Rajat auki – monikulttuuria kulttuurien kustannuksella
1. Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa.
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisivat toteutettavissa myös käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio on ollut väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta.
Esimerkiksi television esittämässä haastatteluohjelmassa Päivärinta (24.3.2003) irakilainen maahanmuuttaja ilmoitti olevansa valmis terroritekoihin USA:ta vastaan Suomen maaperällä. Osa maahanmuuttajista ei selvästikään edes aio sopeutua valltseviin lakeihin ja tapoihin. Ranskassa kiihotus kansanryhmää vastaan on vaiettu mutta jokapäiväinen ilmiö julkisesti järjestetyissä puheissa. Viha ei kuitenkaan esiinny – toisin kuin moni kuvittelee – valkoisten äärioikeistolaisten vaan maahanmuuttaneiden ääri-islamistien julistuksissa, joissa valkoinen ja kristillinen väestö nähdään koiraakin alempana. Elintason tai suvaitsevaisuuden puute ei mitenkään voi selittää näitä etnisen vihan ilmentymiä. Se, joka toteaa tämän ongelman ääneen, leimataan liian usein suvaitsemattomaksi.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030311UL3
Lisäksi siirtolaisuuden ja suvaistevaisuuden ylläpitämiseen uhratut summat ovat millä tahansa mittapuulla valtavia. Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian. Viimeisin esimerkki löytyy jo naapurimaastamme, Ruotsista.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020423UL3
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030125KO13
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030313KO20
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.
Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien itsensä keskuudessa.
2. Monikulttuurisuus ei vähennä rasismia
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta.
Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut. Kehitys on valtavista määrärahoista ja antirasistisesta koulutuksesta huolimatta menossa juuri päinvastaiseen suuntaan.
http://www.usc.edu/schools/sppd/research/census2000/race_census/racecontours/US.htm
Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä evidenssiä siitä, että pelkkä kanssakäyminen useamman kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä. Usein kohtaamistilanteessa käy juuri toisinpäin. Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kontaktihypoteesin nimellä; tämän teorian mukaan riittävä määrä kontakteja vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon. Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Todennäköisesti puolinaiset kontaktit ainoastaan pahentavat tilannetta puolin ja toisin.
Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan ja väkivaltaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana. Usein liberaalin ainoa argumentti tässä yhteydessä on, että tarvitsemme ”lisää väriä Suomeen”. Jokainen voi mielessään arvioida, kuinka paljon rationaalista tarkastelua tämä vaatimus kestää.
3. Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia elementtejä. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö. Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Tämä ei vähennä lainkaan niiden arvoa. Kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.
Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti saattaa antaa periksi absurdeillekin vaatimuksille antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä koomisimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa musliminaisten vaatimus saada matkustaa kuukausilipulla huntu kasvojen edessä. Maahanmuuttajan kirjoittamassa yleisönosastomielipiteessä on vaadittu Suomen lipun kieltämistä vaatetuksessa. Näihin vaatimuksiin ei onneksi vielä ole suostuttu. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin kaupungin liikuntavirasto antaa maahanmuttajalle tilojensa käyttöoikeuden puoleen hintaan, mikä asettaa suomalaisen vähävaraisen arveluttavalla tavalla maahanmuuttajaa heikompaan asemaan. Myös suomalaisten päiväkotien joulujuhlia on jouduttu kieltämään paikallisen muslimikulttuurin takia.
Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudesssa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.
4. Kaikilla kulttuureilla on itseisarvo
Aivan perusteeton ajatus ei ole myöskään se, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä eksoottisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.
Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rasistiksi tai entosentriseksi, itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi. Kuitenkin globaalisti ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8%. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten?
Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.
http://www.helsinki.fi/~tasalmin/fu.html
Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja globalisaation paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.
5. Monikulttuurisuus ei ratkaise työvoimapulaa
Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.
http://www.sak.fi/ajankohtaista_tiedotteet.shtml?3073
Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaivataan luonnollisesti enemmän ja vapaammin liikkuvaa työvoimaa. Useimmat työvoimatarpeeseen perustuvat laskelmat kuitenkin perustuvat ns. laskennalliseen huoltosuhteeseen, joka kuvaa työikäisten määrää suhteessa huollettavien määrään. Usein tässä perustelussa unohdetaan se tosiasia, että huoltosuhde ei ole vakiona pysyvä luku, vaan voi taloudellisen tuottavuuden heilahtelujen myötä vaihdella paljonkin. Tässä mielessä huoltosuhteesta puhuminen on vähintäänkin epämääräistä, pahimmillaan suorastaan harhaanjohtavaa.
Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään. Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.
Lisäksi ennusteista unohtuu usein se, että maahanmuuttajien työllisyyden on oltava huomattavasi nykyistä korkeampi, jotta massamaahamuutosta saataisiin minkäänlaista hyötyä vastaanottajamaalle. Näillä näkymin suurella ei-ammattitaitoisella siirtolaistulvalla saataisiin ainoastaan valtava piikki työttömyystilastoon suomalaisten pitkäaikaistyöttömien rinnalle. Sosiaalisesti ja taloudellisesti tämä saattaa olla pienelle vastaanottajamaalle katastrofi.
6. Yhteenveto
Useimmat monikultturisuuden teesit osoittautuvat siis lähemmässä tarkastelussa varsin ontoiksi. Tässä vaiheessa ainoa tapa perustella monikulttuurisuutta, on vastata ensin kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin. Tätä ennen tulee soveltaa mieluummin varovaisuuden kuin yltiösuvaitsevaisuuden periaatteita. Silloin, kun kriitikkoa aletaan julkisuudessa syyttämään populistiksi tai rasistiksi, on yleensä kriitikko yleensä osunut olennaiseen. Tässä yhteydessä sormi osoittaa keisarin uusiin vaatteisiin, jotka kulkevat nykyisin monikulttuurisuuden ja kaiken kattavan suvaitsevaisuuden nimellä.
Edellä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen muodostaa olennaisen osan tulevaisuuden hyvinvointiyhteyskuntaa. Siksi niihin vastaaminen ei saa olla lyhytnäköistä poliittisen korrektiuden tavoittelua, sillä seuraukset voivat tällöin olla hyvin ikäviä. Ja ne ovat tasapuolisesti sitä meille kaikille, sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille.
www.suomensisu.fi
1. Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa.
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisivat toteutettavissa myös käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio on ollut väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta.
Esimerkiksi television esittämässä haastatteluohjelmassa Päivärinta (24.3.2003) irakilainen maahanmuuttaja ilmoitti olevansa valmis terroritekoihin USA:ta vastaan Suomen maaperällä. Osa maahanmuuttajista ei selvästikään edes aio sopeutua valltseviin lakeihin ja tapoihin. Ranskassa kiihotus kansanryhmää vastaan on vaiettu mutta jokapäiväinen ilmiö julkisesti järjestetyissä puheissa. Viha ei kuitenkaan esiinny – toisin kuin moni kuvittelee – valkoisten äärioikeistolaisten vaan maahanmuuttaneiden ääri-islamistien julistuksissa, joissa valkoinen ja kristillinen väestö nähdään koiraakin alempana. Elintason tai suvaitsevaisuuden puute ei mitenkään voi selittää näitä etnisen vihan ilmentymiä. Se, joka toteaa tämän ongelman ääneen, leimataan liian usein suvaitsemattomaksi.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030311UL3
Lisäksi siirtolaisuuden ja suvaistevaisuuden ylläpitämiseen uhratut summat ovat millä tahansa mittapuulla valtavia. Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian. Viimeisin esimerkki löytyy jo naapurimaastamme, Ruotsista.
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020423UL3
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030125KO13
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20030313KO20
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista.
Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien itsensä keskuudessa.
2. Monikulttuurisuus ei vähennä rasismia
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta.
Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut. Kehitys on valtavista määrärahoista ja antirasistisesta koulutuksesta huolimatta menossa juuri päinvastaiseen suuntaan.
http://www.usc.edu/schools/sppd/research/census2000/race_census/racecontours/US.htm
Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä evidenssiä siitä, että pelkkä kanssakäyminen useamman kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä. Usein kohtaamistilanteessa käy juuri toisinpäin. Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kontaktihypoteesin nimellä; tämän teorian mukaan riittävä määrä kontakteja vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon. Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Todennäköisesti puolinaiset kontaktit ainoastaan pahentavat tilannetta puolin ja toisin.
Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan ja väkivaltaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana. Usein liberaalin ainoa argumentti tässä yhteydessä on, että tarvitsemme ”lisää väriä Suomeen”. Jokainen voi mielessään arvioida, kuinka paljon rationaalista tarkastelua tämä vaatimus kestää.
3. Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia elementtejä. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö. Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Tämä ei vähennä lainkaan niiden arvoa. Kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.
Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti saattaa antaa periksi absurdeillekin vaatimuksille antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä koomisimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa musliminaisten vaatimus saada matkustaa kuukausilipulla huntu kasvojen edessä. Maahanmuuttajan kirjoittamassa yleisönosastomielipiteessä on vaadittu Suomen lipun kieltämistä vaatetuksessa. Näihin vaatimuksiin ei onneksi vielä ole suostuttu. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin kaupungin liikuntavirasto antaa maahanmuttajalle tilojensa käyttöoikeuden puoleen hintaan, mikä asettaa suomalaisen vähävaraisen arveluttavalla tavalla maahanmuuttajaa heikompaan asemaan. Myös suomalaisten päiväkotien joulujuhlia on jouduttu kieltämään paikallisen muslimikulttuurin takia.
Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla? Tulevaisuudesssa näiden lyhytnäköisten ratkaisujen seuraukset jäävät monikultturistin vastuulle. Ennen näiden kysymysten ratkaisemista ei ole olemassa sellaista valtakirjaa, joka antaa monikulttuurisen aatteen kannattajalle tai maahanmuuttajalle oikeuden tinkiä valtaväestön kulttuurista.
4. Kaikilla kulttuureilla on itseisarvo
Aivan perusteeton ajatus ei ole myöskään se, että jokainen kulttuuri on arvo itsessään, jota tulee suojella ja säilyttää. Usein tämä ajatus valitettavasti ulotetaan koskemaan kaikkia muita paitsi länsimaista kulttuuria. Mitä eksoottisempi ja kaukaisempi kulttuuri on kyseessä, sitä vähemmän sen suojelemista tarvitsee kenellekään perustella. Ja näin pitääkin olla.
Mutta siinä vaiheessa, kun joku erehtyy esittämään vakavissaan länsimaisen kulttuurin suojelua, niin ajatuksen esittäjä leimataan rasistiksi tai entosentriseksi, itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi. Kuitenkin globaalisti ajatellen valkoinen väestö on todellinen vähemmistö, sillä koko maapallon väestöstä länsimaisia valkoisia on ainoastaan 8%. Jos tämä ei edusta monikultturistille vähemmistöä, niin mikä sitten?
Usein suvaitsevaisuusintoilijoilta unohtuu myös se tosiasia, että vaikka Suomessa ulkomaalaisia on pieni vähemmistö, niin laajemmin ajatellen olemme itse häviävän pieni kieli- ja kulttuuriryhmä.
http://www.helsinki.fi/~tasalmin/fu.html
Jos haluamme säilyttää oman kulttuurimme ja kielemme myös jälkipolville, niin jälleen kerran edessä on ongelma: miten tehdä se monikulttuurisuuden ja globalisaation paineessa? Kuka kantaa vastuun kauas tulevaisuuteen ulottuvista riskipäätöksistä? Kerran hävinnyt kulttuuri ei tule takaisin.
5. Monikulttuurisuus ei ratkaise työvoimapulaa
Yksi pidetyimpiä mutta huonoimmin perusteltuja vaatimuksia maahanmuuttajamäärien kasvattamiseen liittyy tulevaan työvoimapulaan. Oikeastaan pitäisi puhua uskotellusta työvoimapulasta, sillä mikään ei takaa että todellista pulaa työntekijöistä tulee edes olemaan.
http://www.sak.fi/ajankohtaista_tiedotteet.shtml?3073
Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle kaivataan luonnollisesti enemmän ja vapaammin liikkuvaa työvoimaa. Useimmat työvoimatarpeeseen perustuvat laskelmat kuitenkin perustuvat ns. laskennalliseen huoltosuhteeseen, joka kuvaa työikäisten määrää suhteessa huollettavien määrään. Usein tässä perustelussa unohdetaan se tosiasia, että huoltosuhde ei ole vakiona pysyvä luku, vaan voi taloudellisen tuottavuuden heilahtelujen myötä vaihdella paljonkin. Tässä mielessä huoltosuhteesta puhuminen on vähintäänkin epämääräistä, pahimmillaan suorastaan harhaanjohtavaa.
Hyvä esimerkki ennusteiden täydellisestä pettämisestä liittyy kymmenen vuoden takaiseen terveys- ja sosiaalipalvelujen leikkaukseen. Ennen rajuja leikkauksia uskottiin juuri näiden alojen olevan kaikkien pahimmassa pulassa ilman ulkomaista työvoimaa. Toisin kuitenkin kävi: suuri osa suomalaisia alan työntekijöitä jäi työttömiksi tai joutui siirtymään ulkomaille työn perään. Myös viime aikojen puheet tulevasta tietotekniikka-alan työvoimapulasta ovat tämän kirjoittamishetkellä vähintäänkin kyseenalaisia: ennusteista huolimatta useimmat it-yritykset vähentävät työntekijöitään.
Lisäksi ennusteista unohtuu usein se, että maahanmuuttajien työllisyyden on oltava huomattavasi nykyistä korkeampi, jotta massamaahamuutosta saataisiin minkäänlaista hyötyä vastaanottajamaalle. Näillä näkymin suurella ei-ammattitaitoisella siirtolaistulvalla saataisiin ainoastaan valtava piikki työttömyystilastoon suomalaisten pitkäaikaistyöttömien rinnalle. Sosiaalisesti ja taloudellisesti tämä saattaa olla pienelle vastaanottajamaalle katastrofi.
6. Yhteenveto
Useimmat monikultturisuuden teesit osoittautuvat siis lähemmässä tarkastelussa varsin ontoiksi. Tässä vaiheessa ainoa tapa perustella monikulttuurisuutta, on vastata ensin kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin. Tätä ennen tulee soveltaa mieluummin varovaisuuden kuin yltiösuvaitsevaisuuden periaatteita. Silloin, kun kriitikkoa aletaan julkisuudessa syyttämään populistiksi tai rasistiksi, on yleensä kriitikko yleensä osunut olennaiseen. Tässä yhteydessä sormi osoittaa keisarin uusiin vaatteisiin, jotka kulkevat nykyisin monikulttuurisuuden ja kaiken kattavan suvaitsevaisuuden nimellä.
Edellä esitettyihin kysymyksiin vastaaminen muodostaa olennaisen osan tulevaisuuden hyvinvointiyhteyskuntaa. Siksi niihin vastaaminen ei saa olla lyhytnäköistä poliittisen korrektiuden tavoittelua, sillä seuraukset voivat tällöin olla hyvin ikäviä. Ja ne ovat tasapuolisesti sitä meille kaikille, sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille.
www.suomensisu.fi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.