Ei ollut kovin hääppöinen orvon osa Kemijärven syrjäkylällä nelkyt-viiskyt luvulla.
Isä kuoli hyvin nuorena luultavasti sota oli häneenkin vaikuttanut lyhentäen ikää, haavoittunutkin kun oli.
Äiti jäi yksin juuri joulun alla viiden lapsensa kanssa.
Olin silloin kuuden ja keskimmäinen lapsista.
Monasti sai nälkäisenä mennä nukkumaan kun ei ollut ruokaa.
Perunoita keitettiin ja suolavedessä kasteltiin että meni paremmin alas.
Useasti äiti osti eläimille tarkoitettuja rehu jauhoja joista hän leipoi leipiä.
Sitten myöhemmin koulussa oli usein eväänä rehuviljasta leivottua leipää ja suolattu laardi sai näytellä voin osaa. Sitä sitten haukkaillen kouransilmästä ettei toiset näe.
Koulun joulujuhlat olivat kauheita tilaisuuksia.
Toisille tuli lahjoja sylikaupalla, minä jäin aina ilman.
Joulujuhlassa tarjottiin aina korvapuusteja ne olivat isoja maukkaita.
Tarkkaan pidettiin silmällä etenkin meikäläistä ettei vaan pääse ottamaan useampaa. Jopa aikuisten huomasin tarkkailevan.
Kovalle tuntui kun jotkut pilkkasivat köyhyyttämme.
Me olimme niin köyhiä että ei edes seurakunnalta tullut apua. Eikä sitä äitini varmasti pyytänytkään.
Monasti iltaisin itku silmässä rukoilin ja pyytelin apua taivaastakin.
Ei sitä sieltäkään tullut.
Irvokkaille tuntuivat ne uskonnolliset kirjoituksetkin lehdissä, joissa aina enkeli tuli apuun.
Ei tullut meille ei.
Se oli sitä luonteen kasvatusta.
Kannattaa olla oman onnensa seppä ja selviytyä ja varautua pahoihin päiviin.
Isä kuoli hyvin nuorena luultavasti sota oli häneenkin vaikuttanut lyhentäen ikää, haavoittunutkin kun oli.
Äiti jäi yksin juuri joulun alla viiden lapsensa kanssa.
Olin silloin kuuden ja keskimmäinen lapsista.
Monasti sai nälkäisenä mennä nukkumaan kun ei ollut ruokaa.
Perunoita keitettiin ja suolavedessä kasteltiin että meni paremmin alas.
Useasti äiti osti eläimille tarkoitettuja rehu jauhoja joista hän leipoi leipiä.
Sitten myöhemmin koulussa oli usein eväänä rehuviljasta leivottua leipää ja suolattu laardi sai näytellä voin osaa. Sitä sitten haukkaillen kouransilmästä ettei toiset näe.
Koulun joulujuhlat olivat kauheita tilaisuuksia.
Toisille tuli lahjoja sylikaupalla, minä jäin aina ilman.
Joulujuhlassa tarjottiin aina korvapuusteja ne olivat isoja maukkaita.
Tarkkaan pidettiin silmällä etenkin meikäläistä ettei vaan pääse ottamaan useampaa. Jopa aikuisten huomasin tarkkailevan.
Kovalle tuntui kun jotkut pilkkasivat köyhyyttämme.
Me olimme niin köyhiä että ei edes seurakunnalta tullut apua. Eikä sitä äitini varmasti pyytänytkään.
Monasti iltaisin itku silmässä rukoilin ja pyytelin apua taivaastakin.
Ei sitä sieltäkään tullut.
Irvokkaille tuntuivat ne uskonnolliset kirjoituksetkin lehdissä, joissa aina enkeli tuli apuun.
Ei tullut meille ei.
Se oli sitä luonteen kasvatusta.
Kannattaa olla oman onnensa seppä ja selviytyä ja varautua pahoihin päiviin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..selviytymään elämästä nykypäivän kemijärvellä. Nytkin on moneen pirttiin tulossa vilu ja nälkä asumaan!!
Meillä ei ollut edes laardia vara ostaa leipien rakoon. Mutta pilkkaa san kuulla usein köyhyydestä jonka huomasivat jo vanhoista vaatteista tehdyistä pukimistamme. Opettajakin piti meitä tavallista tyhmempinä. Mutta aikuisena aloin sitenkin opiskella ja sain hyvän elämän perheelleni, Nyt olen eläkkeellä ollut jo yli 10 vuotta. vain yksi kohta on enää täyttymättä, se että minut kannetaan sinne viimeiseen leposijaani. Minulla on ollet kuitenkin hyhyvä ja rikas elämä, yhtään päivää en vaihtaisi pois! En ole Kemijärveltä mutta en kjovin kaukanakaan sieltä. Kiitos vielä kerran sinulle !
ja moni sorrettu ja pilkattu
on mennyt ennenaikaiseen hautaan,kaikki
pilkatut ei selvinneet,eikä jaksaneet
nousta puolustamaan itseään.
Kun ajattelee 40-50 luvun opettajia,niin
lähes kaikki heistä olisi tänä päivänä
syytteessä oppilaidensa pahoinpitelystä.
Samaten ne kouluautojen kuljettajat jotka
härskisti käyttivät heikoimpia oppilaita hyväkseen.
Olisi muuten mielenkiintoinen
elokuvan aihe.
nyt PISTE! Ei vanhojen jaarittelu ja jeesustelu nyt auta. Täällä on tosi kyseessä ja koskee monia perheitä. Maailma on muuttunut kovemmaksi kuin mitä se on koskaan ollut! Kahta tai kolmea työpaikkaa tekemällä voi vielä elannon jotenkin ansaita, mutta kauanko sitä ihminen jaksaa!
Onneksi nykyään ei Suomessa nähdä suoranaisesti nälkää (joitain harvoja tapauksia lukuun ottamatta), vaan jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja elää näköistään elämää.
Nuiy nuytte etty nu.