Tieteen kuvalehdessä oli tuollainen juttu:
http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=4381
Onko kenelläkään parempaa tietoa asiasta? En löytänyt ainakaan suomenkielellä mitään.
http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=4381
Onko kenelläkään parempaa tietoa asiasta? En löytänyt ainakaan suomenkielellä mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Artikkelin kieli vaikutti lapselliselta, mikä aiheutti ennakkoluuloja. Mutta muuta virhettä en nyt sitten nettiä vilaisemalla huomannut, kuin että "nuori" kemisti on vähän ennen minua syntynyt professori.
Tässä on olennainen asia tuosta akusta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Vanadium_redox_battery
Ideana näyttäisi olevan, että hapetus-pelkistysreaktio tapahtuu vain vanadiinin eri hapetusasteisissa suolaliuoksissa, joista korkeammat hapetusasteet ovat toisessa tankissa (purettaessa katodilla) ja alemmat toisessa (ja anodilla). Liuoksia pumpataan inerttien elektrodien yli. Vähän ehkä polttokennomainen järjestely, vaikka happea tai kaasuja ei käytetäkään.
Noiden akkujen etuna olisi lähinnä helppo skaalattavuus (varauskapasiteettia voi kasvattaa tankkeja suurentamalla) ja kemiallinen kestävyys myös purettuna.
En nyt tosin tiedä, onko tuo skaalattavuuskaan niin suuri etu, kun vakiokokoisiakin akkuja saa rinnan ja sarjaan niinpaljon kuin haluaa.
Kemiallinen kestävyys on etu, jos aktiivinen redox-materiaalimateriaali ei ole herkkä kontaminoitumaan, kestää purkamisen tyhjäksi asti eikä sivureaktioita juuri ole.
Haittapuolena näyttäisi olevan ainakin monimutkaisuus (liikuvia osia) ja heikohko energiatiheys.
Uusi tuttavuus oli minullekin tämä.
>Artikkelin kieli vaikutti lapselliselta<
Tyypillistä Tieteen Kuvalehdelle.