Tämä ei varmaankaan ole oikea paikka tätä vatvoa, mutta..ei tässä mitään menetä.
Mä nimittäin olen viimeaikoina miettinyt että mitä vaaditaan ihmiseltä jos haluaa tulla psykologiksi?
Monet mun ystävät on sitä mieltä että niistä tulee aikuisena psykologeja, koska heillä on kokemusta esimerkiksi. hyväksikäytöstä, masennuksesta ja väkivallasta.
Mulla ei ole, voiko musta tulla psykologia?
Mä tiedän että kukaan muu kuin minä ei voi tätä päätöstä mun puolesta tehdä (lähdenkö lukemaan sitä vai en) mutta toisaalta, luulen, että voitte edes hiukan antaa oikeanlaista tietoa.
Siis, tekeekö omat henkilökohtaiset vaikeudet ja ihmisestä ammatillisessa mielessä paremman kuin sellaisesta jonka elämä on ollut tasaista ylä- ja alamäkeä?
Mä nimittäin olen viimeaikoina miettinyt että mitä vaaditaan ihmiseltä jos haluaa tulla psykologiksi?
Monet mun ystävät on sitä mieltä että niistä tulee aikuisena psykologeja, koska heillä on kokemusta esimerkiksi. hyväksikäytöstä, masennuksesta ja väkivallasta.
Mulla ei ole, voiko musta tulla psykologia?
Mä tiedän että kukaan muu kuin minä ei voi tätä päätöstä mun puolesta tehdä (lähdenkö lukemaan sitä vai en) mutta toisaalta, luulen, että voitte edes hiukan antaa oikeanlaista tietoa.
Siis, tekeekö omat henkilökohtaiset vaikeudet ja ihmisestä ammatillisessa mielessä paremman kuin sellaisesta jonka elämä on ollut tasaista ylä- ja alamäkeä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun elämäni on ollut aikalailla ongelmatonta, mutta aion kuitenkin lukea tulevaisuudessa psykologiaa. En ole kokenut hyväksikäyttöä, masennusta tms., mutta ihmismieli, sen käyttäytyminen ja itse ihmiset ovat aina kiinnostaneet minua. Olen utelias ihminen, en nyt kuitenkaan mene äärimmäisyyksiin (kuten esim. salatuissa elämissä se talkkarin vaimo..), mutta minusta on mukavaa istua kaupungilla ja tarkkailla ihmisiä salaa, eleitä, puhetta jne. Inhoan olla itse huomion keskipisteenä, mutta muiden huomioiminen on minulle tärkeää. Ylipäätänsä vain haluan kuulla ihmisten ajatuksia ja ongelmia ja koittaa auttaa. Poliisin ammatti on toinen sellainen, joka "auttaa tavallisia ihmisiä", joten siksi sekin kiinnostaa minua.
Mutta minua kiinnostaisi kyllä kovasti kuulla ihmisiltä miksi ja miten he ovat päätyneet opiskelemaan psykologiaa ja jos ovat ammattiin saakka päässeet, miten ovat tienneet mihin erikoistua? Millaista on psykologiaa lukeneen työ käytännössä?
Olen utelias ihminen, en nyt kuitenkaan mene äärimmäisyyksiin (kuten esim. salatuissa elämissä se talkkarin vaimo..),
..
just. sopiva psykologiksi, sellaista se on elämä.
Poliisin ammatti on toinen sellainen, joka "auttaa tavallisia ihmisiä", joten siksi sekin
..
eli tykkäät myös hakata. juuri oikeaa ainesta psykologiksi, mitenkään et erotu joukosta psykologien tapaamisessa kukkaisvaatteinesi ja vihamielisine lausahdukseinesi.
--
itse menin opiskeleen psykaa koska tiesin että siellä on naisia. virhe. ne oli aikalailla sekasin kaikki, ei kiinnostanut.
Minä olen ollut lapsesta saakka sellainen utelias "tiedemiestyyppi", joka haluaa nähdä syvälle ja tietää perusteellisesti, mistä asiat johtuvat. Koska ihmiset kiinnostivat minua enemmän kuin koneet tai fysikaaliset ilmiöt, ajattelin mennä lukemaan lääketiedettä. Ihmismieli on kuitenkin kiinnostavinta ihmisessä, joten ajattelin psykologian olevan lähimpänä sitä, mistä olen kiinnostunut.
Opinnot olivat valitettavasti aika aivopainotteisia. Kiinnostavimmat inhimilliset ilmiöt, kuten unet, fantasiat, hypnoosi ja muut poikkeavat tajunnantilat, henkisyys jne sivuutettiin aivan ohimennen, mistä olin pettynyt.
Gradun tein kulttuuripsykologiasta, mutta en ole tehnyt päivääkään psykologin hommia, vaan työskentelen tällä hetkellä mainostoimistossa.
taisit tajuta homman oikein. älä söpö pilaa omaa elämääsi menemällä sellaiseen seuraan.
Musta ei tarvita elämän vastoinkäymisien tuomaa oikeutta, jos siis voi sanoa että ne tuovat jonkunlaisen oikeuden, ammattia valitessa.
Psykologia (ja muitakin auttaja-ammatteja) harkitessa kannattaisi varmaan pitää mielessä se että haluaa oikeasti auttaa, eikä lähde tekemään jotain suurta esim. palkan tai muiden ihmisten mielipiteiden takia.
Tämä tulee nyt vähän jälkijunassa, mutta toivottavasti näät tämän.
Vaikeudet ja traumat eivät tee ihmisestä parempaa psykologia. Oikeastaan voisi ajatella niin, että vakavilta vaikeuksilta ja traumoilta säästynyt ihminen on niin sanoakseni "ehjä" ja hänellä on valmiudet ja vahvuus kohdata muiden ihmisten vaikeudet ja ongelmat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikeuksia kokenut ihminen ei voisi olla hyvä psykologi tai sitä, että vaikeuksitta säästynyt olisi hyvä psykologi (ja tietysti voitaisiin jatkaa aiheesta mikä on hyvä psykologi, mutta jätetään se sikseen). Psykologin työssä on tärkeää työstää omia kokemuksiaan ja "olla sujut" niiden kanssa. Ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja reagoivat eri tavalla asioihin.
Psykologian sisällä on mahdollisuus erikoistua hyvin moneen eri suuntaan. Psykologin ei siis tarvitse tarkoittaa terapeuttia. Psykologiaa lukemaan tarvitaan hyvin erilaisia ihmisiä. Itse luen psykologiaa ja olen erittäin kiinnostunut työpsykologiasta, kognitiivisesta ja neuropsykologiasta sekä käytettävyydestä. Minusta ei koskaan tule terapeuttia:)
Ei muuta kun hyvää jatkoa ja tervetuloa remmiin;)