Miksi jotkut passiiviset kansalaiset demonisoivat työnteon? Miksi jotkut nuoret aikuiset eivät pidä enää työntekoa arvossa?
Vai onko sittenkin kyse vain siitä, että työnantajat eivät anna nuorille kavereille mahdollisuuksia näyttää kykyjänsä?
Vai onko sittenkin kyse vain siitä, että työnantajat eivät anna nuorille kavereille mahdollisuuksia näyttää kykyjänsä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
koko termin "demonisoida" merkitystä...
Kai minä sen tiedän, että monen mielestä työnteko on saatanasta.
Eikös sellainen sananlasku ole että:"Hullu paljon
työtä tekee,viisas pääsee vähemmällä".
Ei se työnteko aina houkuttele kun sitä työtä ei tehdä itselle, eikä usein edes mihinkään yleiseen hyvään kuten valtiolle. Työtä tehdään yritysjohtajille ja keinottelijoille jotka korjaavat potin.
Onko siis ihme jos ihmisiä ei nappaa osallistua johtajan S-Mersun ostotalkoisiin?
Epäilen kyllä, että työnteko on monessa suhteessa kannattavampaa kuin yhteiskunnan tuilla kitkuttelu.
"Epäilen kyllä, että työnteko on monessa suhteessa kannattavampaa kuin yhteiskunnan tuilla kitkuttelu. "
Ehkäpä niin, mutta silti kertomani syy lienee monella motiivina. Lisäksi asiaan vaikuttaa koko ajan kiristyvä työtahti ja heikentyvät työolot. Työhaastatteluissa pitäisi ravata ja haastattelijat hakevat jotain Supermiestä sinne.
Jos tuurilla työn saakin niin oletuksena onkin että teet palkatonta ylityötä säännöllisesti ja koko työ on pelkkää perseen repimistä.
Noh.. eihän se ihan noin mene yleisesti mutta tuollainen on kyllä yleistymään päin.
Eiköhän kyse ole ihan siitä, että moni nuori aikuinen jämähtää vastuuttomuuden tilaan. Ei sillä etteikö minua itseänikin houkuttelisi lokoisa elämä yhteiskunnan tukien varassa. Toisaalta työ antaisi varmasti niin paljon sisältöä elämään, että koitan kaikin keinoin vähitellen kuntouttaa itseäni työkuntoiseksi!
Itse olen valmis tekemään itselleni työtä vaikka kuinka, mutta muille en huonolla palkalla orjaksi mene. Mielummin työttömänä kuin orjatyössä.
Pohjalta se on lähes poikkeuksetta aloitettava!
Yksi suurimmista ongelmista on se, että nykyään työnteolla ja ahkeruudella tarkoitetaan pää-asiassa laiskuutta, sadismia ja pinnallisuutta.
Henkilöä ei kiinnosta tehdä töitä, niin täytyy sadistisesti orjuuttaa muut työhön ja kieltää toisen asema työn suhteen. Nämä ovat nykypäivän sanoja. Menepä työpaikalle, tai kouluun ja etsi henkilö, joka ei ole osallisena suuressa näytelmässä. Ei taida sellaista olla.
Kun työ ei kiinnosta, tarvii saada toiset näyttämään laiskoilta ja näytellä ahkeraa. Keskeistä tässä on se, että koitetaan pakottaa toiset heille epäsuotuisiin keinotekoisiin olosuhteisiin.
Päivän sana on sadismi ja muiden hyväksikäyttö, sekä pyrokraattinen sosiaalinen valtahierarkia. Kun työ tehdään kateuden ja sadismin voimalla, se on pahinta maanpetturuutta ja tuottavuuden heikentämistä.
Tuottavuus työnnetään nykyään joka lävestä ja samoin jatkuva vakuuttamisen tarve. Ne pitäisi työntää sinne, mistä ne on alunperin tulleetkin, eli perseeseen ja keskittyä tosiasioihin ja työntekoon, eikä toisten alasajamiseen, tai yhteisölliseen orjuuttamiseen.
Ongelma on siinä, ettei ketään kiinnosta oikea työ, vaan pelleily ja näytteleminen. Siinä vaiheessa, kun poistetaan palkat, niin nähdään, kuka työtä oikeasti tekee ja kuka ei.
Työnantijia, tai ketään ylipäätään ei työ kiinnosta. Ainoa näyttelemällä hankittu sosiaalinen asema ja siitä saatu raha.
Mielestäni nämä ovat sellaisia asioita, jotka ainakin minun silmissäni vievät uskottavuuden ja järkevyyden kaikelta tässä yhteiskunnassa.
Itse en missään tapauksessa vastusta työntekoa, vaan vastustan sitä, että työntekemistä koitetaan kiertää kaikin keinoin siihen kuulumattomalla pelleilyllä ja sitten koko työnteko kielletään sanomalla pelleilyä työnteoksi ja väittämällä sitä velvollisuudeksi.
Ja ketäpä työtöntä ei kiinnostaisi aineellinen hyvinvointi?
Tärkeämpää on mielestäni hyvä mieli ja henkinen hyvinvointi, kuin työnteko. Eli väitän, että työ täytyy lähteä sen hyvän olon kautta, eikä saa rakentaa sitä pahanolon päälle.
Tämä yhteiskunta pohjaa taloutensa työttömiin ja itsemurhan tekijöihin, eikä se todellakaan osoita sitä, että Suomessa työtä tehtäisiin täysin hyvällä mielellä.
Roomanaikaisessa orjataloudessa orjan eliniänodote työssä oli kovin lyhyt. Sama orjatalous on yhä voimissaan ja vaatii uhrinsa itsemurhissa.
Itselleni aineellinen hyvinvointi on aina toissijaista, sillä eihän aineellista hyvinvointia ole ilman henkistä hyvinvointia.
Jos työ tekee sairaaksi, ei se ole työtä, vaan jotain muuta. Sairas ja moraaliton kilpailu nostaa niin työssä, kuin kouluissakin psykopaattisen ihanteen jalustalle ja työn sijasta käydään jatkuvaa toisen aseman kieltämisen kilpailua, missä parhaiten omaan fantasiaansa muut vetävä saa päättää muiden motiivit.
Nyrkkisääntönä jokaiselle ihmiselle voisi olla, että: syö enemmän paskaa, kuin kaadat muiden niskaan. Kun kaikki noudattaisivat sitä, niin työttömyyskin poistuisi.
Kiusaaminen ei ole työntekoa ja ne ketkä eivät tiedä, mitä kiusaaminen on, eivätkä sitä näe, ovat itse kiusaajia.
Tämä tosiaan on hyvä vitsi koko alotus. Ethän sinä Hermiitti viitsi edes käydä paria tuntia päivässä tiskaamassa vaikka siihen hyvin kykenisit.
-
Kuntoutustuen lisä tiskaamassakäymistä varten myönnettiin jo, eikä sitä peruta vaikka hermit ei siellä käykään.
Hermithän kävi tiskaamassa vain siksi , että tuo lisä hänelle myönnettäisiin ja nyt kun hän sen on saanut ei hänen enää tarvitse pingottaa.
Lokoisa elämä - tiedäthän.
Hermiittihän on vain hyvin tavallinen diplomi-insinööri. Älkäämme unohtako, että valtion talous lepää pitkälti hermiitin sielunveljien- ja siskojen varassa.
-
Hermit ei ole sen enempää tyypillinen kuin epätyypillinenkään diplomi-insinööri.
Jos valtion talous riippuisi hermitin kaltaisista "lokoisaa elämää muiden kustannuksella" -tyypeistä, ei ns. hyvinvointiyhteiskunnasta tai sen palveluista olisi mitään jäljellä.