Meitä oli lopulta kaksi yksinäistä.
Meitä yhdisti seinät, katto ja yhteinen vuode.
Sanoilla olisi voinut särkeä ja tuhota, tai ehkä jopa parantaa,
me valitsimme hiljaisuuden.
Olimme hiljaa niin kauan, ettei enää ollut sanoja, ei mitään millä lähtisi ylittämään valtamerta välillämme.
Oli tilaisuuksia, oli mahdollisuuksia, oli hetkiä joista olisi voinut rakentaa sillan kahden sydämen välille.
Mutta ne sivuutimme olankohautuksella.
On yhteinen yksinäisyytemme päättynyt, olemme vapaita.
Tämän kivun kanssa pystyn elämään.
yhteinen yksinäisyys
1
230
Vastaukset
- lindalinda1
Sanoilla voi tosiaan särkeä ja tuhota, mutta myös
rakentaa. Hiljaisuus voi myös olla valtameri -
ylittämätön ja kuinka kauan voi kivun kanssa
elää ?
En tiedä, mutta runosi kosketti.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h362499- 1282313
- 1582054
- 371771
Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue201688- 321121
- 511037
- 86995
Minna Kuukka joutui jekuttamaan ovelasti TTK:n takia - Tästä oli kyse - Tunnustaa: "No joo, joo..."
Symppis Minna Kuukka! Minna on kyllä erinomainen valinta Tanssii Tähtien Kanssa -oppilaaksi - vai mitä mieltä olet? To24942- 114904