Onko "hyvillä" ihmisillä suuremmat oikeudet onnelliseen elämään kuin "pahoilla"?
Onko lapsen murjaajalla ja raiskaajalla yhtä suuret oikeuden onnellisuuteen kuin henkilöllä, joka uhraa koko elämänsä auttaaksen muita, aivan puhtaasta hyvyydestään?
Jos ei, niin miksi? Valitsiko tuo "paha" raiskaaja ennen olemassaoloaan, että hänestä tuli raiskaaja? Oliko hänellä aivan oikeasti mahdollisuus vaikuttaa siihen, mikä hänestä tuli? Eikö hän vain syntynyt tietynlaisilla geeneillä tietynlaiseen maailmaan? Eikö tämä tietynlainen maailma tehnyt hänestä sellaisen kuin hän nyt on? Tämä maailma, jonka osana ne "hyvätkin" ihmiset ovat.
Onko lapsen murjaajalla ja raiskaajalla yhtä suuret oikeuden onnellisuuteen kuin henkilöllä, joka uhraa koko elämänsä auttaaksen muita, aivan puhtaasta hyvyydestään?
Jos ei, niin miksi? Valitsiko tuo "paha" raiskaaja ennen olemassaoloaan, että hänestä tuli raiskaaja? Oliko hänellä aivan oikeasti mahdollisuus vaikuttaa siihen, mikä hänestä tuli? Eikö hän vain syntynyt tietynlaisilla geeneillä tietynlaiseen maailmaan? Eikö tämä tietynlainen maailma tehnyt hänestä sellaisen kuin hän nyt on? Tämä maailma, jonka osana ne "hyvätkin" ihmiset ovat.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitä tulee, its game over.
>>Jos ei, niin miksi?>>
Ihminen on olento, joka pyrkii väkisinkin onnellisuuteen. Kukaan ei halua tuottaa itsellensä kärsimystä, vaan he joko lisäävät nautintoa tai/ja vähentävät kärsimystä. Jos siis halajaa riistää murhaaja/raiskaajalta (ihmis)oikeuden onnellisuuteen, täytyisi muuntaa hänen geenejä. Tosin on kyllä toinen asia, että minkä tien onnellisuuteen ihminen valitsee kuljetakseen.
kaiken maailman masokisteja ja itsensä ruoskijoita
vai ovatko ne vain keino onnellisuuteen?
Sanontasi "puhtaasta hyvyydestään" luokittelee liiaksi. Kuka tai mikä ja kenen silmin on puhtaasti hyvä. Samoin voitaisiin määritellä puhtaasti paha.
Myös käyttämäsi esimerkit "murhaaja ja raiskaaja" ovat hyvin arvosidonnaisia.
Onko leijonauros murhaaja tappaessaan nartultaan tämän toiselle urokselle tekemät poikaset.
Elämä ei anna oikeutta kenellekkään tai millekään mihinkään. Jokainen sen oikeutensa ottaa omalla toiminnallaan.
Kysymykseesi ei voi vastata. Elämä toteuttaa itse itseään.
sanoisitko ,että elämässä pitää itse löytää omat hyvän ja pahan arvot ja sitten elää niiden mukaan ? tai näin olisi hyvä jos ihmiset eläisivät ? !
Miten muutoinkaan voisi olla ?
Muuten ,mietin tässä kun oon jumittanu ajatuksissani pari vuotta (olen 15) , niin nyt vähän
valkeni se, että mun täytyy luottaa itteeni, vain sitä kautta löytää taidon elää hyvän elämän.
Se on vaaan aivan saatanan vaikeata luottaa omiin ajatuksiin,kun tuntuu että joku on aina viisaampi.
Kerros mikä on hyvä ihiminen
paradogsi. Jos päämääränä on onnellisuus keinoja kaihtamatta, saattaa seurauksena olla pelkkää onnettomuutta. Vastaavasti onnen saattaa kohdata tekemättä yhtään mitään. Se vaan tulla tupsahtaa. Lisäksi kiihkeä onnen tavoittelu saattaa vain turhauttaa. Onnellisuus on korkein arvo ja hyvä.
Onnen paradogsaalisuudesta johtuen se ei ole ehdollinen. Se vaan joko on tai ei ole. Sillä ei ole sen enempää oikeudellisia kuin oikeudettomiakaan perusteita. Sen sijaan mielihyvä, joka usein sekoitetaan onnellisuuteen on enemmänkin kuin ehdollinen. Raiskaaja voi kokea mielihyvää tulematta silti onnelliseksi. oikeus mielihyvään voidaan aina kieltää, mutta onnellisuus on kaikkien kieltojen ja ehtojen yläpuolella.
Itse ainakin uskon,että jokainen itse tekee omat valintansa ja ja näin ollen vaikuttaa omaan onnellisuuteensa. Eli kaikilla on tottakai yhtä suuri oikeus onnellisuuteen! Jos tulee onnelliseksi raiskaamalla muita niin se on sit vaan niin,mutta tottakai tuotakin rajoittaa sitten yhteiskunnan asettamat normit ja ajatukset oikeasta ja väärästä...
Mutta mitä sitten on oikea ja väärä? Ihmisten muokkaamat käsitykset (nominalismi) vai jotakin yliluonnollisempaa?