Kaikkien näiden henkilöiden "filosofia" perustuu suhteellisuuden käsitteen pohjalle. Kaikki asiat ovat riippuvaisia toisistansa ja siten jonkin osasen muutos vaikuttaa kaikkiin osiin. Tai toisin päin, että jokainen näkökulma on tehty jostain näkökulmasta, jolloin jokainen näkökulma on aina erilainen, koska kaikki osat ovat toisiinsa suhteessa ja kun näkökulma on aina ainakin ajallisesti erilainen, niin kaikki on aina erilaista ja siten suhteellisuus on vallitsevaa aina.
Tällainen suhteellisuus onkin sitten kummallista, kun sen pohjalta mikään ei ole varmaa ja silloin on helppo sanoa itse olevansa varma tästä ja muut väärässä, kun kaikki on suhteellista ja itse on oikeassa, että mikään ei olekaan niin kuin se näyttäisi olevan.
Freud "lainasi" Nietzscheltä alitajunnan käsitettä ja loi oman monimutkaisen ja ristiriitaisen teorian, mutta koska kaikki on suhteellista, niin ristiriidatkin ovat vain vääristä näkökulmista syntyneitä patoumia ja alitajuisia henkisiä puutteita. Tiedetään, että tätä neroa ikävät "natsit" vainosivat ja että useat nuoret seurapiirineidot kävivät hänen "parannettavanaan", hoidossa jonka sanotaan vievän koko eliniän!
Einstein loi suhteellisuusteorian, jonka kaavaan oli aikaisemmin kehittänyt jo italialainen fyysikko. Einsteinin teoria oli niin uusi ja mullistava, että hänen ei tarvinnut edes laittaa kirjaansa viitteitä aikaisempaan fysiikan tutkimukseen, johon hänenkin suhteellisuusteoriansa perustui. Niin hieno kirja se oli, että se saattoi kieltää kaikki normit mitä fysiikan tutkimuksessa oli aikaisemmin "orjallisesti" noudatettu. Tosin vielä tänä päivänäkään kukaan ei ole kyennyt todistamaan hänen teorioitansa todeksi. Einsteinia "kiitetään" ydinpommin kehittämisestä, mutta todellisuudessa häntä ei kutsuttu Manhattan-projektiin, vaan hänen sijaansa projektista vastasivat saksalaiset tiedemiehet, jotka vieläkin käyttivät puuduttavia viitteitä ja muita ikäviä muodollisuuksia tutkimuksissansa.
Wittgenstein filosofia herättää vieläkin kummastusta ja ihmetystä. Kuka uskaltaakaan mennä arvioimaan Wittgensteinin sanoja, on tuomittu tulemaan haukutuksi ja parjatuksi, Wittgenstein on todella ominut itsellensä filosofian mystisimmän hahmon sijan. Sokrateen ja Platonin aikoina ei piiloteltu mitään, vaan kaikki oli avointa ja kaikkien saatavilla, kuka tahansa saattoi ymmärtää Sokrateen tai Platonin puheet, jopa orjapoikakin, kunhan vain he seurasivat samoja ajatuspolkuja joita oppi-isä oli kulkenut. Mutta ei, Wittgensteinia et voi ymmärtää, vaikka kuinka kulkisit samoja reittejä, aina löytyy joku tutkija, joka tietää paremmin jonkin ajatuksen. Herääkin kysymys mikä olikaan se Wittgensteinin filosofialle antama lisäarvo? Vai oliko kyseessä vain suhteellisuuden hämärän alle peitetty petollisuus, jolla noustiin maailman maineeseen, kuten Jokelan surmaajakin teki?
Tällainen suhteellisuus onkin sitten kummallista, kun sen pohjalta mikään ei ole varmaa ja silloin on helppo sanoa itse olevansa varma tästä ja muut väärässä, kun kaikki on suhteellista ja itse on oikeassa, että mikään ei olekaan niin kuin se näyttäisi olevan.
Freud "lainasi" Nietzscheltä alitajunnan käsitettä ja loi oman monimutkaisen ja ristiriitaisen teorian, mutta koska kaikki on suhteellista, niin ristiriidatkin ovat vain vääristä näkökulmista syntyneitä patoumia ja alitajuisia henkisiä puutteita. Tiedetään, että tätä neroa ikävät "natsit" vainosivat ja että useat nuoret seurapiirineidot kävivät hänen "parannettavanaan", hoidossa jonka sanotaan vievän koko eliniän!
Einstein loi suhteellisuusteorian, jonka kaavaan oli aikaisemmin kehittänyt jo italialainen fyysikko. Einsteinin teoria oli niin uusi ja mullistava, että hänen ei tarvinnut edes laittaa kirjaansa viitteitä aikaisempaan fysiikan tutkimukseen, johon hänenkin suhteellisuusteoriansa perustui. Niin hieno kirja se oli, että se saattoi kieltää kaikki normit mitä fysiikan tutkimuksessa oli aikaisemmin "orjallisesti" noudatettu. Tosin vielä tänä päivänäkään kukaan ei ole kyennyt todistamaan hänen teorioitansa todeksi. Einsteinia "kiitetään" ydinpommin kehittämisestä, mutta todellisuudessa häntä ei kutsuttu Manhattan-projektiin, vaan hänen sijaansa projektista vastasivat saksalaiset tiedemiehet, jotka vieläkin käyttivät puuduttavia viitteitä ja muita ikäviä muodollisuuksia tutkimuksissansa.
Wittgenstein filosofia herättää vieläkin kummastusta ja ihmetystä. Kuka uskaltaakaan mennä arvioimaan Wittgensteinin sanoja, on tuomittu tulemaan haukutuksi ja parjatuksi, Wittgenstein on todella ominut itsellensä filosofian mystisimmän hahmon sijan. Sokrateen ja Platonin aikoina ei piiloteltu mitään, vaan kaikki oli avointa ja kaikkien saatavilla, kuka tahansa saattoi ymmärtää Sokrateen tai Platonin puheet, jopa orjapoikakin, kunhan vain he seurasivat samoja ajatuspolkuja joita oppi-isä oli kulkenut. Mutta ei, Wittgensteinia et voi ymmärtää, vaikka kuinka kulkisit samoja reittejä, aina löytyy joku tutkija, joka tietää paremmin jonkin ajatuksen. Herääkin kysymys mikä olikaan se Wittgensteinin filosofialle antama lisäarvo? Vai oliko kyseessä vain suhteellisuuden hämärän alle peitetty petollisuus, jolla noustiin maailman maineeseen, kuten Jokelan surmaajakin teki?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Tällainen suhteellisuus onkin sitten kummallista, kun sen pohjalta mikään ei ole varmaa ja silloin on helppo sanoa itse olevansa varma tästä ja muut väärässä, kun kaikki on suhteellista ja itse on oikeassa, että mikään ei olekaan niin kuin se näyttäisi olevan."
Tämä ei suinkaan todista sen puolesta, että rationaalinen, suhteellinen ajattelu, joka tiedostaa sen, että mitään aksiomaatista perustaa, "ehdotonta totuutta", ei voi olettaa, olisi vaarallista.
Sen sijaan dogmaattinen asenne, joka ottaa ulkopuolista tietämysta vastaan "varmana totuutena" tai yhtä huonosti, määrittelee "varman totuuden" itse, on kaikkein vaarallisinta.
Älykäs olento on kykenevä toimimaan tavoitehakuisesti epävarman tiedon varassa, myös arvioimaan ja korjaamaan tavoitteitaan.
Mutta toki ajattelijalla itsellänsä pitää olla jotkin objektiiviset lähtökohdat ja suhde edellisiin ajattelijoihin. Jotkin asiat ovat ihan oikeasti olemassa. Ja toki tekstissä oli paljon sellaista, joka pitää lukea rivien välistä.
" Mutta toki ajattelijalla itsellänsä pitää olla jotkin objektiiviset lähtökohdat ja suhde edellisiin ajattelijoihin. Jotkin asiat ovat ihan oikeasti olemassa. "
"Suhde edellisiin ajattelijoihin", kyllä, kannattaa käydä läpi ja testata edeltäjiensä ajatuksia.
"Jotkin asiat ovat ihan oikeasti olemassa." En näe mitään syytä, miksi jonkin asian pitäisi olla _ihan_varmasti_olemassa_ : riittää hyvin, että jotkut ovat esim 99,9% todennäköisyydellä totta ja olemassa. Mutta se 0.1% on ihan tervettä ja käytännöllistä jättää auki. Joskus jopa 45%.
""Suhde edellisiin ajattelijoihin", kyllä, kannattaa käydä läpi ja testata edeltäjiensä ajatuksia."
Kaikki teoriat ovat viestejä, jotka välittävät tietoa maailmasta ja kun jokin uusi teoria syntyy se ei ole pelkästään vanhan teorian korjaamista, vaan pelkästään sama teoria sanottuna uusin sanoin, sillä eihän ole mitenkään mahdollista, että kun samaa asiaa tutkitaan, tulisi siitä kaksi erillistä teoriaa, eihän voi olla tietoa sellaisesta, mitä ei ole mahdollistakaan olla.
"En näe mitään syytä, miksi jonkin asian pitäisi olla _ihan_varmasti_olemassa_ : riittää hyvin, että jotkut ovat esim 99,9% todennäköisyydellä totta ja olemassa. Mutta se 0.1% on ihan tervettä ja käytännöllistä jättää auki. Joskus jopa 45%."
Eihän havainnon, tai kielen merkitys ole näyttää jokin asia todeksi, vaan välittää tietoa siitä, mikä on totta.
Näin ollen jokainen havainto ja kielellinen ilmaisu välittää totuutta. Täytyy vain ymmärää ja löytää se totuus siitä, mikä sitä välittää, sillä jo sitä ei löydä, löytää siitä vain itsensä ja osa maailmasta jää varjoon.
Olet mielestäni oikeilla jäljillä siinä että mainitsemiesi kolmen ajattelijan elämäntyöt todella toistavat jotain samaa ideaa. En kuitenkaan nimittäisi tuota ideaa "suhteellisuudeksi".
Relativismillahan tarkoitetaan yleensä sitä että ei uskota minkään yhden lähtökohdan tai yhden totuuden olemassaoloon. Joskus relativistit käyttävät relativismiaan paradoksaalisesti todistaakseen että kun mikään ei ole absoluuttisesti totta niin silloin heidän oma oppinsa on totta siinä missä kaikki muukin. Tämä ei ehkä ole ihan pätevä todistelu.
Mutta luulen, että jokin "kontekstin" idea on lähellä sitä mikä Einsteinia, Freudia ja Wittgensteinia yhdistää. Jokainen näistä näki oman tutkimuskohteensa erilaisessa kontekstissa kuin edeltäjät.
Einstein määritteli uudelleen tarkkailijan ja tarkasteltavan kohteen kontekstit. Freud näki ihmisen tämän oman ainutkertaisen kehityshistoriansa kontekstissa. Ja Wittgenstein taisi sanoakin, että "virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä", eli hän asetti totuuden riippuvaiseksi kontekstista.
"Suhteellisuuden" sijasta siis puhuisin "kontekstin" paradigmasta.
"Freud näki ihmisen tämän oman ainutkertaisen kehityshistoriansa kontekstissa."
Ei vaan Freud ajatteli maailman vuorovaikutuksen verkkona ja psykoanalyysi perustuu nimenomaan vuorovaikutuksessa olevien häiriöiden parantamiseen, eli vääristynyttä vuorovaikutusta aiheuttavien ihmisten hoitamiseen ja siihen, että näiden ihmisten vääristyneen vuorovaikutuksen aiheuttaminen johtuu siitä, että he ovat eläneet muiden vääristyneen vuorovaikutuksen alla.
"Ja Wittgenstein taisi sanoakin, että "virhe on virhe vain tietyssä järjestelmässä", eli hän asetti totuuden riippuvaiseksi kontekstista."
Päin vastoin. Väitteesi suorastaan törkeää anti-Wittgensteiniläisyyttä.
Nimenomaan niin, että se ei ole riippuvainen kontekstista, vaan että konteksti on riippuvainen totuudesta.
Välillisesti Wittgenstein on käynnistänyt kaksi analyyttisen filosofian mahtiperinnettä: loogisen positivismin ja arkikielen filosofian. Siinä on jo tarpeeksi meriittiä. Wittgenstein on tärkein analyyttisen filosofian vaikuttaja, vaikka ei itse sen ahtaaseen putkeen varsinaisesti mahdukaan.
Mielestäni filosofian ydinkysymykset ovat sitten Kantin olleet transsendentaalifilosofisia. Wittgenstein hyppää Tractatuksessa Kantin tiedollisen kokemuksen ennakkoehdoista kielellisen merkityksen ennakkoehtoihin. Tractatuksessa hän tutkii kielen, (kielellisen) ajattelun, (kielellisen) maailman rajoja. Wittgensteinin "uutuus" on siis kielellinen transsendentaalifilosofia. Varhaisessa vaiheessa merkityksen ennakkoehto on looginen muoto, myöhemmässä vaiheessa ennakkoehto siirtyy lingvistisen yhteisön tasolle.
Kantaan.
Tavallaan voisi sanoa että Wittgenstein löysi virheen jota Kant tiesi etsivänsä, virhe löytyi meidän loogisesta kielestä. Samalla syntyi filosofinen metodi, jota pitäisi käyttää filosofisessa kanssakäymisessä.
Wittgensteinia ei voida pitää mitenkään Kantin seuraajana. Wittgenstein tulee aivan toisesta kulttuuripiiristä kuin Kant ja Kantin kanta Wittgensteineista on varmasti jokaiselle aika selvä, joka tuntee Kantin mielipiteet. Jos Wittgenstein on Kantia jotenkin ymmärtänyt, niin silloinkin hän on ymmärtänyt väärin.
Kukaan ei toki estä uskomasta, että Kantin filosofia jatkuu Wittgensteinin filosofiassa, mutta se on vain yksinkertaisesti valhetta. Wittgestein on suuri "filosofi" vain suuren mediahypetyksen ansiosta, mitään todellisia meriittejä tai yhteyttä filosofian suurin linjauksiin hänellä ei ole.
et ole lukenut Tractatusta. Se on täynnä kantilaisia ajatuskulkuja. "Kantilaisuus" ei tarkoita täsmälleen samalla tavalla ajattelemista, vaan ajatustapojen rinnakkaisuuksia. Faktaa on se, että Wittgenstein luki Kantin "Puhtaan järjen kritiikkiä" ensimmäisessä maailmansodassa.
Kant on kenties uuden ajan merkitävin filosofi. Mutta hän ei ollut tarpeeksi radikaali kritiikissään, vaan päätyi mielivaltaisen järjestelmän rakentajaksi, kuten kritisoimansa edeltäjänsäkin.
"Wittgestein on suuri "filosofi" vain suuren mediahypetyksen ansiosta, mitään todellisia meriittejä tai yhteyttä filosofian suurin linjauksiin hänellä ei ole."
Täydellistä tietämättömyyttä.
Vaikuttajia (muun muassa): Platon, Kant, Frege, Russell, Kierkegaard, Schopenhauer, Spinoza, Hume.
Vaikutettuja: Kahden perinteen lähtökohta, loogisen empirismin ja arkikielen filosofian - jotka ovat 1900-luvulla anglosaksisia maita ja Pohjoismaita hallinneen analyyttisen filosofian ydin. Esimerkiksi Suomen merkittävimmät filosofit, von Wright ja Hintikka, ovat Wittgenstein-tutkijakuntaa.
Wittgensteinia on tutkittu erittäin paljon. Ja häntä on tutkittu myös mannermaisen filosofian kannalta kiinnostavana, toisin kuin useimpia analyyttisiä filosofeja.
Wittgenstein jatkoi Fregen ja Russellin työtä Tractatuksessa, Filosofisissa tutkimuksissa hän meni omille poluilleen. Filosofian tärkeimmistä keskuksista Cambridgessa Wittgenstein oli professori, Oxfordissa käynnistyi arkikielen filosofia myöhäis-Wittgensteinin johdosta.
voi toki itse olla mitä mieltä tahansa ja niin myös hänen seuraajansa, mutta Kant ei ole kuitenkaan samoilla filosofisilla linjoilla kuin Wittgenstein.
"Wittgensteinia on tutkittu erittäin paljon."
Mitä sitten? Jos sokeat kanat tutkivat ja tutkivat, niin ei varmaankaan löydy mitään. Määrä ei siis korvaa laatua, jos 500 miljoonaa muslimia tutkii Muhammedin väitteiden aitoutta, niin mikähän mahtaa olla lopputulos?
Kant oli kristitty ja Wittgenstein taas oli heprealainen, joten eiköhän silloin ole ihan eri filosofian haaroista kyse. Heprealainen Marx käänsi Hegelin päälaelleen ja varasti hänen teoriansa, mutta tuskinpa kukaan vakavasti väittää, että Hegelin henki jatkuu Marxin filosofiassa?
Wittgenstein on varmasti ottanut oppia fiksuilta saksalaisilta filosofeilta kuten myös Marx, mutta lopputuloksen laatua ei voi verrata alkuperäiseen... Filosofioihin kun on tapana myös siirtyä ihan ajattelijan omat kulttuuriset taustatkin... On väärä ajattelutapa ajatella, että kaikki eteneminen ajallisesti olisi kehitystä, tapahtuu myös päinvastaista kehitystä, eli rappiota.
Mielenkiintoista on etenkin Freudin ja Wittgensteinin teorioiden yhdenmukaisuus ja se, kuinka molemmat käsittelevät vieläpä täysin samaa asiaa.
Nämä teoriat yhteensovittamalla pystytään luomaan mitä hienoin matemaattinen moraali-oppi. Perehdyn aloituksen sisältöön myöhemmin.
Onko palsta jälleen heräilemässä? Poistuin täältä keväällä, kun varsinaisia filosofiaan liittyviä viestejä ei enää kukaan kirjoitellut.
"Herääkin kysymys mikä olikaan se Wittgensteinin filosofialle antama lisäarvo? Vai oliko kyseessä vain suhteellisuuden hämärän alle peitetty petollisuus, jolla noustiin maailman maineeseen, kuten Jokelan surmaajakin teki?"
Wittgensteinin filosofialla on ilmeisesti niin korkealuontoinen merkitys, että sitä on siksi hyvin vaikeaa ymmärtää. Eli Wittgensteinin filosofian ymmärtämisen suurin vaikeus lienee siinä, että väittäessään ymmärtävänsä tätä, henkilö kieltää todellisuuden ja siksi ainoastaan luulee tätä ymmärtävänsä. Wittgensteinin opin kieltäminen oman persoonan oikeuttamiseksi on jotain, minkä jokainen osaa tehdä, sen sijaan oikea ymmärtäminen, mistä hänen filosofiansa kertoo on uskosta kiinni.
Wittgensteinin filosofia on matemaattisessa muodossa "epätäydellisyyslause" ja koska kyseinen teoria on matemaattisesti paikkaansapitävä, voi koulusurmaajaksi väittänyt ukko todeta nähneensä Wittgensteinissä jälleen kerran oman persoonansa heijastuksen.
Mitä tulee käsitteiden lainaamiseen, mistä purnaat, käsitteiden merkitys on vain niiden käytössä. Miksi ei lainata vanhoja käsitteitä, jos ne ovat käyttökelpoisia?