Jos oletetaan, että ihminen oppii mallista, eikä mikään ole täysin sisäsyntyistä, paitsi herkkyys tietynlaisten asioiden omaksumiseen (kykymme käsittää merkkejä, kyky viestiä ja vastaanottaa tietyn taajuuden ääniaaltoja ym.), niin kuinka kukaan voi olla täysin vastuussa teoistaan, koska suhtautuminen sääntöihin opitaan muilta? Voiko harkinta koskaan olla täysin vapaata? Entä aivojen kemia ja rakenteellisuus? Niille emme voi muuta, kuin nauttia esim. serotoniinia purkista, mitä kaikki eivät kuitenkaan hoksaa.
Toinen miete: jos ei voi olla vastuussa teoistaan, mihin perustuu rangaistus? Minusta rangaistus perustuu siihen, että yritetään ohjata paremmille urille (mikä jostain syystä takkuilee) ja toisaalta oikeuskäsitykseemme, jonka mukaan toisen kärsimä rangaistus tuo oikeutta uhrille. Toisaalta vankeusrangaistus pitää häiriköivän ihmisen ainakin hetken pois ns. kunnon ihmisten kimpusta.
Toinen miete: jos ei voi olla vastuussa teoistaan, mihin perustuu rangaistus? Minusta rangaistus perustuu siihen, että yritetään ohjata paremmille urille (mikä jostain syystä takkuilee) ja toisaalta oikeuskäsitykseemme, jonka mukaan toisen kärsimä rangaistus tuo oikeutta uhrille. Toisaalta vankeusrangaistus pitää häiriköivän ihmisen ainakin hetken pois ns. kunnon ihmisten kimpusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että aluksi rajasit vastuun pois, mutta sitten peräätkin vastuuta rangaistuksille, voidaanko rangaistuksia antaa, jos ihmisellä ei ole vastuuta. No tietenkin sinun määritelmäsi mukaan vastuuton voi rangaista, sillä eihän hän ole vastuussa rankaisemisesta.
Rangaistus perustuu sille periaatteelle että rikollinen voi periaatteessa seuraavalla kerralla harkita kaksi kertaa ennen kuin alkaa rötöstelemään. Oikeasti se ei kuitenkaan mene ihan niin, vaan tähän vaikuttaa koko yhteiskunnan näkymättömät rakenteet, kuinka kollektiivinen henki muodostuu. Jos ihmisillä on yleisesti henkisiä vaikeuksia, niin silloin helpommin sorrutaan rikoksiin. Tietysti kulttuurin- ja ajattelunkehityslinjat vaikuttavat siihen millaisiksi ihmisten käsitykset oikeasta ja väärästä muodostuvat.
Eli että kuka on vastuussa rangaistuksen antamisesta? Valtio, joka on sinänsä hieman yksilöstä eroava toimija, on ottanut tehtäväkseen väkivaltamonopolin ja järjestyksen ylläpitämisen. Ja voihan rangaistus tapahtua, vaikka kukaan ei varsinaisesti olisi vastuussa, sillä eihän vastuun puuttuminen tarkoita toimijan halvaantumista.
Yhteiskunta olettaa että oppiessaan malleista ihminen on sisäistänyt mallin, jossa esim. toista ihmistä ei saa vahingoittaa. Kun näin sitten tapahtuu, rangaistuksen avulla valtio yrittää istuttaa ks. mallin uudelleen rikoksentekijään. Periaatteessahan tässäkään tuo rikos ei ole tekijän "syy", mutta rangaistus on silti välttämätön sillä ilman sitä yhteiskunta ei pystyisi toimimaan kunnolla.
En nyt tiedä menikö ihan aiheen vierestä, toivottavasti edes jotenkin sinne päin.