paniikkihäiriökö?

Jotenkin ajallisesti sopis yhteen kun mulla on tosiaan ollu viikkoja kauheet työ ja kotipaineet. Käyn joka hetki ylikierroksilla ja samalla musta tuntuu että olen yliväsynyt ja levon tarpeessa.

Olen ollut kamalan ahdistunut koko viikon ja olo on tuntunut heikolta (on univajetta?) ja "vapisevalta" (tuntuu että sisällä vapisee). Onkohan kohtaus on vaan odottanut tuloaan? Sitten kun se yllättäen iski päälle, mulle tuli sillä hetkellä jotenkin epätodellinen olo, päässä humisi ja ulkomaailma katosi ympäriltä.

Onko mitään neuvoja, jos tämä iskee taas palaverissa uudestaan, mitä pitäisi silloin tehdä. Yritin rauhottua, mutta mikään ei auttanut, koska sydän hakkasi hakkaamistaan. Ja sitten pelästyin sitä tunnetta.

Onko muita laukaisevia tekijöitä kuin stressi ja väsymys?

-marraskuu- kirjoitti:

Jotenkin ajallisesti sopis yhteen kun mulla on tosiaan ollu viikkoja kauheet työ ja kotipaineet. Käyn joka hetki ylikierroksilla ja samalla musta tuntuu että olen yliväsynyt ja levon tarpeessa.

Olen ollut kamalan ahdistunut koko viikon ja olo on tuntunut heikolta (on univajetta?) ja "vapisevalta" (tuntuu että sisällä vapisee). Onkohan kohtaus on vaan odottanut tuloaan? Sitten kun se yllättäen iski päälle, mulle tuli sillä hetkellä jotenkin epätodellinen olo, päässä humisi ja ulkomaailma katosi ympäriltä.

Onko mitään neuvoja, jos tämä iskee taas palaverissa uudestaan, mitä pitäisi silloin tehdä. Yritin rauhottua, mutta mikään ei auttanut, koska sydän hakkasi hakkaamistaan. Ja sitten pelästyin sitä tunnetta.

Onko muita laukaisevia tekijöitä kuin stressi ja väsymys?

Lue lisää

Paniikkikohtauksen aikana oireet tuntuvat usein todella pahalta. Sydämmen tykytys, pistely rinnassa, raajojen puutuminen/väsyminen, hengityksen "salpaantuminen" ja punastuminen. Mutta tosiaan kannattaa muistaa että useinkaan ulkopuoliset eivät niitä niin huomaakaan, vaikka itsestä tuntuukin että kaikki näkevät. Myös oireet saattavat itsestä tuntua pahemmilta kuin ne todellisuudessa ovat!!!!
Kun kohtaus tulee kannattaa tavallaan "kuunnella" sitä eli huomata nyt se tulee, nyt sydän jyskyttää, nyt pistelee rinnasta jne. ja keskittyä niihin ja hengitykseen. Itselläni se on auttanut koska silloin huomaan kohtauksen tulevan, etenevän ja menevän ohi ilman, että suurempaa tapahtuu. Tunnetta ei kannata pelästyä!! Paniikkihäiriössä ei ole kyse mistään hulluksi tulemisesta. Itselläni kohtaukset kestivät yleensä n.5 min, mutta ne voivat kestää n. max. 30 min.
Ahdistus ja stressi voivat olla tosiaan tärkeimpiä laukaisevia tekijöitä, tai sitten jokin traumaattinen tapahtuma. Sinun kannattaa koittaa ottaa rennosti, liikkua ja nauttia ajasta, eikä pelätä esim. uutta kohtausta. Tiedän, että on tosi helppo ulkopuolisena sanoa. Itse kun sain ekan kohtauksen mietein sitä, tulevia kohtauksia ja ahdistusta varmaan puoli vuotta koko ajan. Siinä arki kärsi jonkin verran...:)
Mutta, kehotan ehdottomasti käymään lääkärissä, että voit olla varma etteivät oireet johdu mistään muusta, ja muutenkin saat lisäneuvoja. Minultakin toki voit kysellä lisää...

Olen myös luullut, että minulla on seuraavat sairaudet: epilepsia, diabetes, varmaankin kaikki mahdolliset sydänsairaudet, anemia, syöpä jne. Lisäksi tunnustelen pulssiani aika ajoin, luulen sen olevan epänormaali, mutta tunnustellessani se on aivan normaali. Pelkään myös liikuntaa jonkin verran, sillä pelkään saavani vähintään sydänkohtauksen.

Mutta taidankin olla tätä vaivaa lukuunottamatta terve, sillä lääkärissä on käyty, ja pulssi, hengitysäänet, veriarvot, korvat ja verenpaine olivat aivan normaalit.

Oireesi tosiaan vaikuttavat paniikkikohtauksilta. On syytä muistaa, että paniikki ruokkii itseään. Mitä enemmän ajattelet asiaa (huonoa oloasi), sitä pahemmaksi se muuttuu.

Onko perhepiirissäsi ollut lähiaikoina jonkin läheisen sairastumistapaus? Ajattelisin, että sillä voi olla vaikutusta siihen, että tutkit itseäsi tarkoin ja pelkäät erilaisia sairauksia. Tämä on vain yksi teoria. Itselläni yhtenä laukaisevana tekijänä paniikkikohtauksille on ollut äitini sairastuminen, joka oli hyvin traumaattinen kokemus.

Ihminen saa itsensä paniikkiin hyvinkin helposti. Tämän aiheuttavat ihmisen OMAT AJATUKSET. Sinun kannattaa ehdottomasti lopettaa erilaisten sairauksien oirekuvauksien lukeminen!!! Lukiessasi niitä alat ilmeisestikin miettimään, että onkohan minulla tämä sairaus. Se lisää ahdistusta ja kohta olet ihan paniikissa. Tarkkaile itseäsi ja mieti mitä sanot itsellesi (pääsi sisällä), sillä ihmisen omat, negatiiviset ajatukset saavat aikaan ahdistuskohtauksen, paniikin.Itselläni esim. "en selviä tästä", "onkohan tämä oire vakava", "minussa on varmasti jotakin vakavasti vialla" jne. Tälläiset ajatelmat aiheuttavat paniikkikohtauksen. Mitä enemmän tutkit itseäsi (mittaat pulssiasi), sitä enemmän kiinnität itseesi huomiota ja näin ahdistuksesi lisääntyy. Pyri myös eroon itsesi tarkkailusta.

Jos kuitenkin saat paniikkikohtauksen, älä yritä torjua pahaa oloa. Anna sen tulla ja mennä, ajattele itseksesi, että "ahaa, nyt minua hikoiluttaa, se on vain ahdistusta. Tai nyt minua huimaa, se on vain ahdistusta". Tiedosta oireet, mutta älä jää roikkumaan niihin. Kiinnitä samalla huomiosi ympärilläsi oleviin esineisiin, ajattele itseksesi esim. lattiamatto on punainen, tuoli on sininen jne. Jos tunnet edelleen pahaa oloa, ajattele, että se on vain ahdistusta. Jatka ympärilläsi olevien esineiden seuraamista. Näin pääset pois paniikkiympyrästä. On muutenkin syytä muistaa se, että ajatukset ovat vain ajatuksia. Niihin ei tule kiinnittää sen enempää huomiota, niitä ei tarvitse alkaa pyörittelemään päässään. Ajatukset virtaavat ohitse, kuten pudonneet lehdet virtaavassa joessa. Ajatuksiin ei tarvitse reagoida!

Itse käyn KOGNITIIVISESSA psykoterapiassa ja olen ollut tosi tyytyväinen. Sen on todettu olevan todella hyvä hoitokeino paniikkikohtauksista kärsiville ja siitä on saatu hyviä hoitotuloksia. Huomaan kirjoituksesi perusteella, että olet ahdistunut ja ei ole hyvä pitää ahdistusta pitkään sisällään. Psykoterapiassa esille nousee asioita, joita ei itse edes ole tullut ajatelleeksi. Ja niinhän se on, että sitä mitä ei tiedä, ei voi alkaa korjaamaan. Sinun kannattaa ehdottomasti ottaa selvää paikkakuntasi psykoterapiapalveluista (etenkin kognitiivisesta). Hoitotulos on sitä parempi, mitä nopeammin hakeudut hoitoon.

Ahdistus ei ole todellakaan normaali olotila (itse kuvittelin niin) ja koska olet noin nuori vielä, älä hukkaa elämääsi murehtimiseen. Toivotan sinulle voimia ja tsemppiä. Toivottavasti neuvoni auttavat sinua eteenpäin.