ja olen yrittänyt mielestäni kaiken mahdollisen. Harjoittelimme ja tutustuimme rauhassa parin vuoden ajan ennenkuin muutimme yhteen, mutta nämä lisääntyneet ahdistuksen tunteet ovat jotakin mitä en voi itsessäni muuttaa vaikka kuinka olen yrittänyt. En halua tuottaa vaimoni pojille mitään traumoja tai tunnetta, etteivät ole omassa kodissaan haluttuja. Siksi olenkin aina lähtenyt itse pois kun alkaa meteli ja kaaos ahdistamaan. Mutta tämä alkaa nyt vaikuttamaan avioliittoomme. Eihän se ainakaan pariskuntaa lähennä, että toinen nukkuu enenevissä määrin muualla ja tuntee itsensä lähestulkoon kodittomaksi. Suuri pettymys itseen, ettei kyennytkään isäpuoleksi tai ylipäätään kumppaniksi ja aikuiseksi uuteen perheeseen. Ja suuri suru siitä, kun vihdoin tapaa suuren rakkautensa ja elämänsä ihanimman naisen, suhde kariutuukin käytännön asioiden mahdottomuuteen vaikka keskinäisessä olemisessa ei ole mitään vikaa.

Lue lisää

Miehet ovat yhtä lailla syrjittyjä mikäli vaimo on tunnesuhteessa vain lasten kanssa, ei miehen kanssa.

Jos englanti taipuu niin tässä on artikkeli syrjityistä miehistä, kommentteja on satoja:

https://marriagemissions.com/how-husbands-feel-when-his-wife-puts-the-child-ahead-of-him/comment-page-1/#comments

Step mother kirjoitti:

Hei,

en ole se kirjoittaja, jolle vastasit, mutta olen jokseenkin samanlaisessa tilanteessa. En tule juttuun mieheni lapsen kanssa (käytännössä ollenkaan). Lapsi on meillä pääsääntöisesti vain joka toinen viikonloppu, mutta tällä hetkellä hän viettää meillä useamman viikon, kuten aina kesäisin. Arki on siis aivan erityisen hankalaa juuri nyt... Minun ongelmani on se, että tunnistan tuon typerän kilpailutilanteen: minusta tuntuu siltä, että olen "kakkonen" lapsen ollessa miehelleni "ykkönen". Tiedän, tiedän, se on todella tyhmää ja lapsellista MINULTA, mutta siltä minusta vain kuitenkin tuntuu, enkä saa sitä tunnetta haihtumaan, vaikka järki niin vaatisikin. Arvasit varmaan, että minulla ei siis ole omia lapsia...

Tilanne on aika kärjistynyt. Aina kun lapsi on meillä "kylässä" (mieheni toki sanoo, että hän on meillä "kotona") tuntuu, kuin koti ei olisi sillä hetkellä minun; ihan kuin pyörisin vain ylimääräisenä toisten nurkissa. Yritänkin pysyä poissa niin paljon kuin mahdollista, mutta tämä evakkoon lähteminen alkaa pikkuhiljaa todella ahdistaa. Tiedän senkin, että se vain pahentaa tilannetta, eikä meidän KOLMEN yhteiselo voi mitenkään normalisoitua, ennen kuin minä alan todella yrittää ja pysyn kotonani silloin kun lapsi on meillä, mutta ainakin vielä toistaiseksi tilanne tuntuu aivan mahdottomalta.

En ole pystynyt sitomaan minkäänlaista tunnesidettä tuohon lapseen. Hän on minulle täysin vieras, vaikka suhteemme alussa yritinkin todella tutustua häneen ja ystävystyä hänen kanssaan. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeammaksi meidän suhde muuttuu. Ja sitä vähemmän jaksan niin ikään yrittää.

Olen siis erittäin tietoinen siitä, että syy tähän tilanteeseen on vain ja ainoastaan minun ja haluaisin saada aikaan muutoksen. Mutta en tiedä miten! Kaikki tuntemani keinot olen käyttänyt, eikä mikään niistä ole auttanut. Olen usein miettinyt, onko avioero ainoa ratkaisu, mutta luovuttaakaan en haluaisi - rakastan miestäni kuitenkin niin paljon.

Te ydinperheitten ja onnellisten uusperheiden äidit ja isät: uskokaa tai älkää, minäkin (aivan varmasti useimpien epäonnistuneiden äiti- ja isäpuolien tavoin) kyllä yritän parhaani, mutta sekään ei aina riitä. Halutessanne voitte kutsua sitä asennevammaksi, mutta useimmiten kyse ei valitettavasti ole niin helposti korjattavasta asiasta!

Lue lisää

Ensimmäinen sääntö; vika EI ole sinussa.

Miehesi tehtävänä on osoittaa lapselleen, että puoliso on AINA ykkönen, lapsi tulee aina kakkosena. Niin ydin- kuin uusioperheissä.

Jos lapsi menee puolison edelle ja nostetaan jalustalle, on aivan sama mitä nainen yrittää tehdä. Kaikki energia menee lapselle ja miehelle, jotka vain vahvistavat omaa liittoutumaa. Lapsi ei tee tätä tietoisesti, mutta mies tekee sen tietoisesti.

Jos mies ei ole asiasta tietoinen, on aivan sama mitä yrittää tehdä. Lapsi/lapset ja mies muodostavat mustan aukon.

Ole se ainoa aikuinen ja kävele pois, selkä suorana ja pää pystyssä. Älä anna tilaisuuksia miehelle, koska joudut aina vahtimaan milloin ote lipsahtaa - ja se tulee lipsahtamaan, koska mies teeskentelee 'tajuavansa'.

Et ole syyllinen. Ei kukaan jaksa ikuisesti olla rakastavainen lapselle, joka potkii ja haukkuu takaisin.

Mies kasvattakoon itse lapsensa prinsessaksi tai prinssiksi. Ja mies kantakoon vastuunsa siitä, kun lapset aikuisiässä eivät tajua mikseivät kaikki välittömästi huomaa että he ovat ylivertaisia, mikseivät kaikki ole heti palvomassa ja palvelemassa HEITÄ, koska isukki kertoi aina kuinka he ovat parempia kuin muut ja ansaitsevat enemmän rakkautta kuin kukaan muu.

Ja ihmiset ihmettelevät miksi narsisteja on yhtäkkiä kaikkialla.

Näin se on. Koko paketti on otettava, muuten asiat alkavat tökkiä. Pitä osata elää tässä ja nyt. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen, vaan on itse opittava hyväksymään tilanteet.

Daddy kirjoitti:

Näin se on. Koko paketti on otettava, muuten asiat alkavat tökkiä. Pitä osata elää tässä ja nyt. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen, vaan on itse opittava hyväksymään tilanteet.

Lue lisää

Parisuhteessa pitää tietää mitä on ITSE valmis sietämään. Vain silloin suhde voi toimia. Harmi, jos lapsi on tullut sinulle ongelmaksi, mutta hän on joka tapauksessa miehesi lapsi. Eikä miehesi olisi se ihminen mikä hän nyt on ilman aikaisempia elämänvaiheitaan. Mikäli päädyt eroon, LAPSI se eniten kärsii siitä että mihinkään (ihmissuhteisiinkaan) ei voi luottaa. Mieti siis tarkkaan mitä teet.

Maaria kirjoitti:

Parisuhteessa pitää tietää mitä on ITSE valmis sietämään. Vain silloin suhde voi toimia. Harmi, jos lapsi on tullut sinulle ongelmaksi, mutta hän on joka tapauksessa miehesi lapsi. Eikä miehesi olisi se ihminen mikä hän nyt on ilman aikaisempia elämänvaiheitaan. Mikäli päädyt eroon, LAPSI se eniten kärsii siitä että mihinkään (ihmissuhteisiinkaan) ei voi luottaa. Mieti siis tarkkaan mitä teet.

Lue lisää

Varoitat häntä eroamasta, koska silloin hän aiheuttaisi tälle lapselle pahaa. Voi hyvä tavaton! Jos hänestä tuntuu, ettei kestä tämän lapsen olemassaoloa, niin ei hänen sen vuoksi pidä jatkaa, että voi, lapselle tulisi paha mieli, jos jätän hänen isänsä. Parempi se nyt olisi kuin vuosien päästä.

syyllistäjä kirjoitti:

Varoitat häntä eroamasta, koska silloin hän aiheuttaisi tälle lapselle pahaa. Voi hyvä tavaton! Jos hänestä tuntuu, ettei kestä tämän lapsen olemassaoloa, niin ei hänen sen vuoksi pidä jatkaa, että voi, lapselle tulisi paha mieli, jos jätän hänen isänsä. Parempi se nyt olisi kuin vuosien päästä.

Lue lisää

Yhdessä vuodessa lapsi on jo varmasti tottunut uuden ihmisen läsnäoloon. Vaikka aikuinen ei siedä lasta silmissään, voi hän silti olla lapselle tärkeä ihminen. Oletko tosiaan sitä mieltä että jos suhde on hyvä, mutta lapsi ottaa päästä, pitäisi erota?

Maaria kirjoitti:

Parisuhteessa pitää tietää mitä on ITSE valmis sietämään. Vain silloin suhde voi toimia. Harmi, jos lapsi on tullut sinulle ongelmaksi, mutta hän on joka tapauksessa miehesi lapsi. Eikä miehesi olisi se ihminen mikä hän nyt on ilman aikaisempia elämänvaiheitaan. Mikäli päädyt eroon, LAPSI se eniten kärsii siitä että mihinkään (ihmissuhteisiinkaan) ei voi luottaa. Mieti siis tarkkaan mitä teet.

Lue lisää

Miksi ajattelisin sitä lasta??
Minua ei kiinnosta koko lapsi eikä kenenkään lapsi.
Itse en ole koskaan yhtäkään halunnut enkä halua.
Niistä ei ole kuin vaivaa ja haittaa ja harmia.
Mieheni olisi täydellinen ilman tuota taakkaa.
En voi keksiä asiasta mitään hyvää??
Itsekkään en raahaa menneitä taakkoja mukana tähän suhteeseen joten miksi minun pitäisi hyväksyä tämä ??

siksi miksi kirjoitti:

Miksi ajattelisin sitä lasta??
Minua ei kiinnosta koko lapsi eikä kenenkään lapsi.
Itse en ole koskaan yhtäkään halunnut enkä halua.
Niistä ei ole kuin vaivaa ja haittaa ja harmia.
Mieheni olisi täydellinen ilman tuota taakkaa.
En voi keksiä asiasta mitään hyvää??
Itsekkään en raahaa menneitä taakkoja mukana tähän suhteeseen joten miksi minun pitäisi hyväksyä tämä ??

Lue lisää

Ketä kiinnostaa sinä?
Lapsi on tuskin miehellesi taakka.

Daddy kirjoitti:

Näin se on. Koko paketti on otettava, muuten asiat alkavat tökkiä. Pitä osata elää tässä ja nyt. Toista ei voi muuttaa mieleisekseen, vaan on itse opittava hyväksymään tilanteet.

Lue lisää

Selitäpä se isälle, joka luo oman maailmansa kun lapsi vierailee. Siinä vaimo saa huutaa eikä saa mitään vastakaikua. Isä ei edes anna mahdollisuutta naiselle tutustua lapseen.

Jos on vaikea kuvitella niin mieti seuraava tilanne: Olet kolmantena pyöränä samassa huoneessa kun vaimosi on toisen miehen lumoissa eikä noteeraa olemassaoloasi. Sama tunne, sama ahdistus, sama vatsakipu.

Jos sanot vaimollesi asiasta hän suuttuu ja väittää että olet harhaluuloinen.

..."lapsen äiti kun ei luottanut antaa miehelleni hänen omaa lastaan, vaan mieheni joutui ajamaan kerran viikossa kahden tunnin ajomatkan näkeäkseen lastaan, se oli todella vaikeaa aikaa."..
enpä nyt ota kantaa muuten pohdintoihisi, mutta tuohon kommenttiin on pakko puutua.
tuohon aikaan lapsi oli ilmeisesti hyvin pieni. En itsekään olisi antanut pientä lasta lähes ventovieraan hoitoon tuosta noin vaan. Lapsen äitihän oli raskausajan yksin? Olisin itse toiminut samoin.Luulen, että sinäkin, sitä pientä nyyttiä katsellessa tajuaa miten pieni ja avuton se lapsi on, mite riippuvainen äidistään. Kyseessä ei siis ole mikään ylireagointi, vaan aivan normaalia äidin käytöstä.
Upeaa sen sijaan on, että lapsen isä oli noinkin kiinnostunut lapsestaan ja tapaamisesta! Se ei ole itsestäänselvyys, ei edes siloin kun kyse on vanhemmista miehistä ja isommista lapsista.

24 v on vielä hyvin vähän. "luulisi hänen olevan jo siinä iässä että voisi pysähtyä ja perustaa perheen" .. Hänellähän on jo perhe: lapsi ja sinä. Hän ottaa jo nyt vastuuta lapsestaan. hÄN ON jo joutunut pysähtymään ja rauhoittumaan tämän verran.
Enemmän ennättää kyllä sitten kun siihen aika.

nauttikaa toisistanne, nuoruudestanne, siitä pienestä lapsesta jo on. Sinäkin olet kovin nuori, vielä ennätätte ja monta lasta hankkia!!

olla mukana? Onhan se hyvä että lapset tutustuvat
kokonaisuudessa isänsä uuteen elämään eivätkä tunne siinä suhteessa jäävänsä ulkopuolelle.

nykyinen vaimo kirjoitti:

olla mukana? Onhan se hyvä että lapset tutustuvat
kokonaisuudessa isänsä uuteen elämään eivätkä tunne siinä suhteessa jäävänsä ulkopuolelle.

Jos siis lapset todellakin tapaavat isäänsä vuodessa KAKSI PÄIVÄÄ, ei ole paljon vaadittu että isä omistaa sen päivän lapsilleen. Kuvittele jos sinulla olisi selainen parisuhde: sinulla on siis jossakin mies, mutta näet häntä vain 2 pv ajan vuodessa, vaikkapa tiiviin työprojektin takia. Ja sinä aikana mukana olisi miehen työkaverit, viettäisitte tuon ajan mökillä koko joukko.
Ajattelisitko, että onpa kiva tavata miehen työkaveritkin, nyt tiedän miten hän viettää sen muun ajan johon minä en pääse osalliseksi. Vai toivoisitko, että voisit jutella ja kohdata tämän etäisenä mutta kuitenkin tärkeän ihmisen ihan kahdenkesken, tutustua, olla juuri silloin tärkeä, vain sinä?

Äidin vaatimus on todellakin aivan oikeutettu! Ja siinä uuden perheen on turha vinkua!

Ihmettelen vain, missä tämä tapaaminen käytännössä tapahtuu. Hotellisa? Leirintäalueella? MIehen kotona : muu perhe evakkoon? Mummolassa? Ihan uteliaisuuttani vain tuli mieleen..

äiti myös kirjoitti:

Jos siis lapset todellakin tapaavat isäänsä vuodessa KAKSI PÄIVÄÄ, ei ole paljon vaadittu että isä omistaa sen päivän lapsilleen. Kuvittele jos sinulla olisi selainen parisuhde: sinulla on siis jossakin mies, mutta näet häntä vain 2 pv ajan vuodessa, vaikkapa tiiviin työprojektin takia. Ja sinä aikana mukana olisi miehen työkaverit, viettäisitte tuon ajan mökillä koko joukko.
Ajattelisitko, että onpa kiva tavata miehen työkaveritkin, nyt tiedän miten hän viettää sen muun ajan johon minä en pääse osalliseksi. Vai toivoisitko, että voisit jutella ja kohdata tämän etäisenä mutta kuitenkin tärkeän ihmisen ihan kahdenkesken, tutustua, olla juuri silloin tärkeä, vain sinä?

Äidin vaatimus on todellakin aivan oikeutettu! Ja siinä uuden perheen on turha vinkua!

Ihmettelen vain, missä tämä tapaaminen käytännössä tapahtuu. Hotellisa? Leirintäalueella? MIehen kotona : muu perhe evakkoon? Mummolassa? Ihan uteliaisuuttani vain tuli mieleen..

Lue lisää

Minne laittaisit lapsesi siksi aikaa kun tapailette? Eihän mielestäsi ole hyvä että lapsi näkee uuden miesystävän?

Miksi lapset näkevät isäänsä vaan kerran vuodessa?

Outoa kirjoitti:

Miksi lapset näkevät isäänsä vaan kerran vuodessa?

lasten isä ei halua tavata lapsiaan sen useampaa,koska hänellä on uusi perhe.
Ja asuu meistä 900km päässä.

äiti myös kirjoitti:

Jos siis lapset todellakin tapaavat isäänsä vuodessa KAKSI PÄIVÄÄ, ei ole paljon vaadittu että isä omistaa sen päivän lapsilleen. Kuvittele jos sinulla olisi selainen parisuhde: sinulla on siis jossakin mies, mutta näet häntä vain 2 pv ajan vuodessa, vaikkapa tiiviin työprojektin takia. Ja sinä aikana mukana olisi miehen työkaverit, viettäisitte tuon ajan mökillä koko joukko.
Ajattelisitko, että onpa kiva tavata miehen työkaveritkin, nyt tiedän miten hän viettää sen muun ajan johon minä en pääse osalliseksi. Vai toivoisitko, että voisit jutella ja kohdata tämän etäisenä mutta kuitenkin tärkeän ihmisen ihan kahdenkesken, tutustua, olla juuri silloin tärkeä, vain sinä?

Äidin vaatimus on todellakin aivan oikeutettu! Ja siinä uuden perheen on turha vinkua!

Ihmettelen vain, missä tämä tapaaminen käytännössä tapahtuu. Hotellisa? Leirintäalueella? MIehen kotona : muu perhe evakkoon? Mummolassa? Ihan uteliaisuuttani vain tuli mieleen..

Lue lisää

lasten isä asuu meistä 900km päässä siksi ei halua tavata lapsiaan kuin kerran vuodessa,ja koska hänellä on uusi perhe.
Minulla ei ole rahaa viedä lapsia sen useammin isän luokse kun kerran vuodessa.
Lapset voivat olla isän kanssa päivät,kulkemalla missä haluavat,mutta yöksi joutuvat tulemaan minun asuinpaikkaan.Ja sitten aamulla isä taas hakee lapset päiväksi,he kulkevat pitkin kaupunkia,käyvät puuhapaikassa toisena päivänä,ja jossain muussa paikassa toisena.
Uudella perheellä on niin pieni asunto että minun lapseni eivät sinne mahdu yöpymään.

yh äiti kirjoitti:

lasten isä ei halua tavata lapsiaan sen useampaa,koska hänellä on uusi perhe.
Ja asuu meistä 900km päässä.

Miksi sen sitten pitäisi haitata?Jos kerran uusi vaimo tulee exäsi matkaan perheineen niin kait hekin haluavat samalla lomailla,eikö niin?Sehän on aivan luonnollista!Miten voit olla noin itsekeskeinen ja mustasukkainen?Yleensä ne asiat kaatuukin juuri tuohon itsekeskeisyyteen ja kun meillä ei ole miehen näkemystä asioista niin ei voi muuta kuin olla puolueeton.Sinä sen sijaan olet osoittanut jo kantasi asioihin,eikä varmaan kaikki anna tukea mielipiteellesi-en siis minäkään.Onhan lastesi hyvä oppia tuntemaan uusi puolisokin sillä taatusti he saavat/joutuvat viettämään aikaansa sinunkin tulevan puolisosi kanssa sitten aikoinaan jos asia tulee ajankohtaiseksi,vai mitä?Haluatko,että lasten isä totaalisesti suuttuu,eikä halua tavata lapsia lainkaan.Ole siis tyytyväinen,että noinkin hyvin asiat ovat!

Outoa kirjoitti:

Miksi sen sitten pitäisi haitata?Jos kerran uusi vaimo tulee exäsi matkaan perheineen niin kait hekin haluavat samalla lomailla,eikö niin?Sehän on aivan luonnollista!Miten voit olla noin itsekeskeinen ja mustasukkainen?Yleensä ne asiat kaatuukin juuri tuohon itsekeskeisyyteen ja kun meillä ei ole miehen näkemystä asioista niin ei voi muuta kuin olla puolueeton.Sinä sen sijaan olet osoittanut jo kantasi asioihin,eikä varmaan kaikki anna tukea mielipiteellesi-en siis minäkään.Onhan lastesi hyvä oppia tuntemaan uusi puolisokin sillä taatusti he saavat/joutuvat viettämään aikaansa sinunkin tulevan puolisosi kanssa sitten aikoinaan jos asia tulee ajankohtaiseksi,vai mitä?Haluatko,että lasten isä totaalisesti suuttuu,eikä halua tavata lapsia lainkaan.Ole siis tyytyväinen,että noinkin hyvin asiat ovat!

Lue lisää

lasten isällä ja sen uudella perheellä on aikaa lomailla vuodesta kaikki muut päivät,paitsi ne kaksi päivää vuodessa isä saa touhuta pelkästään näiden kahden 5v,9v, lapsen kanssa.Jos isällä on aikaa ja energiaa olla vain kahtena päivänä vuodesta meidän yhteisten lasten kanssa niin nämä päivät on oltava näiden kahden kanssa,koska ne ei muuta kertaa näe vuodessa isäänsä.Jos lasten isä pitäisi näitä kahta lasta joskus yökylässä ja useamman kerran vuodessa silloin voisivat uuden perheen kanssa olla yhdessä,mutta koska näin ei ole ollut ,isän on hyvitettävä koko vuoden yhdessä olo näille kahdelle lapselle kahdessa päivässä.Uuden perheen ei tarvitse silloin olla mukana.Koska isän antama aika jaetaan silloin meidän lasten ja uuden perheen lasten kanssa,ja se aika on näiltä 5v ja 9v,lapselta pois.Ajattelehan itse jos sinun lapsesi olisivat samassa asemassa kun minun lapseni

yh äiti kirjoitti:

lasten isällä ja sen uudella perheellä on aikaa lomailla vuodesta kaikki muut päivät,paitsi ne kaksi päivää vuodessa isä saa touhuta pelkästään näiden kahden 5v,9v, lapsen kanssa.Jos isällä on aikaa ja energiaa olla vain kahtena päivänä vuodesta meidän yhteisten lasten kanssa niin nämä päivät on oltava näiden kahden kanssa,koska ne ei muuta kertaa näe vuodessa isäänsä.Jos lasten isä pitäisi näitä kahta lasta joskus yökylässä ja useamman kerran vuodessa silloin voisivat uuden perheen kanssa olla yhdessä,mutta koska näin ei ole ollut ,isän on hyvitettävä koko vuoden yhdessä olo näille kahdelle lapselle kahdessa päivässä.Uuden perheen ei tarvitse silloin olla mukana.Koska isän antama aika jaetaan silloin meidän lasten ja uuden perheen lasten kanssa,ja se aika on näiltä 5v ja 9v,lapselta pois.Ajattelehan itse jos sinun lapsesi olisivat samassa asemassa kun minun lapseni

Lue lisää

jos lapsesi saisivat viettää tapaamista isänsä koko perheen kanssa, isä saattaisi tavata lapsia useamminkin. Uskoisin että asia on näin, he todennäköisesti tulisivat kaikki toimeen maniosti keskenään.

asiaa näin kirjoitti:

jos lapsesi saisivat viettää tapaamista isänsä koko perheen kanssa, isä saattaisi tavata lapsia useamminkin. Uskoisin että asia on näin, he todennäköisesti tulisivat kaikki toimeen maniosti keskenään.

Lue lisää

isän uudella perheellä on niin pieni asunto että sinne ei mahdu lapseni yöksi,heillä on pieni yksiö vaimon ja pienen lapsen kanssa joten siihen on vaikea ottaa 5v,9v, lasta yökylään.
Välimatkaa meillä isään on 900km joten en pysty kustantamaan lapsille useampaa reissua isää katsomaan kun kerran vuodessa.Olen 4lapsen yh äiti,joista kahdella lapsella ei ole isää lainkaan,hän on kuollut,ja näillä kahdella on isä mutta hänellä ei riitä aikaa tulla meille lapsiaan tapaamaan,vaan vien lapset kerran vuodessa käymään Hesassa.Ja lapset ovat vieraantuneet isästään 5v:ssa jonka olemme olleet erossa,poika joka nyt 5v, oli 2viikkoa vanha kun isä on lähtenyt meidän luota pois,lapset eivät tunne isäänsä oikeastaan ollenkaan.Joten taitaa yksi kerta vuodessa olla isälle tarpeeksi kun useammin ei ole edes halunnut nähdä lapsiaan.Ja hänen toive on että vain 2päivää,ehdotin hänelle että pitäisi viikon,tai kaksi mutta siitä on kuulema liian kohtuutonta vaivaa hänen uudelle vaimolle.Ehdotin näet että ottaisi jopa yökylään lapset viikoksi tai kahdeksi,mutta ei sellaista voi edes ajatella.

yh äiti kirjoitti:

isän uudella perheellä on niin pieni asunto että sinne ei mahdu lapseni yöksi,heillä on pieni yksiö vaimon ja pienen lapsen kanssa joten siihen on vaikea ottaa 5v,9v, lasta yökylään.
Välimatkaa meillä isään on 900km joten en pysty kustantamaan lapsille useampaa reissua isää katsomaan kun kerran vuodessa.Olen 4lapsen yh äiti,joista kahdella lapsella ei ole isää lainkaan,hän on kuollut,ja näillä kahdella on isä mutta hänellä ei riitä aikaa tulla meille lapsiaan tapaamaan,vaan vien lapset kerran vuodessa käymään Hesassa.Ja lapset ovat vieraantuneet isästään 5v:ssa jonka olemme olleet erossa,poika joka nyt 5v, oli 2viikkoa vanha kun isä on lähtenyt meidän luota pois,lapset eivät tunne isäänsä oikeastaan ollenkaan.Joten taitaa yksi kerta vuodessa olla isälle tarpeeksi kun useammin ei ole edes halunnut nähdä lapsiaan.Ja hänen toive on että vain 2päivää,ehdotin hänelle että pitäisi viikon,tai kaksi mutta siitä on kuulema liian kohtuutonta vaivaa hänen uudelle vaimolle.Ehdotin näet että ottaisi jopa yökylään lapset viikoksi tai kahdeksi,mutta ei sellaista voi edes ajatella.

Lue lisää

Kyllä on taas surullista kuultavaa ! Hävettää olla miessukupuolen edustaja. Eikö tosiaan isällä ole kuin kaksi päivää aikaa tavata lapsia ? Ei se voi olla rahastakaan kiinni, jos on isän vastuu. Voiko isukki tulla luoksesi tapaamaan lapsia ? Kyllä kai edes soittelee aina välillä ja kuuntelee kuulumisia. En voi ymmärtää tuollaista tilannetta. Oletko muuten jutellut uuden vaimon kanssa tilanteesta ja mitä hän todella ajattelee tilanteestanne ?

Etä-isä kirjoitti:

Kyllä on taas surullista kuultavaa ! Hävettää olla miessukupuolen edustaja. Eikö tosiaan isällä ole kuin kaksi päivää aikaa tavata lapsia ? Ei se voi olla rahastakaan kiinni, jos on isän vastuu. Voiko isukki tulla luoksesi tapaamaan lapsia ? Kyllä kai edes soittelee aina välillä ja kuuntelee kuulumisia. En voi ymmärtää tuollaista tilannetta. Oletko muuten jutellut uuden vaimon kanssa tilanteesta ja mitä hän todella ajattelee tilanteestanne ?

Lue lisää

Isällä ei ole omasta mielestä aikaa tulla meille lapsiaan tapaamaan, olen sanonut että aina saa olla meillä yötä,kunhan ei uutta perhettä samalla tarvitse majoittaa meille myös.
Kerran näiden viiden vuoden aikana lasten isä on käynyt lapsiaan tapaamassa.
Nyt kun yritin saada häntä meille käymään ja tapaamaan lapsiaan,se homma kaatui siihen kun olisi pitänyt antaa auto ja asunto heidän käyttöön no mihin silloin menisin kahden lapseni kanssa.Sanoin että jos tulee ilman uutta perhettä niin silloin voi olla meillä yötä,mutta ei sitten onnistunut se.Lasten isä soittaa 2-3 kertaa vuodessa, ja nämä kerran juuri ennen syntymäpäiviä,mutta kun se ei muista näitä synttäreitä koskaan niin minä soitan 1-2 kertaa ennen synttäreitä että isä muistaa soittaa lapsilleen ja toivottaa hyvää syntymäpäivää.Jouluna isä ei soita koskaan.En ole tavannut uutta vaimoa koskaan.En tiedä mitä hän ajattelee tilanteesta, on ehkä tyytyväinen kun lapset tulee harvoin kylään,onhan noista oma riesakin kun niitä on kaksi,osaa ne ainakin nahistella ja tapella keskenään.Nyt kun koulut loppui tyttö 9v.alkoi puhumaan siitä jo koska pääsevät käymään isän luona,yritin useamman kerran tavoittaa isää mutta ei vastannut eikä soittanut meille.Loppujen lopuksi sain kiinni ja kyselin aikaa jolloin lapset saa tulla käymään.Ei ollut aikaa.No pyysin kuiten soittamaan tytölle ja kyselemään miten koulu meni,mutta senkin se unohti.Ei kaikki isät ole tälläisiä sen tiedän,mutta sääli vain näitä lapsia kun ne ei ymmärrä miksi isä ei halua nähdä tai kuulla heistä mitään.No vien lapset käymään Hesassa kun lomani alkaa,silloin isän on pakko tavata lapsiaan,voimmehan mennä soittamaan ovikelloa

yh äiti kirjoitti:

Isällä ei ole omasta mielestä aikaa tulla meille lapsiaan tapaamaan, olen sanonut että aina saa olla meillä yötä,kunhan ei uutta perhettä samalla tarvitse majoittaa meille myös.
Kerran näiden viiden vuoden aikana lasten isä on käynyt lapsiaan tapaamassa.
Nyt kun yritin saada häntä meille käymään ja tapaamaan lapsiaan,se homma kaatui siihen kun olisi pitänyt antaa auto ja asunto heidän käyttöön no mihin silloin menisin kahden lapseni kanssa.Sanoin että jos tulee ilman uutta perhettä niin silloin voi olla meillä yötä,mutta ei sitten onnistunut se.Lasten isä soittaa 2-3 kertaa vuodessa, ja nämä kerran juuri ennen syntymäpäiviä,mutta kun se ei muista näitä synttäreitä koskaan niin minä soitan 1-2 kertaa ennen synttäreitä että isä muistaa soittaa lapsilleen ja toivottaa hyvää syntymäpäivää.Jouluna isä ei soita koskaan.En ole tavannut uutta vaimoa koskaan.En tiedä mitä hän ajattelee tilanteesta, on ehkä tyytyväinen kun lapset tulee harvoin kylään,onhan noista oma riesakin kun niitä on kaksi,osaa ne ainakin nahistella ja tapella keskenään.Nyt kun koulut loppui tyttö 9v.alkoi puhumaan siitä jo koska pääsevät käymään isän luona,yritin useamman kerran tavoittaa isää mutta ei vastannut eikä soittanut meille.Loppujen lopuksi sain kiinni ja kyselin aikaa jolloin lapset saa tulla käymään.Ei ollut aikaa.No pyysin kuiten soittamaan tytölle ja kyselemään miten koulu meni,mutta senkin se unohti.Ei kaikki isät ole tälläisiä sen tiedän,mutta sääli vain näitä lapsia kun ne ei ymmärrä miksi isä ei halua nähdä tai kuulla heistä mitään.No vien lapset käymään Hesassa kun lomani alkaa,silloin isän on pakko tavata lapsiaan,voimmehan mennä soittamaan ovikelloa

Lue lisää

Täytyy sanoa, että olet YH isoilla kirjaimilla. Miten tuossa rumbassa saa pidettyä pään selväjärkisenä ? Yritä siinä tasapainoilla sekä äitinä että isänä. En ymmärrä edelleenkään, mistä tuollaisia miehiä onnistuu löytämään ?
On todella ikävää, että lapset saavat tuollaisen miehenkuvan. Itse olen täysin sekaisin, jos en kuule lapsesta mitään viikkoon.

Etä-isä kirjoitti:

Täytyy sanoa, että olet YH isoilla kirjaimilla. Miten tuossa rumbassa saa pidettyä pään selväjärkisenä ? Yritä siinä tasapainoilla sekä äitinä että isänä. En ymmärrä edelleenkään, mistä tuollaisia miehiä onnistuu löytämään ?
On todella ikävää, että lapset saavat tuollaisen miehenkuvan. Itse olen täysin sekaisin, jos en kuule lapsesta mitään viikkoon.

Lue lisää

Olen itsekin hämmästyneenä seurannut tätä tarinaa. Että joku isä voi toimia noin!! Ihmettelen, miten joku nainen voi olla tommosen miehen kanssa ja tehdä vielä lapsenkin hänelle? Vastuuntunnottomalle tyypille? Mistä sen tietää, jos heille tulee ero kaikesta huolimatta ja mies toimii tasan samalla tavalla uuden vaimoinkin lapsen kanssa: ei halua tavata.

On täysin luonnollista vaatia, että isä viettää ne vuoden 2 päivää vain ja ainoastaan lastensa kanssa. Ettei siinä ole uutta perhettä viemässä aikaa ja huomiota lapsilta. Kumma, ettei isä huoli olla lastensa kanssa enempää kuin 2 pv, vaikka tulette asioikseen isän luo, ja samoilla matkarahoilla voisi viipyä pitempääkin.

Samoin tuo, että jos he tulevat sinun luo, (pohjoiseen?), lapsia tapaamaan, sinun pitäisi luovuttaa auto ja asuntosi isän ja tämän uuden perheen käyttöön!!! Idioottimaista!!!

Joskus hän huomaa mitä on menettänyt, toivottavasti.

mamma kirjoitti:

Olen itsekin hämmästyneenä seurannut tätä tarinaa. Että joku isä voi toimia noin!! Ihmettelen, miten joku nainen voi olla tommosen miehen kanssa ja tehdä vielä lapsenkin hänelle? Vastuuntunnottomalle tyypille? Mistä sen tietää, jos heille tulee ero kaikesta huolimatta ja mies toimii tasan samalla tavalla uuden vaimoinkin lapsen kanssa: ei halua tavata.

On täysin luonnollista vaatia, että isä viettää ne vuoden 2 päivää vain ja ainoastaan lastensa kanssa. Ettei siinä ole uutta perhettä viemässä aikaa ja huomiota lapsilta. Kumma, ettei isä huoli olla lastensa kanssa enempää kuin 2 pv, vaikka tulette asioikseen isän luo, ja samoilla matkarahoilla voisi viipyä pitempääkin.

Samoin tuo, että jos he tulevat sinun luo, (pohjoiseen?), lapsia tapaamaan, sinun pitäisi luovuttaa auto ja asuntosi isän ja tämän uuden perheen käyttöön!!! Idioottimaista!!!

Joskus hän huomaa mitä on menettänyt, toivottavasti.

Lue lisää

Toivonmukaan lasten isä joskus tajuaa sen kaiken mitä on menettänyt näiden vuosien mittaan.
Kun hänen uudet lapset kasvaa niin hän näkee niiden kasvavan ,mutta ehkä joskus tulee mieleen hänellä se että ei tiedä miten omat toiset lapset kasvoivat aikuiseksi.Hän menettää paljon näiden vuosien mukana,mutta se mikä on pahinta hän menettää lastensa kiintymyksen ja rakkauden.Miten nämä toiset lapset pystyvät oppimaan kuinka rakastaa omaa isää kun eivät tapaa oikeastaan koskaan ja eivät pysty kiintymään isään.Isä jää vieraaksi.

Typerä akka!!
Täällähän saat kaikki vihaamaan niitä sun kakaroita tai oikeastaaan kaikkien.

Jos olisin sun ex ukko tai sen ukon nykyinen niin en miettis sun "ajatusta/ toivetta" pätkääkään vaan haistattaisin pitkät paskat!!
Ite olet lapses tänne tuonut, olisit tehnyt jotain kun vielä pysty!!!

Itsellä oli samanlainen tilanne. Olen tuntenut miehen ja lapset vajaa 2 vuotta. Lapset ovat nyt 5v ja 7v. Rakastan näitä lapsia mutta on ollut todella vaikeaa sietää sitä, että EX-vaimo syöttää lapsille vääriä käsityksiä isästä ja minusta. Ex-vaimo ei ole koskaan edes tavannut minua.

Lapset eivät saa mainita äidilleen edes nimeäni muuten seuraa hysteerinen myrsky (rangaistus). Lapset kertovat ettei äiti halua, että he istuvat sylissäni tms. Itse he kuitenkin haluavat syliin ja paijauksia minulta. On vaikea pitää lapsia hyvänä, koska he kokevat siitä syyllisyyttä. Suorastaan se itkettää joskus ja tekee ainakin minut todella varautuneeksi ja säikyksi hyvänäpitämiselle. Kuitenkin olen opetellut lasten hellimistä, koska lapset sitä haluavat ja myös minä itse.

Itse en ole koskaan puhunut negatiiviseen sävyyn Ex-vaimosta. Kannustan lapsia puhumaan siitä, mitä äidin kanssa on tehty, ehdotan heille että tekisivät esim. äidille kortteja tai piirustuksia kun he ovat meillä jne. Haluaisin, että meillä jokainen saa olla oma itsensä. Myös ehkä minäkin sitten...

Ex-vaimon pahanpuhuminen satuttaa minua, koska saan palautteen lapsilta ja he tuovat sen esiin pahoilla mielin. Sanon yleensä vaan, että "ei se haittaa mitään" tai "ei se ole sinun vika". Kyllähän se minua haittaa sillä tiedän, etten ole ansainnut tällaista kohtelua. En ole syy heidän eroonsa. Pelkään joskus, että näistä lapsista kasvaa suvaitsemattomia aikuisia, koska heillä on äidin luona niin suvaitsematon ilmapiiri (myös muissa asioissa). On vaikeaa yrittää avartaa lasten katsantokantoja joka toinen tai kolmas viikonloppu.

Rakastan näitä lapsia mutten yritä olla heidän äitinsä. Olen täti, jonka luokse voi aina tulla ja joka varmasti välittää ja asettaa myös aika selkeitä rajoja (koska lasten isä on kovin helläsydäminen lasten tekemisten suhteen). Tuntuu siltä, että lapset haluavat selkeät rajat ja ymmärtävät sen, että täällä toimitaan näin.

En ole itse äiti ja siksi tämän toimintatavan oppiminen ja oman uuden roolini hyväksyminen on vienyt minulta tähän mennessä 2 vuotta. Ja vielä on pitkä oppimispolku edessä. Luulen, että lapset tulevat siksi niin pienenä maailmaan (ja kasvavat äidin sisällä), että me aikuiset tarvitsemme myös aikaa kasvaa vanhemmiksi.

Miehen suhtautuminen on tärkeää. Meillä ei ole koskaan ollut ykkösiä tai kakkosia (järkyttävä ajatus). Rakkaus on siitä ihmeellinen asia, että se kasvaa mitä enemmän sitä on... ja rakkaudettomuus luo rakkaudettomuutta.

Miksi äiti.. kirjoitti:

Itsellä oli samanlainen tilanne. Olen tuntenut miehen ja lapset vajaa 2 vuotta. Lapset ovat nyt 5v ja 7v. Rakastan näitä lapsia mutta on ollut todella vaikeaa sietää sitä, että EX-vaimo syöttää lapsille vääriä käsityksiä isästä ja minusta. Ex-vaimo ei ole koskaan edes tavannut minua.

Lapset eivät saa mainita äidilleen edes nimeäni muuten seuraa hysteerinen myrsky (rangaistus). Lapset kertovat ettei äiti halua, että he istuvat sylissäni tms. Itse he kuitenkin haluavat syliin ja paijauksia minulta. On vaikea pitää lapsia hyvänä, koska he kokevat siitä syyllisyyttä. Suorastaan se itkettää joskus ja tekee ainakin minut todella varautuneeksi ja säikyksi hyvänäpitämiselle. Kuitenkin olen opetellut lasten hellimistä, koska lapset sitä haluavat ja myös minä itse.

Itse en ole koskaan puhunut negatiiviseen sävyyn Ex-vaimosta. Kannustan lapsia puhumaan siitä, mitä äidin kanssa on tehty, ehdotan heille että tekisivät esim. äidille kortteja tai piirustuksia kun he ovat meillä jne. Haluaisin, että meillä jokainen saa olla oma itsensä. Myös ehkä minäkin sitten...

Ex-vaimon pahanpuhuminen satuttaa minua, koska saan palautteen lapsilta ja he tuovat sen esiin pahoilla mielin. Sanon yleensä vaan, että "ei se haittaa mitään" tai "ei se ole sinun vika". Kyllähän se minua haittaa sillä tiedän, etten ole ansainnut tällaista kohtelua. En ole syy heidän eroonsa. Pelkään joskus, että näistä lapsista kasvaa suvaitsemattomia aikuisia, koska heillä on äidin luona niin suvaitsematon ilmapiiri (myös muissa asioissa). On vaikeaa yrittää avartaa lasten katsantokantoja joka toinen tai kolmas viikonloppu.

Rakastan näitä lapsia mutten yritä olla heidän äitinsä. Olen täti, jonka luokse voi aina tulla ja joka varmasti välittää ja asettaa myös aika selkeitä rajoja (koska lasten isä on kovin helläsydäminen lasten tekemisten suhteen). Tuntuu siltä, että lapset haluavat selkeät rajat ja ymmärtävät sen, että täällä toimitaan näin.

En ole itse äiti ja siksi tämän toimintatavan oppiminen ja oman uuden roolini hyväksyminen on vienyt minulta tähän mennessä 2 vuotta. Ja vielä on pitkä oppimispolku edessä. Luulen, että lapset tulevat siksi niin pienenä maailmaan (ja kasvavat äidin sisällä), että me aikuiset tarvitsemme myös aikaa kasvaa vanhemmiksi.

Miehen suhtautuminen on tärkeää. Meillä ei ole koskaan ollut ykkösiä tai kakkosia (järkyttävä ajatus). Rakkaus on siitä ihmeellinen asia, että se kasvaa mitä enemmän sitä on... ja rakkaudettomuus luo rakkaudettomuutta.

Lue lisää

Olipas kiva lukea sun tekstiäsi...itsekin ajattelin aikoinaan noin.Vaikka kuinka yritin toimia kaikkia kohtaan oikeudenmukaisesti(tämä ei ole vain minun puhettani-myös muut,sivustaseuraajat,sanovat samaa),mikään ei kelvannut mieheni lasten äidille-ei minun,eikä mieheni taholta.Kaikki,mitä teimme tai sanoimme,oli väärin.Olen tuntenut mieheni ja hänen lapsensa kuutisen vuotta,mutta välillemme ei ole kehittynyt lämmintä,läheistä suhdetta lasten kanssa-ei myöskään isällä-kiitos lasten manipuloivan äidin!Tiedän,että lapset oppivat aikoinaan huomaamaan,kuka oli oikeassa ja kuka väärässä.Vaikka toiminta-tapoja on monia,se että äiti lasten kuullen evää isän auktoriteetin,tuskin tekee hyvää isän ja lasten suhteille!Tämä kai on ollut tarkoituskin.Nyt lasten äidillä on uusi suhde ja kait hän on nyt tyytyväinen,että sai miehestä uuden,teko-isin,lapsilleen.Nyt ei milläänmuotoa hänen toiminta-tapansa ole väärin(hänen omasta mielestään),vaikka uusi mies on hänelle etusijalla-ainakin hän haluaa sen kuvan meille antaa.Säälittää lasten puheet siitä,kuinka äiti ja tämä uusi miesystävä viettävät aikaa heidän kanssaan niin vähän-on paljon epäkohtia,mistä en viitsi kertoa tässä.
Sinä olet ehtinyt tuntea nämä kolme vasta vajaat pari vuotta-tuossa mainitsemissani kuudessa vuodessa,jotka itse olen nähnyt,ehtii vielä paljon mahtua...Koeta kestää,minäkin kestin vaikka nainen yritti hajottaa suhteemme mitä kieroimmilla tavoilla.Kuitenkin haluan hänelle toivottaa onnea uudessa suhteessaan-sitä hän kyllä todella tarvitsee!

Nykyinen vaimo kirjoitti:

Olipas kiva lukea sun tekstiäsi...itsekin ajattelin aikoinaan noin.Vaikka kuinka yritin toimia kaikkia kohtaan oikeudenmukaisesti(tämä ei ole vain minun puhettani-myös muut,sivustaseuraajat,sanovat samaa),mikään ei kelvannut mieheni lasten äidille-ei minun,eikä mieheni taholta.Kaikki,mitä teimme tai sanoimme,oli väärin.Olen tuntenut mieheni ja hänen lapsensa kuutisen vuotta,mutta välillemme ei ole kehittynyt lämmintä,läheistä suhdetta lasten kanssa-ei myöskään isällä-kiitos lasten manipuloivan äidin!Tiedän,että lapset oppivat aikoinaan huomaamaan,kuka oli oikeassa ja kuka väärässä.Vaikka toiminta-tapoja on monia,se että äiti lasten kuullen evää isän auktoriteetin,tuskin tekee hyvää isän ja lasten suhteille!Tämä kai on ollut tarkoituskin.Nyt lasten äidillä on uusi suhde ja kait hän on nyt tyytyväinen,että sai miehestä uuden,teko-isin,lapsilleen.Nyt ei milläänmuotoa hänen toiminta-tapansa ole väärin(hänen omasta mielestään),vaikka uusi mies on hänelle etusijalla-ainakin hän haluaa sen kuvan meille antaa.Säälittää lasten puheet siitä,kuinka äiti ja tämä uusi miesystävä viettävät aikaa heidän kanssaan niin vähän-on paljon epäkohtia,mistä en viitsi kertoa tässä.
Sinä olet ehtinyt tuntea nämä kolme vasta vajaat pari vuotta-tuossa mainitsemissani kuudessa vuodessa,jotka itse olen nähnyt,ehtii vielä paljon mahtua...Koeta kestää,minäkin kestin vaikka nainen yritti hajottaa suhteemme mitä kieroimmilla tavoilla.Kuitenkin haluan hänelle toivottaa onnea uudessa suhteessaan-sitä hän kyllä todella tarvitsee!

Lue lisää

Tekisitkö samoin / jaksaisitko yrittää jos olisit samassa tilanteessa kuin 6 vuotta sitten ja tietäisit kaiken, mitä on edessä?

Kiitos kommentista kirjoitti:

Tekisitkö samoin / jaksaisitko yrittää jos olisit samassa tilanteessa kuin 6 vuotta sitten ja tietäisit kaiken, mitä on edessä?

Kyllä-mieheni takia jaksaisin.Hän on todella suurenmoinen ihminen,enkä kadu päivääkään,että löysin hänet!Kaikki nämä yhteiset vuodet ovat olleet paljon arvokkaampia kuin ne arvottomat juonet,joita tuo ilkeä noita punoi.Nyt,vuosia myöhemmin,kun vieläkin olemme yhdessä,tuo naikkonen tajusi:minä olin paljon vahvempi loppujen lopuksi!Nyt hän saa omassa mies-suhteessaan miettiä,olisiko kannattanut kenties joskus nöyrtyä-ehkä hän ei ole vielä huomannut,mutta varmasti tulee huomaamaan-viimeistään silloin kun alkuhuuma suhteessa on ohi.Silloin punnitaan se hänen todellinen kestävyytensä ja uskon,että helppoa ei tule olemaan!Olet ehkä joskus kuullut sanottavan,että ihmisen vahvuus on todellisuudessa hänen oma heikkoutensa-ja silloin-kun arkaan paikkaan sattuu-se tekee kipeää.Entäs jos sattuu toisenkin kerran?Se,löytyykö sitä nöyryyttä silloin,jää nähtäväksi-mielenkiinnolla odotan!
Jaksamista siis sinullekin-äläkä tingi periaatteistasi!

Miksi äiti.. kirjoitti:

Itsellä oli samanlainen tilanne. Olen tuntenut miehen ja lapset vajaa 2 vuotta. Lapset ovat nyt 5v ja 7v. Rakastan näitä lapsia mutta on ollut todella vaikeaa sietää sitä, että EX-vaimo syöttää lapsille vääriä käsityksiä isästä ja minusta. Ex-vaimo ei ole koskaan edes tavannut minua.

Lapset eivät saa mainita äidilleen edes nimeäni muuten seuraa hysteerinen myrsky (rangaistus). Lapset kertovat ettei äiti halua, että he istuvat sylissäni tms. Itse he kuitenkin haluavat syliin ja paijauksia minulta. On vaikea pitää lapsia hyvänä, koska he kokevat siitä syyllisyyttä. Suorastaan se itkettää joskus ja tekee ainakin minut todella varautuneeksi ja säikyksi hyvänäpitämiselle. Kuitenkin olen opetellut lasten hellimistä, koska lapset sitä haluavat ja myös minä itse.

Itse en ole koskaan puhunut negatiiviseen sävyyn Ex-vaimosta. Kannustan lapsia puhumaan siitä, mitä äidin kanssa on tehty, ehdotan heille että tekisivät esim. äidille kortteja tai piirustuksia kun he ovat meillä jne. Haluaisin, että meillä jokainen saa olla oma itsensä. Myös ehkä minäkin sitten...

Ex-vaimon pahanpuhuminen satuttaa minua, koska saan palautteen lapsilta ja he tuovat sen esiin pahoilla mielin. Sanon yleensä vaan, että "ei se haittaa mitään" tai "ei se ole sinun vika". Kyllähän se minua haittaa sillä tiedän, etten ole ansainnut tällaista kohtelua. En ole syy heidän eroonsa. Pelkään joskus, että näistä lapsista kasvaa suvaitsemattomia aikuisia, koska heillä on äidin luona niin suvaitsematon ilmapiiri (myös muissa asioissa). On vaikeaa yrittää avartaa lasten katsantokantoja joka toinen tai kolmas viikonloppu.

Rakastan näitä lapsia mutten yritä olla heidän äitinsä. Olen täti, jonka luokse voi aina tulla ja joka varmasti välittää ja asettaa myös aika selkeitä rajoja (koska lasten isä on kovin helläsydäminen lasten tekemisten suhteen). Tuntuu siltä, että lapset haluavat selkeät rajat ja ymmärtävät sen, että täällä toimitaan näin.

En ole itse äiti ja siksi tämän toimintatavan oppiminen ja oman uuden roolini hyväksyminen on vienyt minulta tähän mennessä 2 vuotta. Ja vielä on pitkä oppimispolku edessä. Luulen, että lapset tulevat siksi niin pienenä maailmaan (ja kasvavat äidin sisällä), että me aikuiset tarvitsemme myös aikaa kasvaa vanhemmiksi.

Miehen suhtautuminen on tärkeää. Meillä ei ole koskaan ollut ykkösiä tai kakkosia (järkyttävä ajatus). Rakkaus on siitä ihmeellinen asia, että se kasvaa mitä enemmän sitä on... ja rakkaudettomuus luo rakkaudettomuutta.

Lue lisää

Meilläkään ei ole ykkösiä ja kakkosia. On vain tasavertaisia lähimmäisiä. Vaikka tiedän mieheni lapsen olevan hänen verta ja lihaa, kaikki kaikessa, silti minulla on yhtä suuri paikka hänen sydämessään. Näin on minulle sanottukin.

Tytär vierailee joka toinen viikonloppu luonamme ja välillä se on ollut hiukan mielenkiintoista. Erokriisi on vaikuttanut tyttäreen kovasti ja hän ilmeisesti purkaa pahan olonsa sitten jossain? Sisimmältään mukava tyttö.

Entinen vaimonsa sensijaan on kuin suoraan manalan porteilta ja on aivan uskomattomilla tavoilla yrittänyt alituisesti häiritä suhdettamme. Hänen mielestään viikonloput isänsä kanssa pitäisi viettää vain tytär-isä viikonloppuina, mun pitäisi matkustaa evakkoon aina. Hohhoijaa... Ymmärrän että hän vaatii kahdenkeskistä aikaa mutta tuollainen vaatimus on aivan liioittelua. Yrittää myrkyttää teini-ikäisen tytön mielen valehtelemalla silmät suut täyteen potaskaa kaikesta minuun ja isäänsä liittyvissä asioissa. Osan ikävä kyllä tyttö uskoo ja nyt ollaan tilanteessa jossa on keskustelun paikka.
Mieheni ottaa tytön kahdenkeskiseen keskusteluun seuraavan kerran koska ollaan siinä pisteessä josta ei ajauduta kuin umpikujaan.

Minä olen hyväksynyt tytön ja tyttökin alkuun hyväksyi minut, nyt myrkytysoperaatio on tuottanut tulosta ja tytär suhtautuu täysin päinvastoin minuun kuin ennen. Minä en ole makeilija, mielistelijä vaan suhtaudun tyttöön kuin kehen tahansa ihmiseen. Ei minulla ole tarpeita miellyttää. Jos minun laittamani ruoka onkin yks kaks pahaa enkä osaa tehdä mitään enää oikein, vaikka ennen on kehuttu niin herää todella kysymys MITÄ on tapahtunut yhtäkkiä?

Tyttären paras ystävä on varmasti osasyyllinen, kaveripiiri ylipäänsäkin. Parhaan ystävän äidillä on uusi miesystävä jota hän inhoaa. Ilmeisesi sitten täytyy kokea samat asiat ja mieheni tytönkin pitää alkaa väkisin inhota minua että heillä olisi enemmän yhteistä, kaverijuttuja?

Tai sitten äiti on kertonut todella hyvät valheet taas...

Tämä nainen on kyllä jo henkisesti sairas, sen on todenneet hänen vanhempansakin jo meille. Ei ole enää missään rajoissa mihinkään erokriisiin mahtuvaa käytöstä, se on mennyt ihan hulvattomaksi tämä touhu. Poliisimiestä kohta kaivellaan kehiin jos ei muuten lopu. Sääliksi käy tyttöä kun joutuu sellaisessa hullunmyllyssä elämään ja kuuntelemaan suurimman osan räyhäpuheluista ja muusta.

Jos mieheni ei olisi niin täydellinen, ihana ja kaikki huomioonottava, en olisi jaksanut tätä skitsoa menoa. Hän juuri eilen sanoi että tyttären on parasta vain sopeutua sillä hänen elämäänsä tulen minä kuulumaan jatkossakin, asummehan yhdessä sentään! Minulla on oikeudet asunnossa täysivaltaisesti, aivan kuten on tyttärelläkin eikä yksi ihminen voi yhtäkkiä alkaa terrorisoimaan perhettä. Koska sopeutumiselle on annettu kaikki edellytykset, kaikkien on vain sopeuduttava.

On sitä minullakin välillä ollut sellaisia ajatuksia etten pysty hyväksymään ihan kokonaan meiheni tytärtä, mutta se ei johdu siitä ettenkö pystyisi katselemaan teiniä talossa vaan lähinnä siitä käytöksestä. Teinit on teinejä, sen tiedän, mutta jotain rajaa silti!

Ei voi kuin toivottaa alkuperäiselle kirjoittajalle voimia jaksamiseen! Jos rakastat miestä ja mies sinua, saatte kyllä suhteenne toimimaan niin ettei kukaan ole kakkonen eikä ykkönen. En ymmärrä sitä että uusi vaimo/ mies laitettaisiin kakkoseksi lasten takia. Ei sellaista kukaan jaksa. Kyllä lapsen ehdoilla tietysti joutuu joskus elämään, mutta ei se saa olla jatkuvaa pomppimista ja tunnetta siitä että on kuin vieras omassa kodissaan.

Enkelinsiipi kirjoitti:

Meilläkään ei ole ykkösiä ja kakkosia. On vain tasavertaisia lähimmäisiä. Vaikka tiedän mieheni lapsen olevan hänen verta ja lihaa, kaikki kaikessa, silti minulla on yhtä suuri paikka hänen sydämessään. Näin on minulle sanottukin.

Tytär vierailee joka toinen viikonloppu luonamme ja välillä se on ollut hiukan mielenkiintoista. Erokriisi on vaikuttanut tyttäreen kovasti ja hän ilmeisesti purkaa pahan olonsa sitten jossain? Sisimmältään mukava tyttö.

Entinen vaimonsa sensijaan on kuin suoraan manalan porteilta ja on aivan uskomattomilla tavoilla yrittänyt alituisesti häiritä suhdettamme. Hänen mielestään viikonloput isänsä kanssa pitäisi viettää vain tytär-isä viikonloppuina, mun pitäisi matkustaa evakkoon aina. Hohhoijaa... Ymmärrän että hän vaatii kahdenkeskistä aikaa mutta tuollainen vaatimus on aivan liioittelua. Yrittää myrkyttää teini-ikäisen tytön mielen valehtelemalla silmät suut täyteen potaskaa kaikesta minuun ja isäänsä liittyvissä asioissa. Osan ikävä kyllä tyttö uskoo ja nyt ollaan tilanteessa jossa on keskustelun paikka.
Mieheni ottaa tytön kahdenkeskiseen keskusteluun seuraavan kerran koska ollaan siinä pisteessä josta ei ajauduta kuin umpikujaan.

Minä olen hyväksynyt tytön ja tyttökin alkuun hyväksyi minut, nyt myrkytysoperaatio on tuottanut tulosta ja tytär suhtautuu täysin päinvastoin minuun kuin ennen. Minä en ole makeilija, mielistelijä vaan suhtaudun tyttöön kuin kehen tahansa ihmiseen. Ei minulla ole tarpeita miellyttää. Jos minun laittamani ruoka onkin yks kaks pahaa enkä osaa tehdä mitään enää oikein, vaikka ennen on kehuttu niin herää todella kysymys MITÄ on tapahtunut yhtäkkiä?

Tyttären paras ystävä on varmasti osasyyllinen, kaveripiiri ylipäänsäkin. Parhaan ystävän äidillä on uusi miesystävä jota hän inhoaa. Ilmeisesi sitten täytyy kokea samat asiat ja mieheni tytönkin pitää alkaa väkisin inhota minua että heillä olisi enemmän yhteistä, kaverijuttuja?

Tai sitten äiti on kertonut todella hyvät valheet taas...

Tämä nainen on kyllä jo henkisesti sairas, sen on todenneet hänen vanhempansakin jo meille. Ei ole enää missään rajoissa mihinkään erokriisiin mahtuvaa käytöstä, se on mennyt ihan hulvattomaksi tämä touhu. Poliisimiestä kohta kaivellaan kehiin jos ei muuten lopu. Sääliksi käy tyttöä kun joutuu sellaisessa hullunmyllyssä elämään ja kuuntelemaan suurimman osan räyhäpuheluista ja muusta.

Jos mieheni ei olisi niin täydellinen, ihana ja kaikki huomioonottava, en olisi jaksanut tätä skitsoa menoa. Hän juuri eilen sanoi että tyttären on parasta vain sopeutua sillä hänen elämäänsä tulen minä kuulumaan jatkossakin, asummehan yhdessä sentään! Minulla on oikeudet asunnossa täysivaltaisesti, aivan kuten on tyttärelläkin eikä yksi ihminen voi yhtäkkiä alkaa terrorisoimaan perhettä. Koska sopeutumiselle on annettu kaikki edellytykset, kaikkien on vain sopeuduttava.

On sitä minullakin välillä ollut sellaisia ajatuksia etten pysty hyväksymään ihan kokonaan meiheni tytärtä, mutta se ei johdu siitä ettenkö pystyisi katselemaan teiniä talossa vaan lähinnä siitä käytöksestä. Teinit on teinejä, sen tiedän, mutta jotain rajaa silti!

Ei voi kuin toivottaa alkuperäiselle kirjoittajalle voimia jaksamiseen! Jos rakastat miestä ja mies sinua, saatte kyllä suhteenne toimimaan niin ettei kukaan ole kakkonen eikä ykkönen. En ymmärrä sitä että uusi vaimo/ mies laitettaisiin kakkoseksi lasten takia. Ei sellaista kukaan jaksa. Kyllä lapsen ehdoilla tietysti joutuu joskus elämään, mutta ei se saa olla jatkuvaa pomppimista ja tunnetta siitä että on kuin vieras omassa kodissaan.

Lue lisää

Mitä opimme näistä kirjoituksista?Mikä näistä kuvastaa läpi?Minkä diagnoosin annamme?
Vastaus:yh-äidit OVAT todellakin häirikköjä-suurimmaksi osaksi!!Järkyttävää luettavaa kertakaikkiaan!Noilla naisilla ei ole mitään muuta tarkoitusta,kuin pilata l a s t e n s a elämä-sen kyllä onnistuvat tekemään-totaalisesti!!Jos ihminen ei sitä tajua,silloin täytyy olla TODELLA sairas!!Normaalit ihmiset kyllä kykenevät asialliseen kommunikointiin-sairaat eivät!

Herätys!! kirjoitti:

Mitä opimme näistä kirjoituksista?Mikä näistä kuvastaa läpi?Minkä diagnoosin annamme?
Vastaus:yh-äidit OVAT todellakin häirikköjä-suurimmaksi osaksi!!Järkyttävää luettavaa kertakaikkiaan!Noilla naisilla ei ole mitään muuta tarkoitusta,kuin pilata l a s t e n s a elämä-sen kyllä onnistuvat tekemään-totaalisesti!!Jos ihminen ei sitä tajua,silloin täytyy olla TODELLA sairas!!Normaalit ihmiset kyllä kykenevät asialliseen kommunikointiin-sairaat eivät!

Lue lisää

Tuntuu pahalta lukea näitä tekstejä, joissa yh - lasten äiti - toimii koko ajan kiusatakseen lasten isää ja moittii isän uutta kumppania tai kieltää lasta puhumasta jne. ja myrkyttää lapsen mielen isää ja uutta naista vastaan ....

Olen ollut yh, olen myös nyt avoliitossa miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä liitosta ja olen siis myös tuo kamala "äitipuoli" jota lapset eivät saisi tavata - monte yh:t ovat tälläkin palstalla sitä mieltä, että isän uusi kumppani on haitaksi lapselle ja isä-lapsi-suhteelle... eikä minun ymmärrykseni aina riitä lasten äidille, exälle.

Olen itsekin ollut siis tuo kamala yh-äiti ja exä, ovat siis olleet tapaamisessa isällään ja tämän avovaimon luona, tottakai.
Olen ottanut monta kertaa yhteyttä lasten isään, ja hän on aivan taatusti kokenut ne häiriköinniksi. Tai puuttumiseksi hänen elämäänsä.
Miksi olen soitellut niin usein ja häirinnyt?
1) elatusmaksut. Soittelin niiden perään. Ne eivät koskaan tulleet ajallaan ja silloin kun aloitin opiskelut, talous oli koko ajan kuralla enkä tiennyt mihin luottaa, miten selvitä. Niin, lasten elatukseen ne tulevat, eivät minun, mutta minä yh:na elätän ne lapset ja kun puuttuu pienistä tuloista yksi minimimääräinen summa, ei paljon naurata, kun ei tiedä miten vuokran maksaa ja mitä ruuaksi ostaa.

2) tapaaminen. Hän ei koskaan ottanut itse yhteyttä, ei soitellut lapsille, ei ehdottanut tapaamista tms. Lapset kuitenkin ikävöivät ja niinpä soitin että hän ottaisi lapset luokseet. Välimatka oli aika pitkä, asuimme eri paikkakunnilla ja tapaamisviikonloput piti sopia moneen kertaan tuomisineen ja luovuttamisineen jne että miten ja miten...
Sen puitteissa oli monta puhelua, hän ei ottanut kuin viikonlopuksi ja kesällä pidemmäksi ajaksi mutta ylipäätään aloitteen jouduin tekemään minä, koska lasten isää ei kiinnostanut? vaikka suurta rakkauttaan ja ikäväänsä siellä omassa elinpiirissään itkikin.

Olin siis häirikkö, minulla ei ollut omaa elämää, roikuin vielä lasten isässä, en ollut päästänyt irti jne. Isä kertoi tahollaan muille: sukulaisille, entisille ystävillemme, etten anna hänen tavata lapsia ja että määrittelen itse elatusmaksuja miten huvittaa ja vaadin mahdottomia (todellisuudessa summa oli vain vähän yli minimin eikä isä kustantanut aina edes puolia tapaamismatkakuluista). Hänen mielestään soittelin vain vittauillakseen...

Sossu ei ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä, kun elatukset tulivat miten tulivat ja milloin tulivat. joten sitä kautta ei tätä asiaa voinut hoitaa.

Soittelin lapsille päivittäin kun he olivat isällään. Lapset pyysivät ennen tapaamista ja minullakin oli ikävä, halusin kuulla että kaikki on hyvin ja kivaa on.
Olisin myös halunnut tietää, milloin he menevät mökille esim., etten turhaan soittele ja hätäile. MInulle ei kuulemma kuitenkaan kuulu, mitä he tekevät isänsä ja isovanhempiensa luona, ja minä olin toista mieltä. Olin lasteni huoltaja. Vastuu viimekädessä on minulla - yhteishuoltajuutta ei ollut.

En myöskään luottanut lasten isään enkä isovanhempiin. Turvavöitä ei käytetty, veneilyssä ei pelastusliivejä pidetty välttämättömänä, fillaroidessa kypärä oli turha. Illalla kuuluu pestä hampaat ja huolehtia, että lapset vaihtavat puhtaat vaatteet ja että tavarat huolehditaan mukaan niin kyläreissuilta kuin mökiltäkin, ettei mitään jää vuodeksi satojen kilometrien päähän kun he tulevat sitten kotiin... kenkiä, vaatteita, leluja, jotka ovat kotoa laitettu mukaan.

Olin kuulemma LIIAN tarkka, valitin ja vittuilin turhaan.
Mutta mielestäni vähempikin limpparimäärä riittäisi (pullo/pv vähintään), ja on kuvottavaa ottaa vastaan lapset tapaamiselta kun heillä on liasta koppuraiseet vaatteet, saunan jälkeen ei kukaan ollut huolehtinut lapsille puhtaita alusvaatteita tai sukkia.... lääkkeiden määrästä ei välitetä, ollaan lomalla ja juodaan yskänlääkettä pullon suusta... Iloitin määrät, vaihtoavaatteita oli.. kypärät laitoin mukaan, pelastusliivit myös, hankin ne, vaikka tarve oli vain kesälomilla isällään...
Olen siis vittumainen hankala exä, lasten äiti, joka ei soisi onnea lasten isälle eikä salli isän toimia omalla tavallaan jne...?

Nyt jälkeenpäin olen saanut kuulla, että isän autot eivät aina olleet edes katsastettuja, saati vakuutuksessa, ja siitä, milloin isä oli ratissa pikku hönössä - siitä ei avovaimokaan tiennyt... ja että meno on ollut aika ajoin melko hurjaa kun isä ja avovaimo ovat riidelleet isän alkon käytöstä ja rahan käytöstä....

Pitää siis muistaa, että totuus on aina erilainen, riippuen kummalta puolen pöytää tilannetta katsoo. Äidillä on ihan aito huoli lapsestaan. Kun suhde lasten isän kanssa ei ole toiminut aiemminkaan, kun isä ei ole ottanut vastuuta ja on laiminlyönyt velvollisuutensa lapsiinsa yhdessäolon aikana.. lasten äiti siis tietää sen toisen totuuden lasten isästä.

Pitää myös muistaa että se lasten isäkin on exä ja exät tuntuvat olevan aina vittumaisia, vailla omaa elämää, tarkoituksenaan vain häiritä lastensa toista vanhempaa, hankaloittaa tämän elämää?
Me emme puhuneet samaa kieltä, emme ymmärtäneet toisiamme, minä ja lasteni isä.Eron jälkeen se vain korostui.
Minä koin olevani altavastaaja-asemassa. Minä koin sen niin, että lasten isä ja isovanhemmat myrkyttivät lasteni mielen minua vastaan, mollasivat kilvan minua lapsilleni - vastaan kuitenkin heidän arjestaan!!! teen sitä samaa, mitä kaikki äidit tekevät lastensa kanssa ja lastensa eteen!!!!
ja sallin lapsilleni mahdollisuuden tavata isäänsä ja isänsä puolen sukua, vaikkei isää kiinnostanut, ei koskaan tehnyt tapaamisessa aloitetta siitäkin huolimatta että tiesin heidän mollaavan minua - lasten käytöksestä tapaamisen jälkeen minua kohtaan sen huomasi, jotkut kommentit olivat suoraan mummon tai isän suusta!!!
Tämä on kuitenkin vanhaa juttua siinä mielessä, ettei tapaamisia enää ole, lapset ovat jo omillaan jne.

äiti kirjoitti:

Tuntuu pahalta lukea näitä tekstejä, joissa yh - lasten äiti - toimii koko ajan kiusatakseen lasten isää ja moittii isän uutta kumppania tai kieltää lasta puhumasta jne. ja myrkyttää lapsen mielen isää ja uutta naista vastaan ....

Olen ollut yh, olen myös nyt avoliitossa miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä liitosta ja olen siis myös tuo kamala "äitipuoli" jota lapset eivät saisi tavata - monte yh:t ovat tälläkin palstalla sitä mieltä, että isän uusi kumppani on haitaksi lapselle ja isä-lapsi-suhteelle... eikä minun ymmärrykseni aina riitä lasten äidille, exälle.

Olen itsekin ollut siis tuo kamala yh-äiti ja exä, ovat siis olleet tapaamisessa isällään ja tämän avovaimon luona, tottakai.
Olen ottanut monta kertaa yhteyttä lasten isään, ja hän on aivan taatusti kokenut ne häiriköinniksi. Tai puuttumiseksi hänen elämäänsä.
Miksi olen soitellut niin usein ja häirinnyt?
1) elatusmaksut. Soittelin niiden perään. Ne eivät koskaan tulleet ajallaan ja silloin kun aloitin opiskelut, talous oli koko ajan kuralla enkä tiennyt mihin luottaa, miten selvitä. Niin, lasten elatukseen ne tulevat, eivät minun, mutta minä yh:na elätän ne lapset ja kun puuttuu pienistä tuloista yksi minimimääräinen summa, ei paljon naurata, kun ei tiedä miten vuokran maksaa ja mitä ruuaksi ostaa.

2) tapaaminen. Hän ei koskaan ottanut itse yhteyttä, ei soitellut lapsille, ei ehdottanut tapaamista tms. Lapset kuitenkin ikävöivät ja niinpä soitin että hän ottaisi lapset luokseet. Välimatka oli aika pitkä, asuimme eri paikkakunnilla ja tapaamisviikonloput piti sopia moneen kertaan tuomisineen ja luovuttamisineen jne että miten ja miten...
Sen puitteissa oli monta puhelua, hän ei ottanut kuin viikonlopuksi ja kesällä pidemmäksi ajaksi mutta ylipäätään aloitteen jouduin tekemään minä, koska lasten isää ei kiinnostanut? vaikka suurta rakkauttaan ja ikäväänsä siellä omassa elinpiirissään itkikin.

Olin siis häirikkö, minulla ei ollut omaa elämää, roikuin vielä lasten isässä, en ollut päästänyt irti jne. Isä kertoi tahollaan muille: sukulaisille, entisille ystävillemme, etten anna hänen tavata lapsia ja että määrittelen itse elatusmaksuja miten huvittaa ja vaadin mahdottomia (todellisuudessa summa oli vain vähän yli minimin eikä isä kustantanut aina edes puolia tapaamismatkakuluista). Hänen mielestään soittelin vain vittauillakseen...

Sossu ei ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä, kun elatukset tulivat miten tulivat ja milloin tulivat. joten sitä kautta ei tätä asiaa voinut hoitaa.

Soittelin lapsille päivittäin kun he olivat isällään. Lapset pyysivät ennen tapaamista ja minullakin oli ikävä, halusin kuulla että kaikki on hyvin ja kivaa on.
Olisin myös halunnut tietää, milloin he menevät mökille esim., etten turhaan soittele ja hätäile. MInulle ei kuulemma kuitenkaan kuulu, mitä he tekevät isänsä ja isovanhempiensa luona, ja minä olin toista mieltä. Olin lasteni huoltaja. Vastuu viimekädessä on minulla - yhteishuoltajuutta ei ollut.

En myöskään luottanut lasten isään enkä isovanhempiin. Turvavöitä ei käytetty, veneilyssä ei pelastusliivejä pidetty välttämättömänä, fillaroidessa kypärä oli turha. Illalla kuuluu pestä hampaat ja huolehtia, että lapset vaihtavat puhtaat vaatteet ja että tavarat huolehditaan mukaan niin kyläreissuilta kuin mökiltäkin, ettei mitään jää vuodeksi satojen kilometrien päähän kun he tulevat sitten kotiin... kenkiä, vaatteita, leluja, jotka ovat kotoa laitettu mukaan.

Olin kuulemma LIIAN tarkka, valitin ja vittuilin turhaan.
Mutta mielestäni vähempikin limpparimäärä riittäisi (pullo/pv vähintään), ja on kuvottavaa ottaa vastaan lapset tapaamiselta kun heillä on liasta koppuraiseet vaatteet, saunan jälkeen ei kukaan ollut huolehtinut lapsille puhtaita alusvaatteita tai sukkia.... lääkkeiden määrästä ei välitetä, ollaan lomalla ja juodaan yskänlääkettä pullon suusta... Iloitin määrät, vaihtoavaatteita oli.. kypärät laitoin mukaan, pelastusliivit myös, hankin ne, vaikka tarve oli vain kesälomilla isällään...
Olen siis vittumainen hankala exä, lasten äiti, joka ei soisi onnea lasten isälle eikä salli isän toimia omalla tavallaan jne...?

Nyt jälkeenpäin olen saanut kuulla, että isän autot eivät aina olleet edes katsastettuja, saati vakuutuksessa, ja siitä, milloin isä oli ratissa pikku hönössä - siitä ei avovaimokaan tiennyt... ja että meno on ollut aika ajoin melko hurjaa kun isä ja avovaimo ovat riidelleet isän alkon käytöstä ja rahan käytöstä....

Pitää siis muistaa, että totuus on aina erilainen, riippuen kummalta puolen pöytää tilannetta katsoo. Äidillä on ihan aito huoli lapsestaan. Kun suhde lasten isän kanssa ei ole toiminut aiemminkaan, kun isä ei ole ottanut vastuuta ja on laiminlyönyt velvollisuutensa lapsiinsa yhdessäolon aikana.. lasten äiti siis tietää sen toisen totuuden lasten isästä.

Pitää myös muistaa että se lasten isäkin on exä ja exät tuntuvat olevan aina vittumaisia, vailla omaa elämää, tarkoituksenaan vain häiritä lastensa toista vanhempaa, hankaloittaa tämän elämää?
Me emme puhuneet samaa kieltä, emme ymmärtäneet toisiamme, minä ja lasteni isä.Eron jälkeen se vain korostui.
Minä koin olevani altavastaaja-asemassa. Minä koin sen niin, että lasten isä ja isovanhemmat myrkyttivät lasteni mielen minua vastaan, mollasivat kilvan minua lapsilleni - vastaan kuitenkin heidän arjestaan!!! teen sitä samaa, mitä kaikki äidit tekevät lastensa kanssa ja lastensa eteen!!!!
ja sallin lapsilleni mahdollisuuden tavata isäänsä ja isänsä puolen sukua, vaikkei isää kiinnostanut, ei koskaan tehnyt tapaamisessa aloitetta siitäkin huolimatta että tiesin heidän mollaavan minua - lasten käytöksestä tapaamisen jälkeen minua kohtaan sen huomasi, jotkut kommentit olivat suoraan mummon tai isän suusta!!!
Tämä on kuitenkin vanhaa juttua siinä mielessä, ettei tapaamisia enää ole, lapset ovat jo omillaan jne.

Lue lisää

No,jopas jotakin!Sinä teit toisin vaikka muutoinkin olisit voinut toimia:isän piittaamattomuus turvallisuudesta yms. ovat asioita,joiden vuoksi olisit voinut evätä tapaamiset.Meillä meni asiat niin,että vaikka kuinka yritettiin huolehtia mieheni lasten turvallisuudesta,hyvinvoinnista,terveellisestä ravinnosta,nukkumaanmenoajoista yms. MIKÄÄN ei ollut hyvä äidin mielestä!Nyt kun hänellä on uusi miesystävä,hän on itse piittaamaton noissa em.asioissa:kun tyttö käy sijaisperheessä,hän saa siellä käydä vaikka on esim.ollut vaara hukkua uimareissulla,vaikka talvisin sairastunut toistuvasti virtsarakontulehduksiin siellä,luuhaa miehen kanssa reissuilla niin että lapset eivät pääse ajoissa nukkumaan kouluaikana,tekee epäterveellisiä,yksipuolisia ja valmisruokia.Hänen toisella lapsellaan astma;kun meillä oli eläimiä,ne piti antaa pois,mutta kun heidän tutuillaan oli eläimiä ja kyläilivät heillä,se ei haitannut lainkaan.
Puhelut,joita hän miehelleni soitteli,olivat pelkkää suunsoittoa(ei mitään oikeaa asiaa-pelkkää turhanpäiväistä narinaa ja menneiden muistelua!)
Isä joutui jatkuvasti kerjäämään,tulevatko lapset "lomalle"(tuo äidin keksimä nimitys viikonloppu-vierailusta).
Haukkuminen tapahtui naisen vanhempien taholta:syyllistettiin isää siitä,että hänen pitäisi olla lasten kanssa kun olivat niin pieniä vielä,itseasiassa äiti eväsi tapaamiset).
Nyt tuo naikkonen on ilmeisen tyytyväinen kun on saanut myrkytetyillä puheillaan lapset kääntymään meitä vastaan;tarkoitus kai oli tehdä uudesta miehestä uusi isikin,joka ymmärtääkseni on vaan lasten hauskuuttajana siellä heidän kotonaan(äijä kyttää tv:tä ja pelaa pleikkaa ja lapset siivoo huushollia-näin ovat kertoneet!!)

Sapettaa kirjoitti:

No,jopas jotakin!Sinä teit toisin vaikka muutoinkin olisit voinut toimia:isän piittaamattomuus turvallisuudesta yms. ovat asioita,joiden vuoksi olisit voinut evätä tapaamiset.Meillä meni asiat niin,että vaikka kuinka yritettiin huolehtia mieheni lasten turvallisuudesta,hyvinvoinnista,terveellisestä ravinnosta,nukkumaanmenoajoista yms. MIKÄÄN ei ollut hyvä äidin mielestä!Nyt kun hänellä on uusi miesystävä,hän on itse piittaamaton noissa em.asioissa:kun tyttö käy sijaisperheessä,hän saa siellä käydä vaikka on esim.ollut vaara hukkua uimareissulla,vaikka talvisin sairastunut toistuvasti virtsarakontulehduksiin siellä,luuhaa miehen kanssa reissuilla niin että lapset eivät pääse ajoissa nukkumaan kouluaikana,tekee epäterveellisiä,yksipuolisia ja valmisruokia.Hänen toisella lapsellaan astma;kun meillä oli eläimiä,ne piti antaa pois,mutta kun heidän tutuillaan oli eläimiä ja kyläilivät heillä,se ei haitannut lainkaan.
Puhelut,joita hän miehelleni soitteli,olivat pelkkää suunsoittoa(ei mitään oikeaa asiaa-pelkkää turhanpäiväistä narinaa ja menneiden muistelua!)
Isä joutui jatkuvasti kerjäämään,tulevatko lapset "lomalle"(tuo äidin keksimä nimitys viikonloppu-vierailusta).
Haukkuminen tapahtui naisen vanhempien taholta:syyllistettiin isää siitä,että hänen pitäisi olla lasten kanssa kun olivat niin pieniä vielä,itseasiassa äiti eväsi tapaamiset).
Nyt tuo naikkonen on ilmeisen tyytyväinen kun on saanut myrkytetyillä puheillaan lapset kääntymään meitä vastaan;tarkoitus kai oli tehdä uudesta miehestä uusi isikin,joka ymmärtääkseni on vaan lasten hauskuuttajana siellä heidän kotonaan(äijä kyttää tv:tä ja pelaa pleikkaa ja lapset siivoo huushollia-näin ovat kertoneet!!)

Lue lisää

niin paljon ihmisiä,jotka ajattelevat vain itseään. yh-äitejä on varmasti hyviä,huonoja,hyvinhuonoja ja normaaleja!! eihän voi yleistää.. samaten isistä löytyy todella pohjamudissa uiskentelevia,ja huipputyyppejä. Ja aina kun eronneiden vanhempien välit ovat huonot,on lapsi se joka kärsii eniten. itse olen uusperheellinen,ja lasten äiti on väliin hyvin alaarvoinen. heillä on onneksi yhteishuoltajuus.

ymmärään sua täysin.
olisi ihan kamalaa menettää vaivalla ansaitut lomat jollekkin hemmetin lapselle.
Jos kerta joudut pialaamaan lomasi niin lähde mielummin kavereidesi kanssa jonnekkin oikealle lomalle. Niin minäkin teen.
Ei sinu tarvitse olla reilu. Ei tilanne ole reilu sinullekkaan.

Herätys!! kirjoitti:

Mitä opimme näistä kirjoituksista?Mikä näistä kuvastaa läpi?Minkä diagnoosin annamme?
Vastaus:yh-äidit OVAT todellakin häirikköjä-suurimmaksi osaksi!!Järkyttävää luettavaa kertakaikkiaan!Noilla naisilla ei ole mitään muuta tarkoitusta,kuin pilata l a s t e n s a elämä-sen kyllä onnistuvat tekemään-totaalisesti!!Jos ihminen ei sitä tajua,silloin täytyy olla TODELLA sairas!!Normaalit ihmiset kyllä kykenevät asialliseen kommunikointiin-sairaat eivät!

Lue lisää

Sairasta on että rikoit laspen oman perjeheen ja nyt puhut toisten asioita täällä???? Olet todella sairas, rikkominen on kamalinta mitä voi lapselle tehdä, viedä häneltä isä ja sittenhaukkua häntä ja hänen äitiään. Miksi naikoset on niin ilkeitä lapsia kohtaan??? surullista että ovat mielä kääntäneen lapsen isän pään omia lapsia vastaan ettei saa nähdä, ei soittellla eikä puhua omien lasten kanssa, ja sitten rietostelet hänen asioita täällä sairasta.

Olen todella pahoillani, se on varmaankin yhtä tuskaa.

Jos yhtään helpottaa, niin minun isäni petti äitiäni, sai lapsen naisen kanssa kun oli vielä naimisissa ja kun isä lähti hän meni samantien naimisiin tämän naisen kanssa. Me oltiiin enkeleitä ja yritettiin tutustua naiseen ja lapsiin, mutta tämä nainen ei voinut sietää meitä.

Nainen pisti isän haastamaan meidät oikeuteen elatusapurahoista, oli sitä mieltä ettei meille tarvitse maksaa mitään. Isä hävisi heti kättelyssä ja sen jälkeen kun soitettiin isälle, kuultiin kuinka nainen huusi 'ja sun p*ska kakarat' saa luvan pysyä poissa, niillä ei ole mitään asiaa tänne'. Isä kuiskasi hei hei ja otti meihin yhteyttä kun ne erosivat muutaman vuoden jälkeen.

Meillä ei ollut mitään kilpailua isän huomiosta, koska isosisko oli 'isän tyttö' ja oltiin tottuneita siihen.

Nyt ymmärrän paremmin miksi isän vaimo vihasi meitä ja kielsi meitä koskaan puhumasta isän kanssa; isä petti äitiä juuri hänen kanssaan. Niinkuin teidänkin tapauksessa.

Sitä jotenkin olisi toivonut että isä olisi pitänyt meidän puolia, koska meillä oli hyvä tarkoitus, tarkoitus oli tutustua isän uuteen perheeseen.

Toivottavasti kaikki menee sinulla hyvin xxx

Just siin, yritä kovasti että lapsi lähtisi äitisnä perään, sinä olet rikkonut hänen perheen ja nyt kiusaat lasta ja miestä varsin paljon , Teit lapsen elämästä helvetin.

Surullista että puhut toisten asioita, miskirikoit perheen

Olet löytänyt ihanan Miehen, ihana kuulla kun on tehnyt niin pahaa kun on lukenut satojen naisten kertomuksia sisäisestä tuskasta ja ahdistuksesta. Onnea xxx

Loistavaa että miehesi huomio sinua lastensa läsnäollessa, nimenomaan se näyttää olevan suuri ongelma, nainen suljetaan ulos ja pahimmissa tapauksissa mies mies kertoo lapsille rakkaudestaan sata kertaa päivässä ja nainen jää ilman minkäänlaista rakkaudentunnustusta.

Itkin kun yksi nainen kertoi kuinka aviomies vähä vähältä sulki hänet ulkopuolelle. Hän kutsui vaimoaan hellittelynimellä, jolloin tytär huusi: EI, se on MINUN nimeni, et saa käyttää sitä!! - ja mies juoksi lapsen luokse pyytäen anteeksi ja lupasi ettei koskaan kutsu naista hellittelynimellä, ainoastaan lasta, koska lapsi on niin ainutlaatuinen ja erikoinen.

Ihana kuulla, kiitos, kaipasin onnellisia tarinoita. Kaikkea hyvää xxx

Aloitus melkeen 20 vuoden takainen, nuo ovat eronneet jo aikoja sitten.