itsekseen muodostua?
Vai onko sidoksissa vanhempien kasvatuksessa?
Geenivirhe? Mistä alkuperin narsismi oikeastaan tulee?
En tiedä tai ymmärrä vanhempana, miten tein kasvatusvirheen? Lapseni on 17 vee ja syyttää minua kasvatusvirheitäni ja väittää, että vihaan häntä. Vaikka en ole koskaan sanonut vihaavani kuin korkeintaan sanoin olevani häpeäväni hänen saamattomuuttaan. En tee mitään lapseni hyväksi kuin korkeintaan rahallisesti tällä hetkellä kännykkä/vakuutus. 17 v lapseni on muuttanut pois helmikuusta lähtien. Olin sanonut että rahallisesti en tule tukemaan paljoakaan. Tulee paljon haukkumista molemmin puolin. Enää en jaksa...Jään miettimään paljon asioita... olenko yksinkertaisesti huono vanhempi vai onko lapseni manipuloiva?
Vai onko sidoksissa vanhempien kasvatuksessa?
Geenivirhe? Mistä alkuperin narsismi oikeastaan tulee?
En tiedä tai ymmärrä vanhempana, miten tein kasvatusvirheen? Lapseni on 17 vee ja syyttää minua kasvatusvirheitäni ja väittää, että vihaan häntä. Vaikka en ole koskaan sanonut vihaavani kuin korkeintaan sanoin olevani häpeäväni hänen saamattomuuttaan. En tee mitään lapseni hyväksi kuin korkeintaan rahallisesti tällä hetkellä kännykkä/vakuutus. 17 v lapseni on muuttanut pois helmikuusta lähtien. Olin sanonut että rahallisesti en tule tukemaan paljoakaan. Tulee paljon haukkumista molemmin puolin. Enää en jaksa...Jään miettimään paljon asioita... olenko yksinkertaisesti huono vanhempi vai onko lapseni manipuloiva?
Vastaukset 12
Vanhimmat
lapsesta täysi-ikäisyyteen saakka. "Korkeintaan sanoin olevani häpräväni hänen saamattomuuttaan" No, tuohan tekeekin hyvää itse kunkin mielelle:((
"häpeäväni".
Narsismi-nimitystä käytetään itsetunto vammoista yleensäkin, eli narsisti ei välttämättä tarkoita narsistista persoonallisuushäiriötä, mikä on vakavempaa laatua.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on trauman aiheuttama psyykkinen kehityspysähdys siinä yhden vuoden iässä.
Eli jos varhaislapsuuden olosuhteet ovat huonot, sellainen syntyy.
Tuosta kertomuksestasi on ainakin havaittavissa, että suhteessanne on jonkinlainen kaksoissidos. Syytät lastasi saamattomaksi, vaikka tämä muutta kotoa jo viiden vanhana.
Lapsesi käytös viittaa kuitenkin (sadistiseen)samaistumiseen, eli hän näyttelee erityisen "saavaa" tyyppiä muuttaessaan aikaisin pois.
Huomaatko, että hän on samaistunut sinuun? Sinä syytät häntä saamattomaksi, hän syyttää sinua saamattomaksi, syyttämällä kasvatusvirheistä.
tee mitään lapsesi eteen? Jos lapsi sanoo, että vihaat häntä, niin se tunne tulee lapsen kokemuksen kautta eli mitä olet tehnyt tai sanonut, loukannut tai jättänyt huomiotta, jotta tuollaisia ajatuksia lapsella syntyy. Lapsi ja nuori tarvitsee edelleen aikuisen rakkautta, välittämistä ja lämpöä. Osoita lapsellesi jollain tavalla rakkautesi, oma äitini aina hieman passasi hyvällä ruualla, kuunteli murheita ja yritti yhdessä ratkaista niitä ja halasi välillä, mistä positiivisuudesta ja lämmöstä tuli valtavan hyvä mieli ja kantava voima elämässäni. Välittäkää lapsistanne ja osoittakaa se myös teoillanne ja sanoillanne.
vanhempia, jos lapsella on murrosikä. Muistan itse kuinka hyvät ja rakastavat vanhempani vain ärsyttivät tuossa iässä. Normaalia irrottautumista vanhemmista se on. Kellään se murrosikä ei ole mennyt huiskis vaan. Kaikilla on ongelmia eikä niistä pidä ainakaan vanhempia syyttää, jos hormoonitoiminta riehuu.
Aloittajan kuvauksesta päätellen kysymyksessä ei ole murrosikä. Murrosiän takia ei lapsi muuta pois kotoaan, missä kuitenkin tulee valmiit ruuat pöytään ja puhtaat vaatteet kaappiin.
Siksi toisekseen, jos nyt sellainen poikkeuksellinen murrosikäinen löytyisikin, niin ei vanhemmilla, eikä kellään muullakaan ole MITÄÄN oikeutta mitätöidä lapsen tunteita sanomalla sitä "vain murrosiäksi"
Murrosiässä nuorille ilmestyy narsistisia piirteitä. Tällöin he irtaantuvat vanhempiensa auktoriteetista, kyseenalaistavat vanhempien ohjeita ja neuvoja ja haluavat olla itsenäisiä. Kuitenkin tärkeintä on, että vaikka lapsi sanoisi sinulle mitä.. Hän silti kaipaa halausta, tukea ja turvaa.. Ei ole hyvä lapselle sanoa, että häpeää hänen saamattomuuttaan, koska se voi johtua monesta syystä.. Ehkä lapsellasi on ollut masennusta, minkä takia hän ei ole jaksanut tehdä esimerkiksi kotona jotakin.. Nyt tärkeintä on, että pyydät lasta kotona käymään.. Juttelet hänen kanssaan ihan avoimesti ja pyydät häntä sanomaan asiat niinkuin hän ajattelee.. Sano tunteistasi hänelle, sano et sinusta tuntuu, että olet epäonnistunut ja kysy.. Miksi lapsi ajattelee näin.. Ehkä aluksi vaikeaa saada lapsi tulemaan kotiin tai takaisin, mutta se, että näytät rakkauttasi hänelle pienillä asioilla kuten halauksella, pidät häneen yhteyttä ja kyselet kuulumisia, konkreettisilla keinoilla kuten viet hänelle jääkaappiin ruokaa jne.. En usko, että lapsesi on narsisti.. Hän ei välttämättä ole ehtinyt murrosikää käsitellä ja varmasti jossakin vaiheessa nuori tajuaa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.. Tässä vaaditaan sinulta hieman tahdonvoimaa ja ponnistuksia, mutta kirjoituksestasi päätellen haluat hyvät välit lapsesi kanssa! Onnea ja hyvää teille! Puhumalla asiat järjestyy!
minua. Joten on turhaa pyytää häntä käymään ja keskustelemaan. Syyttää koko ajan minua ja minä syytän häntä myös. Torjuu minut jos vaikka yritän halata tai siihen vastaavaan. Olin jutellut erään tutun kanssa, jolla on kokemuksia ko. asioista. Hän sanoi, että lapsi ei pysty ilmaisemaan tunteensa oikein koska kypsymisprosessi voi olla pitkä. Siltä näyttää, että murrosikä on pidentynyt lapsellani. Se alkoi 12- vuotiaana.
Olisin mielelläni välittävä ja hyvä äiti, mutta hävisin usein taistelun 12 vuotiaan lapseni kanssa koska itsekin podin masennusta. Nyt olen toipunut siitä mutta huolissani 17-vuotiaasta lapsestani kuinka hän pärjää jatkossa. Harmi, että taistelu jatkuu...
Kiitos kommenteista!
itsenäisyystaistelua.
Säilytä maltti. Menee ohi kunhan tasaantuu.
Itsenäistymistä. Ja sinun mainitsema masennus, jona aikana olit vetämätön, ja jona aikana (tyttäresi?) tunteet ja asiat eivät olleet raiteillaan saattavat olla nyt käsittelyssä, kun olet vahvempi.
Miksi puolustaudut lapsekkaasti? (tiedän, ei aina jaksa, ja helppoa pitää kiinni opitusta huonosta kuin opetella uusi hyvempi keino. Mutta se kannattaa.)
Eikö riitä, että olet ollut niin hyvä äiti, kun voimasi antoivat myöden? Teit siis parhaasi?
Alkuperäisen kysymyksen (otsake) ymmärtänet itsekin turhaksi?
Mutta onkohan normaalia että lapseni syyttää jatkuvasti tuossa iässä kasvatusvirheitäni? Voisi luulla, että 17-vuotiaana alkaa ymmärtämään paljon asioita ja antaa niiden olla ja hoitaa asioitansa vastuullisemmin, jotta minun apuani ei tarvittaisi, koska hän muutti pois kotoa? Siksi alan epäillä, mahtaako olla narsismia taustalla kun jatkuvasti syyttää omia mokiansa muita (kuten minua)?
selitystä tai ajatusta. Miksi lapseni tekee noin?
Vaikka hän itse halusi irtaantua vanhemmistaan ja autoin fyysisesti ja henkisesti muutossa. Miksi hän yhä syyttää minua kasvatusvirheistäni tuossa iässä? Minä ja ehkä lapseni isä autamme rajoitetusti rahallisesti. En ymmärrä 17 vuotiaan ajatuksia, miksi hän jaksaa syyttää minua kasvatusvirheistäni?
Vaikka päästin hänet muuttamaan pois kotoaan ja itsenäistymään.
En keksi muuta selitystä kuin narsismia.
Luin muiden kommentteja ja joku sanoi että olen lapsekkaasti kirjoittanut. Joudun sanomaan että suomen kieli ei ole äidinkieleni.