a i v o k u p p a
(lat. dementia paralytica, DP), neurosyfilis; syfilis (uuslat. syphilis; lues rutto, lues veneris). Aivokuppa oli ensimmäinen psyykkinen häiriö, jonka neurologiset syyt opittiin ymmärtämään. Pariisissa Antoine Laurent Jessé Bayle (1799–1858) kuvasi sairauden vuonna 1822, ja Louis Florentin Calmeil (1798–1895) antoi sille vuonna 1826 nimen paralysie générale des aliénés (engl. paralysis general of the insane eli G.P.I.). Mm. Alzheimerin laboratoriossa (München) tehdyt mikroskooppiset tutkimukset paljastivat aivoverisuonten tulehdukselliset muutokset (tukokset ja aivoinfarkit). Vuonna 1905 eläintieteilijä Frits Richard Schaudinn (1871–1906) ja ihotautilääkäri Paul Erich Hoffman (1868–1959) osoittivat syyksi Treponema pallidum -bakteerin.
Italialainen Giacomo Berengario (1470–1550) suositteli jo vuonna 1500 elohopeaa kupan hoitoon. Myös Paracelsus (eli Theofrastus v. Hohenheim, 1493–1541) puhui elohopean puolesta. Tehokkaampi hoito tuli vasta vuonna 1917, kun wieniläinen psykiatri Julius Wagner-Jauregg (1857–1940) keksi malariakuumehoidon (Nobel 1927; ainoa psykiatrin saama Nobel, sekin neurologian alalta). Kuitenkin tauti alkoi taittua vasta penisilliinin ansiosta noin vuodesta 1943. – Suomeen kuppa tuli vuoden 1500 tienoilla.
Vuonna 1838 Philippe Ricord (1800–1889) erotti tippurin kupasta ja jakoi kupan kulun primaariin, sekundaariseen ja tertiääriseen vaiheeseen. Hoitamattoman kupan luonnollinen kulku: Altistuminen T. pallidumille; vajaa kolmannes sairastuu, joista kolmannes kehittyy kolmanteen vaiheeseen, josta noin 6 % on neurosyfilistä. Täten tuhannesta kuppaisen kumppanin kanssa (kerran) olleesta ehkä runsaalle kuudelle kehittyy aivokuppa. Luku on todellisuudessa suurempi, koska todennäköisesti sama ihminen on altistunut useammin, jolloin tartunta on varmempi.
Aivokuppa dementoitumisineen ja usein rajuine paranoidisine oireineen oli suurimpia mielisairaala-diagnooseja aina 1930-luvulle saakka.
Kuuluisia potilaita: mm. tanskalainen filosofi Søren Aabye Kierkegaard (1813–1855), saksalainen filosofi Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844–1900) ja ranskalainen kirjailija Guy de Maupassant (1850–1893), jota Charcot hoiti Salpêtrièressä mm. venytyslaitteellaan.
Nietzsche: http://www.youtube.com/watch?v =alHu-nGqDHY)
.
(lat. dementia paralytica, DP), neurosyfilis; syfilis (uuslat. syphilis; lues rutto, lues veneris). Aivokuppa oli ensimmäinen psyykkinen häiriö, jonka neurologiset syyt opittiin ymmärtämään. Pariisissa Antoine Laurent Jessé Bayle (1799–1858) kuvasi sairauden vuonna 1822, ja Louis Florentin Calmeil (1798–1895) antoi sille vuonna 1826 nimen paralysie générale des aliénés (engl. paralysis general of the insane eli G.P.I.). Mm. Alzheimerin laboratoriossa (München) tehdyt mikroskooppiset tutkimukset paljastivat aivoverisuonten tulehdukselliset muutokset (tukokset ja aivoinfarkit). Vuonna 1905 eläintieteilijä Frits Richard Schaudinn (1871–1906) ja ihotautilääkäri Paul Erich Hoffman (1868–1959) osoittivat syyksi Treponema pallidum -bakteerin.
Italialainen Giacomo Berengario (1470–1550) suositteli jo vuonna 1500 elohopeaa kupan hoitoon. Myös Paracelsus (eli Theofrastus v. Hohenheim, 1493–1541) puhui elohopean puolesta. Tehokkaampi hoito tuli vasta vuonna 1917, kun wieniläinen psykiatri Julius Wagner-Jauregg (1857–1940) keksi malariakuumehoidon (Nobel 1927; ainoa psykiatrin saama Nobel, sekin neurologian alalta). Kuitenkin tauti alkoi taittua vasta penisilliinin ansiosta noin vuodesta 1943. – Suomeen kuppa tuli vuoden 1500 tienoilla.
Vuonna 1838 Philippe Ricord (1800–1889) erotti tippurin kupasta ja jakoi kupan kulun primaariin, sekundaariseen ja tertiääriseen vaiheeseen. Hoitamattoman kupan luonnollinen kulku: Altistuminen T. pallidumille; vajaa kolmannes sairastuu, joista kolmannes kehittyy kolmanteen vaiheeseen, josta noin 6 % on neurosyfilistä. Täten tuhannesta kuppaisen kumppanin kanssa (kerran) olleesta ehkä runsaalle kuudelle kehittyy aivokuppa. Luku on todellisuudessa suurempi, koska todennäköisesti sama ihminen on altistunut useammin, jolloin tartunta on varmempi.
Aivokuppa dementoitumisineen ja usein rajuine paranoidisine oireineen oli suurimpia mielisairaala-diagnooseja aina 1930-luvulle saakka.
Kuuluisia potilaita: mm. tanskalainen filosofi Søren Aabye Kierkegaard (1813–1855), saksalainen filosofi Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844–1900) ja ranskalainen kirjailija Guy de Maupassant (1850–1893), jota Charcot hoiti Salpêtrièressä mm. venytyslaitteellaan.
Nietzsche: http://www.youtube.com/watch?v =alHu-nGqDHY)
.
Vastaukset 12
Vanhimmat
näin sanan aivokuppa tiesin jo mikä nimimerkki sen oli kirjoittanut niin että alkaa tuntua samalta kun suur perheen äidistä joka jo etukäteen tietää mikä lapsi on tehnyt mitäkin. En tykkää suur perheistä.
-_-
Minä en osaa pilkkusääntöjä. Heittelen niitä milloin minnekkin. Joskus saan ne kai oikeille paikoille menemään?
Mikä minua ilahduttaa, on se että jotkut näkevät ajatuksen ilmentämisessä huomionarvoisena asiana pilkkujen käytön.
"niin kauan kun pilkut kiinnostavat, ei asiat kovin paskasti voi olla"
heti sanasta aivokuppa päätelmän että kuka istuu netissä eikä ole pyöräilemässä.
.
taas astialla.
.
Aivokuppaa ei enää ole, koska syfilis pystytään hoitamaan antibiooteilla. HIViä ei sen sijaan antibiooteilla nujerreta. Ok - viruslääkkeitäkin on keksitty, mutta lopullinen kädenvääntö puuttuu.
ylisuuren ihmispopulaation harventamista.
Minkähänlaisen evoluutiohyppäyksen ihmislaji tekee, kun nykyinen ylikansoitus hiipuu vaikka muutamaan tuhanteen yksilöön ja alkaa siitä taas pikkuhiljaa kasvva
vaiko tosissaanko olet?
Ihmiskunta on aikojen alussa kutistunut hyvinkin pieneksi ja alkanut taas lisääntyä. Minusta tällaisia evoluution pullonkauloja on ollut useampiakin. Todennäköistä on, että niitä tulee jatkossakin.
Hiirillä tehdyissä kokeissa on annettu hiiripopulaation kasvaa vapaasti ja tarjottu riittävästi ravintoa. Populaation kasvaessa yli tietyn kriittisen rajan hiiret alkoivat käyttäytyä aggressivisesti,alkoivat tappaa toisiaan, homoseksuaalisuus lisääntyi yms... Lopulta populaatio romahti alkaakseen taas kasvaa uudelleen.
Kuulostaako tutulta?
"Populaation pullonkaulailmiö on evoluutioteorian käsite tapahtumalle, jossa yli 50 % populaatiosta tai ekosysteemin lajeista tuhoutuu. Syynä voivat olla äkillinen kuolleisuuden kasvu tai lisääntymisen estyminen. Nämä taas voivat johtua ympäristön muutoksista tai yksilöiden siirtymisestä uudelle elinalueelle. Jälkimmäisessä tapauksessa puhutaan usein perustajavaikutuksesta. Pullonkaulaimiön nimi tulee tapahtumaa kuvaavan populaation kokokuvaajan muodosta.
Pullonkaulat voivat aiheuttaa evoluutioon hyppäyksiä, koska ne lisäävät geneettisen ajautumisen ja sisäsiitoksen todennäköisyyttä."
Narsismi on näin ollen myös evoluutioon kuuluva ilmiö ja viestii populaation liikakasvusta. Ensin populaation kasvu pysähtyy, kun luonnonkantokyvyn rajat saavutetaan, sitten yhteisön sisäinen vuorovaikutus alkaa häiriintyä ja se alkaa toimia tuhoisasti itseään vastaan...
Toisaalta: häiriintynyt vuorovaikutus moninkertaistaa itseään. Onko kyse sellaisesta piirteestä, mikä hiljalleen edeten vie populaation loppuun asti päästessään vallitsevaksi(?).
ei toimi.
tai muita Tauteja on ensittäin hoidettu psykia_tris_in menetelmin tuloksettomasti?