Jos musiikki olisi aina, eikä vain tavallaan abstraktiasta, kuten esim. Glenn gould ja eräät kapellimestarit tuntuvat ajattelevan olisi heidän hypoteesinsa pätemätön ainakin siinä suhteessa sikäli, että päinvastoin kuin he otaksuvat, musiikilla täytyisi suorastaan olla allegorisia sivu-tai piilomerkityksiä, siis ulko-tai ei-musiikillista semanttista sisältöä, ei vain korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä, substanssia, kuten on ainoastaan ohjelmamusiikin mutta ei absoluuttisen musiikin laita, koska vain normaalinen asbstraktinen aivotieto on ilmaistavissa juuri sanoin ja käsittein kun taas havainnollinen taideteoksin, joihin sävelteoksetkin kuulunevat sikäli kun abstrasktilla tarkoitamme käsitteellistä emmekä vain vaikeatajuista ja epähavainnollista vaikkakin taidetta tehdessämme voimme katsoa luovamme ikään kuin absraktisen taiteen tyylisuuntaa edustavia teoksia vaikkakaan taide musiikkimuotona sinällään ei voi milloinkaan olla abstraktia tai mikään muukaan taide sellaista olisi siksi että se nimenomaan vetoaa havaintoon, josta tosin kaikki käsitteetkin ovat tai ne pitäisi olla ammennettavissa ehkä uskonnollisia lukuunottamatta, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta musiikin vielä ollessa tahdon itsensä kuvastusta, kaikki muut taiteet ovat ideoiden eli tahdon ilmenemyksien heijastusta, vaikkakin vain kirjallisuuden tuotteet voivat väittää olevansa tässä mielessä puhtaasti abstraktisia, ja vielä selvemmin tämä käy ilmi apriorisita tieteistä, intuitiivisiin suuresuhteisiin perustuen, jotka ovat niinikään palautettavissa havaintoon. Musiikin voi kaysoa toimivan sanojen rinnakkasisilmiönä, niitä täydentävänä, mutta täysipainoisena ilmaisukeinona, joita sanat ja käsitteet eivät voi korvata.
sanat ovat ja pysyvät kuitenkin musiikille vieraine ja toissarvoisena lisänä musiikin vaikutuksen ollessa verrattomasti nopeampi ja mahtavampi kuin sanojen vetoamalla tahdon liikkeiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle josta tahto itse on pois tungettu ollessamme puhtaasti tiedoitsevia. tahton liikutusta, todellista tuskaa tai mielihyvää itseään ei saa kiihdyttää, vaan vain sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahdon tyydytryksen kuvana tai tahtoa enemmän tai vähemmän vastaanhangoittelevan pienemmäön tai suuremman tuskan kuvana.
sanat ovat ja pysyvät kuitenkin musiikille vieraine ja toissarvoisena lisänä musiikin vaikutuksen ollessa verrattomasti nopeampi ja mahtavampi kuin sanojen vetoamalla tahdon liikkeiden heijastuessa puhtaan mielteen alueelle josta tahto itse on pois tungettu ollessamme puhtaasti tiedoitsevia. tahton liikutusta, todellista tuskaa tai mielihyvää itseään ei saa kiihdyttää, vaan vain sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahdon tyydytryksen kuvana tai tahtoa enemmän tai vähemmän vastaanhangoittelevan pienemmäön tai suuremman tuskan kuvana.
Vastaukset 14
Vanhimmat
On todella myönnettävä että Glenn Gouldin lausumat imponoivat minua indefiniittisyydellään tällainen sangviininen luonne kuin olenkin, sillä hänhän totesi jotakin tämän tapaista; musiikki on harvoin jos koskaan väittänyt olevansa muuta keino ilmaista kommunikaation mysteereitä yhtä mystisessä muodosssa, (väittänyt?) onko musiikki tiedoitseva olio? voiko musiikki ajatella?, Taikka: Musiikki on aina abstraktia eikä sillä ole allegosisia sivumerkityksiä paitsi kaikkein korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä, kummallinen väite, sillä jos näet musiikin ainoa näyttämö puhtaan mielteen alue, jolle tahdon liikkeet kuvastuvat muodoostaen sen syvimmän metafyysisen olemuksen, olisi pelkkä sivumerkitys, mitä musiikki sitten itse olisikaan, pelkää viihdettä ja ravintoloiden taustamusiikkia? ehkäpä.
"onko musiikki tiedoitseva olio? voiko musiikki ajatella?"
Se on enemmän alkeistoimintaa joka syntyy tehokkaassa soluautomaatissa. Vielä ei ole menetelmää joka tuottaisi loputtomasti uutta musiikkia, mutta ehkä oikeanlainen elämää synnyttävä soluautomaatti pystyy generoimaan mielenkiintoisia hahmoja. On vaikea kuvitella että jotain kiinnostaisi täydellisesti vieraan todellisuuden tuotteet. Aina on lainattava osia meidän luonnosta.
Tässä on vähän alkua.
http://www.youtube.com/watch?v=56k5XL8Z4P0
"Absoluuttinen musiikki" on, tai voi olla, objektiivisellä tasolla puhtaasti abstraktia, mutta subjektiivisellä, yksilön kokemuksen tasolla abstraktius ohenee, koska yksilö assosioi, "mäppää" musiikin hahmorakenteen oman sisäisen maailmansa, tai jopa ulkoisen maailman hahmorakenteeseen. Musiikkia tuottava tai kuunteleva yksilö siis rakentaa musiikin sisällölle jonkinlaisen, yksilön mielen tasolla konkreettisen merkityssisällön. Tämä merkitys ei tietenkään ole, kuin erityisesti niin pyrittäessä, kielellisesti ilmaistavissa, mutta silloinkin vain pinnallisesti. Suurin osa sisäisestä merkityssisällöstä jää kielellisen ajattelun alapuolisiin tasoihin.
"koska yksilö assosioi, "mäppää" musiikin hahmorakenteen oman sisäisen maailmansa"
Kiinnostava aihe mutta kummin päin se on? Jospä yksilö muokkaakin oman sisäisen maailmansa musiikin hahmorakenteeseen sopivaksi.
"Suurin osa sisäisestä merkityssisällöstä jää kielellisen ajattelun alapuolisiin tasoihin."
Näin myös kaunokirjallisuudessa, lukuun ottamatta runoutta joka perustuu paljon kielellisiin symboleihin.
"Kiinnostava aihe mutta kummin päin se on? Jospä yksilö muokkaakin oman sisäisen maailmansa musiikin hahmorakenteeseen sopivaksi."
Enpä väitä vastaan, mutta olettaisin, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa (useimmilla) musiikin hahmot sovitetaan mielen vanhoihin hahmoihin. Sen sijaan "kypsän iän" kehittyneempi musikaalinen harrastuneisuus sisältää enemmän myös tuota tapahtumaa, missä musiikki muokkaa sisäistä maailmaa.
Jos nykyfilosofia nojaakin tiettyihin raja-arvoihin, niin eikö filosofia aatteena ole tieteen määrittelijänä "jämähtänyt"?
Eikö jopa musiikkia voisi tehdä muilla kuin valmiiksi määritellyillä "harmonisilla" asteikoilla?
Jos musiikkia tehtäisiin joillain muilla, kuin "yhteisesti sovituilla" taajuuksilla olisiko se enää musiikkia?
Vai johtuisiko se siitä, että ihminen on ehdollistunut rajoihin jossa hän määritelmällisesti tekee "musiikkia"?
Absoluuttinen musiikki :-D Loistava idea.
Voisiko orkesteri soittaa yhteen... Jopa kahteen.
"Eikö jopa musiikkia voisi tehdä muilla kuin valmiiksi määritellyillä "harmonisilla" asteikoilla?"
Näinhän on aina tehty ja tehdään edelleenkin.
"Jos musiikkia tehtäisiin joillain muilla, kuin "yhteisesti sovituilla" taajuuksilla olisiko se enää musiikkia? "
Minun mielestäni musiikin olemuksen ainoa kriteeri on, että kuulija pystyy seuramaan sen hahmorakennetta, tunnistamaan toistuvat elementit ja kehittelyn etenemisen. Täten kaksi musiikkiin kuulumatonta äärimmäisyyttä (vaikka ne käyttäisivät esim sinfoniaorkesteria) on **täydellinen** satunnaisuus ja muuttumattomattomana toistuva ("lyhyt") hahmo. Viimeksimainittu on hieman epämääräinen eikä ehkä ihan pätevä. Mutta kaikki näiden äärimmäisyyksien välissä on musiikkia, riippumatta käytetyistä asteikoista ja muista rakenteellisista seikoista. On ihan eri asia, onko se "hyvää musiikkia".
Edelliseen perustuen poistan myös sen vaatimuksen, että musiikin tulisi olla ihmisten tuottamaa ollakseen musiikkia. Esim lintujen, valaiden, tietokoneohjelman tai jopa joidenkin muiden luonnonilmiöiden kuten aaltojen äänimailma täyttää musiikin kriteerin.
Mutta pitääkö kuuntelijan olla ihminen?
Klassinen kysymys: Kuuluuko metsässä kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuuntelemassa?
Saako puu kaatua? Pitääkö puun kaatua? Kuinka monta puuta "täytyy" kaatua että se yleisesti hyväksyttäisiin musiikiksi?
Ei anoankaan.
Puut ovat aina kuulleet, koska ilman puita ei voi hengittää.
Taide on jo absoluuttista.
Siis onko aaltojen kohina musiikkia silloinkin, jos kukaan ihminen ei ole sitä kuuntelemassa ja asennoidu siihen musiikkina? Jos näin, niin silloin musiikki käsitteenä menettää mielestäni jotakin.
Minusta musiikki on aina suhde äänirakenteen ja sen tuottajan tai kuulijan välillä, eikä vain pelkkä äänirakenne. Minusta musiikin keskeinen olemus on kuulijan sisäinen tulkinta tälle rakenteelle. Jos tulkintaa ei tapahdu, musiikkia ei ole olemassa.
Silti aallot kohisevat. Rannalla kuuluu murtuvien aaltojen ääni, vaikka kukaan ei kuule.
Mutta varmaankin tulkinnan voi tehdä joku muukin kuin ihminen.
Tunnistavatko eläimet musiikin ja teronupin ja esanahkan älämölyn? Kyllä vain tunnistavat, en jaksa kaivaa linkkejä eikä liene tarpeenkaan.
Muistissa nuo meitä viisaammat taitavat kyllä pärjätä "paremmin"...
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/6720-tutkimus-simpanssi-hakkaa-ihmisen-muistipelissa
ja mikä on aitoa "abstraktisuutta". Eikö sellainen olisi jo mystiikkaa? Ovatko nämä tuonpuoleiset jutut ovat yleisiä ateistien keskuudessa?
Käsitteet ovat vain kuoria, eivät tiedon ydin. Havainto on aina ollut luomistapahtuma, josta jokainen aito taideteos ja kuolematon ajatus saa elonkipinänsä, ollen myös kaikkien taiteiden lähteenä, myös filosofian ja runouden, jossa runoilija abstraktien käsitteiden avulla kykenee ilmaisemaan nykyhetken havainnollisena sanoihin puettuna todellisuutena ja sanoin sellaista minkä muut vain tuntevat. Nerous sisältyy havaitsevan tiedon tä'ydellisyyteen jossa kohtena ovt Platonin ideat, ei in abstracto vaan ainoataan havainnollisesti käsitettynä. Muuukin muodossa ajatteleminen on lähempänä kuvien kuin sanojen muodossa ajattelua ja vaatii onisäikeisemåää käsityötä kin millään muulla alalla perustuen pelkästään omaan materiaaliinsa ei vieraaseen käsitteistöön, vaan soitivärien vuoksi lähes louttomaan määrään säveliä, joiden muotoutuminen on eriytynyttä ja tarkkaa
Musiikin perustana kun eivät ole se enempää käsitteelliset kuin auineelliset ilmiöt, sävelin ajatteleminen on sen vaikutuksen ennakointia kuvitelma sen realisoinnista mikä säveltäjällä on soivana partituurina edessään, kuvalla emme tarkoita imagoa viestintään käytettyä itsestään syntyvää vaan tabulaa
Imago, toistoon ja viestitään tarkoitettu kuva tulee tabulaksi vasta luovan älyn ei tahdon, kuten Hildesheimer tai heikinheimo ovat kirjoitaneet teoksessaan, toiminnan tuloksena, jolloin se sublimoituu taideteokseksi. Vision vangitsemiseen käsityön keinoin ei sisälly abstraktia ajattelua. Havainto ensi kädessä, joskin vielä ehdollisesti ilmoittaa olioiden toellisen ja oikean olemuksen. Ovathan kaikki käsitteet, kaikki ajateltu vain abstraktioita, osamielteitä havainnosta ja siis pelkällä ajatuserittelyllä syntyneitä. Kaikki syvä' tieto ja viisaus juontuu olioiden havainnollisesta ja objektiivisesta käsittämisestä neron älyn ollessa erottautunut persoonasta jolloin maailma olioineen ei jää hänellä ulkokuoreen vaan objektivisessa havainnossa hän omaksuu sen sinänsä. Kaikki perusajattelu tapahtuu kuvissa. käsiytteistä ja abstraktioista syntyvät vain lahjakkuuden tuotteet, kaikki järjelliset ajatukset ja jäljittelyt, kaikki mikä on laadittu aikalaisia ja ajan tarpeita silmälläpitäen. Vastakohtana sanoin ajattelulle joka on sikäli epätäydellistä että se törmää kiusallisesti omiin rajoihinsa mistä ei vopi puhua siitä on vaiettava, musiikikisesti havainnoiminen ei perustu aiheelle vieraaseen käsiteistöön vaan omaan materiaaliinsa.