Kun määrittelet tunteita, Psykopatologia, niin määrittelisitkö tunteen "inho"?
Inho?
trisse
301241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
.
huusi Suomisen Pipsa rynnätessään ulos huoneesta, jossa hän oli nähnyt isosiskonsa ja tutun nuoren miehen pussaavan.
Mennessään vessaan mies sylkäisi kaakaokuppiinsa ja jätti viereen lapun: "Olen sylkäissyt tähän." Kun hän palasi, hän huomasi lappuun lisätyn: "Niin mekin!"
Inho on voimakasta, usein äkillistä mutta välillä kroonisempaakin vastenmielisyyttä jotakin, usein "aistillista", asiaa kohtaan, johon usein liittyy assosiaatioita erotiikasta ja eritteistä, so. "likaisuudesta". Täten inhon luonne on usein anaalinen ja usein myös ambivalentti; so. vastakkainen tunne, esim. intohimo, voi "voittaa" sen.
.
niin kerroppa mitä toi 'so.' tarkoittaa kun sitä ei koskaan selitetä missään?
***
mistä raiskausfantasiat ja porno jossa jotain alistetaan, johtuvat? Siis silloin kun kyse on todellakin vain fantasiasta ja todellisuudessa tuollainen olisi kauhistus.
Psykoanalyysissä puhutaan "isän lakiin alistumisesta", eli se on sitä kun omat halut tukahdutetaan ja pyritään korvaamaan jollain mikä on sallitumpaa -> erotisoidaan alistuminen. Ns. naisen masokismi voi ehkä johtua siitä, mutta miten sitten oman todellisen seksuaalisuuden voi koskaan enää löytää?
.
Englanninkielisissä teksteissä törmää usein vastaavaan latinankieliseen lyhenteeseen, 'se on'.
http://en.wikipedia.org/wiki/I.e.#I
.
.
Lisäsin ensyklopediaan.
.
.
On se somaa kun kysytään suhteellisen vaikeita asioita, eikä vastauksen jälkeen kuulu minkäänlaista kiitosta, "trisse". Muilla foorumeilla vastaavasta joutuisi pulittamaan kourallisen dollareita.
Jos vastaan, "myös," kiitätkö?
Palstan keskustelu- ja käytöstavat ovat ala-arvoisia.
.
kiitoksia (selitys auttoi) ja anteeksi. Unohdin valitettavasti koko tämän foorumin olemassaolon kun kävin lukupiirissä ja jäin kirjoittamaan tukariperustaista - ja pitkälle omaelämänkertasta - novellia. Siinä sinäkin esiinnyt pikaisesti. Nimesi on "Seppo Tiirikainen" - sopiihan se?
Jos seksuaaliset asiat herättävät oletusarvoisesti toisessa häpeää ja toisessa inhoa niin kumman patologia on syvempää? Onko inho kuitenkin luonnollinen tunne jonka esim epäluonnollisempi (?) häpeä voittaisi jos sitä esiintyisi?
.
Sehän on hauskaa. "Valdemar Toivonen" saa seuraa.
Palaan kysymykseesi myöhemmin.
.
.
"trisse" kirjoittaa ja kysyy:
"Jos seksuaaliset asiat herättävät oletusarvoisesti toisessa häpeää ja toisessa inhoa niin kumman patologia on syvempää? Onko inho kuitenkin luonnollinen tunne jonka esim. epäluonnollisempi (?) häpeä voittaisi jos sitä esiintyisi?"
Sekä häpeä että inho voivat molemmat olla (suhteellisen) "luonnollisia" mutta eri konteksteissa. Esimerkiksi inho responssina kärpäseen sopassa on luonnollinen. Olisi outoa, jos tästä kokisikin häpeää! - Mutta rajaat käsittelyn seksiin.
Häpeään liittyvä prototyyppinen fysiologinen vastaus on usein (vieno) punastuminen. Jos siihen liittyy myös esim. hikoilua, saattaa ahdistuneisuus olla siinä mukana, mutta yleensä enemmän sekundaarisesti. Luontevimmin häpeä liittyy uusiin kehitysvaiheisiin ja siirryttäessä vaiheesta toiseen. Olennaisesti häpeä on minäihanteen funktio ja täten oidipaali-tilanteen perillinen.
Seksiin liittyvä inho on tunteena "ärhäkkäämpi", ja siinä on mukana - amerikkaisella slangilla - enemmän aggressiivista vastakateksia. Se on myös selvästi häpeää ambivalentimpi. Jos ajatellaan "kerroksellisesti", inho peittää häpeää. Inho ei ambivalenssin vuoksi välttämättä ole kovin etäällä himosta - vaikka siltä näyttäisi - koska inho saattaa olla ambivalenssin toinen puoli, jossa toisena puolena onkin himo!
Psykoterapeuttisessa työskentelyssä - kun inhoa puretaan - voivat häpeä ja inho olla ajoittain ikään kuin rinta rinnan, kun inhon alta alkaa paljastua häpeää, jonka alta alkaa paljastua himoa. Täten inho on "patologisempaa" kuin himo, koska inho on kauempana aidosta minuudesta.
.
.
Unohtumaton Catherine Deneuve.
http://www.youtube.com/watch?v=TnvTkWIiyu4
.
Väitätkö, Psykopatologinen Seppo, että inhon syvempi tunne onkin pelko ettei inhoisikaan, siis niinkuin maallikkokielellä? Vaan niinkuin pitäisi?
En usko, että on edes tarpeen niin syvälle tarkastella, että valkoisen pohjasta tulisi musta.
On perin loukkaavaa kohteelle, ellei usko, mitä hän tuntee. Jos minä esim. pidän jotain ihmistä tai tekoa niin vastenmielisenä, että inho nousee pintaan, niin en usko millään ilveellä sen muuttuvan haluksi kohteesta tai edes sen pelosta. Sehän on mahdotonta.
.
En väitä. Kaiken lähtökohtana on tuntijan oma tunne, joka on "tosi". Tunne-elämä on kuitenkin monikerroksisista, kuin jäätelötötteröitä päällekkäin.
Tekstissä on kyse seksuaalisuudesta. En väitä, että "kärpänen sopassa" -inhon alla on kärpäsensyöntihimoa.
.
Jos minä en halua jotakin nimenomaan seksuaalisessa mielessä, niin mikä hiivatin inhopelko siitä syntyy?
Karkea esimerkki, jonka kuitenkin haluat. Ex mieheni oli todella taitamaton suutelemaan(kin). En monien vuosien aikana keksinyt mitään keinoa viestittää siitä. Se kuvotti minua. Eikä siinä todellakaan ollut kyse siitä, että olisin mahdollisesti hänen halunnut suutelevan minua muualta vaihtoehtoisesti.
Kyllä minä kaikki maallikkokäännökset pyrin tekemään mielessäni, en vaan kyennyt hänen suudelmiaan sietämään. Minua puistattavat ne edelleen. Ja tyyli oli kokonaamamäräksi.... Minua kuvotti niin, etten sitten halunnutkaan....
Löydä minulle kiltti, psykologipatologi jokin yhteys pimeimpään syvimpääni tässä asiassa. Minä en siihen kykene. Vieläkään.
.
Seksi on aina saastaista, ja varsinkin vieraissa eritteissä - toisin kuin omissa - voi olla "kestämistä". Erilaisten eritteiden "siedossa" ihmisissä on suurta vaihtelua: Mikä sopii toiselle, ei sovikaan toiselle.
Joku poikkeavuuden rajahan tässä tietysti on. Mutta toisaalta on masturbaatio-fantasioita, joissa asianomainen on vajoamassa paskatynnyrissä. Tällöin muu seksi saattaa olla puutteellista tai häiriintynyttä.
.
.
Hyvää ötyä!
http://www.youtube.com/watch?v=fxOElxPD5bM
.
Yes. I can`t tell. Never.
Eipä ollut kyse fantasioista laisinkaan, joten turhia tynnyreitä paskalla täyttelet.
Kyse oli _suutelutaidosta_, ei eritteistä. vrt. sanoa käsipäivää: reippaasti tai löllösti. Mielyttävästi tai epämielyttävästi.
Minä pidän suudelmista. Minä en pitänyt sen miehen suudelmista. Sen lähellä ei ollut hyvä olla. Loppujen lopuksi. Ei ollut myöskään hyvä suudella.
Minusta ne suudelmat olivat kuvottavia. Minusta kuvottavaa oli myös se, ettei mitkään hienovaraiset viestit menneet perille, että minua olisi voinut suudella niinkuin minä siitä pidin.
Ja seksin saastaisuudesta olen eri mieltä myöskin. Minusta seksi on kaunista. Rakkaudellinen ja intohimoinen seksi eritteineen on puhdasta ja aitoa. Näin minä sen ajattelen. Olisi toki mukava vielä joskus jopa kokeakin.
Paskakärpäset olkoot tynnyreissään suoritekeskeisesti.
kertaa tälle palstalle. En tiedä oletteko ammattilaisia vai harrastelijoita. Se on aivan yhdentekevää. Olen jo pitemmän aikaa lukenut kirjoituksianne. Niistä on ollut valtavan suuri apu omien ongelmien selvittelyssä. Kiitos, että kirjoitatte juttujanne.
.
Itse olen ammattilainen. Jotkut nimimerkit ovat käyttäneet psykologin titteliä ja jotkut ovat ilmoittautuneet psykologian opiskelijoiksi ym.
.
että inhon pohjalla on anaalispohjainen "herkkyys" tuntea tunnetta. Seksiin liittyen uskon ambivalenssiin mutta jos tuntee inhoa esim. ollessaan pakotettu olemaan huonosti hygieniaansa hoitavan ihmisen kanssa tai kun joku vieras koskettaa bussissa kättä tai useiden ruokalajien suhteen niin siihen tuskin liittyy ambivalenssia.
On vaan pienempi sietokyky potentiaalisesti likaista ja saastaista kohtaan ja reaktion syntymiseen ei tarvita paljon.
Jos inhon pohjalta löytyy herkkyys tuntea tunnetta, niin missä vaiheessa se muka vaihtuu vastatunteeksi, tai peloksi siitä?
En hyväksy näilläkään määritelmillä.
Olipas vaikea. Minä en ainakaan ensilukemalla tajunnut. Enkä ole varma tajuanko vieläkään.
Miksi selität noin monimutkaisesti?
Miksi jätät niin paljon vastaväitettä. Kun kuitenkin mainostat ensiklopediana kirjaasi. Anna nyt jonkun hyvä ihminen kotjailla pikkasen. Arvottomalla teoksella ei ole myyntiä
Ihan kuin runot, joita eri tuolissa istuen käsittää aina eri tavalla.
***
Minäkään en osaa.
Isäinpäivämarkkinoille ehdit tekaista taskukokoisen oppaan: Näin luen patologista psykoa.
Tuon saatat sitten joulupukin konttiinko??
kiittää, jos vastaat rehellisesti ja asiallisesti. Aiemmin en olekaan kanssasi jutustellut.
noissa asioissa on jotain samaa.
Jos ihminen inhoaa jotain seksuaalisuuteen liittyvää, niin inho voi johtua ahdistuksesta tai pelosta, että hänelle väkisin tuputetaan sitä tiettyä seksuaalista asiaa. Erityisesti miesten (kuviteltu ja todellinen) aggressiivinen seksuaalisuus inhottaa yhtälailla niin naisia, kuin homofobisia heteromiehiäkin.
Samoin siinä sopassa tavallaan tuputetaan kärpästä syötäväksi. Muuten kärpänen tuskin inhottaisi niin paljon, mutta että omalla lautasella... ja aralle suomalaiselle voi myös olla noloa alkaa kaivella kärpästä lautaseltaan tai valittaa kokille.
Sanoisin, että molemmissa tapauksissa oman kontrollin menettäminen, tai sen pettäminen, on se varsinainen uhka joka pelottaa ja inhottaa.
linkkejä asiaa käsitteleviin artikkeleihin, ja asiantuntevia kirjavinkkejä arvostan ilman muuta!
:)
***
mikäs siinä.