Freudille tukea neurologeilta!

freudilainen ihmiskuvaus ja muotiin noussut "biologinen" selittämistapa voisivat olla kilpailijoita on karkea tiedonfilosofinen harha. Kuitenkin sillä on kannattajansa niin skepsis-huuhaa-tieteisuskovaisten kuin, hmm, vakavasti otettavien tieteentekijöiden keskuudessa.

Psyykeä on kuvattava sellaisin käsittein jotka kuvaavat psyykeä, ajattelua on kuvattava niin että ajattelu tulee kuvatuksi. Psyyke ja ajattelu eivät ole "fysikaalisia" löytöjä kuten vaikkapa kvarkit, joille keksittiin kiva nimi. Jos psyyken ja ajattelun "ilmiöitä" halutaan jäljittää rakenteellisella tasolla, se voi tapahtua vain jos kuvaavia käsitteitä jo on olemassa. Tämän marssijärjestyksen ei tarvitse tietenkään olla sillä tavalla ehdoton, etteikö aivofysiologinen tutkimus voisi olla hyvinkin hedelmällistä ja tuoda lisää tietoa.

Nykyisin usein törmää "tieteisuskovaisten" maallikoiden vilpittömään vahingoniloon siitä että "Freud pannaan viralta", että "niin-ja-niin monta prosenttia Freudin ajattelusta on huuhaata", että "jos freudilaisuus haluaa tulla tieteeksi tieteitten joukkoon sen on esitettävä jotain mittauskelpoista faktaa", jne, jne. Ehkä nämä väärinkäsitykset nyt ovat nostattaneet aivotutkijoiden piirissä vastavoimia, jotka pyrkivät vastaamaan ikään kuin "samalla tasolla" jossa hyökkäys freudilaisuutta vastaan on tehty.

Freudilaista terapiaakin vastaan noustaan nyt monelta pohjalta. Kilpailuyhteiskunnassa ihmiset varjelevat kiiltokuvamaista julkisivuaan niin että perhepiirin salaisuudet halutaan kätkeä jopa hoitoon joutuneiden lasten analyytikoilta. Oma kipeys pyritään myös yhä useammin unohtamaan ja pitämään kurissa pikaterapioiden avulla. Mikään pitkäjänteinen ei enää sovi kenenkään kuvioihin. Tällaiselle analyysikielteisyydelle tarjoaa vahvistusta se että freudilainen ajatteluperinne yleensäkin mitätöidään. Sen leimaaminen "epätieteelliseksi" tapahtuu joskus selvästi jonkin ihan muun torjunnan kuin tiedonfilosofisen arvioinnin pohjalta.