Olen nyt 61 vuotta vanha ja erittäin hyvässä kunnossa. Uskoisin, että hyvä kuntoni perustuu siihen, että harrastin nuoruudessa paljon liikuntaa.
Katson säälillä noita 40-50:siä jotka uurastavat hiki otsalla kuntopoluilla. Minulle riittää nykyisin päivittäinen rauhallinen kävely.
Juon runsaasti olutta, mutten enää väkeviä. Maksani, haimani ja munuaiseni ovat tutkitusti kunnossa. Kolestoroidi ja sokeriarvot ovat alhaalla. Olen siis ikäsekseni erinomaisessa kunnossa.
Kaikesta tästä saan kiittää sitä, että harrastin nuorena runsaasi liikunta. Minulla oli kakarana kansanhiihtokortti ja tavoitteena oli saada siihen joka vuosi yli tuhat kilometriä, jolloin sai kunniamerkin. Kesäaikana kävimme usein kavereiden kanssa polkupyörillä naapurikaupungissa 30 kilometrin päässä ja takaisin ja tupakilla kävimme 10 kilometrin päässä katsomassa lossin kulkua.
Kun menin armeijaan, sain perustesteissä (Cooper-juoksu, painonnosto ja muut) erinomaiset arvot.
Sitten alkoi laiskistuminen ja lintsaus. Armeija opetti velttoilemaan. Sain kyllä armeijassa kultaiset merkit suunnistuksesta ja juoksusta, mutta muuten kunto alkoi laskemaan. Armeijan lopulla tehtiin samat perustestit kuin alussa ja silloin sain paljon huonommat arvot kuin armeijaan mennessäni.
Armeijan jälkeen sain hyvän työpaikan ja aloitin jokaisen työpäivän ennen töihin menoa uimalla uimahallissa kilometrin matkan. Kun jouduin matkatöihin, loppui tämä harrastus, enkä sen jälkeen ole harrastanut mitään liikuntaa.
Sen jälkeen en ole harrastanut mitään liikuntaa 30:een vuoteen, mutta kuntoni on edelleen erittäin hyvä. Kaiken tämän katson johtuvan siitä, että pidin nuoruudessa hyvää huolta kunnostani.
Kun peruskunto on hyvä, ei enää vanhempana tarvitse rääkätä itseään kuntopoluilla, jotta kulli nousisi vielä ja pystyisi sängyssä tydyttämään rakkaan vaimonsa.
Siis nuorille ohjeeksi, harrastakaa runsaasti liikuntaa, kun vielä jaksatte, niin sitten vanhempana voitte hyvin ilman liikuntaakin.
Katson säälillä noita 40-50:siä jotka uurastavat hiki otsalla kuntopoluilla. Minulle riittää nykyisin päivittäinen rauhallinen kävely.
Juon runsaasti olutta, mutten enää väkeviä. Maksani, haimani ja munuaiseni ovat tutkitusti kunnossa. Kolestoroidi ja sokeriarvot ovat alhaalla. Olen siis ikäsekseni erinomaisessa kunnossa.
Kaikesta tästä saan kiittää sitä, että harrastin nuorena runsaasi liikunta. Minulla oli kakarana kansanhiihtokortti ja tavoitteena oli saada siihen joka vuosi yli tuhat kilometriä, jolloin sai kunniamerkin. Kesäaikana kävimme usein kavereiden kanssa polkupyörillä naapurikaupungissa 30 kilometrin päässä ja takaisin ja tupakilla kävimme 10 kilometrin päässä katsomassa lossin kulkua.
Kun menin armeijaan, sain perustesteissä (Cooper-juoksu, painonnosto ja muut) erinomaiset arvot.
Sitten alkoi laiskistuminen ja lintsaus. Armeija opetti velttoilemaan. Sain kyllä armeijassa kultaiset merkit suunnistuksesta ja juoksusta, mutta muuten kunto alkoi laskemaan. Armeijan lopulla tehtiin samat perustestit kuin alussa ja silloin sain paljon huonommat arvot kuin armeijaan mennessäni.
Armeijan jälkeen sain hyvän työpaikan ja aloitin jokaisen työpäivän ennen töihin menoa uimalla uimahallissa kilometrin matkan. Kun jouduin matkatöihin, loppui tämä harrastus, enkä sen jälkeen ole harrastanut mitään liikuntaa.
Sen jälkeen en ole harrastanut mitään liikuntaa 30:een vuoteen, mutta kuntoni on edelleen erittäin hyvä. Kaiken tämän katson johtuvan siitä, että pidin nuoruudessa hyvää huolta kunnostani.
Kun peruskunto on hyvä, ei enää vanhempana tarvitse rääkätä itseään kuntopoluilla, jotta kulli nousisi vielä ja pystyisi sängyssä tydyttämään rakkaan vaimonsa.
Siis nuorille ohjeeksi, harrastakaa runsaasti liikuntaa, kun vielä jaksatte, niin sitten vanhempana voitte hyvin ilman liikuntaakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
64v:n kokemukset melko samanlaisia.
Työntekoa pentuna ei osannut ottaa kuntoiluna.
Vitutti pirukseen kun tuiskuaamuisin revittiin alle 10-vuotisena lumitöihin.
Ukko oli tehnyt minulle oman pienen lapion.
Hommista ei lintsattu.
Halkokuurihommat. Sama juttu. Alkuun pieni kirves.
Tinkimaito täytyi hakea ennen kouluun lähtöä, keliin katsomatta, parin kilometrin päästä.
Kesällä perkeleellinen veden kanto. 400l / poutapäivä vinttikaivosta 100m:n päästä.
Koulumatka, 3km, jalan, hiihtäen, kotiin palatessa pitkin metsiä koukkien.
Vähänä vapaa-aikana ulkona temuamista, painikämpällä, hiihtelyä, mäenlaskua, keväisin linnun pesillä kiipeilyä.
Variksen pesät liukkaissa männyissä olivat keljuja.
11-vuotisena 3km:n vesimatkan päähän pöllien kuorintaan yksin. Huopa, havumaja.
Sama seuraavana kesänä.
Jne.
"Oikeisiin" verokirjatöihin 14-vuotisena.
Punttiharrastuksen aloitin 15-vuotisena.
Nykytilanne kuvaamasi kaltainen.
40:n vuoden täyshuilin jälkeen aloitin kuntosalilla.
Lihaskunto on palautunut taukoon nähden aivan mukavasti.
Keskikroppa, selkä, vatsa, on aina ollut kunnossa.
Selkävaivat ovat minulle tuntemattomia.
Ennen kaikkea, kokonaisterveys on erinomainen.
Kaikki elintoiminnot kunnossa ja elämän laatu hyvä.
Nuorena huomaamatta hankittu kunto on kuin pankkitalletus.
On mistä ottaa ja kuluttaa.
Yksi kysymys.
Missä joukko-osastossa sinun aikanasi oli painonnostotesti?
Mitä siihen sisältyi?
Silloin kilpailtiin vielä kolmessa nostolajissa yhteistulos!
Mikä oli sarjasi?
Entä tuloksesi?
Punnerrus, tempaus, työntö.
On varmaan lapsuuden ja nuoruuden elämäntavoilla merkitystä, mutta kyllä vielä enemmän itse uskon perintötekijöihin. Ylipaino tai oikeammin sen puute on myös tärkeätä.
Miksi? Siksi, että olen myös lapsena liikkunut paljon niin kuin 50-60-luvuilla tehtiin. Talvisin paljon hiihtoa, pitkät koulumatkat kävellen, pyörällä ja hiihtäen. Kaikki vapaa-ajan jutut oli liikunnallisia. Nyt 5-kymppisenä olen aloittanut taas hyvin liikunnallisen elämäntavan, ja kuntoni on hyvä. Painoni on ihan oikeissa lukemissa, painoindeksi on 22,6. Mutta edelleenkään en pysty ikääni suhteutettuihin "erinomaisiin" suorituksiin, kuten esimerkiksi juoksemaan kilometrikaupalla yhteen menoon. Cooperia en ole milloinkaan päässyt yli 2500m, nyt menee hädin tuskin yli 2000m. Kateellisena katselen kymmenen vuotta vanhempien Finlandia-hiihtoa tai jopa maratonjuoksua, itse en voi edes uneksia sellaisesta.
Vastaavasti liikuntaa harrastamattomien suoritukset saattavat olla hämmästyttäviä. Siksi uskon, että pelkkä treenaaminen tai nuoruuden elämäntavat eivät ole ratkaisevia vaan perimä on tärkeämpi?
Mutta ei se mitään, tämä riittää minulle. Olympialaisiin en ole tähtäämässäkään, vaan hyvä olo ja terveys ja liikunnan ilo ovat palkintoina.
Nuoruudessa harrastettu runsas liikunta varmasti antaa jonkinmoisen pohjan myöhempään elämään. Totuus on kuitenkin se, että tämä pohja rapistuu, jos sitä ei hoideta eli kuntoilla säännöllisesti.
On eri asia olla päällisin puolin terve, vailla pahempia perussairauksia kuin olla hyvässä fyysisessä kunnossa (kestävyys, voima, notkeus).
Vaikka oma ikäni on tällä hetkellä jo 58 vuotta, en ole lopettamassa enkä edes vähentämässä viikoittaista liikuntaani.
"Liikuntaa ikä kaikki."
"Vierivä kivi ei sammaloidu."
Arthur49 http://www.kuntoguru.com
http://kuntoguru.blogspot.com
Tiettävästi aerobinen taso jonka puitteissa joutuu lopun elämänsä tulemaan toimeen, rakentuu murrosiän loppuun mennessä.
Hyvästä pohjasta huolimatta voi olla hiton huonossa kunnossa mutta ilman perustaa katto tulee vastaan aikaisemmin.
Lapsena liikkumaton kaverini, laiha kuin ajokoira, juoksi säännöllisesti kolmesti viikossa 3,5km.
Itse olin ollut liikkumatta vuosikausia. Savukkeita meni noin 30kpl/vrk.
Mittani 176cm / 87kg.
olimme 35-vuotiaita.
Cooper meni riidaksi. Rohkenin hymyillä kaverin 2850-metrille.
Meni kokeiluksi. Sinniteltiin molemmat 2800m.
Minä tupakoiva, liikkumaton, ylipainoinen, kylmiltään, verryttelemättä.
Ei ole leuhkittavaa mutta vertailun vuoksi.
Eli lapsena liikkumaton kaverini lapatti aerobisen kynnyksensä ylärajoilla.
Minä huonokuntoinen, korkeammalla olevan kynnykseni kehnommalla alueella.
Kaverilla ei ollut pelivaraa. Minulla oli mahdollisuus kohentaa huomattavasti kuntoani.
Aloittaessani varovasti 40-vuoden tauon jälkeen punttitreenit totesin liikunnan jatkuvuuden tärkeyden.
Lihas- ja aerobista kuntoa on palautunut yllättävän mukavasti mutta ensimmäinen puoli vuotta oli tuskaista.
Liikkuvuuden ja kimmoisuuden katoamisen myötä on haaveriherkkyys lisääntynyt ja lämmittelyyn pitää panostaa pirukseen.
"Heräsin uudelleen" 59-vuotisena.
Oma havaintoni on että ikääntyessä, ainakin minun, on syytä lisätä määrää mutta alentaa intensiteettiä ja rautoja.
Seuraan myös sarjapalautuksia sykkeestä.
Ps. Kaikki muut sammaleet ovat karisseet paitsi eturauhasesta.
Onneksi tabu/päivä riittää.
ihan samaa mieltä. Liikuntaa tulee harrastaa myös vanhana. En usko että nuoruuden liikunta enää auttaa. höpö juttuja
Joku kirjoitti, että perimällä on vaikutusta.
En usko siihen. Isäni kuoli laihana 65-vuotiaana erittäin huonokuntoisena. Isäni veli kuoli samanikäisenä erittäin hyväkuntoisena lihavana, kun verisuoni katkesi päässä. Itse olen polttanut tupakkia jo 10-vuotiaasta lähtien, enkä edes harkitse tupakkalakkoa.
Itselläni ei ole nyt muita vaivoja kuin psyykkisiä. Olen ollut sairauslomalla vuoden masennuksen takia. Aluksi KELA hylkäsi sairauslomani sillä perusteella, että sairauteni johtuu alkoholin väärinkäytöstä eikä masennuksesta. Tämän hylkäyksen jälkeen psykiatrini käytti minut verikokeissa ja testeissä, jotta saatiin alkoholiparametrit. Yksikään alkoholiparametreistä ei osoittanut alkoholin käyttöä, maksa, munuaiset ja haima olivat täysin kunnossa ja vahingoittumattomat.
Saatuaan nämä todistukset, KELA ei voinut enää vedota alkoholismiin, vaan oli hyväksyttävä sairaudeksi masennus.
Sairauteni johtuu työttömyydestä ja siitä, ettei minulle ole voitu myöntää edes työttömyyseläkettä, koska olen 45-55 -vuotiaana opiskellut Teknillisessä Korkeakoulussa.
Viimeisten 15 vuoden työhistoria jäi vajaaksi opiskelun takia eikä aikaisemmalla 30 vuoden työhistorialla ollut merkitystä, vaan työttömyyseläke hylättiin aikuisopiskelun takia.
Kun ei saa työeläkettä työttömyyden takia, pitää sairastua psyykkisesti ja hakea sairaseläkettä.
Olisin erittäin hyväkuntoinen sekä kehoni, että älykkyyteni puolesta, mutta työnantajat sanovat, etteivät ota töihin yli 60:stä entistä ATK-suunnittelijaa, vaikka tämä on vastavalmistunut diplomi-insinööri ja hallitsee kaikki viimeisimmät tiedot konepajatekniikan roboteista ja koneistuskeskuksista sekä teknisestä suunnittelusta tietokoneilla 3D-tekniikkaa käyttäen.
Suomessa ei näköjään enää tarvita teknistä tietämystä, koska kaikki suomalaiset yhtiöt siirtävät toimintonsa Kauko-Itään. Kun kaikki tekniset työpaikat siirretään Kiinaan, Suomessa ei enää tarvita teknistä koulutusta, vaan kaikki teknilliset yliopistot voidaan lakkauttaa tarpeettomina.
Suomessa katsotaan, että kun ihminen on täyttänyt 60 vuotta, hänet voitaisiin siirtää teurastamolle ja lisätä mausteeksi sika-nauta-jauhelihaan. Kaikki ikävuodet 60 jälkeen ovat valtiolle hirveä rasitus ja nuoremmat ikäluokat joutuvat kurjuuteen maksaessaan toimeentulon hyväkuntoisille vanhuksille, jotka eivät piruuttaankaan ymmärrä kuolla pois.