Saman Katon Alla osa 4

Osa 4, Tähtitaivas

Juttelimme Benin kanssa kaikesta ja pian aurinko laski. ”Tule. Haluan näyttää sinulle yhden paikan”, Ben totesi ja meni huoneensa länsinurkkaan. Silloin vasta huomasin katossa roikkuvan narun, jota Ben veti ja tikapuut tulivat esille. ”Minne ne vievät?” ”Katolle. Tule”, hän sanoi ja kiipesi katon rajaan ja avasi luukun katosta. Sen jälkeen hän katosi katolle ja jäin hieman epäröimään. ”Tuletko?” Hän huudahti ja kiipesin heti katolle.

”Näky salpasi henkeni. Taivas oli täysin tumma ja tuhannet tähdet loistivat kirkkaasti. Talon katto oli vähän kalteva ja siellä oli helppo oleskella. Ben kiipesi äkkiä alas ja palatessaan hänellä oli viltti, ja parisen siideriä mukana. Ilta kului rattoisasti jutellen ja tähtikuvioita tunnistellen.
”Katso kuka tuli kotiin. Anton Grey…” Ben totesi ja katsoin heti kutoseen. ”Luulin koko perheen olevan matkoilla”, totesin ihmetellen. ”No katsos kenen kanssa Anton on” Ben käski ja silloin huomasin kuinka autosta nousi nainen, joka ei ollut Marylin, Antonin vaimo. ”Anton pettää vaimoaan. Ja luulen että Marylin tietävän sen. Tuo on jo viides nainen, jonka Anton on tuonut kotiinsa. Marylin viettää usein tyttöjen iltoja ja vie lapsia ulos. Näin he näyttävästi pitävät avioliitonsa kasassa”, Ben totesi ja huokasi. ”Helmitie ei siis ole niin puhdas kuin antaa luulla”, totesin ja kävin makaamaan viltille. ”Ei niin…” Ben sanoi ja olimme vähän aikaa täysin hiljaa.
”Jen… Miksi tulit tänne asumaan? Et tunne täältä kunnolla ketään. Ja luulisi että muuttaisit omaan asuntoon”, Ben sanoi katsellen tähtiä. Katsoin häntä ja epäröin pystyisinkö kertomaan hänelle… ”Asuin omassa asunnossa vähän aikaa sitten. Sitten kuulin avoimesta opettajanpaikasta. Ja sitten Mia kertoi tästä ja tein yhteenlaskuja. Ja… Minä asuin täällä ennen”, paljastin. Ben tuijotti minua vähän aikaa ja kysyi: ”asuit?” ”Juu… Helmitie kaksitoista. Sitten muutimme pois”, kerroin. ”Miksi sinä?” Minä kysyin. Tiesin hänen tajuavan kysymyksen. ”Tunnen Mian vaarin… Ja hän ehdotti minun muuttavan tänne”, Ben kertoi. ”Minäkin tunnen Mian vaarin, Jackin. Hieno mies…” totesin ja suljin silmäni.
”Mitä teet vapaa-aikanas?” kysyin. Kuuntelin kuinka Ben siirtyi viereeni istumaan ja sydämeni taisi jättää pari lyöntiä lyömättä. ”Olen opiskellut datamoniksi ja hommaan vapaa-ajallani koneiden kanssa. Pidän paria nettisivua pystyssä, ja saan siitä lisätienestiä. Miksi sinä lopetit koneiden kanssa?” ”Aikani oli tiukoilla. Lentopalloharjotukset vievät enemmän ja enemmän aikaa, ja tein valinnan. Kyllä minä vielä joskus leikin koneiden kanssa” kerroin ja raotin silmiäni. Ben katseli tähtitaivasta haltioituneena ja näin heti hänen rakastavan niitä. Yllättäen Ben kurottui minuun päin ja hetken ajan ajattelin hänen suutelevan minua, mutta hän ottikin vieressäni olevassa korista siiderin. Nousin istumaan ja otin siiderin myös. Istuimme vielä hetken aikaa katolla.

Heräsin aamulla Benin sängystä ja kun käännyin, huomasin Benin nukkuvan toisella puolella sänkyä. Jäin makailemaan sänkyyn ja katselin Beniä. Minulla oli päänsärkyä, mutta en antanut sen vaikuttaa. Muistin ainakin ettei mitään tyhmää olisi tapahtunut, ja olimme vain tulleet alas, juoneet siiderit ja kun ne loppuivat, Ben kaivoi Konjakki-pullon jostain piilostaan ja sitä joimme koko yön. Viimein sitten nukahdimme, tai sammuimme sänkyyn. Ben nukkui vielä tunnin ja alkoi sitten heräilemään. ”Huomenta Ben”, sanoin ja nousin istumaan. ”Tuli eilen otettua kyllä vähän liikaa alkoa”, Ben totesi ja makaili vielä hetken aikaa sängyssä. ”Jeps… Haluatko päänsärkylääkkeen? Käyn nyt keittiössä hakemassa ainakin itselleni”, kerroin ja nousin sängystä. ”Tulen mukaan, sillä aamiainen olisi aika kova sana”, Ben totesi ja nousi nopeasti sängystä. Menimme keittiöön ja etsin lääkekaapista oikeaa särkylääkettä. Viimein löysin lääkkeet ja vilkaisin Beniin, joka oli alkanut tekee aamiaista.
”Ei enää alkoholia”, ilmoitin ja ojensin Benille särkylääkkeen. ”Sama juttu… ei yhtään vähään aikaan”, Ben totesi ja otti särkylääkkeen. Otin jääkaapista appelsiinimehua ja join suoraa purkista, jotta lääke menisi alas. Ben teki samoin, ja alkoi paistaa aamiaispekoneja.

”Huomenta Ben ja Jen”, kuului Natin ääni keittiön ovelta. ”En olekaan tajunnut että nimenne on samanlaiset. En olenkaan ennen sanonut nimiänne samassa lauseessa” Nat totesi nauraen ja istahti pöytään. ”Jep”, Ben totesi ja jakoi pekonit kolmelle lautaselle ja otti kananmunat esille.
”Menikö eilen hyvin?” kysyin hymyillen Natilta. ”Juuh.. Ei mennyt kuin johonkin 5asti ja puku on melkein valmis.. enää viimeistelyä… Mutta aika yllättävää että nukuitte samassa huoneessa”, Nat totesi ja iski silmää. ”Turpa kiinni. Olemme vain ystäviä”, Ben totesi ja katsoi silmiini. Erittäin syvälle niihin, lumoten minut ja kaupan päälle hän vielä hymyili minulle. ”Juuri niin…” sanoin hiljaa. ”Mites muuten sun rakkauselämäs?” kysyin viekkaasti hymyillen. Tiesin että mitä oli tulossa, mutta pojat eivät tienneet että tiesin. ”Hitto. Eiks kukaan oo kertonut Jenille?” Nat kysyi ja tuijotti Beniä. ”Luulin että joku teistä”, Ben sanoi ja laittoi kananmunat lautaselle ja istui alas laskettuaan paistinpannun tiskialtaaseen. ”Jen.. Olen Gay”, Nat ilmoitti. Katsoin häneen täysin rauhallisesti ja aloin syömään aamiaistani. ”Et kommentoi?” ”En. Minä tiesin sen jo… En minä ole sokea”, sanoin nauraen ja Ben ja Nat olivat täysin ällikältä lyötyjä. ”Hei haloo… Kuka kundi haluaa jakaa kylppärin kahden tytön kanssa? Tai katsoo vapaaehtoisesti nyyhkyleffoja ja itkee joka kerta”, sanoin ja Ben purskahti nauruun. En ollut koskaan nähnyt häntä sellaisena… Vapautuneena… ”Vau.. Sä kyllä tunnistat homon”, Nat totesi myöskin nauraen.

Päivä kului laiskasti, ja iltapäivällä siinä kahden jälkeen Mia tuli kotiin. Päätimme lähteä ulos syömään nelistään, kun Sueta ja Leoa ei näkynyt, eikä kumpikaan vastannut puhelimeen.

_________________________________________________

© Jef

6

240

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ihan homohuuhaata koko juttu. (-;

      • siis lukenut aikasempia osia vai tuttu? ;) ja tietysti pitää olla yks homo :D nehän on just ne parhaa :D


    • juttu, että

      tarinasi taas jatkuu...

      *Lukee ahmien jaksoa samalla nauttien jefin tarjoiluista...*

      Tässä pitikin aika pitkän aikaa turvautua heikkotasoisempaan luettavaan, kun ei ollut saatavilla Sinulta mitään uutta...Ne tähänastiset tarinasihan mä osaankin jo melkein ulkoa...;)

      Joo...Hmm... Kiva että olet palannut palstalle jos mahdollista entistäkin vahvempana! Ja kirjallinen ilmaisusikin on kadehdittavan ilmeikästä ja luovaa...Upeaa, jef!

      *Katsoo ihailevan kunnioittavasti jefiä silmiin...:)*


      Oot sä hyvä, jef:)
      T. ystäväsi Jason

      • jos vielä saisin paperiversion kirjotettua eteenpäin... kun koulussa ei voi enää kirjotella :D

        Ja mikään kirjallisuus ei ole heikkotasoista. On vain... kirjallisuutta joka ei iske suhun.

        Ja ihme jos osaat... sillä mä en osaa :D

        *punastuu* ei se ole upeaa.. olen vasta harjoittelija... ja yritän oppia kirjottaa...

        mutta kiitos... :)

        siekin oot hyvä


      • on sitten
        jef kirjoitti:

        jos vielä saisin paperiversion kirjotettua eteenpäin... kun koulussa ei voi enää kirjotella :D

        Ja mikään kirjallisuus ei ole heikkotasoista. On vain... kirjallisuutta joka ei iske suhun.

        Ja ihme jos osaat... sillä mä en osaa :D

        *punastuu* ei se ole upeaa.. olen vasta harjoittelija... ja yritän oppia kirjottaa...

        mutta kiitos... :)

        siekin oot hyvä

        niin, että koulunkäynti häiritsee harrastuksia...Vähän niinkuin sillä entisellä Suomen Pankin johtajalla (Holkeri), jolla työnteko häiritsi jutun mukaan hiihtoharrastusta Lapissa...:)

        -Muuten toi hyvä/huono kirjallisuus...Mehän kerran kesällä juteltiinkin tosta aiheesta ja silloin mä sanoin sulle, että kannattaa lukea mahdollisimman monenlaista tekstiä, kaikesta oppii...

        On kyllä ihan realismia se, että on myös heikkoja kirjallisia tekeleitä, siitä ei valitettavasti pääse mihinkään...Vai onko se sitten "kehittyvää" tai "kehityskelpoista"...


      • on sitten kirjoitti:

        niin, että koulunkäynti häiritsee harrastuksia...Vähän niinkuin sillä entisellä Suomen Pankin johtajalla (Holkeri), jolla työnteko häiritsi jutun mukaan hiihtoharrastusta Lapissa...:)

        -Muuten toi hyvä/huono kirjallisuus...Mehän kerran kesällä juteltiinkin tosta aiheesta ja silloin mä sanoin sulle, että kannattaa lukea mahdollisimman monenlaista tekstiä, kaikesta oppii...

        On kyllä ihan realismia se, että on myös heikkoja kirjallisia tekeleitä, siitä ei valitettavasti pääse mihinkään...Vai onko se sitten "kehittyvää" tai "kehityskelpoista"...

        Minä Nuvana, en tunne sanaa huono/heikko, vaan Kehityskelpoista ja kehittävää palautetta, sanat :D

        Ja ei koulunkäynti haittaa mun kirjotuksia... enemmän huu... mutta huusta en luovu.. paitsi kun loppuvuoden illat.

        Koulussa mä en pysty keskittyy jollen tee muutakin samalla... esim piirrän tai kirjotan... ja mitä muuta mä tekisin kun kuuntelen opettajan filosofiaa... tai kun olen tehnyt jo kaikki matikan tehtävät... sillä olen matikka nero (Ei ole vaatimaton tässä asiassa, koska tietää olevansa matikkanero)

        mie oon jämähtänyt edelleen fantasiaan... no en ole ehtinyt lukea mitään, eikä ole tullut mitään mielenkiintoista luettavaa vastaan.... pitää kait sitten siirtyä aikuisten puolelle ja alkaa lukea jälleen Minna Canthia... siinäpä vasta nainen.... tai oikeastaan mä olen saanut luettua yhden kirjan joka ei ollut fantasiaa... Arsenes Lupin... Herrasmies varas. Vähän sekava kirja, mutta kun luen uudestaan joku yö, niin tajuan varmasti enemmän... :D


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olit niin lähellä

      Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa
      Ikävä
      86
      4476
    2. Kun me näemme taas

      Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen
      Ikävä
      27
      2483
    3. Elokapinan mielenosoitussarja alkaa

      Varma kesän merkki on, kun planeetastamme huolestuneet ihmiset alkavat pitää tilaisuuksia muistuttaakseen ihmisiä siitä,
      Maailman menoa
      457
      2104
    4. Eipäs sitten ryypätä kesälomalla

      Työnantaja voi antaa potkut, vaikka olisi ryypännyt 2-4 viikkoa sitten. Vaikka olenkin raivoraitis, niin en kannata tuo
      Maailman menoa
      180
      2044
    5. Mitä elukkaa kaivattusi

      muistuttaa? Vastaan ite myöhemmin. Miehelt.
      Ikävä
      27
      1551
    6. Oletko mielikuvasi kaivatusta muuttunut

      Lähiaikoina? Jos, mihin suuntaan? Miten ja miksi?
      Ikävä
      111
      1339
    7. Pysyä yhdessä vai ei

      En tiedä, ollaan asuttu samassa asunnossa kohta joku 5 vuotta. Olisi sanomista vähän kaikesta mutta eniten itseä ottaa p
      Parisuhde
      95
      1330
    8. Marinin hallitus onnistui työllisyystoimissa

      https://www.kauppalehti.fi/uutiset/marinin-hallitus-saavutti-tavoitteensa-merkittava-onnistuminen-tyollisyydessa-tuore-m
      Maailman menoa
      239
      1195
    9. Haleja ja pusuja

      Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺
      Ikävä
      13
      1141
    10. Tänään oli

      Noiiiiin 🤏 vähällä ettei tapahtunut jotain mieletöntä. Valitettavasti olosuhteet esti. Odota hetki vielä 😘
      Ikävä
      33
      1017
    Aihe