Omenahotellin aamiaiseksi niiden automaateista (kolmiosainen ei muuten ollut niin alkuperäinen keksintö), Pirkka-tuotteilla omansa kreikkalaisia myöten, pienet K-kaupat myy muitakin erikoisvalmistettuja neliosaisia (hiukan kalliimpia), Hesestä (ei kyllä kaikista? vaan vaan niistä joilla on Hesecafén titteli) jne.
0Äänestä
sellainen
oli mahdottoman kostea ja herkullinen.
Kinkku-pekoni taas oli jonkin sortin pettymys, liian vähän pekonin makua ja tavallista kinkkua, mutta senhän olisi voinut kurkkia ja ostaa jotain muuta. No, joskus käy niinkin. Laitan kaiken toivoni nyt siihen niiden aurojuustohampurilaiseen, joka oli tänään tv:ssä.
Eiköhän voileivät ole liian suppea palstaksi, mutta alkuruoille voisi olla omansa vaikka tyyliin "alkuruoat ja muut pikkupurtavat. Täällä voisi sitten käsitellä kaikki tapakset, mezet, voikkarit, piiraat yms.
Kehottaisin kyllä välttämään keskustelua siitä, minkä ketjun kolmioleivät ovat parhaita. Oikea vastaus kun on, että ei minkään. Vain itsetehdyt ovat parhaita.
0Äänestä
väitteitä
koska aion jälleen kerran kieltäytyä leipomasta mitään mihinkään myyjäisiin, koska kaupasta saa niin hyviä tuotteita, edullisesti, ostamalla
sandwichit voi olla asia erikseen
0Äänestä
tanskalaisen voileivän
väitteitä kirjoitti:
koska aion jälleen kerran kieltäytyä leipomasta mitään mihinkään myyjäisiin, koska kaupasta saa niin hyviä tuotteita, edullisesti, ostamalla
No, nämähän ovat kokonainen ateria eikä mitään tekemistä kolmioleipien kanssa.
Tanskalaist käyttävät voileipiinsä oman makuista silliä, jota ei tunnu meiltä löytyvän. Erityisesti sherrymarinoitu silli on mielestäni maailman parhaita.
Mitenkähän muuten tehdään itse paahdettua sipulia? Lieneekö jollain kokemusta?
0Äänestä
Kalixin Kalle
old_profile_42174 kirjoitti:
No, nämähän ovat kokonainen ateria eikä mitään tekemistä kolmioleipien kanssa.
Tanskalaist käyttävät voileipiinsä oman makuista silliä, jota ei tunnu meiltä löytyvän. Erityisesti sherrymarinoitu silli on mielestäni maailman parhaita.
Mitenkähän muuten tehdään itse paahdettua sipulia? Lieneekö jollain kokemusta?
Kuvissa esiintyvät "Smörrebrödit" ovat takuulla suomalaisen tekemiä. Aito tanskalainen voileipä ei koskaan näytä minkälaiselle leivälle se on rakennettu. Leipä on ohut ja sen tarkoitus on lähinnä toimia alustana taideteokselle joka sille kootaan. Lisäkkeet ovat aina pääasia. Muinoin Strögetillä Kööpenhaminassa oli näitä voileipäkauppoja tusinoittain, samoin pölsereitä, punaisia makkaroita myyviä kioskeja. Ajat ovat sielläkin muuttuneeet ja "Mäkkärit" ovat pitkälti ohittaneet nuo erinomaiset herkut ja pelkäämpä pahoin,että tulevaisuudessa vanhojen voileipämestareiden lopetettua, tuo jalo taito häviää tyystin. Tanskalainen voileipä on aina ateria, eikä lehtevää tanskalaista viineriä voita mikään.
No, nämähän ovat kokonainen ateria eikä mitään tekemistä kolmioleipien kanssa.
Tanskalaist käyttävät voileipiinsä oman makuista silliä, jota ei tunnu meiltä löytyvän. Erityisesti sherrymarinoitu silli on mielestäni maailman parhaita.
Mitenkähän muuten tehdään itse paahdettua sipulia? Lieneekö jollain kokemusta?
Tanskalaiset voileivät ovat siirtyneet fine dining-puolelle - huippukalliisiin erikoisravintoloihin. Siellä se taito ainakin vielä toistaiseksi säilyy ja kehittyykin, uskon.
Mutta ne hinnat niissä paikoissa! Jyllandin puolella sai ainakin vielä joitakin vuosia sitten päivälounaalla komeita voileipiä ihan tavallisista kyläravintoloistakin. Andersenin leipiä, sillileipiä, maksapasteijaleipiä, munaa ja anjovista, savustettua ankeriasta, Bornholmin savusilliä ja punasipulirenkaita, munakokkelileipiä - oi, autuutta!
0Äänestä
Kalixin Kalle
old_profile_42174 kirjoitti:
Tanskalaiset voileivät ovat siirtyneet fine dining-puolelle - huippukalliisiin erikoisravintoloihin. Siellä se taito ainakin vielä toistaiseksi säilyy ja kehittyykin, uskon.
Mutta ne hinnat niissä paikoissa! Jyllandin puolella sai ainakin vielä joitakin vuosia sitten päivälounaalla komeita voileipiä ihan tavallisista kyläravintoloistakin. Andersenin leipiä, sillileipiä, maksapasteijaleipiä, munaa ja anjovista, savustettua ankeriasta, Bornholmin savusilliä ja punasipulirenkaita, munakokkelileipiä - oi, autuutta!
Valitettavasti, kuten sanoin. Oli ruokahalua kiihoittavaa kuljeskella kuusikymmentä luvulla kesäisin pitkin Strögetiä ja toki muitakin katuja ja ihastella voileipäpuoteja joiden ikkunoissa komeili upeasti rakennettuja toinen toistaan kauniimpia voileipiä. Kylmäalustalle asetellut leivät suorastaan lumosivat nälkäisen ohikulkijan ja niitä oli pakko ostaa muutamia erilaisia mukaan, pakattuna leivoslaatikon näköisiin, mutta isompiin sellaisiin, vaikkakin melko tyyriitähän ne ovat aina olleet. Toisaalta pullo pari Ceresin panimon tummaa olutta kyytipojaksi ja puistoon syömään, niin tuo hintakin lakkasi kiusaamasta. Eritysesti minunkin mieleeni on jääneet ne mahtavat paahtopaistilla kuorrutetut leivät,joissa oli usein lihaliemihyytelöä ja piparjuurta muiden lisukkeiden kera. Tai punakampelaleipä, jossa friteerattu ja täytetty punakampelaköllötteli salaatinlehdellä yllään hieno majoneesi ja reilu kourallinen muhkeita katkarapuja, tillillä ja sitruunalla koristeltuna. On kuitenkin lohduttavaa kuulla taidon olevan tallessa, vaikkakin ylen kalliissa muodossa. Milloinkahan Suomessa opitaan arvostamaan omia herkkuja samoin. Tosiaan, paahtosipulia on nykyään myytävänä myös Suomessa, käydessäni Torniossa näin sitä K-kaupassa. Miten sitä tehdään, en ainakaan minä tiedä, ehkä joku muu osaa valaista asiassa.
Tanskalaiset voileivät ovat siirtyneet fine dining-puolelle - huippukalliisiin erikoisravintoloihin. Siellä se taito ainakin vielä toistaiseksi säilyy ja kehittyykin, uskon.
Mutta ne hinnat niissä paikoissa! Jyllandin puolella sai ainakin vielä joitakin vuosia sitten päivälounaalla komeita voileipiä ihan tavallisista kyläravintoloistakin. Andersenin leipiä, sillileipiä, maksapasteijaleipiä, munaa ja anjovista, savustettua ankeriasta, Bornholmin savusilliä ja punasipulirenkaita, munakokkelileipiä - oi, autuutta!
Tanskasta saa muistaakseni Maggin tuotteena sellaista liivatejauhetta, joka kulkee nimellä Pålägsky - tai aika paljon sinne päin, puuttuu näjetsen nuo Tanskan aakkoset koneesta.
Sitä kun lisäsi vaikka valkoviiniin tai lorautti joukkoon vähän portviiniä sai aikaan kivan hyytelön, josta leikkaamalla rantuja pystyi komistamaan tanskalaisen voileivän juuri kuten sanoit. En ole nähnyt samaa tuotetta Suomessa vaikka kyllähän sitä pystyy ihan tavallisellakin liivatteella tekemään.
Tanska on itse asiassa aika hyvä ruokamaa - ainakin minun makuuni. Hyvä yhdistelmä skandinaavista ja keskieurooppalaista taitoa.
0Äänestä
vaan se
on elämäntapa. Eikä hullumpui olekkaan.
Me kolme
0Äänestä
? . .
tänään, eilen vai huomenna
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Omenahotellin aamiaiseksi niiden automaateista (kolmiosainen ei muuten ollut niin alkuperäinen keksintö), Pirkka-tuotteilla omansa kreikkalaisia myöten, pienet K-kaupat myy muitakin erikoisvalmistettuja neliosaisia (hiukan kalliimpia), Hesestä (ei kyllä kaikista? vaan vaan niistä joilla on Hesecafén titteli) jne.
oli mahdottoman kostea ja herkullinen.
Kinkku-pekoni taas oli jonkin sortin pettymys, liian vähän pekonin makua ja tavallista kinkkua, mutta senhän olisi voinut kurkkia ja ostaa jotain muuta. No, joskus käy niinkin. Laitan kaiken toivoni nyt siihen niiden aurojuustohampurilaiseen, joka oli tänään tv:ssä.
Eiköhän voileivät ole liian suppea palstaksi, mutta alkuruoille voisi olla omansa vaikka tyyliin "alkuruoat ja muut pikkupurtavat. Täällä voisi sitten käsitellä kaikki tapakset, mezet, voikkarit, piiraat yms.
Kehottaisin kyllä välttämään keskustelua siitä, minkä ketjun kolmioleivät ovat parhaita. Oikea vastaus kun on, että ei minkään. Vain itsetehdyt ovat parhaita.
koska aion jälleen kerran kieltäytyä leipomasta mitään mihinkään myyjäisiin, koska kaupasta saa niin hyviä tuotteita, edullisesti, ostamalla
sandwichit voi olla asia erikseen
voittanutta http://fi.wiktionary.org/wiki/tanskalainen_voileipä
http://www.apu.fi/ruoka/article132029-1.html
http://www.yritysopas.com/tiedot/Helsinki/Tanskalainen_Voileipa.html
http://www.finfood.fi/finfood/finnfoo1.nsf/newsbyid/010AAC476858EFFAC2256BE50042BCC7?opendocument
Ei mitään pahvisia kolmioleipiä, vaan kunnon sapuskaa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=616&posting=22000000007227221
erikoistuneita kahviloitahan on Tampereellakin, vai ei kai ne sentään tee ruotsalaisia leipiä
en ole laivalla kokeillut, joten maissa sitten varmaan olisi korkea aika
haluuks sä pelata mun ja...
ei voi olla, kyllä se on vaaleaa leipää jota olen siellä syönyt
ja tiedän metropysäkkejäkin, jotka viittaa noihin leipiin
No, nämähän ovat kokonainen ateria eikä mitään tekemistä kolmioleipien kanssa.
Tanskalaist käyttävät voileipiinsä oman makuista silliä, jota ei tunnu meiltä löytyvän. Erityisesti sherrymarinoitu silli on mielestäni maailman parhaita.
Mitenkähän muuten tehdään itse paahdettua sipulia? Lieneekö jollain kokemusta?
Kuvissa esiintyvät "Smörrebrödit" ovat takuulla suomalaisen tekemiä. Aito tanskalainen voileipä ei koskaan näytä minkälaiselle leivälle se on rakennettu. Leipä on ohut ja sen tarkoitus on lähinnä toimia alustana taideteokselle joka sille kootaan. Lisäkkeet ovat aina pääasia. Muinoin Strögetillä Kööpenhaminassa oli näitä voileipäkauppoja tusinoittain, samoin pölsereitä, punaisia makkaroita myyviä kioskeja. Ajat ovat sielläkin muuttuneeet ja "Mäkkärit" ovat pitkälti ohittaneet nuo erinomaiset herkut ja pelkäämpä pahoin,että tulevaisuudessa vanhojen voileipämestareiden lopetettua, tuo jalo taito häviää tyystin. Tanskalainen voileipä on aina ateria, eikä lehtevää tanskalaista viineriä voita mikään.
Tanskalaiset voileivät ovat siirtyneet fine dining-puolelle - huippukalliisiin erikoisravintoloihin. Siellä se taito ainakin vielä toistaiseksi säilyy ja kehittyykin, uskon.
Mutta ne hinnat niissä paikoissa! Jyllandin puolella sai ainakin vielä joitakin vuosia sitten päivälounaalla komeita voileipiä ihan tavallisista kyläravintoloistakin. Andersenin leipiä, sillileipiä, maksapasteijaleipiä, munaa ja anjovista, savustettua ankeriasta, Bornholmin savusilliä ja punasipulirenkaita, munakokkelileipiä - oi, autuutta!
Valitettavasti, kuten sanoin. Oli ruokahalua kiihoittavaa kuljeskella kuusikymmentä luvulla kesäisin pitkin Strögetiä ja toki muitakin katuja ja ihastella voileipäpuoteja joiden ikkunoissa komeili upeasti rakennettuja toinen toistaan kauniimpia voileipiä. Kylmäalustalle asetellut leivät suorastaan lumosivat nälkäisen ohikulkijan ja niitä oli pakko ostaa muutamia erilaisia mukaan, pakattuna leivoslaatikon näköisiin, mutta isompiin sellaisiin, vaikkakin melko tyyriitähän ne ovat aina olleet. Toisaalta pullo pari Ceresin panimon tummaa olutta kyytipojaksi ja puistoon syömään, niin tuo hintakin lakkasi kiusaamasta. Eritysesti minunkin mieleeni on jääneet ne mahtavat paahtopaistilla kuorrutetut leivät,joissa oli usein lihaliemihyytelöä ja piparjuurta muiden lisukkeiden kera. Tai punakampelaleipä, jossa friteerattu ja täytetty punakampelaköllötteli salaatinlehdellä yllään hieno majoneesi ja reilu kourallinen muhkeita katkarapuja, tillillä ja sitruunalla koristeltuna. On kuitenkin lohduttavaa kuulla taidon olevan tallessa, vaikkakin ylen kalliissa muodossa. Milloinkahan Suomessa opitaan arvostamaan omia herkkuja samoin. Tosiaan, paahtosipulia on nykyään myytävänä myös Suomessa, käydessäni Torniossa näin sitä K-kaupassa. Miten sitä tehdään, en ainakaan minä tiedä, ehkä joku muu osaa valaista asiassa.
Tanskasta saa muistaakseni Maggin tuotteena sellaista liivatejauhetta, joka kulkee nimellä Pålägsky - tai aika paljon sinne päin, puuttuu näjetsen nuo Tanskan aakkoset koneesta.
Sitä kun lisäsi vaikka valkoviiniin tai lorautti joukkoon vähän portviiniä sai aikaan kivan hyytelön, josta leikkaamalla rantuja pystyi komistamaan tanskalaisen voileivän juuri kuten sanoit. En ole nähnyt samaa tuotetta Suomessa vaikka kyllähän sitä pystyy ihan tavallisellakin liivatteella tekemään.
Tanska on itse asiassa aika hyvä ruokamaa - ainakin minun makuuni. Hyvä yhdistelmä skandinaavista ja keskieurooppalaista taitoa.
on elämäntapa. Eikä hullumpui olekkaan.
Me kolme
tänään, eilen vai huomenna