En nyt tiedä kirjoitanko oikealle osastolle, mutta pakko jonnekin purkaa. Ongelmanani on siis ainainen lihavuuden kokeminen.
Tunnen itseni satakiloiseksi norsuksi, joka lyllertää eteenpäin. Koen, että kaikki vastaantulevat ihmiset ovat laihempia kuin minä. Ongelmanani on se, että mittani ovat 166/56, eli muka normaalipainoinen! Harrastan liikuntaa noin 4tai 5 tuntia viikossa ja syön todella terveellisesti...välillä vähän sairaalloisenkin.
Koen, että kaikki vain katsovat lihavuuttani ja ajattelevat sitä. Koen koko aika itseni niin lihavaksi ja minua oksettaa se. Kasvoiltani olen jopa erittäin kaunis, mutta minkäs teet kun ajatukset eivät osaa kantaa sitäkään edes ylpeästi. Pukeudun viimeisimmän muodin mukaisesti ja tavoitteena vain, että kukaan ei kiinnitä huomiota lihavuuteeni. En pysty olla ystävieni kanssa missään,koska seuraavat viikot menee lihavuuttani potiessa, koska olen lihavampi kuin he. Kuten tekstistänikin huomaatte niin itsetuntonikaan ei varmasti ole mitään kympin luokkaa.
Miten pääsen tästä ajatuksesta eroon?! Olen lukion toisella luokalla ja koen hirveitä ahdistuskohtauksia, koska maanantaina alkaa uusi jakso ja liikuntatunnit. En kestä niitä hoikkia tyttöjä rinnallani, en vain kestä.
Voisin vain vajota maan alle. Jos olen sairaalloisen lihavan vieressä niin tunnen ainoastaan yhteenkuuluvuutta. Ja jos joku nyt sanoisi, että: "katso niitä normaalia ihmisiä siellä kadulla", niin jep, kyllä katson, mutta he ovat aina laihempia kuin minä. Lantionikin on hurjat 100cm ja vyötäröni 65cm, että näin.
Psykologin kanssa käyn juttelemassa, mutta muista asioistani.
Miten helvetissä saan tämän lihavuuteni katoamaan muuta kuin sairastumalla tyyliin bulimiaan tai anoreksiaan???!
En vain kestä enää...
Tunnen itseni satakiloiseksi norsuksi, joka lyllertää eteenpäin. Koen, että kaikki vastaantulevat ihmiset ovat laihempia kuin minä. Ongelmanani on se, että mittani ovat 166/56, eli muka normaalipainoinen! Harrastan liikuntaa noin 4tai 5 tuntia viikossa ja syön todella terveellisesti...välillä vähän sairaalloisenkin.
Koen, että kaikki vain katsovat lihavuuttani ja ajattelevat sitä. Koen koko aika itseni niin lihavaksi ja minua oksettaa se. Kasvoiltani olen jopa erittäin kaunis, mutta minkäs teet kun ajatukset eivät osaa kantaa sitäkään edes ylpeästi. Pukeudun viimeisimmän muodin mukaisesti ja tavoitteena vain, että kukaan ei kiinnitä huomiota lihavuuteeni. En pysty olla ystävieni kanssa missään,koska seuraavat viikot menee lihavuuttani potiessa, koska olen lihavampi kuin he. Kuten tekstistänikin huomaatte niin itsetuntonikaan ei varmasti ole mitään kympin luokkaa.
Miten pääsen tästä ajatuksesta eroon?! Olen lukion toisella luokalla ja koen hirveitä ahdistuskohtauksia, koska maanantaina alkaa uusi jakso ja liikuntatunnit. En kestä niitä hoikkia tyttöjä rinnallani, en vain kestä.
Voisin vain vajota maan alle. Jos olen sairaalloisen lihavan vieressä niin tunnen ainoastaan yhteenkuuluvuutta. Ja jos joku nyt sanoisi, että: "katso niitä normaalia ihmisiä siellä kadulla", niin jep, kyllä katson, mutta he ovat aina laihempia kuin minä. Lantionikin on hurjat 100cm ja vyötäröni 65cm, että näin.
Psykologin kanssa käyn juttelemassa, mutta muista asioistani.
Miten helvetissä saan tämän lihavuuteni katoamaan muuta kuin sairastumalla tyyliin bulimiaan tai anoreksiaan???!
En vain kestä enää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen 156/68 enkä tunne itseäni liika lihavaksi vaikka kun katsoo numeroita niin kyllä ylipainoa on, mutta kun elämä sujuu niinkuin pitääkin niin sitä ei tarvitse takertua sellaisiin asioihin kun paino. Jos sinun elämässäsi tapahtuisi jotain oikein vakavaa niin lupaan ettet edes muistaisi mitään paino ongelmia(joita sinulla ei ole).Miksi sinun pitäisi olla laiha sairaalla tavalla mikä saa sinut luulemaan että sinua tuijotetaan, en usko että ketään kiinnostaa sinun tuijottamisesi,sillä olethan vain ihan tavallinen ihminen. Kyllä sinun pitää päästä pois noista ajatus kuvioista se on sairasta ja itse keskeistä. Ajattele itse maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat kuoleman sairaita ja sinä kamppailet ongelman kanssa joka ei existeeraa edes. Kun käyt puhe terapiassa niin kerro myöskin nämä ongelmat.
syömishäiriö! puhu lääkärille ajatuksistasi, niin saat apua.
Joo tiedänhän minä, että tämä on erittäin itsekeskeistä ja sen sellaista paskaa. Minkäs teet, kun ajatusmaailmaa on vaikea muuttaa! Joo onhan maailmassa miljoonia pahempiakin ongelmia, mutta siihen on turha lähteä vertailemaan, koska aina löytyy joku surkeampiosaisempi. Ei sen puoleen, että minun elämäni juhlaa olisi ollut: lapsuus meni väkivallan merkeissä(itseeni kohdistuen).
Ja kerran mainitsin psykologilleni näistä syömisongelmistani, mutta en usko, että hän otti minua tosissaan. ..
Tämä on vain niin turhauttavaa, että haluaisi oikeasti vain tappaa itsensä. Oikeasti:olisin mielummin kuollut tällä hetkeellä tämän lihavuuteni kanssa.
"Ja kerran mainitsin psykologilleni näistä syömisongelmistani, mutta en usko, että hän otti minua tosissaan. .."
Mene hyvä ihminen LÄÄKÄRIN juttusille!! Psykologit eivät ole lääkäreitä, vaan lässynlässyn-kuuntelijoita. Mene vaikka terveyskeskukseen, ja kerro huolesi siellä!
"Joo tiedänhän minä, että tämä on erittäin itsekeskeistä ja sen sellaista paskaa. Minkäs teet, kun ajatusmaailmaa on vaikea muuttaa!"
Tiedän tunteen! Ja nämä ihmiset jotka jakelevat näitä "muuta vain ajattelutapaasi" -ohjeita, eivät tosissaan tiedä, että jos on jokin ongelma (ajatus), niin ei siitä noin vain eroon pääse, vaikka itsekin tietää että ajatus on naurettava ja epätodellinen.... mutta, se ajatus on totta itselle!
Voimia sinulle. Ja menehän tyttö hyvä nyt sinne lääkärin juttusille. Jos jatkat tuota menoa, sairastut pian anoreksiaan tms..
Sinun painoindeksi on alle 21. Itsellä 23.2.
Sori vaan mutta turhasta olet tehnyt nyt kyllä ongelman.