1. Tarve taiteeseen päättyy silloin kun taide määritellään.
2. Tarve filosofiaan päättyy silloin kun tarve filosofiointiin määritellään
2. Tarve filosofiaan päättyy silloin kun tarve filosofiointiin määritellään
Väittämiä
teemunideapaja
4354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
miten määrittely tässä tapauksessa määritellään?
jos olisimme keksineet kaikki mahdolliset urheilulajit ja muut liikunnan muodot kooten ne yhdeksi määritelmäksi, mutta silti me olisimme selvästi ylipainoisia TULES ja sydän-ja verisuonisairauksista kärsiviä, emmekä saisi harrastaa liikuntaa?
Päättyykö meillä myöskin tarve taiteelle tai filosofialle, jos kaikki olennainen olisi jo löydetty, mutta silti taidetta ja filosofiaa ei saisi harrastaa?
Jokaiselle tieteelle/taiteelle/harrastukselle ym. kuuluu teoreettisen tiedon osa ja käytännöllisen kokemisen tai kokemuksen käyttö ( mikäli sille yhdistetään sana tarve ). Myönnettäköön liikunnan tarkoittavan paljon muutakin, kuin kaikki universaalit urheilulajit yhteensä, mutta jos sitä ei voisi missään muodossa harrastaa, niin se olisi täysi mahdottomuus.
Uusia lajeja voi kuka tahansa mielikuvitustaan hyödyntävä keksiä. Mielikuvitus on rajaton, ja jos taas emme saisi käyttää mielikuvitustakaan vapaasti mihinkään luovaan, ei yhteiskunnat yksinkertaisesti toimisi. Ne ennemminkin masentuisivat.
Kyseisten ongelmien ratkaiseminen taas kuuluu tietysti filosofian alalle. Jos filosofiakin olisi kielletty vedoten sen olennaisten osien löytämiselle, olisi valtio pahasti väärässä, kun se kieltäisi myöskin taiteen ja liikunnan. Sopivat määrät liikuntaa ja luovuutta ovat välttämättömiä yleiselle onnellisuudelle. Filosofiaa on harjoitettu maailmanhistorian aikana siten, että se on kohdistettu yhteiskuntien epäkohtien korjaamiselle. Filosofia tuollaisessa tilanteessa kykenisi tutkimaan keinoa parempaan yhteiskuntaan, sillä valtio ei olisi tuolloin täydellinen, vaan tunkisi kansalaisten päihin propagandaa johtavan eliitin uusien limusiinien turvaksi.
Johtopäätökseni: Määrittely ei riitä tarpeen kumoamiseksi vaan käytännön kokemus. Mikäli käytännön kokemuksesta luomme uusia ( Vedoten uudempien määritelmien kumoamiskykyyn vanhojen ongelmiin. ) määritelmiä vanhojen pohjalle joudumme noidankehään, jossa määritelmiä on äärettömiä.
jos liikunnan "universaaliin määritelmään" kuuluu liikunnan terveellisyys, on loogista harrastaa liikuntaa. Jos olemme ylipainoisia, emme toimi määritelmän mukaan.
Kun olennainen löytyy, taide ja filosofia päättyy, koska ne ovat olennaisen alkumuoto, pyrkimys tulkita todellisuutta. Olennaiseen sisältyy täydellinen määritelmä todellisuudesta.
Loput johtopäätöksesi perustuvat kahdelle ensimmäiselle.
Tarve päättyy silloin kun tarve määritellään.
Tuotako tarkoitit :)