Kaupunkilaisten verotiedot

Täälläpä voi elää vaikka ilman tuloja, mikä ei joka paikassa onnistukaan!

Täällä sitten joku greenpeacelainen kirjoittaa että hyvä kun Kemijärveläiset "kovapalkkaiset paperimiehet" jäivät työttömiksi ja vuoden vanha Avensis menee myyntiin

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000022&conference=1000000000000011&subcat=1317

julkistetuista Kemijärven verotiedoista ei löytynyt yhtään alle 60 000 tienaavaa.

Taitaa olla omassa pörsissä aika hiljasta.

Mietipäs vähän millä tällaisessa unohdetussa kaupungissa eletään.. Sossutuloilla! Hah! Eipä ole sentään kaikki oikeudenmaukaisuus maailmasta hävinny.

Raha ruhjoo ja raatelee
[Antti Mikkonen 17.11.2006]

Kari Nars: Raha ja onni. Suomentanut Juha Peura. Tammi 2006. 294 sivua, 31 euroa.


Kauppatieteiden tohtori, valtiotieteiden lisensiaatti, Suomen Pankin entinen johtaja Kari Nars hyppii ketterästi tieteestä toiseen.

Filosofit, psykologit, sosiologit ja taloustieteilijät tarjoavat Narsille lähdeapua rahan ja onnen vaikean suhteen erittelyyn. Antiikin Aristoteles ja Ruotsin Abba mahtuvat hyvin samaan teokseen.

Nars on uhrannut rahaonnen analysointiin kolme vuotta, ja lopputulos onkin oppineen huoliteltu.

Kirjan luettuaan ei tee mieli väittää, että raha tekisi ihmisen onnelliseksi. Arpajaisvoittajien ilo väljähtyy nopeasti, eikä tulojen ja onnellisuuden välillä ole havaittu tutkimuksissa suurta riippuvuutta.

Marilyn Monroe, Aristoteles Onassis ja Elvis Presley ovat traagisia esimerkkejä rikkauden tuhovoimasta.

Narsin mukaan Jeremy Benthamin 1700-luvulla kehittämää laskevan rajahyödyn lakia voi tulkita arkisesti niin, että ensimmäinen suupala tai huikka tuottaa aina suuremman nautinnon kuin toinen - kolmannesta puhumattakaan.

Evan kyselyt osoittavat Suomen kansan eläneen onnensa kukkuloilla 1980-luvun alkupuolella. Vuonna 1992 laman ja pankkikriisin keskellä onni painui pohjamutaan, mistä se on vähitellen ponnistanut ylöspäin.

Nars hämmästelee, etteivät Euroopan valtiot mainitse onnen tavoitetta valtiosäännöissään. Suomen tuleva pääministeri voisikin sujauttaa ihmisonnen edistämispyrkimyksen edes hallitusohjelmaan.

Miljardööri on harvoin tuhat kertaa onnellisempi kuin miljonääri. Silti rikkainkin porho on aina valmis kahmimaan lisää rahaa.

Tärkeintä on Narsin mukaan ansaita enemmän kuin muut. Kalle on tyytymätön viiden prosentin palkankorotukseensa, jos Ville saa seitsemän, vaikka kummankin palkka paranee.

Nykyisessä säntäily-yhteiskunnassa on onnettominta se, etteivät ihmiset ehdi käyttää eivätkä huoltaa ostamiaan tuotteita. Siksi Helsingin kadut ovat täynnä likaisia autoja.