Olemme olleet 4kk naimisissa ja olleet yhdessä n. 3,5 vuotta. Lähes koko tuon yhdessäolon ajan olemme harrastaneet seksiä, mutta nyt ei haluta. Haluaisin haluta, mutta en kiihotu mistään.
Erinnäisten ongelmieni takia menneinä 2 vuotena olen jäänyt makeisiin koukkuun. Ne lievittävät ahdistustani ja niiden lisäksi syön myös mietoa masennuslääkettä (Optibar 20mg). Tähän asti olen niiden avulla jaksanut pyörittää elämääni ja seksielämäkin ollut ok lihomisestani huolimatta.
Nyt kuitenkin on alkanut stressaamaan opiskelu, tulevaisuudessa siintävä perheen perustaminen ja työelämä. Opiskelen yliopistossa ensimmäistä vuotta, sillä vaihdoin alaa kahden vuoden amk-opiskelun jälkeen.
Muiden silmissä olen hauska ja itsevarma ihminen, mutta itse en voi sietää itseäni. Vaikka mulla on ihana aviomies, unelmaopiskelupaikka, ystäviä, vapaaehtoistyöt ja harrastukset niin silti mulla on piinallinen olo ja se heijastuu nimenomaan seksielämään.
Mies kiehnää ja vonkaa seksiä päivittäin ja mä yritän antautua tunnelmaan, mutta orgasmin saaminen on tullut äärimmäisen vaikeaksi. Ennen sain helposti useita orkkuja ja sitten ne ovat vähentyneet ja vähentyneet. Nyt en ole aikoihin saanut kunnon orgasmia emmekä ole siksi yhtyneet. Mies kärsii tästä, mä kärsin tästä. Mä haluisin vaan lakata olemasta.
Mä en tajua miten selviäisin huomiseen ilman mun masennuslääkkeitä...
Haluaisin haluta, muttei onnistu...
11
3137
Vastaukset
- ...
Mun mielestä olet kovin nuori... eikä sun pitäisi murehtia mitään. Vaan ottaa elämään asioita joista nautit ja olla vapaakin. Tehdä yksinkertaisemminkin asioita.
Makeiset ei ole hyvä ratkaisu kaikil jos ahdistaa, sokeri voi vaan lisätä ehkä.
Lakkaa stressaamasta opiskelusta, se menee omalla painollaan ihan. Tekee tietyt hommat ja se siitä! Ei kannata yrittää saada parhaita numeroita, ainakaan terveyden kustannuksella. Vähempi riittää.
Älä hyvä ihminen mieti tuon ikäisenä perheen perustamista. Tai lapsia! Voit päättää myöhemmin teetkö ollenkaan. Olet tosi nuori ja moni muu menee sinkkuna tuolla.
Työelämä pitäisi olla sellaista, missä itse viihdyt ja mikä on kivaakin hommaa. Ei mitään pakkopakerrusta josta saa ahdistuksen. Jotain joka sopii juuri sinulle, sopiva palkka ja päättää teetkö itsenäisempää vai toiselle.
Ei ole pakko olla kokoajan itsevarma ja hauska, etkö vois olla ihan oma itsesikin positiivisena. Liika sosiaalisuuden yritys vie turhaa voimaa joskus joiltain. Ja jos sulla on vapaaehtoistyötä ja harrastuksia niin jo on paljon ohjelmaa.. opiskelun lisäksi. Voiko niitä organisoida paremmin tai vähentää .. että jäisi lepäämiseenkin aikaa tai rauhallisemmalle harrastukselle.
Jos joku ukko kiehnäis joka päivä seksin toivossa, niin kellä vaan katoaa halut jos kiireisiä päiviäkin olisi. Osaako hän muuta läheisyyttä tai romantiikkaa. Ja tekeekö seksissä oikein. Miehiä on erilaisia, joku haluaa 1 kertaa päivässä ja joku 1 kerran kuussa tai kahdessa. Ja ikäkin vaikuttaa.
Hyvä että olet edes saanut joskus. Koska on niinkin ettei osa naisista (ikääkin jo) ole saanut koskaan miehen kanssa. Miksikö... no siksi ettei mies ole huomioinut lainkaan seksissä eikä missään muussa.
Jos sinusta tuntuu että ahdistaa, niin järjestele asioita niin kuin sinusta tuntuu -hyvältä-. Ei pitäisi enää ahdistaa. Jos joku vielä ahdistaa niin fiksaa asiaa lisää.
Saatko miehen kanssa puhuttua seksi asiasta tai jotain kompromissia. Ahdistaako mies sinua? Kiireen lisäksi.
Olet nuori ja sulle kuuluu huumoripitoinen ja hyvä elämä. Ei taistelua päivittäin.
Hyvää joulun odotusta. Jos vielä ahdistaa, niin puhu jollekin, joka osaa kuunnella oikein.- ...
Ja ole positiivisella mielellä, asiat järjestyy varmaan ihan hyvin.
- ...
... kirjoitti:
Ja ole positiivisella mielellä, asiat järjestyy varmaan ihan hyvin.
Oikeastaan kun miettii niin varmaan monilla nuorilla voi olla paineita miten asiat hoituu (opiskelu, työ ym). Minullakin oli, mutta kukaan ei osannut siihen aikaan auttaa. Onneksi ikä auttoi lopulta ja osaa paremmin ajatella. :) Luulisin.
- Vaimo86
... kirjoitti:
Oikeastaan kun miettii niin varmaan monilla nuorilla voi olla paineita miten asiat hoituu (opiskelu, työ ym). Minullakin oli, mutta kukaan ei osannut siihen aikaan auttaa. Onneksi ikä auttoi lopulta ja osaa paremmin ajatella. :) Luulisin.
Tuli ihan liikutuksen kyyneleet, kun luin sun vastauksiasi :')
Olet oikeassa, mun pitäisi vähentää vapaaehtoishommiani ja tulevaisuudesta murehtimista.
Perheasioita en muuten murehtisi, mutta mulla on 15-vuotiaana diagnosoitu sellainen naisten vaiva, että lapsen saaminen voi olla hankalampaa kuin muilla. Lisäksi meidän suvun naisilta on kaikilta poistettu kohdut ennen keski-ikää ongelmallisten myoomien takia. Oma äitini sai minut 36-vuotiaana - ja ongelmia oli se raskaus ja synnytys täynnä. Muunmuassa kaksoseni tuli kesken ja koko raskaus meni käytännössä vuodelevossa - viimeiset 6vk sairaalassa. Lopulta synnyin, myoomaan kuristuneena. Kuin ihmeen kaupalla minun sinisiin kasvoihin saatiin eloa ja ainoana lapsena mua todella on kohdeltu kuin silmäterää. Viimeiset 21v äitini on kärsinyt erilaisista terveydellisistä ongelmista, jotka alkoivat raskaudesta. Hän joutui jäämään sairaseläkkeellekin päälle 40-vuotiaana. En halua sellaista elämää itselleni tai mahdolliselle tulevalle lapselle.
Opiskeluja taas stressaan juuri siitä syystä, että normaalitahtiin valmistuisin 25-vuotiaana. Jotenkin mietin mitä miespuolinen johtajisto ajattelisi 25v naimisissa olevasta lapsettomasta työnhakijasta. Sellaisellahan on pelkkä lisääntyminen mielessä. Mun avoihin on upotettu amk:ssa ajatus "miehelle perhe on bonus, naiselle rasite." Siis olemme miettineet, että lapsien aika voisi olla parin vuoden päästä kun mieheni valmistuu ja mulla on vielä pari vuotta jäljellä. Sitten olisi valmistumisen jälkeen lapset jo tarhaiässä eikä enää olisi pelkoa, että jäisin äitiyslomalle. Kuitenkaan en haluaisi olla 30v kun valmistun. Siksi olen yrittänyt lukea melkeinpä epäinhimillistä tahtia. Jotenkin aina ollut ongelmana se, että kahmin liikaa kaikkea. Viime vuosi meni niin, että kävin 3 päivänä viikossa koulun jälkeen töissä. Siis tyypillinen koulupäivä kesti klo 8-16 ja työpäivä siihen perään 16.30-21.30. Kotona olin klo 22 ja sit läksyt ja taas seuraavaks päiväks kouluun klo 8. Vajaan vuoden sitä jaksoin ja sit sanoin itteni irti ja vaihdoin kokonaan alaa.
Tuleva alani on onneksi inhimillinen. Opintoni valmistavat minut kirkon virkaan ja toivon mukaan saan toimia pastorina jossain mukavassa seurakunnassa. Parasta ikinä oli kun pääsin 1. adv.su jakamaan ehtoollista pappien kanssa. En ole uskovaisesta perheestä, mutta rankat kokemukset teini-ikäisenä johdattivat minut Jumalan luo ja uskoon. Se on ollut elämäni paras ratkaisu tähän asti :) Myönnettäköön, että uskonratkaisulla oli osaa nuorena solmittuun avioliittoonkin. Rakastan kuitenkin miestäni Jumalan jälkeen seuraavaksi eniten tässä maailmassa.
Niin mieheni on hellä ja ymmärtäväinen. Meillä on samantapaiset taustat, tosin mieheni ei ole "uskovainen" kuten minä. Hän kuitenkin tukee ja kannustaa minua ammatinvalinnassani. Halailemme ja suukottelemme päivittäin ja nukahdan aina hänen kainaloonsa. Seksin puute kuitenkin rasittaa molempien mieltä. - ...
Vaimo86 kirjoitti:
Tuli ihan liikutuksen kyyneleet, kun luin sun vastauksiasi :')
Olet oikeassa, mun pitäisi vähentää vapaaehtoishommiani ja tulevaisuudesta murehtimista.
Perheasioita en muuten murehtisi, mutta mulla on 15-vuotiaana diagnosoitu sellainen naisten vaiva, että lapsen saaminen voi olla hankalampaa kuin muilla. Lisäksi meidän suvun naisilta on kaikilta poistettu kohdut ennen keski-ikää ongelmallisten myoomien takia. Oma äitini sai minut 36-vuotiaana - ja ongelmia oli se raskaus ja synnytys täynnä. Muunmuassa kaksoseni tuli kesken ja koko raskaus meni käytännössä vuodelevossa - viimeiset 6vk sairaalassa. Lopulta synnyin, myoomaan kuristuneena. Kuin ihmeen kaupalla minun sinisiin kasvoihin saatiin eloa ja ainoana lapsena mua todella on kohdeltu kuin silmäterää. Viimeiset 21v äitini on kärsinyt erilaisista terveydellisistä ongelmista, jotka alkoivat raskaudesta. Hän joutui jäämään sairaseläkkeellekin päälle 40-vuotiaana. En halua sellaista elämää itselleni tai mahdolliselle tulevalle lapselle.
Opiskeluja taas stressaan juuri siitä syystä, että normaalitahtiin valmistuisin 25-vuotiaana. Jotenkin mietin mitä miespuolinen johtajisto ajattelisi 25v naimisissa olevasta lapsettomasta työnhakijasta. Sellaisellahan on pelkkä lisääntyminen mielessä. Mun avoihin on upotettu amk:ssa ajatus "miehelle perhe on bonus, naiselle rasite." Siis olemme miettineet, että lapsien aika voisi olla parin vuoden päästä kun mieheni valmistuu ja mulla on vielä pari vuotta jäljellä. Sitten olisi valmistumisen jälkeen lapset jo tarhaiässä eikä enää olisi pelkoa, että jäisin äitiyslomalle. Kuitenkaan en haluaisi olla 30v kun valmistun. Siksi olen yrittänyt lukea melkeinpä epäinhimillistä tahtia. Jotenkin aina ollut ongelmana se, että kahmin liikaa kaikkea. Viime vuosi meni niin, että kävin 3 päivänä viikossa koulun jälkeen töissä. Siis tyypillinen koulupäivä kesti klo 8-16 ja työpäivä siihen perään 16.30-21.30. Kotona olin klo 22 ja sit läksyt ja taas seuraavaks päiväks kouluun klo 8. Vajaan vuoden sitä jaksoin ja sit sanoin itteni irti ja vaihdoin kokonaan alaa.
Tuleva alani on onneksi inhimillinen. Opintoni valmistavat minut kirkon virkaan ja toivon mukaan saan toimia pastorina jossain mukavassa seurakunnassa. Parasta ikinä oli kun pääsin 1. adv.su jakamaan ehtoollista pappien kanssa. En ole uskovaisesta perheestä, mutta rankat kokemukset teini-ikäisenä johdattivat minut Jumalan luo ja uskoon. Se on ollut elämäni paras ratkaisu tähän asti :) Myönnettäköön, että uskonratkaisulla oli osaa nuorena solmittuun avioliittoonkin. Rakastan kuitenkin miestäni Jumalan jälkeen seuraavaksi eniten tässä maailmassa.
Niin mieheni on hellä ja ymmärtäväinen. Meillä on samantapaiset taustat, tosin mieheni ei ole "uskovainen" kuten minä. Hän kuitenkin tukee ja kannustaa minua ammatinvalinnassani. Halailemme ja suukottelemme päivittäin ja nukahdan aina hänen kainaloonsa. Seksin puute kuitenkin rasittaa molempien mieltä.Vaikka äidilläsi ja muilla oli ongelmia raskaudessa, niin toivotaan ettei olisi periytynyt kuitenkaan. Mutta onhan se mahdollisuus. Jos asia huolettaa, niin voithan keskustella gynekologin kanssa huolen aiheista. Asiantunteva osaisi ehkä saada huolia poiskin ja ongelma kohdat selviksi. Ja kysyä niistäkin ongelmista kun äidillesi tuli terveysongelmia raskaudesta asti. Jospa sinun kohdallasi voidaan välttää ettei tule mitään, kun etukäteen asioita pohtii vähän ja tietää mikä ne äidille lopulta aiheutti. -Naiselle voi olla naisgynekologi miellyttävämpi kun juttelee, ainakin minusta tuntuu siltä. Ja ei ole pakko heti alkaa tutkimaan mitään, voit sanoa että jospa myöhemmin, että halusit tulla asiasta kysymään vaan -jos gynekologi ehdottaa jotain. -Ja toki muualtakin (kirjat, netti, ym.) saa jotain tietoa jos ei halua mennä kysymään. Niiden tieto tosin voi saada lisää kysymyksiä aikaan ja ettei väärin tulkitse.
Aina työnantajat voivat kaikenlaista ajatella, mutta sille ei voi mitään. Voiko senkään mukaan aina elää tai stressata. Lapsia kuitenkin monille tulee jossain kohtaa, nykyään yhä myöhemmin osalle naisia. Äitiys on luonnollinen asia ja sijaisia siksi aikaa luulisi jossain olevan jos tilanteita tulee. Tai muu järjestely.
Toisaalta kun miettii, olisiko kiva valmistua ennen lapsia. Saisi opiskelut alta pois, eikä niitä enää miettisi. Pienten lasten kanssa ja kotihommien voi olla opiskelu haasteellista, voisi olla helpompaa olla silloin kotona työssä. Siis toisaalta. Ja olet silloinkin vielä nuori! Toki on omat päätöksenne tietenkin parhaat, mutta tuo oli jonkinmoinen ehdotus vaan. Enkä usko että se 2 vuotta lisää, muuttaa taas lapsen saannin kannalta mitään, luulisi näin.
Uskon että kun elämä on hieman rennompaa, niin haluamisen kanssa ei ole ehkä ongelmaa. Ja se on vaan tosiasia että ihmisillä on erilaiset halut, tai eri aikoina voi olla erilaista. Miehesi osaa kaiketi itsekin tehdä jotakin itselleen, toista ei joka päivä tarvitse "sen" takia. Voihan asiasta keskustella varovasti, ja joku kompromissi. Ei sinun pidä tuntea huonoa omaatuntoa, koska ei voi väkisin alkaa haluta, vaikka haluaisikin haluta. :) Se on monilla varmaan sama ettei halut aina kohtaa. Ja pareilla varmaan vaihtelee että 2 kertaa viikossa vai kuukaudessa tai kolmessa kuukaudessa jne. Joillekin kerran päivässä voi olla taas liian usein. Tai joskus liian usein. Tai se on samaa rutiinia, että vaihtelevuutta olisi tms. Ja tekeekö kumppani oikein tms. Masennus tai ahdistuskin tai kiire voi viedä ajatukset joillakin ihmisillä. Arki pitäisi saadakin muka yhtäkkiä juhlavaksi tms. Ja mistä ne kivat ajatukset saisikin että haluaa jotain.. Miehillä sentään on viime hädissä jokin pilleri(ainkin vanhemmilla herroilla) tai jokin lehti tai leffa jos halu hyytyy :D mitäs naisille.
No ei huolta, ajan kanssa asiat varmaan selkiää. Nyt murheet pois, positiivisuus kehiin. Ja kyllä naistentautien lekurit myoomista ym. tietää, eli huoli pois ja pieni neuvottelu. Ja halu asiaa voi lisää tutkia itsekseen jostain, jos se viel häiritsee. Jospa mies osaisi koskettaa niinkin ettei se johda joka päivä seksiin.
Elämä kantaa ja Jumala on kanssamme. Positiivista energiaa ja rauhallisuuttakin, elämään. :) - ...
... kirjoitti:
Vaikka äidilläsi ja muilla oli ongelmia raskaudessa, niin toivotaan ettei olisi periytynyt kuitenkaan. Mutta onhan se mahdollisuus. Jos asia huolettaa, niin voithan keskustella gynekologin kanssa huolen aiheista. Asiantunteva osaisi ehkä saada huolia poiskin ja ongelma kohdat selviksi. Ja kysyä niistäkin ongelmista kun äidillesi tuli terveysongelmia raskaudesta asti. Jospa sinun kohdallasi voidaan välttää ettei tule mitään, kun etukäteen asioita pohtii vähän ja tietää mikä ne äidille lopulta aiheutti. -Naiselle voi olla naisgynekologi miellyttävämpi kun juttelee, ainakin minusta tuntuu siltä. Ja ei ole pakko heti alkaa tutkimaan mitään, voit sanoa että jospa myöhemmin, että halusit tulla asiasta kysymään vaan -jos gynekologi ehdottaa jotain. -Ja toki muualtakin (kirjat, netti, ym.) saa jotain tietoa jos ei halua mennä kysymään. Niiden tieto tosin voi saada lisää kysymyksiä aikaan ja ettei väärin tulkitse.
Aina työnantajat voivat kaikenlaista ajatella, mutta sille ei voi mitään. Voiko senkään mukaan aina elää tai stressata. Lapsia kuitenkin monille tulee jossain kohtaa, nykyään yhä myöhemmin osalle naisia. Äitiys on luonnollinen asia ja sijaisia siksi aikaa luulisi jossain olevan jos tilanteita tulee. Tai muu järjestely.
Toisaalta kun miettii, olisiko kiva valmistua ennen lapsia. Saisi opiskelut alta pois, eikä niitä enää miettisi. Pienten lasten kanssa ja kotihommien voi olla opiskelu haasteellista, voisi olla helpompaa olla silloin kotona työssä. Siis toisaalta. Ja olet silloinkin vielä nuori! Toki on omat päätöksenne tietenkin parhaat, mutta tuo oli jonkinmoinen ehdotus vaan. Enkä usko että se 2 vuotta lisää, muuttaa taas lapsen saannin kannalta mitään, luulisi näin.
Uskon että kun elämä on hieman rennompaa, niin haluamisen kanssa ei ole ehkä ongelmaa. Ja se on vaan tosiasia että ihmisillä on erilaiset halut, tai eri aikoina voi olla erilaista. Miehesi osaa kaiketi itsekin tehdä jotakin itselleen, toista ei joka päivä tarvitse "sen" takia. Voihan asiasta keskustella varovasti, ja joku kompromissi. Ei sinun pidä tuntea huonoa omaatuntoa, koska ei voi väkisin alkaa haluta, vaikka haluaisikin haluta. :) Se on monilla varmaan sama ettei halut aina kohtaa. Ja pareilla varmaan vaihtelee että 2 kertaa viikossa vai kuukaudessa tai kolmessa kuukaudessa jne. Joillekin kerran päivässä voi olla taas liian usein. Tai joskus liian usein. Tai se on samaa rutiinia, että vaihtelevuutta olisi tms. Ja tekeekö kumppani oikein tms. Masennus tai ahdistuskin tai kiire voi viedä ajatukset joillakin ihmisillä. Arki pitäisi saadakin muka yhtäkkiä juhlavaksi tms. Ja mistä ne kivat ajatukset saisikin että haluaa jotain.. Miehillä sentään on viime hädissä jokin pilleri(ainkin vanhemmilla herroilla) tai jokin lehti tai leffa jos halu hyytyy :D mitäs naisille.
No ei huolta, ajan kanssa asiat varmaan selkiää. Nyt murheet pois, positiivisuus kehiin. Ja kyllä naistentautien lekurit myoomista ym. tietää, eli huoli pois ja pieni neuvottelu. Ja halu asiaa voi lisää tutkia itsekseen jostain, jos se viel häiritsee. Jospa mies osaisi koskettaa niinkin ettei se johda joka päivä seksiin.
Elämä kantaa ja Jumala on kanssamme. Positiivista energiaa ja rauhallisuuttakin, elämään. :)Onhan se synnytyskin joillekin jännittävä että haluaa sen pois mahdollisimman pian. Mutta toisaalta taas opiskelunkin osa haluaa ensin alta pois. Mutta voiko lapsien kanssa (tai elämän), ylipäätään miettiä että ne tehdään vai saadaanko ne kun on oikea aika? Ja kannattaako asiasta stressata. Ei. Ja kun on nuorikin, niin ehkä ei liikaa lapsia kannattaisi pohtia, niiden aika kun ehtii olla. Nuorena pitäisi olla muutakin elämää, kaiketi. Liian nuorena voi ahdistaa jos "pitäisi olla ja tehdä sitä ja tätä". Voisiko olla hiukan vapaampaa, joskus, tämä elämä. ;)
Oli tähän aikaan varmaan teksti sellaista, että toivottavasti sai selkoa. Mutta ei naisen pidä tuntea huonoa omaa tuntoa jos ei ole joka päivä samanlaiset halut kuin miehellä. Tai miehellä samanlaiset kuin jollain naisella. Itseäni ahdistaisi jo seksi jos ajattelisin että aion synnyttää pian tms... eli jokaisella on omat jutut näissä. - voi aiheuttaa
Vaimo86 kirjoitti:
Tuli ihan liikutuksen kyyneleet, kun luin sun vastauksiasi :')
Olet oikeassa, mun pitäisi vähentää vapaaehtoishommiani ja tulevaisuudesta murehtimista.
Perheasioita en muuten murehtisi, mutta mulla on 15-vuotiaana diagnosoitu sellainen naisten vaiva, että lapsen saaminen voi olla hankalampaa kuin muilla. Lisäksi meidän suvun naisilta on kaikilta poistettu kohdut ennen keski-ikää ongelmallisten myoomien takia. Oma äitini sai minut 36-vuotiaana - ja ongelmia oli se raskaus ja synnytys täynnä. Muunmuassa kaksoseni tuli kesken ja koko raskaus meni käytännössä vuodelevossa - viimeiset 6vk sairaalassa. Lopulta synnyin, myoomaan kuristuneena. Kuin ihmeen kaupalla minun sinisiin kasvoihin saatiin eloa ja ainoana lapsena mua todella on kohdeltu kuin silmäterää. Viimeiset 21v äitini on kärsinyt erilaisista terveydellisistä ongelmista, jotka alkoivat raskaudesta. Hän joutui jäämään sairaseläkkeellekin päälle 40-vuotiaana. En halua sellaista elämää itselleni tai mahdolliselle tulevalle lapselle.
Opiskeluja taas stressaan juuri siitä syystä, että normaalitahtiin valmistuisin 25-vuotiaana. Jotenkin mietin mitä miespuolinen johtajisto ajattelisi 25v naimisissa olevasta lapsettomasta työnhakijasta. Sellaisellahan on pelkkä lisääntyminen mielessä. Mun avoihin on upotettu amk:ssa ajatus "miehelle perhe on bonus, naiselle rasite." Siis olemme miettineet, että lapsien aika voisi olla parin vuoden päästä kun mieheni valmistuu ja mulla on vielä pari vuotta jäljellä. Sitten olisi valmistumisen jälkeen lapset jo tarhaiässä eikä enää olisi pelkoa, että jäisin äitiyslomalle. Kuitenkaan en haluaisi olla 30v kun valmistun. Siksi olen yrittänyt lukea melkeinpä epäinhimillistä tahtia. Jotenkin aina ollut ongelmana se, että kahmin liikaa kaikkea. Viime vuosi meni niin, että kävin 3 päivänä viikossa koulun jälkeen töissä. Siis tyypillinen koulupäivä kesti klo 8-16 ja työpäivä siihen perään 16.30-21.30. Kotona olin klo 22 ja sit läksyt ja taas seuraavaks päiväks kouluun klo 8. Vajaan vuoden sitä jaksoin ja sit sanoin itteni irti ja vaihdoin kokonaan alaa.
Tuleva alani on onneksi inhimillinen. Opintoni valmistavat minut kirkon virkaan ja toivon mukaan saan toimia pastorina jossain mukavassa seurakunnassa. Parasta ikinä oli kun pääsin 1. adv.su jakamaan ehtoollista pappien kanssa. En ole uskovaisesta perheestä, mutta rankat kokemukset teini-ikäisenä johdattivat minut Jumalan luo ja uskoon. Se on ollut elämäni paras ratkaisu tähän asti :) Myönnettäköön, että uskonratkaisulla oli osaa nuorena solmittuun avioliittoonkin. Rakastan kuitenkin miestäni Jumalan jälkeen seuraavaksi eniten tässä maailmassa.
Niin mieheni on hellä ja ymmärtäväinen. Meillä on samantapaiset taustat, tosin mieheni ei ole "uskovainen" kuten minä. Hän kuitenkin tukee ja kannustaa minua ammatinvalinnassani. Halailemme ja suukottelemme päivittäin ja nukahdan aina hänen kainaloonsa. Seksin puute kuitenkin rasittaa molempien mieltä.ja yleensä ne aiheuttavat lihomista ja haluttomuutta. Ahdistus kannattaisi käsitellä pois
eikä muuttaa aivokemiaa.
Jokin lapsuuden juttu ja äidin vaikeudet, joihin olet samaistunut? Koska et halua samanlaista itsellesi. Äidin surut eivät kuulu sinulle, sinulla on oma elämä elettävänäsi. Miksi pelkäät elämää? Sensijaan että nauttisit siitä, kun saat elää ja asiasi ovat noinkin hyvin! - sokerimössöt!
voi aiheuttaa kirjoitti:
ja yleensä ne aiheuttavat lihomista ja haluttomuutta. Ahdistus kannattaisi käsitellä pois
eikä muuttaa aivokemiaa.
Jokin lapsuuden juttu ja äidin vaikeudet, joihin olet samaistunut? Koska et halua samanlaista itsellesi. Äidin surut eivät kuulu sinulle, sinulla on oma elämä elettävänäsi. Miksi pelkäät elämää? Sensijaan että nauttisit siitä, kun saat elää ja asiasi ovat noinkin hyvin!Tiesitkö että sokeritasapainon heittelyt aiheuttavat masennusta?
Ilmiö on tuttu diabetestä potevilla, jotka voivat näistä heilahteluista saada suorastaan raivokohtauksia!
Siivoa ruokavaliostasi sokeri, vehnäjauho ja lisäaineisuus kevytmakeutteineen, energiajuomineen ja teollisine eineksineen!
Saat huomata olosi kohoavan jo siitä!
Mikä kiinnittää huomiota on yletön kunnianhimosi ja pingotuksesi. Mitä väliä sillä on milloin valmistut ja kahmitko kaiken hetkessä!
Ahneus on syntiä, myös tuollainen stressaantunut kärtyisä uranrakennus. Miten ihmeessä kuvittelet pystyväsi kirkon virassa auttavasi ihmisiä, jos olet uralla kiitävät stressistä kuiva kääpäles, joka pyörii vain menestyvien piireissä???
Sinusta tulee varmasti aika eläytymiskyvytön citypappi menestyvien joukoille, mutta köyhiä ja vähemmän menestyviä pidät vain paskaluusereina!
Suomi alkaa olla pullollaan näitä pipokireänä pinkovia ura-akkoja, joilla em. syistä on ongelmia niin naiseudessa kuin äitiydessä. Kas kun alitajunta estää lapsen saannin, kun se heikentää uraa!
Hellitä hyvissä ajoin! Niin naisellisuutesi ja halusi palautuu. Ehkä myös alitajuisesti olet ruvennut pelkäämään lapsen saantia äitisi kokemusten takia.
Sinun kannattaisi pohtia ja läpikäydä niitäkin asioita kunnollisen terapeutin kanssa, mutta ennen kaikkea: anna itsellesi lupa laiskotella ja epäonnistuakin välillä! - rtrr
... kirjoitti:
Vaikka äidilläsi ja muilla oli ongelmia raskaudessa, niin toivotaan ettei olisi periytynyt kuitenkaan. Mutta onhan se mahdollisuus. Jos asia huolettaa, niin voithan keskustella gynekologin kanssa huolen aiheista. Asiantunteva osaisi ehkä saada huolia poiskin ja ongelma kohdat selviksi. Ja kysyä niistäkin ongelmista kun äidillesi tuli terveysongelmia raskaudesta asti. Jospa sinun kohdallasi voidaan välttää ettei tule mitään, kun etukäteen asioita pohtii vähän ja tietää mikä ne äidille lopulta aiheutti. -Naiselle voi olla naisgynekologi miellyttävämpi kun juttelee, ainakin minusta tuntuu siltä. Ja ei ole pakko heti alkaa tutkimaan mitään, voit sanoa että jospa myöhemmin, että halusit tulla asiasta kysymään vaan -jos gynekologi ehdottaa jotain. -Ja toki muualtakin (kirjat, netti, ym.) saa jotain tietoa jos ei halua mennä kysymään. Niiden tieto tosin voi saada lisää kysymyksiä aikaan ja ettei väärin tulkitse.
Aina työnantajat voivat kaikenlaista ajatella, mutta sille ei voi mitään. Voiko senkään mukaan aina elää tai stressata. Lapsia kuitenkin monille tulee jossain kohtaa, nykyään yhä myöhemmin osalle naisia. Äitiys on luonnollinen asia ja sijaisia siksi aikaa luulisi jossain olevan jos tilanteita tulee. Tai muu järjestely.
Toisaalta kun miettii, olisiko kiva valmistua ennen lapsia. Saisi opiskelut alta pois, eikä niitä enää miettisi. Pienten lasten kanssa ja kotihommien voi olla opiskelu haasteellista, voisi olla helpompaa olla silloin kotona työssä. Siis toisaalta. Ja olet silloinkin vielä nuori! Toki on omat päätöksenne tietenkin parhaat, mutta tuo oli jonkinmoinen ehdotus vaan. Enkä usko että se 2 vuotta lisää, muuttaa taas lapsen saannin kannalta mitään, luulisi näin.
Uskon että kun elämä on hieman rennompaa, niin haluamisen kanssa ei ole ehkä ongelmaa. Ja se on vaan tosiasia että ihmisillä on erilaiset halut, tai eri aikoina voi olla erilaista. Miehesi osaa kaiketi itsekin tehdä jotakin itselleen, toista ei joka päivä tarvitse "sen" takia. Voihan asiasta keskustella varovasti, ja joku kompromissi. Ei sinun pidä tuntea huonoa omaatuntoa, koska ei voi väkisin alkaa haluta, vaikka haluaisikin haluta. :) Se on monilla varmaan sama ettei halut aina kohtaa. Ja pareilla varmaan vaihtelee että 2 kertaa viikossa vai kuukaudessa tai kolmessa kuukaudessa jne. Joillekin kerran päivässä voi olla taas liian usein. Tai joskus liian usein. Tai se on samaa rutiinia, että vaihtelevuutta olisi tms. Ja tekeekö kumppani oikein tms. Masennus tai ahdistuskin tai kiire voi viedä ajatukset joillakin ihmisillä. Arki pitäisi saadakin muka yhtäkkiä juhlavaksi tms. Ja mistä ne kivat ajatukset saisikin että haluaa jotain.. Miehillä sentään on viime hädissä jokin pilleri(ainkin vanhemmilla herroilla) tai jokin lehti tai leffa jos halu hyytyy :D mitäs naisille.
No ei huolta, ajan kanssa asiat varmaan selkiää. Nyt murheet pois, positiivisuus kehiin. Ja kyllä naistentautien lekurit myoomista ym. tietää, eli huoli pois ja pieni neuvottelu. Ja halu asiaa voi lisää tutkia itsekseen jostain, jos se viel häiritsee. Jospa mies osaisi koskettaa niinkin ettei se johda joka päivä seksiin.
Elämä kantaa ja Jumala on kanssamme. Positiivista energiaa ja rauhallisuuttakin, elämään. :)elämä on elämistä varten...ei sitä voi suunnitella ja hallita jokahetkeä et miten tää elämä menee ..ja ei ihme jos ei halua seksiä ku ei muuta ehdi ku murehtia..
- ********
Masennuslääke estää haluamisen ja orgasmin todella monella. Se johtuu siitäääää!! Yleisin syy miksi masennuslääkkeet lopetetaan on se että vaikuttaa seksuaalisuuteen.
- Vaimo 86
Vaimoni (elimme yhdessä 17 v.) kuoli n. 1 v. sitten. Uuden olen löytänyt,olen myös muuttamassa paikkakuntaa. Pidän omaa lyhyen aikaa kestäneen haluttomuuteni johtuvan vahvoista elämäni muutoksista.Mm. yritin unohtaa asumalla Thaimaan viidakossa syksyllä.Toivon että yrität muuttaa ajatusmaailmaasi ja sillä lailla koota itsesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367549Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361833Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251830- 911593
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791515Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104958- 49890
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28800- 31749
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja21709