Tapailen miestä, jolla on takana viiden vuoden suhde, he erosivat kesän lopulla ja minut hän tapasi muutaman viikon jälkeen erosta.
Minusta tuntuukin, että hän ei ole vielä täysin käsitellyt eroaan ja voi mahdollisesti vielä haikailla exänsä perään. Ja mahdollisesti pitää minua lohdukkeena, korvikkeena, koska ei halua olla yksin.
Toisaalta taas olen kysynyt häneltä suoraan aikaisemmin, että haluaisiko hän palata yhteen exänsä kanssa, mutta hän sanoi, että eteen päin hän pyrkii. Ja olen myös kysynyt olenko lohduke, mihin hän vastasi etten, mutta pystyisikö edes moista vastaamaan.
Tykkään kyllä miehestä mutta en ala taistelemaan hänestä. Siis jos hän haikailee entisensä perään.
En kyllä tiedä miksi olen tekemässä tästä ongelmaa, pitäisi kain vain edetä hitaasti niin kuin hän haluaa. Mutta toisaalta en uskalla heittäytyä täysillä juttuun, kun pelottaa että hän kääntääkin kelkkansa. Toki niin voi käydä milloin vaan kenen tahansa kanssa...
Minusta tuntuukin, että hän ei ole vielä täysin käsitellyt eroaan ja voi mahdollisesti vielä haikailla exänsä perään. Ja mahdollisesti pitää minua lohdukkeena, korvikkeena, koska ei halua olla yksin.
Toisaalta taas olen kysynyt häneltä suoraan aikaisemmin, että haluaisiko hän palata yhteen exänsä kanssa, mutta hän sanoi, että eteen päin hän pyrkii. Ja olen myös kysynyt olenko lohduke, mihin hän vastasi etten, mutta pystyisikö edes moista vastaamaan.
Tykkään kyllä miehestä mutta en ala taistelemaan hänestä. Siis jos hän haikailee entisensä perään.
En kyllä tiedä miksi olen tekemässä tästä ongelmaa, pitäisi kain vain edetä hitaasti niin kuin hän haluaa. Mutta toisaalta en uskalla heittäytyä täysillä juttuun, kun pelottaa että hän kääntääkin kelkkansa. Toki niin voi käydä milloin vaan kenen tahansa kanssa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei noin lyhyes ajas voi eroaan käsitellä, viis vuotta on kuitenkin suht pitkä aika. Riippuu tietenki minkälain se aikasempi suhde ollu. Eikä noin nopee ole järkevää hypätä ees uuteen suhteeseen. Pitäs antaa ajan kulua ja pystyä kaikes rauhas se ero käsittelemään ensinnäkin.
Riippunee pitkälti siitä, onko mies ollut jättäjä vai jätetty.
Tuota itsekkin mietin... Kysyin ja sain varsin epämääräisen vastauksen: ei ole yksiselitteistä vastausta.
Tiedän että hänen exänsä lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ovat ystäviä edelleen.
Eli siis itseäni ajatellen olisi parasta ottaa etäisyyttä. Toisaalta asiaa vaikeuttaa nyt myös se, että mies tuntee itsensä masentuneeksi eikä tykkää yksinäisyydestä ollenkaan. Läheisriippuvuutta? En haluaisi häntä satuttaakaan "jättämällä" hänet. Mutta en kyllä haluaisi jatkaakaan suhdetta, koska ajan kuluessa omat tunteet kasvaa koko ajan häntä kohtaan.
Olen itseni soppaan saanut.
jos oisit sanonu jättäjäks niin sit se on voinu alottaa toipumisen jo ennen eroa.
Ehkä toi suhteen päättyminen on ollu molemmilla tiedossa jo etukäteen. Ja ero on ollu ikäänkuin tiedossa molemmille etukäteen. Eli tilanne ei oo tullu yllärinä.
Mut tuossa tilanteessa läheisriippuvuutta ja laastarin tarvista ei oikein osaa erottaa. Toiset vaan on tottunu seurustelemaan koko ajan ja tarttumaan hetkeen. Toiselle taas yksinäisyys on se ainoa tapa käsitellä asioita.
Siis miksi et haluais jatkaa suhdetta?
että mistä te noita kunnon miehiä oikein löydättekin. Voe helevetti.
Eikö oikeasti kannattaisi miettiä sitä, miten paljon itse toisesta välittää? Onko toinen sellainen - ja niin tärkeä - että haluaa jatkaa, vaikka tietää, että homma voi päättyä ikävästi - niin kuin kaikki suhteet voivat? Jotenkin tuntuu, että kovin monille rakkauden saaminen toiselta on paljon tärkeämpää kuin rakastaminen. Rakkauttahan me tietysti kaikki kaipaamme, mutta jos jokainen vaatii toista rakastamaan ensin, huonosti käy kaikille.
Rakkautta toiselta voi saada ainoastaan rakastamalla toista. Ei vaatimalla toista rakastamaan.
kirjoitettu, osuit mielestäni suoraan ongelman ytimeen.
Varmaan monet orastavat suhteet kariutuu juuri tuohon syyhyn.
Et sinäkään halua näemmä olla yksin, kun suin päin hänen kanssaan aloit sitten seurustelemaan. Jätä se juttu nyt ihan kaveri asteelle vaan ja pidä se siellä niin kauan kuin tarve on!
on ollut pitkä, tuskin siitä ihan hetkessä toipuu. Olen kuullut että suurimmalla osalla menee toipumiseen puolet suhteen kestosta, mutta voiko siitä mitään sääntöä kirjoittaa? Eikä mikään kai estä aloittamasta uutta suhdetta vaikka ei eroaan olisi täysin käsitellytkään.
Jos välität tästä tyypistä oikeasti, jättämällä hänet menetät varmasti. Jos jäät katselemaan tilannetta, on mahdollista että hänellä on tunteita exäänsä kohtaan. Mutta eikö olisi luonnotonta jos hän ei tuntisi mitään noin pitkän suhteen jälkeen? Ei se tarkoita että hän haluaisi palata suhteeseen tai etenkään että exä haluaisi uudestaan suhdetta.
Olen sitä mieltä että ensimmäinen juttu pitkän suhteen jälkeen on lohduke. Miehenä olen ollut tuossa tilanteessa, aloitin seurustelun naisen kanssa jonka pitkä suhde oli juuri päättynyt. Vaikka nainen sanoi muuta, tuntui että olin pelkkä lohduke. Samasta syystä en heittäytynyt leikkiin ja niin kävi että suhde loppui miehen vaihtoon. Seuraavan kerran en aloita seurustelua vastottain eronneen kanssa...