Liikaa testosteronia

kyse olisi äijämäisestä käytöksestä...Mutta missä menee sitten äijämäisen käytöksen raja? Kun en tunne sitä ylittäneeni...

Pilikään ei ole kasvamassa, eikä liioin viikset. Pukeutuminen on kaikkea muuta kuin miesmäistä...

¤¤¤ kirjoitti:

kyse olisi äijämäisestä käytöksestä...Mutta missä menee sitten äijämäisen käytöksen raja? Kun en tunne sitä ylittäneeni...

Pilikään ei ole kasvamassa, eikä liioin viikset. Pukeutuminen on kaikkea muuta kuin miesmäistä...

Lue lisää

Jos nainen omaa äijämäisestä käytöksestä vain ne negatiiviset puolet ( kiroilu, pieruhuumori yms ) se vaikuttaa helposti esittämiseltä...

Pärjätäkseen miesten porukassa naisen ei tarvitse olla "hyvä jätkä".

menee siinä... kirjoitti:

Jos nainen omaa äijämäisestä käytöksestä vain ne negatiiviset puolet ( kiroilu, pieruhuumori yms ) se vaikuttaa helposti esittämiseltä...

Pärjätäkseen miesten porukassa naisen ei tarvitse olla "hyvä jätkä".

Lue lisää

en ainakaan edellä mainitsemiasi rajoja ole ylittänyt :)

Tietysti olen se, mikä olen, enkä ajattelisi, että mielikuva hajoaisi heti, kun suuni aukaisen.

Tietynlainen kielenkäyttö, sanoisin sitä "ammattislangiksi", on kuitenkin töissä kehittynyt. Enhän mä täälä pärjäisi, jos pitäisin esim. härskejä vitsejä sukupuolisena häirintänä tai työpaikkakiusaamisena... En liioin kiellä sitä, ettenkö myös näille jutuille nauraisi, mutta silti pohdittuani tätä, en uskoisi, että rajaa olisi ylitetty...?

Niin ja kuitenkin työminä on vähän eri asia kuin vapaa-aikaminä...

Koska mies on aivoton kone, joka panee aina, missä tahansa, ketä tahansa?

testosteronin vaikutus naisessa.

Sitä pilkkuakin viilata...?

Mut vaikka kaikki termit ei oo kohdillaan, ajatus tuli kai selväksi?

¤¤¤ kirjoitti:

Sitä pilkkuakin viilata...?

Mut vaikka kaikki termit ei oo kohdillaan, ajatus tuli kai selväksi?

Mutta miksi ihmeessä muuttaisit itsessäsi noin tärkeää ominaispiirrettä?

Viilaan pilkkua kun pidän ratkaisua / vastausta itsestäänselvänä

sarvikuonokas kirjoitti:

Mutta miksi ihmeessä muuttaisit itsessäsi noin tärkeää ominaispiirrettä?

Viilaan pilkkua kun pidän ratkaisua / vastausta itsestäänselvänä

kun kyse on siitä, että suhteet, joko alkavat tai pidemmällekin kehittyvät, tuntuvat kaatuvan lopulta näihin samoihin kynnyksiin.

Kaikkea on luullakseni yritetty...

Enhän mä jaksa alituista yrittämistä ja kaipuu olis kuitenkin kova!

Tarttis niinku joko rajottaa itteänsä tai ottaa ja tyytyä siihen minkä saa?

¤¤¤ kirjoitti:

kun kyse on siitä, että suhteet, joko alkavat tai pidemmällekin kehittyvät, tuntuvat kaatuvan lopulta näihin samoihin kynnyksiin.

Kaikkea on luullakseni yritetty...

Enhän mä jaksa alituista yrittämistä ja kaipuu olis kuitenkin kova!

Tarttis niinku joko rajottaa itteänsä tai ottaa ja tyytyä siihen minkä saa?

Lue lisää

Käytännön esimerkkejä..

Mistä tiedät että suhteet aina kaatuvat juuri näihin "miehisiin" piirteisiisi?

sarvikuonokas kirjoitti:

Käytännön esimerkkejä..

Mistä tiedät että suhteet aina kaatuvat juuri näihin "miehisiin" piirteisiisi?

... josta jo aiemmin kerroin (toola jossain alempana...) oli tää pidempi suhde...ja diiba daaba.. Siinä ainaski näkisin ja kokisin, että kyse oli jostain tällaisesta...?

Voinhan mä tietty olla väärässä, sitä vaan sattuu niin harvoin, et ei tullu ekaks mieleen...:)

No eipä, siis kun mä ajattelen itteäni ja muiden (ystävieni) kommentteja musta, niin mä en ilmeisimmin ole ihan pahan näkönen...(vähän häjy ite kommentoida...), pikkusen ehkä villi..., mä oon myös hauska, mutta en pelle, enkä mä oo ihan typeräkään... Mä en oo urputtaja ja tyhjän jauhaja. Mulla on sellainen olo, että mua itseäni ei todellakaan tunne tai välttämättä voi edes arvioida hetkellisen tuntemisen tai pelkkien taustatietojen perusteella (No ketä nyt voiskaan...?). Loppupeleissä mä oon kuitenkin ihan muuta, mitä ulkonäkö antaa ymmärtää ja mielestäni positiivisessa mielessä sitä ihan muuta...

No sit mennään täs viime kesän tapahtumiin, kun muutamana baari-iltana kävi niin, että pääsin jo lähietäisyydelle ja sain tähtäimeen... Siis katseita, hymyjä, jutustelua ja vakavampaakin keskustelua... Sain jopa suitsuttavia kommentteja, mutta sitten...ei mitään!!! Ei puhelua, tekstaria, ei mitään yhetydenottoa, mistään... Siis tää tapahtu kolme kertaa kolmen eri tyypin kanssa...?

Ja tarina jatkuu...

Yks hiukan pidemmälle kehittynyt tapaus löyty viime keväänä. Saman alan ihmisiä ja siitä kuvittelinkin, että eipä olisi ainakaan kommunikaatio-ongelmia, kun kumpainenkin tietää mistä toinen puhuu. Se mitä meillä oli, alkoi kuitenkin kääntyä sille samaiselle puolelle, kuin aiemmin mainitsemani pitkä suhde...eli sain välillä aliarvioivia kommentteja ja ylimielisiä letkautuksia tekemisistäni. Tää homma lyhisty aika nopeasti ja typerästi, enkä olis kyllä halunnu tästä miehestä edes luopua...se kyllä osas hommansa kammarin puolella!

En mä tiedä, mut osuuko mun tielle vaan kaikki samanlaiset paskiaiset, kun oireilu on niin samanlaista? Mä en oikeastikaan pitäisi itseäni niin toivottomana, et mun kans ei vois elää. En mä keksi muutakaan syytä?

¤¤¤ kirjoitti:

... josta jo aiemmin kerroin (toola jossain alempana...) oli tää pidempi suhde...ja diiba daaba.. Siinä ainaski näkisin ja kokisin, että kyse oli jostain tällaisesta...?

Voinhan mä tietty olla väärässä, sitä vaan sattuu niin harvoin, et ei tullu ekaks mieleen...:)

No eipä, siis kun mä ajattelen itteäni ja muiden (ystävieni) kommentteja musta, niin mä en ilmeisimmin ole ihan pahan näkönen...(vähän häjy ite kommentoida...), pikkusen ehkä villi..., mä oon myös hauska, mutta en pelle, enkä mä oo ihan typeräkään... Mä en oo urputtaja ja tyhjän jauhaja. Mulla on sellainen olo, että mua itseäni ei todellakaan tunne tai välttämättä voi edes arvioida hetkellisen tuntemisen tai pelkkien taustatietojen perusteella (No ketä nyt voiskaan...?). Loppupeleissä mä oon kuitenkin ihan muuta, mitä ulkonäkö antaa ymmärtää ja mielestäni positiivisessa mielessä sitä ihan muuta...

No sit mennään täs viime kesän tapahtumiin, kun muutamana baari-iltana kävi niin, että pääsin jo lähietäisyydelle ja sain tähtäimeen... Siis katseita, hymyjä, jutustelua ja vakavampaakin keskustelua... Sain jopa suitsuttavia kommentteja, mutta sitten...ei mitään!!! Ei puhelua, tekstaria, ei mitään yhetydenottoa, mistään... Siis tää tapahtu kolme kertaa kolmen eri tyypin kanssa...?

Ja tarina jatkuu...

Yks hiukan pidemmälle kehittynyt tapaus löyty viime keväänä. Saman alan ihmisiä ja siitä kuvittelinkin, että eipä olisi ainakaan kommunikaatio-ongelmia, kun kumpainenkin tietää mistä toinen puhuu. Se mitä meillä oli, alkoi kuitenkin kääntyä sille samaiselle puolelle, kuin aiemmin mainitsemani pitkä suhde...eli sain välillä aliarvioivia kommentteja ja ylimielisiä letkautuksia tekemisistäni. Tää homma lyhisty aika nopeasti ja typerästi, enkä olis kyllä halunnu tästä miehestä edes luopua...se kyllä osas hommansa kammarin puolella!

En mä tiedä, mut osuuko mun tielle vaan kaikki samanlaiset paskiaiset, kun oireilu on niin samanlaista? Mä en oikeastikaan pitäisi itseäni niin toivottomana, et mun kans ei vois elää. En mä keksi muutakaan syytä?

Lue lisää

Että miksi miehet haluavat vain seksiä kanssasi?

Ja tähän olet itse keksinyt syyksi miehiset piirteesi?

sarvikuonokas kirjoitti:

Että miksi miehet haluavat vain seksiä kanssasi?

Ja tähän olet itse keksinyt syyksi miehiset piirteesi?

Eihän tässä siitä ole kysymys!!!

Miks ei ne sitäki voi haluta, mutta kysehän on siitä, et onko mahdollista löytää oikeanlaista miestä, joka hyväksyis mut tälläsenä. Onko sellasia olemassakaan? ...siis miehiä, jotka hyväksyvät, että naisella on tällainen työ, harrastukset ja myös sitä kautta tietynlainen ystäväpiiri?

Kyse on myös siitä, että mitä ne pelkää?

Ja siitä, miks jotkut yksilöt ovat antaneet mun ymmärtää, et jos ja kun mä astun niiden reviirille, niin samalla muutun nollaksi?

sarvikuonokas kirjoitti:

Että miksi miehet haluavat vain seksiä kanssasi?

Ja tähän olet itse keksinyt syyksi miehiset piirteesi?

Kyse on myös siitä, että johtuneeko tilanne alunalkaenkaan tästä?

juuri sen vuoksi yritin selvittää taustaa ja tilannetta, että myös sinä ymmärtäisit, että en välttämättä ole muuten toivoton tapaus...

Vähän taitaa nyt kyllä mulla kuohahtaa...!

Niin!

¤¤¤ kirjoitti:

Kyse on myös siitä, että johtuneeko tilanne alunalkaenkaan tästä?

juuri sen vuoksi yritin selvittää taustaa ja tilannetta, että myös sinä ymmärtäisit, että en välttämättä ole muuten toivoton tapaus...

Vähän taitaa nyt kyllä mulla kuohahtaa...!

Niin!

Lue lisää

Uskallatko kertoa täsmälleen että minkälainen työ ja minkälaiset harrastukset...

Ja siis miehiähän on maassa ku meressä on mutaa. Lisäksi naisia on vähemmän kuin miehiä joten valikoimaakin piisaa...

Ei masennuta!

sarvikuonokas kirjoitti:

Uskallatko kertoa täsmälleen että minkälainen työ ja minkälaiset harrastukset...

Ja siis miehiähän on maassa ku meressä on mutaa. Lisäksi naisia on vähemmän kuin miehiä joten valikoimaakin piisaa...

Ei masennuta!

Lue lisää

päinvatsoin :)

En usko, että kannattaa tässä liian täsmällisesti kertoilla...

Rakennusalaa ja metsästystä...

Siinä se pahan alku ja juuri...?

¤¤¤ kirjoitti:

päinvatsoin :)

En usko, että kannattaa tässä liian täsmällisesti kertoilla...

Rakennusalaa ja metsästystä...

Siinä se pahan alku ja juuri...?

Lue lisää

Etsi ennemmin vikaa niistä miehistä.

sarvikuonokas kirjoitti:

Etsi ennemmin vikaa niistä miehistä.

Sit itsestä...?

En mäkään kovin loogiselta saa sitä kuulostamaan, mut olenpa asiaa miettinyt, enkä kovin äkisti muuta oo keksiny.

Nää baari-jututkin voi olla vaan peräkkäisiä sattumia...???

Niin, kun tuntuu siltä, että miehiä kyllä kiehtoo tutustua minuun ja keskustella kanssani, mutta siihen se jääkin...

Töissä saan miehiltä selkeää kunnioitusta sillä, että teen työni yhtä hyvin, jos ei jopa paremmin, kuin miehet. Harrastusten parissa olen osa porukkaa, eikä sieltäkään negatiivista palautetta tule, päinvastoin.

Kuitenkin kaikesta jää aina tunne, että miehen tulisi olla se, joka tuo leivän pöytään (mies tuoda liha pöytään, nainen valmistaa sitä ruoka...). Miehen tulisi olla se, joka hallitsee teknisen osaamisen, nainen pysyköön hellan ääressä.

Tuntuu siltä, että en löydä itselleni ikinä miestä, joka ei loppupeleissä kavahtaisi tekemisiäni.

Pidemmissä suhteissa on käynyt mm. niinkin, että lopulta mies on ruvennut aliarvioimaan ja arvostelemaan tekmisisäni ja myös rajoittamaan tekemisiäni ja harrastuksiani.

¤¤¤ kirjoitti:

Niin, kun tuntuu siltä, että miehiä kyllä kiehtoo tutustua minuun ja keskustella kanssani, mutta siihen se jääkin...

Töissä saan miehiltä selkeää kunnioitusta sillä, että teen työni yhtä hyvin, jos ei jopa paremmin, kuin miehet. Harrastusten parissa olen osa porukkaa, eikä sieltäkään negatiivista palautetta tule, päinvastoin.

Kuitenkin kaikesta jää aina tunne, että miehen tulisi olla se, joka tuo leivän pöytään (mies tuoda liha pöytään, nainen valmistaa sitä ruoka...). Miehen tulisi olla se, joka hallitsee teknisen osaamisen, nainen pysyköön hellan ääressä.

Tuntuu siltä, että en löydä itselleni ikinä miestä, joka ei loppupeleissä kavahtaisi tekemisiäni.

Pidemmissä suhteissa on käynyt mm. niinkin, että lopulta mies on ruvennut aliarvioimaan ja arvostelemaan tekmisisäni ja myös rajoittamaan tekemisiäni ja harrastuksiani.

Lue lisää

Jotenkin ymmärrän tuon että siitä on tullut ongelma nimenomaan pelkästään suhteissasi. Muilla elämänaloillahan sinä olet ystävä, työtoveri, kamu ja silloin sukupuolella ei ole niin vallitsevaa merkitystä. Suhteessa (nyt taas karkeasti yleistäen ja heteroita suosien) on kuitenkin mies ja nainen jolloin nimenomaan sukupuoliroolit korostuu.

Ihminen olentona ei varmaankaan ole niin pitkällä evoluutiossa kuin monesti halutaan ajatella. Jossakin syvällä on edelleen tiukasti piintyneenä ne käsitykset miehen ja naisen rooleista ja tavoista toimia kumppaneina, vaikka nykypäivänä sillä ei olekaan niin suurta merkitystä. Ei ole kuitenkaan kovin pitkää aikaa siitä kun sillä kuitenkin oli hyvinkin suuri merkitys jo selviämisen kannalta. Miesten työ todellakin oli hankkia se ruoka pöytään ja naisten valmistaa se. Ihminen ei ihan nopeasti noista käsityksistä pääse eroon vaikka ne tuntuukin todella luolamaisilta.

Musta tuntuu että miehissä on jonkinlaisena sisäänrakennettuna ominaisuutena tarve olla hyödyllinen, hoitaa asiat kuntoon niin että läheisillä ois kaikki hyvin ja ihan positiivinen asiahan se on. (Korjatkaa miehet jos oon ihan hakoteillä...) Voiko olla niin että miehet tuntevat olonsa tarpeettomiksi seurasssasi?

Onneksi käsitykset ovat kuitenkin koko ajan muuttumassa. Ihan varmasti löydät miehen rinnallesi jolle tekemisesi eivät ole ongelma ja joka kestää sen että tavallaan astut "miesten tontille". Se vaatii mieheltä ehkä tavallista vahvempaa itsetuntoa, jottei hän koe oloaan uhatuksi tms mutta kyllä sellaisiakin miehiä on olemassa.

Aurinko79- kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän tuon että siitä on tullut ongelma nimenomaan pelkästään suhteissasi. Muilla elämänaloillahan sinä olet ystävä, työtoveri, kamu ja silloin sukupuolella ei ole niin vallitsevaa merkitystä. Suhteessa (nyt taas karkeasti yleistäen ja heteroita suosien) on kuitenkin mies ja nainen jolloin nimenomaan sukupuoliroolit korostuu.

Ihminen olentona ei varmaankaan ole niin pitkällä evoluutiossa kuin monesti halutaan ajatella. Jossakin syvällä on edelleen tiukasti piintyneenä ne käsitykset miehen ja naisen rooleista ja tavoista toimia kumppaneina, vaikka nykypäivänä sillä ei olekaan niin suurta merkitystä. Ei ole kuitenkaan kovin pitkää aikaa siitä kun sillä kuitenkin oli hyvinkin suuri merkitys jo selviämisen kannalta. Miesten työ todellakin oli hankkia se ruoka pöytään ja naisten valmistaa se. Ihminen ei ihan nopeasti noista käsityksistä pääse eroon vaikka ne tuntuukin todella luolamaisilta.

Musta tuntuu että miehissä on jonkinlaisena sisäänrakennettuna ominaisuutena tarve olla hyödyllinen, hoitaa asiat kuntoon niin että läheisillä ois kaikki hyvin ja ihan positiivinen asiahan se on. (Korjatkaa miehet jos oon ihan hakoteillä...) Voiko olla niin että miehet tuntevat olonsa tarpeettomiksi seurasssasi?

Onneksi käsitykset ovat kuitenkin koko ajan muuttumassa. Ihan varmasti löydät miehen rinnallesi jolle tekemisesi eivät ole ongelma ja joka kestää sen että tavallaan astut "miesten tontille". Se vaatii mieheltä ehkä tavallista vahvempaa itsetuntoa, jottei hän koe oloaan uhatuksi tms mutta kyllä sellaisiakin miehiä on olemassa.

Lue lisää

"Nyt mä näkisin että olet asian ytimessä"

Aurinko79- kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän tuon että siitä on tullut ongelma nimenomaan pelkästään suhteissasi. Muilla elämänaloillahan sinä olet ystävä, työtoveri, kamu ja silloin sukupuolella ei ole niin vallitsevaa merkitystä. Suhteessa (nyt taas karkeasti yleistäen ja heteroita suosien) on kuitenkin mies ja nainen jolloin nimenomaan sukupuoliroolit korostuu.

Ihminen olentona ei varmaankaan ole niin pitkällä evoluutiossa kuin monesti halutaan ajatella. Jossakin syvällä on edelleen tiukasti piintyneenä ne käsitykset miehen ja naisen rooleista ja tavoista toimia kumppaneina, vaikka nykypäivänä sillä ei olekaan niin suurta merkitystä. Ei ole kuitenkaan kovin pitkää aikaa siitä kun sillä kuitenkin oli hyvinkin suuri merkitys jo selviämisen kannalta. Miesten työ todellakin oli hankkia se ruoka pöytään ja naisten valmistaa se. Ihminen ei ihan nopeasti noista käsityksistä pääse eroon vaikka ne tuntuukin todella luolamaisilta.

Musta tuntuu että miehissä on jonkinlaisena sisäänrakennettuna ominaisuutena tarve olla hyödyllinen, hoitaa asiat kuntoon niin että läheisillä ois kaikki hyvin ja ihan positiivinen asiahan se on. (Korjatkaa miehet jos oon ihan hakoteillä...) Voiko olla niin että miehet tuntevat olonsa tarpeettomiksi seurasssasi?

Onneksi käsitykset ovat kuitenkin koko ajan muuttumassa. Ihan varmasti löydät miehen rinnallesi jolle tekemisesi eivät ole ongelma ja joka kestää sen että tavallaan astut "miesten tontille". Se vaatii mieheltä ehkä tavallista vahvempaa itsetuntoa, jottei hän koe oloaan uhatuksi tms mutta kyllä sellaisiakin miehiä on olemassa.

Lue lisää

että mies haluaa olla hyödyllinen. Suurin osa miehistä haluaa päteä ja tehdä asioita naisen vuoksi.
No tuosta halusta kannattaa olla iloinen ja hyödyntää sitä, esimerkiksi makkarin puolella :)

Emmanuele kirjoitti:

että mies haluaa olla hyödyllinen. Suurin osa miehistä haluaa päteä ja tehdä asioita naisen vuoksi.
No tuosta halusta kannattaa olla iloinen ja hyödyntää sitä, esimerkiksi makkarin puolella :)

Lue lisää

Makkarissa siitä ainakin on erittäin paljon iloa.... :)

sarvikuonokas kirjoitti:

"Nyt mä näkisin että olet asian ytimessä"

Kerrankin osuin oikeaan. Ainakin yhden miehen kohdalla ;)

Aurinko79- kirjoitti:

Kerrankin osuin oikeaan. Ainakin yhden miehen kohdalla ;)

Mutta luulenpa vain että osuit oikeaan aika monen muunkin kohdalla.. Sanokoon mitä hyvänsä

Aurinko79- kirjoitti:

Makkarissa siitä ainakin on erittäin paljon iloa.... :)

että naisen tarvitsee olla mikään tuulessa kaatuva neitsyt jotta herättää miehessä tarpeen tehdä hyvää.

sarvikuonokas kirjoitti:

Mutta luulenpa vain että osuit oikeaan aika monen muunkin kohdalla.. Sanokoon mitä hyvänsä

Eli miten sun kohdalla se näkyy että haluat tuntea olos hyödylliseksi? Jokainenhan meistä kaipaa tunnetta että meitä tarvitaan mutta miten sun kohdalla?

Emmanuele kirjoitti:

että naisen tarvitsee olla mikään tuulessa kaatuva neitsyt jotta herättää miehessä tarpeen tehdä hyvää.

tämä onkin ainoa asia missä uskon "rooleihin".
Kaikki nuo oletukset että nainen laittaa ruoan ja hoitaa pesää kun mies on metsällä pelkästään ällöttää mua. Ne ei toimi nykyään. Vetovoima haetaan jostain muusta kun tuollaista hyötyajattelua ei enää tarvita. Molemmat tienaavat ja hoitavat kotia/kotejaan. Eikä se poista sutinaa sukupuolten välillä.

Emmanuele kirjoitti:

että naisen tarvitsee olla mikään tuulessa kaatuva neitsyt jotta herättää miehessä tarpeen tehdä hyvää.

Taitais käydä aika vähiin muuten nuo miesten tarpeenherättäjät jos noita ominaisuuksia vaadittaisiin. Tuulessa kaatuva heh...

Emmanuele kirjoitti:

tämä onkin ainoa asia missä uskon "rooleihin".
Kaikki nuo oletukset että nainen laittaa ruoan ja hoitaa pesää kun mies on metsällä pelkästään ällöttää mua. Ne ei toimi nykyään. Vetovoima haetaan jostain muusta kun tuollaista hyötyajattelua ei enää tarvita. Molemmat tienaavat ja hoitavat kotia/kotejaan. Eikä se poista sutinaa sukupuolten välillä.

Lue lisää

Nykypäivänä tuo hyötyajattelu ei tosiaan enää päde, mun mielestä siitä ei silti olla yleisellä tasolla päästy kokonaan irtikään tai se kytee jossain pohjalla. Tietyissä kulttuureissa tuo on tietty vahvempana kuin toisissa. Se sutina kuitenkin löytyy jostain ihan muualta kuin siitä että kumpikin hoitaa omat roolinsa perinteiseen tyyliin.

Vaikka täytyy nyt myöntää että mieluummin mä kotona hoitelen niitä perinteisiksi luokiteltuja naisten töitä, noin valtaosin. Mun puolesta mies saa hoitaa korjaamiset, autonhuollot jne jos se vain haluaa ja mä laitan ihan mielelläni ruokaa ja pyykkään. En sen takia että ne mun mielestä kuuluis automaattisesti naiselle mutta mä viihdyn paremmin keittiössä tai pyykkiä ripustamassa ulkosalla kuin vaikkapa vaihtamassa autonöljyjä. Siivoamiset taas saa mun puolesta mennä puoliks.

Tärkeintähän aina on että pariskunta keskenään löytää sen sopivan työnjaon. Mä en ajattele niin että on erityisesti miesten töitä tai naisten töitä vaan kumpikin tekee sitä missä on hyvä ja mikä kummallekin nyt sattuu sopimaan. Kotityöt on kuitenkin hoidettava olipa ne sitten siivousta tai katonkorjausta eikä sillä väliä kumpi ne tekee kunhan tulee hoidettua.

Aurinko79- kirjoitti:

Eli miten sun kohdalla se näkyy että haluat tuntea olos hyödylliseksi? Jokainenhan meistä kaipaa tunnetta että meitä tarvitaan mutta miten sun kohdalla?

Kirjoitteluna Miehen Logiikka -palstalle =).

.. Että mitenkö ...

Kyselynä.. esim. "tarviitko apua?", "haluutko jutella?" tms..

Mut en kyl yleensä tuolleen tyrkytä. =)
Lähinnä vaan toivon että ne pyynnöt yms. huomiot tulee sieltä toiselta suunnalta ilman mitään vinkkejä.

Haluan siis olla tarpeellinen oikeasti enkä vain siksi että annetaan olla tarpeellinen..

Aurinko79- kirjoitti:

Nykypäivänä tuo hyötyajattelu ei tosiaan enää päde, mun mielestä siitä ei silti olla yleisellä tasolla päästy kokonaan irtikään tai se kytee jossain pohjalla. Tietyissä kulttuureissa tuo on tietty vahvempana kuin toisissa. Se sutina kuitenkin löytyy jostain ihan muualta kuin siitä että kumpikin hoitaa omat roolinsa perinteiseen tyyliin.

Vaikka täytyy nyt myöntää että mieluummin mä kotona hoitelen niitä perinteisiksi luokiteltuja naisten töitä, noin valtaosin. Mun puolesta mies saa hoitaa korjaamiset, autonhuollot jne jos se vain haluaa ja mä laitan ihan mielelläni ruokaa ja pyykkään. En sen takia että ne mun mielestä kuuluis automaattisesti naiselle mutta mä viihdyn paremmin keittiössä tai pyykkiä ripustamassa ulkosalla kuin vaikkapa vaihtamassa autonöljyjä. Siivoamiset taas saa mun puolesta mennä puoliks.

Tärkeintähän aina on että pariskunta keskenään löytää sen sopivan työnjaon. Mä en ajattele niin että on erityisesti miesten töitä tai naisten töitä vaan kumpikin tekee sitä missä on hyvä ja mikä kummallekin nyt sattuu sopimaan. Kotityöt on kuitenkin hoidettava olipa ne sitten siivousta tai katonkorjausta eikä sillä väliä kumpi ne tekee kunhan tulee hoidettua.

Lue lisää

syttyisi miehestä joka haluaisi mun olevan kodinhengetär.

Musta tuo ajatus siitä että mies tekee raskaat työt/ulkotyöt ei toimi. "Raskaita töitä" on paljon harvemmin kuin siivousta ja kokkausta ja pyykinpesua=epätasapuolista!
Jos miehellä on auto niin sehän on miehen asia. Jos se sitä huoltelee niin silloin se työskentelee vain itsensä eikä yhteisen edun hyväksi. Siis jos mä samaan aikaan pesen miehen vaatteita ja mies värkkää omaa autoaan millä itse ajelee.

¤¤¤ kirjoitti:

Niin, kun tuntuu siltä, että miehiä kyllä kiehtoo tutustua minuun ja keskustella kanssani, mutta siihen se jääkin...

Töissä saan miehiltä selkeää kunnioitusta sillä, että teen työni yhtä hyvin, jos ei jopa paremmin, kuin miehet. Harrastusten parissa olen osa porukkaa, eikä sieltäkään negatiivista palautetta tule, päinvastoin.

Kuitenkin kaikesta jää aina tunne, että miehen tulisi olla se, joka tuo leivän pöytään (mies tuoda liha pöytään, nainen valmistaa sitä ruoka...). Miehen tulisi olla se, joka hallitsee teknisen osaamisen, nainen pysyköön hellan ääressä.

Tuntuu siltä, että en löydä itselleni ikinä miestä, joka ei loppupeleissä kavahtaisi tekemisiäni.

Pidemmissä suhteissa on käynyt mm. niinkin, että lopulta mies on ruvennut aliarvioimaan ja arvostelemaan tekmisisäni ja myös rajoittamaan tekemisiäni ja harrastuksiani.

Lue lisää

Auringon kirjoitus on hyvä.

Kirjoitit:

"Pidemmissä suhteissa on käynyt mm. niinkin, että lopulta mies on ruvennut aliarvioimaan ja arvostelemaan tekmisisäni ja myös rajoittamaan tekemisiäni ja harrastuksiani."


Mitä nuo kaatuneet miehet ovat sinä aikana tehnyt, kun sinä olet pyörinyt harrastustesi/tekemisisiesi parissa?
Vaikuttaa siltä, että nuo miehet ovat mustasukkaisia harrastuksestasi mikä vie teiltä yhteistä aikaa pois.

Sillä tuo toisen harrastusten aliarvioiminen monesti kertoo turhautumisesta.

Kun olet saanut niin töissä kuin harrastuksen parissa positiivista palautetta, miehen negatiivisillä puheilla on pelkkä tarkoitus alistaa sinua luopumaan ainakin harrastuksestasi.

Lisäksi tuo seurustelukumppanin antama perusteeton arvostelu saa sinuun tuon "Kuitenkin kaikesta jää aina tunne, että miehen tulisi olla se..." tunteen.

Itse kyllä pidän naisista, joille ei jää sormi suuhun, oli tilanne mikä tahansa.

Aurinko79- kirjoitti:

Nykypäivänä tuo hyötyajattelu ei tosiaan enää päde, mun mielestä siitä ei silti olla yleisellä tasolla päästy kokonaan irtikään tai se kytee jossain pohjalla. Tietyissä kulttuureissa tuo on tietty vahvempana kuin toisissa. Se sutina kuitenkin löytyy jostain ihan muualta kuin siitä että kumpikin hoitaa omat roolinsa perinteiseen tyyliin.

Vaikka täytyy nyt myöntää että mieluummin mä kotona hoitelen niitä perinteisiksi luokiteltuja naisten töitä, noin valtaosin. Mun puolesta mies saa hoitaa korjaamiset, autonhuollot jne jos se vain haluaa ja mä laitan ihan mielelläni ruokaa ja pyykkään. En sen takia että ne mun mielestä kuuluis automaattisesti naiselle mutta mä viihdyn paremmin keittiössä tai pyykkiä ripustamassa ulkosalla kuin vaikkapa vaihtamassa autonöljyjä. Siivoamiset taas saa mun puolesta mennä puoliks.

Tärkeintähän aina on että pariskunta keskenään löytää sen sopivan työnjaon. Mä en ajattele niin että on erityisesti miesten töitä tai naisten töitä vaan kumpikin tekee sitä missä on hyvä ja mikä kummallekin nyt sattuu sopimaan. Kotityöt on kuitenkin hoidettava olipa ne sitten siivousta tai katonkorjausta eikä sillä väliä kumpi ne tekee kunhan tulee hoidettua.

Lue lisää

kyllä sillä on väliä kuka kotityöt tekee. Jos asutte yhdessä vaikka 20 vuotta. Sinä kokkaat joka päivä. Pyykkäät ja siivoat kerran viikossa. Mies räpeltää autoa joskus kun huvittaa.

Siinä ei ole pian rakkaudesta jälkeäkään...

runontaja kirjoitti:

Auringon kirjoitus on hyvä.

Kirjoitit:

"Pidemmissä suhteissa on käynyt mm. niinkin, että lopulta mies on ruvennut aliarvioimaan ja arvostelemaan tekmisisäni ja myös rajoittamaan tekemisiäni ja harrastuksiani."


Mitä nuo kaatuneet miehet ovat sinä aikana tehnyt, kun sinä olet pyörinyt harrastustesi/tekemisisiesi parissa?
Vaikuttaa siltä, että nuo miehet ovat mustasukkaisia harrastuksestasi mikä vie teiltä yhteistä aikaa pois.

Sillä tuo toisen harrastusten aliarvioiminen monesti kertoo turhautumisesta.

Kun olet saanut niin töissä kuin harrastuksen parissa positiivista palautetta, miehen negatiivisillä puheilla on pelkkä tarkoitus alistaa sinua luopumaan ainakin harrastuksestasi.

Lisäksi tuo seurustelukumppanin antama perusteeton arvostelu saa sinuun tuon "Kuitenkin kaikesta jää aina tunne, että miehen tulisi olla se..." tunteen.

Itse kyllä pidän naisista, joille ei jää sormi suuhun, oli tilanne mikä tahansa.

Lue lisää

Olen myös sitä yhteisen ajan menetystä ym. syitä miettinyt mutta luokittelisin suurimmaksi katkeruuden aiheuttajaksi ehkä sen, että minun harrastus-/työkaveriporukka tarkoittikin ex-miesystävälle kilpakosijalaumaa... Mikä nyt ei sitten todellakaan pidä paikkaansa.

Työ työnä, huvi huvina, mutta ensisijaisesti homma haltuun!

Emmanuele kirjoitti:

tämä onkin ainoa asia missä uskon "rooleihin".
Kaikki nuo oletukset että nainen laittaa ruoan ja hoitaa pesää kun mies on metsällä pelkästään ällöttää mua. Ne ei toimi nykyään. Vetovoima haetaan jostain muusta kun tuollaista hyötyajattelua ei enää tarvita. Molemmat tienaavat ja hoitavat kotia/kotejaan. Eikä se poista sutinaa sukupuolten välillä.

Lue lisää

että miehen rooliin kuuluu palvella ja miellyttää naista kun taas naisen rooli on nauttia tästä? Ei kuullosta kovin tasa-arvoiselta. Naiset sanovat myös usein olevansa vanhanaikaisia aloitteiden tekemisessä joten sekin kuuluu edelleen miehen rooliin. Haluavatko naiset siis säilyttää vanhoista roolijaoista kaikki heille edulliset asiat vaikka ne ovat perustuneet naisten vastavuoroisuuteen sen aikaisten roolijakojen kanssa? Eikö vanhat roolijaot olisi parasta unohtaa tai ainakin pistää kokonaan uusiksi kun kerran ollaan sille tielle lähdetty?

sarvikuonokas kirjoitti:

Kirjoitteluna Miehen Logiikka -palstalle =).

.. Että mitenkö ...

Kyselynä.. esim. "tarviitko apua?", "haluutko jutella?" tms..

Mut en kyl yleensä tuolleen tyrkytä. =)
Lähinnä vaan toivon että ne pyynnöt yms. huomiot tulee sieltä toiselta suunnalta ilman mitään vinkkejä.

Haluan siis olla tarpeellinen oikeasti enkä vain siksi että annetaan olla tarpeellinen..

Lue lisää

Nimittäin tuo että haluaa olla tarpeellinen oikeasti eikä vain siksi että annetaan olla tarpeellinen. Mutta älä huoli, mä oon vakuuttunu et sä oot oikeasikin tarpeellinen :)

Aurinko79- kirjoitti:

Nimittäin tuo että haluaa olla tarpeellinen oikeasti eikä vain siksi että annetaan olla tarpeellinen. Mutta älä huoli, mä oon vakuuttunu et sä oot oikeasikin tarpeellinen :)

Lue lisää

Niinhän ne täällä töissä väittää =P

haluat ajatella kirjoitti:

että miehen rooliin kuuluu palvella ja miellyttää naista kun taas naisen rooli on nauttia tästä? Ei kuullosta kovin tasa-arvoiselta. Naiset sanovat myös usein olevansa vanhanaikaisia aloitteiden tekemisessä joten sekin kuuluu edelleen miehen rooliin. Haluavatko naiset siis säilyttää vanhoista roolijaoista kaikki heille edulliset asiat vaikka ne ovat perustuneet naisten vastavuoroisuuteen sen aikaisten roolijakojen kanssa? Eikö vanhat roolijaot olisi parasta unohtaa tai ainakin pistää kokonaan uusiksi kun kerran ollaan sille tielle lähdetty?

Lue lisää

miehen miellyttämistarve on biologista. Kun mies on isompi ja karvaisempi niin hän pitää naista hieman jalustalla.

Naisen "rooliin" kuuluu myös syttyä miehestä ja tavallaan miellyttää tätä. Ei se ole vain miehille ominaista. Naisella ei ehkä ole tässä asiassa niin suurta pätemisentarvetta. Sanon ehkä. Voi olla että mä olen törmännyt miellyttäjätyyppeihin. Miehet jotka eivät pidä antamisesta olen heivannut, ja ehkä he eivät seuraani ajaudukaan.

Emma... kirjoitti:

kyllä sillä on väliä kuka kotityöt tekee. Jos asutte yhdessä vaikka 20 vuotta. Sinä kokkaat joka päivä. Pyykkäät ja siivoat kerran viikossa. Mies räpeltää autoa joskus kun huvittaa.

Siinä ei ole pian rakkaudesta jälkeäkään...

Lue lisää

Mä en syty myöskään siitä jos mies vaatimalla vaatii mua olemaan joku kodinhengetär. Mun into tehdä kotitöitä loppuu siihen jos miehellä on sellanen asenne että naisen kuuluu tehdä naisen työt.

Mun entisessä suhteessa työt jakautu mun mielestä aikalailla tasan. Me tehtiin aina viikkosiivous yhdessä kun voitiin, mä tein silloin kun mies oli työn takia reissussa ja tein sen omasta halusta kun musta oli kivaa että mies pääsi siistiin kotiin, se teki samalla tavalla jos mä olin reissussa, mä pyykkäsin, mies hoiti kummankin autot, mä kokkasin suurimmaks osaks vaikka sitäkin tehtiin yhdessä, mies korjas jos jokin meni rikki, minä toimin meidän matkanjärjestäjänä jos jonneki lähdettiin, mies hoiti vakuutukset, sähköt, minä lemmikkien asiat, kaupassa käytiin yhdessä, puutarha ja lumityöt hoidettiin yhdessä... Kumpikaan ei vaatinut toista tekemään mitään mutta jotenkin kumpikin otti ne omat tehtävät joita mieluummin teki ja paljon tehtiin yhdessä. Mitään ei myöskään jätetty tekemättä sen takia että se "kuulu" toiselle.

Tarkotin siis sitä että jonkunhan ne kotihommat on tehtävä. Tärkeintä on että pariskunta on keskenään samoilla linjoilla siitä kumpi tekee mitäkin jotta kaikki tulee hoidettua. Mun mielestä noissa on nimenomaan kyse rakkaudesta, kumpikin antaa suhteen arkipäivään sen oman panoksensa vapaaehtoisesti jotta yhteiselo sujuu eikä tarvitse riidellä mistään pyykkivuoroista.

Aurinko79- kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän tuon että siitä on tullut ongelma nimenomaan pelkästään suhteissasi. Muilla elämänaloillahan sinä olet ystävä, työtoveri, kamu ja silloin sukupuolella ei ole niin vallitsevaa merkitystä. Suhteessa (nyt taas karkeasti yleistäen ja heteroita suosien) on kuitenkin mies ja nainen jolloin nimenomaan sukupuoliroolit korostuu.

Ihminen olentona ei varmaankaan ole niin pitkällä evoluutiossa kuin monesti halutaan ajatella. Jossakin syvällä on edelleen tiukasti piintyneenä ne käsitykset miehen ja naisen rooleista ja tavoista toimia kumppaneina, vaikka nykypäivänä sillä ei olekaan niin suurta merkitystä. Ei ole kuitenkaan kovin pitkää aikaa siitä kun sillä kuitenkin oli hyvinkin suuri merkitys jo selviämisen kannalta. Miesten työ todellakin oli hankkia se ruoka pöytään ja naisten valmistaa se. Ihminen ei ihan nopeasti noista käsityksistä pääse eroon vaikka ne tuntuukin todella luolamaisilta.

Musta tuntuu että miehissä on jonkinlaisena sisäänrakennettuna ominaisuutena tarve olla hyödyllinen, hoitaa asiat kuntoon niin että läheisillä ois kaikki hyvin ja ihan positiivinen asiahan se on. (Korjatkaa miehet jos oon ihan hakoteillä...) Voiko olla niin että miehet tuntevat olonsa tarpeettomiksi seurasssasi?

Onneksi käsitykset ovat kuitenkin koko ajan muuttumassa. Ihan varmasti löydät miehen rinnallesi jolle tekemisesi eivät ole ongelma ja joka kestää sen että tavallaan astut "miesten tontille". Se vaatii mieheltä ehkä tavallista vahvempaa itsetuntoa, jottei hän koe oloaan uhatuksi tms mutta kyllä sellaisiakin miehiä on olemassa.

Lue lisää

olla omat asunnot. Vaikka suhde olis muuten kuinka hyvä tahansa, ni tämä:

>>jolle tekemisesi eivät ole ongelma ja joka kestää sen että tavallaan astut "miesten tontille". Se vaatii mieheltä ehkä tavallista vahvempaa itsetuntoa, jottei hän koe oloaan uhatuksi

Emmanuele kirjoitti:

miehen miellyttämistarve on biologista. Kun mies on isompi ja karvaisempi niin hän pitää naista hieman jalustalla.

Naisen "rooliin" kuuluu myös syttyä miehestä ja tavallaan miellyttää tätä. Ei se ole vain miehille ominaista. Naisella ei ehkä ole tässä asiassa niin suurta pätemisentarvetta. Sanon ehkä. Voi olla että mä olen törmännyt miellyttäjätyyppeihin. Miehet jotka eivät pidä antamisesta olen heivannut, ja ehkä he eivät seuraani ajaudukaan.

Lue lisää

Nainen: 'voisitsä laittaa mulle yhen hyllyn seinään?'

Mies: 'KrröhöHÖM. Voinhan mä sen Sulle laittaa.'

Nainen: 'Sä oot ihan!. Voi KIIITOS!'

Mies: 'No eihän siitä nyt oo yhtään vaivaa. Teen sen ihan mielelläni.'

Mutta odotapa vaan, ku asutaan saman katon alla, ni ei se menekään ihan noin. Vaan:

Nainen: 'Toi hylly pitäis laittaa seinään.'

Mies: 'Laitan heti ku kerkeen/jaksan.'

Nainen: 'Hyvä.'

Ja tätä vuoropuhelua toistellaan illasta toiseen, kunnes naisella menee hermot ja se laitta sen joko itse, tai joku ammattilanen/sukulainen/kaveri tulee sen laittamaan.

Nojoo. Kärjistettynä, mut tohon tyyliin.

sarvikuonokas kirjoitti:

Niinhän ne täällä töissä väittää =P

Eikö oo kiva olla tarvittu? Tosin mä luulen et sä voisit olla hyvin tarpeellinen muuallakin ku töissä :)

Aurinko79- kirjoitti:

Eikö oo kiva olla tarvittu? Tosin mä luulen et sä voisit olla hyvin tarpeellinen muuallakin ku töissä :)

Ei sitä viitsis etsiä elämälleen sisältöä pelkästään töistä =)

Mpw kirjoitti:

olla omat asunnot. Vaikka suhde olis muuten kuinka hyvä tahansa, ni tämä:

>>jolle tekemisesi eivät ole ongelma ja joka kestää sen että tavallaan astut "miesten tontille". Se vaatii mieheltä ehkä tavallista vahvempaa itsetuntoa, jottei hän koe oloaan uhatuksi

Lue lisää

Sun ei olla annettu tehdä kotitöitä??? Tuon kanssa mulla ei kyllä oo koskaan ollut ongelmia, mies saa tehdä mun puolesta vaikka kaikki kotityöt jos haluaa ;) Eikä sillä ajalla niin väliä ole jos vaan tekee kunhan ei kaikkea lykkää 2 kuukauden päähän.

Omien kämppien pitäminen voi sopia joillekin vallan mainiosti, mikäs siinä. Siinä ei ainakaan tosiaan tule tuollaisten kotitöiden kanssa kärhämää, joskaan mä en oikeasti ymmärrä että miks noista pitäis sen kummemmin kärhämöidäkään. Nehän on vain arkipäiväsiä asioita jotka täytyy hoitaa pois alta jotta asuminen ja eläminen sujuu.

sarvikuonokas kirjoitti:

Ei sitä viitsis etsiä elämälleen sisältöä pelkästään töistä =)

Luonnovarojen hukkausta jos tuollainen mies eläis pelkästään työlleen ;)

Aurinko79- kirjoitti:

Sun ei olla annettu tehdä kotitöitä??? Tuon kanssa mulla ei kyllä oo koskaan ollut ongelmia, mies saa tehdä mun puolesta vaikka kaikki kotityöt jos haluaa ;) Eikä sillä ajalla niin väliä ole jos vaan tekee kunhan ei kaikkea lykkää 2 kuukauden päähän.

Omien kämppien pitäminen voi sopia joillekin vallan mainiosti, mikäs siinä. Siinä ei ainakaan tosiaan tule tuollaisten kotitöiden kanssa kärhämää, joskaan mä en oikeasti ymmärrä että miks noista pitäis sen kummemmin kärhämöidäkään. Nehän on vain arkipäiväsiä asioita jotka täytyy hoitaa pois alta jotta asuminen ja eläminen sujuu.

Lue lisää

Onpa semmosiakin kokemuksia takana, kun oon keittiössä meinannut ruokaa alkaa tekemään, ni nainen on tullut siihen, et 'sähän et tee mitään, vaan istut siihen ja odotat, mä teen.'

Sitteku mä sekotan aina keittiönki, kaikki on sitte vääräsää paikassa jne. ku tykkään häärätä siel, ni ei sitä jaksa. Parempi ku on omat keittiöt.

Ja sitte sellanenkin asia, että yhdessä asuessa menee aika helposti manipulaation ja vaatimisen puolelle siinä, että 'mä leikkasin just nurmikon, ni sä peset nyt sitte mun pyykit' tai sitte toisinpäin, et 'mä pesin just kaks koneellista sun pyykkiä, ni huomenna saat käydä sitte hakemassa sitä ja tätä juttua tänne, tai laittaa sen ja sen paikan kondikseen.'

yöks

¤¤¤ kirjoitti:

Olen myös sitä yhteisen ajan menetystä ym. syitä miettinyt mutta luokittelisin suurimmaksi katkeruuden aiheuttajaksi ehkä sen, että minun harrastus-/työkaveriporukka tarkoittikin ex-miesystävälle kilpakosijalaumaa... Mikä nyt ei sitten todellakaan pidä paikkaansa.

Työ työnä, huvi huvina, mutta ensisijaisesti homma haltuun!

Lue lisää

kerron ensin esimerkin:

Siskoni kävi kansalaisopistossa saksan kielen kurssia. Toisen lukukauden aikana, hänen miehensä alkoi irvailemaan ettei kyseistä kurssista ole mitään hyötyä.
Lopulta sisko lopetti koko kurssin.

En tiedä miten paljon tuo kaksituntia viikkossa loppujen lopuksi vei heidän yhteistä aikaa, koska mies oli enemmän poissa kotoa vapaa-ajasta mitä siskoni.

Mielestäni on siis kiinni täysin ihmistyypistä kiinni ja jätin tietoisesti tuon mustasukkaisuden pois, koska ymmärsin jo toisen kirjoittajan sivunneen asiaa.

Jotkut miehet katsovat sen olevan uhan, kun nainen käy harrastuksissa missä enemmistö miehiä.

Itse olen käynyt luovan kirjoittamisen kurssilla, missä itse olen ollut ainut mies 1/10 luokituksella.
Nykyään suhde on tasaantunut.

Kun aloitin piirustus ja maalaus kurssin suhde oli 1/23 luokitus, eli olin sielläkin ainut mies.
Viime vuosina on ilmaantunut muutama mies lisää.

Tosin en seurustele joten kukaan ei nosta myrskyä merilasissa.

Mpw kirjoitti:

Onpa semmosiakin kokemuksia takana, kun oon keittiössä meinannut ruokaa alkaa tekemään, ni nainen on tullut siihen, et 'sähän et tee mitään, vaan istut siihen ja odotat, mä teen.'

Sitteku mä sekotan aina keittiönki, kaikki on sitte vääräsää paikassa jne. ku tykkään häärätä siel, ni ei sitä jaksa. Parempi ku on omat keittiöt.

Ja sitte sellanenkin asia, että yhdessä asuessa menee aika helposti manipulaation ja vaatimisen puolelle siinä, että 'mä leikkasin just nurmikon, ni sä peset nyt sitte mun pyykit' tai sitte toisinpäin, et 'mä pesin just kaks koneellista sun pyykkiä, ni huomenna saat käydä sitte hakemassa sitä ja tätä juttua tänne, tai laittaa sen ja sen paikan kondikseen.'

yöks

Lue lisää

Mua alko ahdistaa jo nuo pari esimerkkiä. Eihän sen tuollasta tarvi kuitenkaan olla vaikka saman katon alla asustellaankin. Pitkään suhteeseen mahtuu toki kaikenlaisia typeriäkin sanomisia, väsyneenä sitä ainakin tulee herkästi tiuskastua jotain mutta jos se koko ajan on sellaista niin alkaa kyllä suht nopeasti jurppimaan.

Ja tuollanen vaatiminen ei pitemmän päälle toimi, ainakaan mun kanssa. Se pitää olla itsestäänselvyys että kumpikin panostaa ja hoitaa asioita ilman että tarvitsee mitään alkaa kiristelemään tai vaatimaan.

Aurinko79- kirjoitti:

Mua alko ahdistaa jo nuo pari esimerkkiä. Eihän sen tuollasta tarvi kuitenkaan olla vaikka saman katon alla asustellaankin. Pitkään suhteeseen mahtuu toki kaikenlaisia typeriäkin sanomisia, väsyneenä sitä ainakin tulee herkästi tiuskastua jotain mutta jos se koko ajan on sellaista niin alkaa kyllä suht nopeasti jurppimaan.

Ja tuollanen vaatiminen ei pitemmän päälle toimi, ainakaan mun kanssa. Se pitää olla itsestäänselvyys että kumpikin panostaa ja hoitaa asioita ilman että tarvitsee mitään alkaa kiristelemään tai vaatimaan.

Lue lisää

siinä, että koska tykkään nk. miesten töistä ja osaan ne, ni oletaan, että komentamalla ja sillä, että tekee naisten töitä mulle saa mut tekemään sit ihan mitä tahansa. Vaikka just siinä kohtaa, ku aletaan vaatimaan, ni tippuu hanskat kädestä.

Eli, perseeseen potkiminen ei toimi mulle.

Toinen juttu mikä siihen vaikuttaa, tai minkä olen huomannut vaikuttavan on se, että kaikki naiset joiden kanssa olen avioeron jälkeen ollut, ovat 'kilpailleet' mun ex-vaimon kanssa, vaikka en tätä ole edellyttänyt, odottanut tai vaatinut, että pitäis niissä asioissa missä se on ollut hyvä, ni pitäis olla parempi.

Mitäs mä siitä 'hyödyn'? En yhtään mitään. Ex-vaimo on takas mun silmissä, mutta korostetuin ominaisuuksin(hyvässä ja pahassa) ja ku miedommastakin tuli jo ero.

Emmä tiiä sitte, että onko se kilpailuvietti naisten välillä niin raakan vahva, vai mikä se on. Kyllä mä sen toisaalta ymmärränkin, muttaku eri ihmisiisä ihastuu niihin eri piirteisiin, ni pitäis niistä vaan kiinni, eikä oletusten pohjalta alkais miellyttämään, tai yrittää miellyttää vasten toisen tahtoa. Sen voi laskee melkein jo alistamiseksi.

runontaja kirjoitti:

kerron ensin esimerkin:

Siskoni kävi kansalaisopistossa saksan kielen kurssia. Toisen lukukauden aikana, hänen miehensä alkoi irvailemaan ettei kyseistä kurssista ole mitään hyötyä.
Lopulta sisko lopetti koko kurssin.

En tiedä miten paljon tuo kaksituntia viikkossa loppujen lopuksi vei heidän yhteistä aikaa, koska mies oli enemmän poissa kotoa vapaa-ajasta mitä siskoni.

Mielestäni on siis kiinni täysin ihmistyypistä kiinni ja jätin tietoisesti tuon mustasukkaisuden pois, koska ymmärsin jo toisen kirjoittajan sivunneen asiaa.

Jotkut miehet katsovat sen olevan uhan, kun nainen käy harrastuksissa missä enemmistö miehiä.

Itse olen käynyt luovan kirjoittamisen kurssilla, missä itse olen ollut ainut mies 1/10 luokituksella.
Nykyään suhde on tasaantunut.

Kun aloitin piirustus ja maalaus kurssin suhde oli 1/23 luokitus, eli olin sielläkin ainut mies.
Viime vuosina on ilmaantunut muutama mies lisää.

Tosin en seurustele joten kukaan ei nosta myrskyä merilasissa.

Lue lisää

Niinku yleensäkin, harrastus on (ainakin mulle) tapa rentoutua ja jättää vähäksi aikaa sivuun kaikki se, mikä rasittaa ja stressaa. Vaikka joistakin harrastuksista voi jäädä jotain (tarkoitan tuotoksia) käteenkin, se ei kuitenkaan ole ikinä ollut harrastamisen pääasiallinen tarkoitus, ainakaan mulle.

onkin jotenkin ihmeellistä ajatella, että jonkun elämäntehtävänä vois olla toisen elämänlaadun huonontaminen, kun sen parantajana pitäis toimia...

Ei se yhteisen ajan menetys ex:ää kirpaissut. Kyse oli sohvaperunasta, jolla ei harrastuksia omasta takaa ollut, mutta ei liioin tahtonut mukaan minun harrastuksiini, vaikka pyysinkin... Ehkä hyvä niinkin...siis pitää omat jutut omina ja antaa myös toiselle tilaa niille hänen omille jutuilleen...:)?

Mpw kirjoitti:

siinä, että koska tykkään nk. miesten töistä ja osaan ne, ni oletaan, että komentamalla ja sillä, että tekee naisten töitä mulle saa mut tekemään sit ihan mitä tahansa. Vaikka just siinä kohtaa, ku aletaan vaatimaan, ni tippuu hanskat kädestä.

Eli, perseeseen potkiminen ei toimi mulle.

Toinen juttu mikä siihen vaikuttaa, tai minkä olen huomannut vaikuttavan on se, että kaikki naiset joiden kanssa olen avioeron jälkeen ollut, ovat 'kilpailleet' mun ex-vaimon kanssa, vaikka en tätä ole edellyttänyt, odottanut tai vaatinut, että pitäis niissä asioissa missä se on ollut hyvä, ni pitäis olla parempi.

Mitäs mä siitä 'hyödyn'? En yhtään mitään. Ex-vaimo on takas mun silmissä, mutta korostetuin ominaisuuksin(hyvässä ja pahassa) ja ku miedommastakin tuli jo ero.

Emmä tiiä sitte, että onko se kilpailuvietti naisten välillä niin raakan vahva, vai mikä se on. Kyllä mä sen toisaalta ymmärränkin, muttaku eri ihmisiisä ihastuu niihin eri piirteisiin, ni pitäis niistä vaan kiinni, eikä oletusten pohjalta alkais miellyttämään, tai yrittää miellyttää vasten toisen tahtoa. Sen voi laskee melkein jo alistamiseksi.

Lue lisää

Mulla on ihan sama reaktio tuon vaatimisen suhteen. Jos mua alkaa vaatimaan tekeen jotain niin musta saattaa nousta esiin hyvinkin lapsellinen "nyt en ainakaan tee"-piirre. Mä tiedän sen olevan tyhmää mutta mä en jotenki kestä sitä että mua komennellaan.

Mä ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti tuon exään itsensä vertaamisen. Mulla oli vuosia sitten poikaystävä joka puhu usein "exästään" ja kävi aika hyvin ilmi että tää exä oli ollut erittäin tärkeä minkä mä tietty ymmärsin. Välillä vaan tuli sellanen olo ettei pärjännyt vertailussa sille millään osa-alueilla. Mulle näytettiin kuvia tosi nätistä tytöstä joka hymyili ja oli takuulla hieno ihminen ja välistä tunsin aika pahaakin mustasukkasuutta eikä se ainakaan vahvistanut mun yhdessäoloa tän miehen kanssa.

Se ei tosin aiheuttanu mussa mitään tarvetta muuttaa itseäni tai päteä mitenkään, mä tiedän ettei sillä kovin pitkään pötki jos keskittyy pelkästään päihittämään jonkun toisen mutta kyllä se välistä kirpas. Kai siinä jostain kilpailuvietistä on sitten kyse, joillain se saattaa olla sairaalloisen kova mikä sit aiheuttaa jos jonkinmoisia tilanteita.

Aurinko79- kirjoitti:

Mulla on ihan sama reaktio tuon vaatimisen suhteen. Jos mua alkaa vaatimaan tekeen jotain niin musta saattaa nousta esiin hyvinkin lapsellinen "nyt en ainakaan tee"-piirre. Mä tiedän sen olevan tyhmää mutta mä en jotenki kestä sitä että mua komennellaan.

Mä ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti tuon exään itsensä vertaamisen. Mulla oli vuosia sitten poikaystävä joka puhu usein "exästään" ja kävi aika hyvin ilmi että tää exä oli ollut erittäin tärkeä minkä mä tietty ymmärsin. Välillä vaan tuli sellanen olo ettei pärjännyt vertailussa sille millään osa-alueilla. Mulle näytettiin kuvia tosi nätistä tytöstä joka hymyili ja oli takuulla hieno ihminen ja välistä tunsin aika pahaakin mustasukkasuutta eikä se ainakaan vahvistanut mun yhdessäoloa tän miehen kanssa.

Se ei tosin aiheuttanu mussa mitään tarvetta muuttaa itseäni tai päteä mitenkään, mä tiedän ettei sillä kovin pitkään pötki jos keskittyy pelkästään päihittämään jonkun toisen mutta kyllä se välistä kirpas. Kai siinä jostain kilpailuvietistä on sitten kyse, joillain se saattaa olla sairaalloisen kova mikä sit aiheuttaa jos jonkinmoisia tilanteita.

Lue lisää

minkä kanssa mun pitää elää, koska meil on yhteiset lapset. Ja sillon sen toisenkin pitää sen kanssa pystyä elämään.

En mä oo ikinä kumppanilleni exästä kertonut muutaku kysyttäessä. Tästä lähtien en taida kertoo edes sillon. Koska sekin on niin helvetin lapsellista, että pitää mollata sitä exää, tai päästä mollaamaan sitä 'joka asiasta'. Tuonkin mä oon huomannu, jotta emmä tiedä mikä alemmuuskompleksi vai mikä se sit on.

Aurinko79- kirjoitti:

Luonnovarojen hukkausta jos tuollainen mies eläis pelkästään työlleen ;)

Sun kanssas ei selvästikään pysty vaipumaan itsesääliin =).

Mpw kirjoitti:

minkä kanssa mun pitää elää, koska meil on yhteiset lapset. Ja sillon sen toisenkin pitää sen kanssa pystyä elämään.

En mä oo ikinä kumppanilleni exästä kertonut muutaku kysyttäessä. Tästä lähtien en taida kertoo edes sillon. Koska sekin on niin helvetin lapsellista, että pitää mollata sitä exää, tai päästä mollaamaan sitä 'joka asiasta'. Tuonkin mä oon huomannu, jotta emmä tiedä mikä alemmuuskompleksi vai mikä se sit on.

Lue lisää

Miehen exän mollaamiseen mä en oo sortunut paitsi sen ainoan kerran kun miehen exä kohteli mua erittäin ikävästi mut se on sit jo ihan toinen juttu. Mä luulen että mollaaminen nimenomaan johtuu jostain alemmuuskompleksista, kierosta tavasta ajatella että on heikommalla kun sun ex-vaimo koska teillä on yhteiset lapset. Tuon takiahan jotkut naiset hankkiutuu salaa raskaaks kun ne kuvittelee että mies on niiden hyppysissä tiukemmin kun on yhteinen lapsi. Nurinkurista on että tuollanen ajattelu useimmiten kostautuu ja nimenomaan itseään vastaan eli lopputulos yleensä on että menettää miehen.

Onhan sun naisen ymmärrettävä että sun ex-vaimo on sun lasten äiti ja sitä kautta mukana sun elämässä lopun elämää eikä se tilanne tuu mihinkään muuttumaan ja hyvä niin. Se ois vaan hyväksyttävä ja toivottavaa olis että välit olis vähintäänkin asialliset, eihän sitä mitään ylimpiä ystävyksiä tartte olla. Lapset noissa tilanteissa eniten kärsii jos jotain ihme kärhämää on exien ja nykyisten välillä. Helpommin tietty sanottu kuin tehty, joskus mustasukkasuus ja katkeruus sekoittaa pakkaa aivan liikaa...

sarvikuonokas kirjoitti:

Sun kanssas ei selvästikään pysty vaipumaan itsesääliin =).

Välillä saa velloa itsesäälissä, se voi olla jopa puhdistava kokemus mutta liika on aina liikaa :)

Aurinko79- kirjoitti:

Miehen exän mollaamiseen mä en oo sortunut paitsi sen ainoan kerran kun miehen exä kohteli mua erittäin ikävästi mut se on sit jo ihan toinen juttu. Mä luulen että mollaaminen nimenomaan johtuu jostain alemmuuskompleksista, kierosta tavasta ajatella että on heikommalla kun sun ex-vaimo koska teillä on yhteiset lapset. Tuon takiahan jotkut naiset hankkiutuu salaa raskaaks kun ne kuvittelee että mies on niiden hyppysissä tiukemmin kun on yhteinen lapsi. Nurinkurista on että tuollanen ajattelu useimmiten kostautuu ja nimenomaan itseään vastaan eli lopputulos yleensä on että menettää miehen.

Onhan sun naisen ymmärrettävä että sun ex-vaimo on sun lasten äiti ja sitä kautta mukana sun elämässä lopun elämää eikä se tilanne tuu mihinkään muuttumaan ja hyvä niin. Se ois vaan hyväksyttävä ja toivottavaa olis että välit olis vähintäänkin asialliset, eihän sitä mitään ylimpiä ystävyksiä tartte olla. Lapset noissa tilanteissa eniten kärsii jos jotain ihme kärhämää on exien ja nykyisten välillä. Helpommin tietty sanottu kuin tehty, joskus mustasukkasuus ja katkeruus sekoittaa pakkaa aivan liikaa...

Lue lisää

Mun parisuhdehistoria alkaa kuulostaa tolta otsikolta. =P

Mpw kirjoitti:

Mun parisuhdehistoria alkaa kuulostaa tolta otsikolta. =P

Ei se takuulla sitä kyllä ole, sori jos oon antanu sellasen vaikutelman :)

Aurinko79- kirjoitti:

Ei se takuulla sitä kyllä ole, sori jos oon antanu sellasen vaikutelman :)

sellasta vaikutelmaa antanut. Eihän niistä ikinä olis edes tullu mitään parisuhteita, jos niis ei olis ollu helvetisti sitä hyvääkin.

Nyt vaan käsiteltiin kapeasti yhtä huonoa juttua.

Mpw kirjoitti:

minkä kanssa mun pitää elää, koska meil on yhteiset lapset. Ja sillon sen toisenkin pitää sen kanssa pystyä elämään.

En mä oo ikinä kumppanilleni exästä kertonut muutaku kysyttäessä. Tästä lähtien en taida kertoo edes sillon. Koska sekin on niin helvetin lapsellista, että pitää mollata sitä exää, tai päästä mollaamaan sitä 'joka asiasta'. Tuonkin mä oon huomannu, jotta emmä tiedä mikä alemmuuskompleksi vai mikä se sit on.

Lue lisää

käsinkosketeltavaa. *kylmiä väreitä*

btw. Valehteletko ihan ammatiksesi? :)

Hyvä jätkä...? Tai niinkus luonnollisesti, jos on tekemisisssä tyyppien kanssa, joiden kans (siis oikeastikin) seksuaalinen latinki on minimissään, ei tarvi edes ajatella et mikä luuraa, kun housut avaa... Kaikki on keskenään "hyviä jätkiä"...:)

Äijä on taas mun mielestä jotain karskimpaa ja ehkä hiukan yksilöllistä ... no, sellasta äijäilyä...:)?!

¤¤¤ kirjoitti:

Hyvä jätkä...? Tai niinkus luonnollisesti, jos on tekemisisssä tyyppien kanssa, joiden kans (siis oikeastikin) seksuaalinen latinki on minimissään, ei tarvi edes ajatella et mikä luuraa, kun housut avaa... Kaikki on keskenään "hyviä jätkiä"...:)

Äijä on taas mun mielestä jotain karskimpaa ja ehkä hiukan yksilöllistä ... no, sellasta äijäilyä...:)?!

Lue lisää

mie tykkään ns "hyvä jätkä" tyypistä siinä vaan on se tutustuminen ongelmana, niistä tulee tosi nopeesti miun kavereita ja sit en ees ajattele niitä seksuaalisina olentoina, tai ainakaa tee elettäkään niiden suuntaan.

Vissiin sellasen kaa parisuhteeseen pitäs päätyy joko pitkän flirttailun tai yhdenyön jutun kautta. Iteasiassa niin on käynykki, ja se oli pi-itkä kissa-hiiri leikki

Frederico kirjoitti:

mie tykkään ns "hyvä jätkä" tyypistä siinä vaan on se tutustuminen ongelmana, niistä tulee tosi nopeesti miun kavereita ja sit en ees ajattele niitä seksuaalisina olentoina, tai ainakaa tee elettäkään niiden suuntaan.

Vissiin sellasen kaa parisuhteeseen pitäs päätyy joko pitkän flirttailun tai yhdenyön jutun kautta. Iteasiassa niin on käynykki, ja se oli pi-itkä kissa-hiiri leikki

Lue lisää

sitä ehkä kandeis katsastaa, mut kuten sanoit, siinä tulee eteen se ongelma, et niissä porukoissa ei tyyppejä tuu ajateltua seksuaalisessa mielessä...

Jos tällänen tapaus kuiteski löytyis, vois olettaa, et pitkässä juoksussa esittämääni ongelmaani ei enää olis...?

¤¤¤ kirjoitti:

sitä ehkä kandeis katsastaa, mut kuten sanoit, siinä tulee eteen se ongelma, et niissä porukoissa ei tyyppejä tuu ajateltua seksuaalisessa mielessä...

Jos tällänen tapaus kuiteski löytyis, vois olettaa, et pitkässä juoksussa esittämääni ongelmaani ei enää olis...?

Lue lisää

aattele nyt miten helppo on tulla toimeen "hyvien jätkien" kaa

Sit ku siihen ilmestyy se kipinä väliin... Voi pojat se on menoo... :)

Ihan ku ajelua mustangilla....

Frederico kirjoitti:

aattele nyt miten helppo on tulla toimeen "hyvien jätkien" kaa

Sit ku siihen ilmestyy se kipinä väliin... Voi pojat se on menoo... :)

Ihan ku ajelua mustangilla....

Lue lisää

Ei kai auta muu, kun sueraavalla kerralla lähteä jollain ihan kipeellä impulssilla matkaan...

Mahtaakohan ne haistaa sen...? Siis miehet... tämmösen parinhakuvietin...:)

¤¤¤ kirjoitti:

Ei kai auta muu, kun sueraavalla kerralla lähteä jollain ihan kipeellä impulssilla matkaan...

Mahtaakohan ne haistaa sen...? Siis miehet... tämmösen parinhakuvietin...:)

Lue lisää

ja ne kaikki juoksee karkuun suuna päänä :D

Sen huomaa sillon ku on jo liian myöhästä. Tavallaan sen aistii jos oikeen tarkkaan haistelee... Ja toinen päissään tilittää olkaa vasten vaikka sun mitä... Lienee sellaisellaki osuutta asiaan.

Mut sit ku se vietti kääntyy epätoivoiseksi, se paistaa kauas. Paree ku nauttii elämästä ja pitää silmät auki niiden loistoyksilöiden varalta.