Itseni kehittelemä filosofinen vitsi näin päivän kevennykseksi. Kommentteja saa heittää.
Psykiatri Sigmund Freud, sosiologi Max Weber ja filosofi Sokrates olivat kävelyllä metsässä. Heitä vastaan saapui Iso Paha Susi, joka uhkasi syödä heistä yhden, antaen heille mahdollisuuden vaikuttaa syömispäätökseen.
He aloittivat spekuloinnin Freudin todeten: "Koska sudet ovat eläimiä ja niiden käyttäytyminen on verrannollista ihmisen eläimelliseen puoleen, nautinnonhaluineen kaikkineen, on oletettavaa, että herra Susi syö Sokrateen, joka meistä on kaikkein lihavin ja täten myös maukkain." Weber sanoi heti perään: "Ei, Freud. Koska susi kykenee keskustelemaan meille ihmisille muiden susien yleisten käytösten vastaisesti, on oletettavaa sen olevan älykäs. Susiyhteiskunta ei voi pysyä pystyssä, jos ne lihottaisivat itsensä epäterveellisillä kovilla rasvoilla, joten älykkäänä suden on valittava kevyin ratkaisu, joka olet tässä tapauksessa sinä, Sigmund."
Kului pieni hiljaisuus, kunnes Sokrates lopulta täräytti: "On hyvin oletettavaa oi ystävät, että mikäli kyseessä on älykäs susi, on sen myös kyettävä yhteiskunnan ylläpitoon ja utopiointiin. Tilanteemme susi on kuitenkin täysin yksin ilman apujoukkoja, ja onhan meitä kolme yhtä vastaan! Olemme kykeneviä taltuttamaan suden käsirysyssä ja tästä johtuen se ei ole ajatellut asiaa edeltäkäsin, keräten sotajoukkoja, joten herra Susi ei voi olla älykäs. Jos taas susi on älykäs, mutta ei kykene yhteiskunnan ylläpitoon, täytyy siltä puuttua moraali, jolloin kyseessä on psykopaatti tapaus. Kumoa väitteeni!" Susi ei voinut kestää Sokrateen loukkausta, joten sen oli pakko argumentoida takaisin: "Se, että minä en ole organisoitunut, johtuu proletariaatin kyvyttömyydestä nousta kapitalistisia porvareita vastaan. Kuitenkin kapitalistien riisto työväenluokkaa kohtaan saa tämän järjestäytymään ja lopulta työväenluokka tulee nousemaan ja voittamaan porvarit valtataistelussa! Meillä eläimillä on luonnostaan yhteisomistus, joka täytyy vain saada kukoistukseen!" "Oih!" Huudahti Freud, "En ole koskaan ennen havainnut psykopatiaa ja susilapseutta samaan aik..." "Älä suotta jatka Sigmund!" Huudahti lopulta Weber, "Eiköhän mennä yhdessä ottamaan lääkkeesi, Marx...?"
Psykiatri Sigmund Freud, sosiologi Max Weber ja filosofi Sokrates olivat kävelyllä metsässä. Heitä vastaan saapui Iso Paha Susi, joka uhkasi syödä heistä yhden, antaen heille mahdollisuuden vaikuttaa syömispäätökseen.
He aloittivat spekuloinnin Freudin todeten: "Koska sudet ovat eläimiä ja niiden käyttäytyminen on verrannollista ihmisen eläimelliseen puoleen, nautinnonhaluineen kaikkineen, on oletettavaa, että herra Susi syö Sokrateen, joka meistä on kaikkein lihavin ja täten myös maukkain." Weber sanoi heti perään: "Ei, Freud. Koska susi kykenee keskustelemaan meille ihmisille muiden susien yleisten käytösten vastaisesti, on oletettavaa sen olevan älykäs. Susiyhteiskunta ei voi pysyä pystyssä, jos ne lihottaisivat itsensä epäterveellisillä kovilla rasvoilla, joten älykkäänä suden on valittava kevyin ratkaisu, joka olet tässä tapauksessa sinä, Sigmund."
Kului pieni hiljaisuus, kunnes Sokrates lopulta täräytti: "On hyvin oletettavaa oi ystävät, että mikäli kyseessä on älykäs susi, on sen myös kyettävä yhteiskunnan ylläpitoon ja utopiointiin. Tilanteemme susi on kuitenkin täysin yksin ilman apujoukkoja, ja onhan meitä kolme yhtä vastaan! Olemme kykeneviä taltuttamaan suden käsirysyssä ja tästä johtuen se ei ole ajatellut asiaa edeltäkäsin, keräten sotajoukkoja, joten herra Susi ei voi olla älykäs. Jos taas susi on älykäs, mutta ei kykene yhteiskunnan ylläpitoon, täytyy siltä puuttua moraali, jolloin kyseessä on psykopaatti tapaus. Kumoa väitteeni!" Susi ei voinut kestää Sokrateen loukkausta, joten sen oli pakko argumentoida takaisin: "Se, että minä en ole organisoitunut, johtuu proletariaatin kyvyttömyydestä nousta kapitalistisia porvareita vastaan. Kuitenkin kapitalistien riisto työväenluokkaa kohtaan saa tämän järjestäytymään ja lopulta työväenluokka tulee nousemaan ja voittamaan porvarit valtataistelussa! Meillä eläimillä on luonnostaan yhteisomistus, joka täytyy vain saada kukoistukseen!" "Oih!" Huudahti Freud, "En ole koskaan ennen havainnut psykopatiaa ja susilapseutta samaan aik..." "Älä suotta jatka Sigmund!" Huudahti lopulta Weber, "Eiköhän mennä yhdessä ottamaan lääkkeesi, Marx...?"
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä kuinka osuva tuo vertauksesi ihmisen ja eläimen välillä on, mutta eläin elää vailla harkintaa. Tajuisuutta sillä on, se tiedoitsee oman itsensä, oman hyvän ja pahan olonsa sekä nitä aiheuttavat syyt, mutta sen tieto jää aina subjektiiviseksi eikä tule milloinkaan objektiiviseksi. Kaiken siinä näyttäessöä eläimestä itsestään selvältä kykenemättä ihmettelemään varsinaisen filosofisen taipumuksen mukaan aivan jokapäiväistä ja tavallisyta, jolloin joutuu asettamaan probleemikseen ilmiön yleisen puolen, eikä se tieto siis voi muodostua sille aiheeksi, esityksen objektiksi, saati probleemiksi eli mietiskelyn objektiksi. Ei kylläkään samanlainen, mutta sukua sille on tavallisen ihmistyypin tajunta jolloin maailman vaarinotto jää voittopuoilisesti yksipuoliseksi. Oma elämä ja kärsiminen tajutaan mutta ei omaa itseyttä. Oliot maailmassa huomataan muta ei itse maaiimaa
Missä kohden pitää nauraa ?
Havainnollisiin mielteisiin rajoittuneella eläimellä objektin läsnä olo on tarpeellinen, vikuttaessaan heti ja välittömästi. Eläin ei voi kantaa mukanaan ainoatakaan käsitettä tai abstraktiota joka tekisi sen nykyhetken vaikutuksesta riippumattomaksi, antaisi sille harkinnan mahdollisuuden ja tekisi sen kykeneväksi tahallisee toimintaan. Tähän kykenee vai ihminen.