Poikamme on nyt n. 1 v 2 kk ja perusluonteeltaan kiltti, iloinen päivänsäde. Nyt viime kuukausina poika on kuitenkin ruvennut satunnaisesti vaipanvaihdon yhteydessä läpsimään minua kasvoihin ja repimään hiuksista! Aina näin ei tapahdu (onneksi!) eikä käsittääkseni isälleen tee sitä, mutta on muutaman kerran purrut isäänsä olkapäähän. Minuakin yrittää purra, kun läpsimistä yrittäessään otan käsistä kiinni ja kiellän voimakkaasti lyömästä. Kieltämisellä ei tunnu olevan mitään tehoa, poika nauraa vaan ja yrittää entistä hanakammin tulla läpsimään!
Jostain luin, että tilanteesta pitäisi lähteä pois ja näin näyttää lapselle, että on tehnyt väärin, mutta lähde nyt sitten, kun poika on hoitopöydällä peppu paljaana... Kaiken kukkuraksi nyt viime aikoina poika on ruvennut lyömään päätään seinään, kun kiellän lyömästä! :/
Keinot alkavat olla vähissä, joten apua kaivattaisiin... Kyseessä on varmaan jokin vaihe, joka menee ohitse, mutta millä selviää sinne asti hermojaan menettämättä...?! Pelkään tilanteen vain pahentuvan, jos siihen ei jo nyt osaa puuttua. Neuvolassa olen puhunut asiasta ja käskivät vain kieltää, mutta sillä tuntuu olevan meidän vesselille vain yllyttävä vaikutus, kun sille päälle sattuu... Pojallemme se tuntuu olevan vain jotain leikkiä eikä hän tunnu ymmärtävän, ettei se meistä tunnu mitenkään kivalta, kun läpsitään tai purraan...
Olen kieltänyt, ottanut tukasta kiinni ja tukistanut, pistänyt kauemmaksi, ollut puhumatta ja hassuttelematta, ottanut käsistä kiinni ja pitänyt kiinni hetken aikaa... Onko vielä jotain, mitä voisin yrittää...? Takaisin puremista tai lyömistä on turha ehdottaa, sillä vaikka kuinka hermot meinaakin mennä, en voisi ikinä lyödä tai purra lastani. Eikä se opetaisi lapselle muuta kuin sen, että olisi muka hyväksyttävää tehdä niin.
1-vuotiaan uhmaa...?
20
3531
Vastaukset
- ongelma1
tuollainen häiriökäyttäytyminen pitää saada viipymättä aisoihin.
- ..............
meillä oli kans tuollasia ongelmia tytön kanssa .tyttö nyt 1,5v ja nuo läpsimiset ja pään hakkaamiset seinään on unohtunut.toimi vain samalla tavalla kuin tähänkin asti.kyllä se puhe menee aikanaan perille.
- Nimetön
veikkaukseni että tuo on vaihe joka menee ohi. sitähän se on lasten kanssa, on vaan pysyttävä lujana. toiset uskovat vähemmällä,toiset vasta vuosien jälkeen:D meillä kanssa lyötiin päätä seinään ja heittäydyttiin lattialle,eikä siinä katsottu miten pää iskeytyy ja minne.. seiniä vasten itseään heitteli pahimman raivokohtauksen vallassa.. piti vaan pitää kiinni ja koittaa rauhottaa.. läpsimistäkin kokeiltiin,että mitähän se äiti tekee jos vähän lyön sitä poskelle.. no kielsin vaan aina ja pidin käsistä kiinni..tiukasti katsoin silmiin ja kielsin napakalla äänellä.. jonkin aikaa sitä sai tehdä,mutta sitten tajusi ettei hyödy siitä mitään,päinvastoin. nyt on menossa tavaroiden,ruokien ym heittely.. pari astiaakin mennyt säpäleiksi kun on käsiinsä saanut.. näitähän tulee varmasti vaikka mitä.. meidän veikka on semmonen pikku riiviö että.. mutta en ole huolissani.. jos tavarat lentävät vielä muutamien vuosienkin päästätai sitten tulee avokasta äidille,silloin alan olla huolissani. nyt eletään kokeilun ja rajojen etsimisen aikaa..
- Jihuuu
Tukistat vuoden ikäistäsi?? No ei kuule kannata ihmetellä, ettei tottele ja käyttäytyy häiriköivästi jatkossa varmasti entistä enemmänkin.
Tukistaminen on laissakin määritelty pahoinpitelyksi, rangaistavaksi teoksi. Hae apua itsellesi, jos muita keinoja et keksi, jos yhtään lapsestasi välität.- valois*
Miten kuvittelet, että lapsi oppii olla esim läpsimättä, kun näytät itse tukistamalla, että huono käytös on sallittua? Pahempaa on se, että tukistat, koska sinä aikuisena ihmisenä ymmärrät tekosi...
Lapsi hakee ja nähtäväati saakin kosolti huomiota sinulta. Meillä on ollut välillä samanlaista, mutta olemme huomanneet, että paras on, että ei reagoi kovin ihmeellisesti asiaan, menee ohi, kun ei tee ongelmaa, yritä enemmän huomioida lasta, kun se tekee toivottuja asioita... ...en minä mielestäni pahoinpitele lastani, jos ääritapauksissa olen hieman ottanut tukasta kiinni. Sinä se sitten sait minut tuntemaan itseni entistä huonommaksi äidiksi, se kai oli tarkoituksesikin...
Tukistaminen ja lievä näpäytys sormille eivät mielestäni ole verrattavissa todelliseen pahoinpitelyyn. Nyky-yhteiskuntassa ei lastaan saisi millään keinolla kurittaa ja valitettavasti se näkyy joissakin nykynuorissa.
Ja ennen kuin kukaan lähtee enempää sotapolulle kanssani, kerron, etten hyväksy lapsen lyömistä (nyrkillä, avokämmenellä, remmillä, eikä millään muullakaan esineellä). Mutta en myöskään katso pahoinpiteleväni lastani, jos joskus hieman tukistan. Puhumalla olen yrittänyt ja yritän jatkossakin selvitä, mutta kun lapsi roikkuu kynsin hampain apinan raivolla omassa kuontalossa kiinni, ei sillä hetkellä puheet paljon auta...
Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?- Jihuuu
hecate72 kirjoitti:
...en minä mielestäni pahoinpitele lastani, jos ääritapauksissa olen hieman ottanut tukasta kiinni. Sinä se sitten sait minut tuntemaan itseni entistä huonommaksi äidiksi, se kai oli tarkoituksesikin...
Tukistaminen ja lievä näpäytys sormille eivät mielestäni ole verrattavissa todelliseen pahoinpitelyyn. Nyky-yhteiskuntassa ei lastaan saisi millään keinolla kurittaa ja valitettavasti se näkyy joissakin nykynuorissa.
Ja ennen kuin kukaan lähtee enempää sotapolulle kanssani, kerron, etten hyväksy lapsen lyömistä (nyrkillä, avokämmenellä, remmillä, eikä millään muullakaan esineellä). Mutta en myöskään katso pahoinpiteleväni lastani, jos joskus hieman tukistan. Puhumalla olen yrittänyt ja yritän jatkossakin selvitä, mutta kun lapsi roikkuu kynsin hampain apinan raivolla omassa kuontalossa kiinni, ei sillä hetkellä puheet paljon auta...
Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?Kuvailemaasi käytöstä kun näkyy meilläkin, joskaan neiti ei varsinaista lyömistä harrasta mutta se välillä tapahtuva repiminen, senkin pistäisin vielä harjoitusasteella olevan motoriikan piikkiin, tuskin ihan tahallaan repii ja läiskii.. Niin; yksinkertaisesti lapsi siirretään pois itsensä läheltä, kielletään. Tähän reaktiona on meidän neidillä se parkumaan alkaminen mutta siinä hän sitten saa ihan rauhassa parkua lattialla, välillä tätä kestää hyvinkin pitkään (siis tilanne tapahtuu uudelleen ja uudelleen) ja siinä hän sitten parkuu. Sitten kun meinaa hermot mennä oikein todenteolla, niin pidän lapseen vielä enemmän etäisyyttä - sanon, että äitiä ei voi repiä, se sattuu. En todellakaan ymmärrä, mitä luulet saavuttavasi tukistamisella, sillä kuten joku mainitsikin, siinä annat lapselle itse mallia moiseen toimintaan joten ennemminkin vain pahennat sillä tilannetta.
- en viitsi kirjautua...
hecate72 kirjoitti:
...en minä mielestäni pahoinpitele lastani, jos ääritapauksissa olen hieman ottanut tukasta kiinni. Sinä se sitten sait minut tuntemaan itseni entistä huonommaksi äidiksi, se kai oli tarkoituksesikin...
Tukistaminen ja lievä näpäytys sormille eivät mielestäni ole verrattavissa todelliseen pahoinpitelyyn. Nyky-yhteiskuntassa ei lastaan saisi millään keinolla kurittaa ja valitettavasti se näkyy joissakin nykynuorissa.
Ja ennen kuin kukaan lähtee enempää sotapolulle kanssani, kerron, etten hyväksy lapsen lyömistä (nyrkillä, avokämmenellä, remmillä, eikä millään muullakaan esineellä). Mutta en myöskään katso pahoinpiteleväni lastani, jos joskus hieman tukistan. Puhumalla olen yrittänyt ja yritän jatkossakin selvitä, mutta kun lapsi roikkuu kynsin hampain apinan raivolla omassa kuontalossa kiinni, ei sillä hetkellä puheet paljon auta...
Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?Et hyväksy lyömistä, mutta tukistat ja näpäytät?
Kyllä laki kieltää lapsen ruumiillisen kurittamisen.
Inhoan tuollaisia "äitejä", jotka luulevat saavansa päättää, mitkä lait pätevät milloinkin.
Hanki apua. - mieltä
Jihuuu kirjoitti:
Kuvailemaasi käytöstä kun näkyy meilläkin, joskaan neiti ei varsinaista lyömistä harrasta mutta se välillä tapahtuva repiminen, senkin pistäisin vielä harjoitusasteella olevan motoriikan piikkiin, tuskin ihan tahallaan repii ja läiskii.. Niin; yksinkertaisesti lapsi siirretään pois itsensä läheltä, kielletään. Tähän reaktiona on meidän neidillä se parkumaan alkaminen mutta siinä hän sitten saa ihan rauhassa parkua lattialla, välillä tätä kestää hyvinkin pitkään (siis tilanne tapahtuu uudelleen ja uudelleen) ja siinä hän sitten parkuu. Sitten kun meinaa hermot mennä oikein todenteolla, niin pidän lapseen vielä enemmän etäisyyttä - sanon, että äitiä ei voi repiä, se sattuu. En todellakaan ymmärrä, mitä luulet saavuttavasi tukistamisella, sillä kuten joku mainitsikin, siinä annat lapselle itse mallia moiseen toimintaan joten ennemminkin vain pahennat sillä tilannetta.
Meilläkin on neiti 1v 3kk ja alkaa pikku hiljaa näyttää omaa tahtoaan. En voi kuitenkaan sanoa että mitään hirveitä kiukkukohtauksia olisi vielä saanut mutta välillä kyllä repii mua hiuksista, puree tai raapii. Jihuun tavoin minäkin olen pistänyt sen ihan harjoitusasteella olevan motoriikan piikkiin, hän ei vielä todellakaan tiedä että se sattuu. Testailee vain että kun näin tekee mitähän sitten tapahtuu. Olen ohittanut tilanteet vielä "huumorilla" mutta kun alkaa oikeasti tietämään että se sattuu niin kyllä tietenkin ohjeistan että näin ei saa tehdä.
Hellän mutta jämäkän kasvatuksen kannalla olen minäkin, sitä saa pikku hiljaa alkaa toteuttaan ja varmaan minäkin tulen jossain vaiheessa tuntemaan itseni tosi huonoksi äidiksi, niinkuin varmaan kaikki jossain vaiheessa:) - paljon inhottavaa
en viitsi kirjautua... kirjoitti:
Et hyväksy lyömistä, mutta tukistat ja näpäytät?
Kyllä laki kieltää lapsen ruumiillisen kurittamisen.
Inhoan tuollaisia "äitejä", jotka luulevat saavansa päättää, mitkä lait pätevät milloinkin.
Hanki apua.kun saat inhota todennäköisesti n. 2/3 maamme äideistä ja isoäideistä. Eipähän käy aika pitkäksi. Etkö sä muka missään tilanteessa riko lakia? Parasta osata lakikirja kannesta kanteen, jos nuhteetonta elämää meinaat viettää.
Kukin kasvattaa miten kasvattaa, vaikeaa tietää, mitä kaikkea neljän seinän takana tapahtuu. Ei pitäisi tuomita, kun ei tiedä, miten asiat oikein ovat.
- touhua
Oma lapsi oli samanlainen tuossa iässä. (Ja samoin naapurin lapsi.) Läpsi äitiä muttei koskaan isää. Hakkasi välillä päätä seinään. Liekö lähinnä tutkinut vanhempiensa reagointia toimiessaan näin...tiedä häntä.
Tuo vaihe meni ohi: itsensä satuttaminen jäi muutamaan kertaan kun siitä tuli pää kipeäksi eikä lohtua herunut kun teki tahallaan. Äidin lyöminen on iän myötä lähes loppunut (nyt 3 v), mitä nyt joskus spontaanisti huitasee.
Muutaman vinkin osaan kertoa:
- älä lyö takaisin, äläkä tukista (lapsi matkii kaikkea mitä vanhemmat tekevät)
- älä estä "vahingoittamista" itseänsä ja pidä naama peruslukemilla (ei ne kauaa viitsi päätänsä seinään hakata jos saavutettu huomioarvo on nolla); voit aina todeta vähän virneellä että nyt sua sattuu - ei kannattaisi lyödä päätä seinään
- jos lyö sinua; jätä lapsi siihen paikkaan missä lyöminen tapahtui ja mene sivummalle (nosta toki hoitopöydältä ensin lattialle). Aikuisella ei ole lupaa lyödä lasta, mutta ei ole lapsellakaan lupa lyödä aikuista. Voit todeta lähtiessä ettei sinua saa lyödä; se sattuu ja tuli paha mieli. (monelle lapselle "paha mieli" on synonyymi sanalle sattuu)
Hyvät hermot helpottaa. Lapsen aivot kehittyvät kokemusten kautta ja joskus ne lyöntikokemuksetkin on hankittava. Eihän sitä muuten tiedä mitä tapahtuu jos ei koskaan äitiänsä humauta. - emilai
Se nyt vaan on niin, että tuo on normaalia kehitystä ja ei tuo tukistaminen asiaa ainakaan paranna.
Ota mieluummin kädet pois katso silmiin ja sano EI saa.
Minä olen selvittänyt tuollaiset tilanteet vaihtamalla vaipan ja sittten näyttämällä kuinka pidetään hyvänä, silittänyt poskesta ja sanonut paipai suukottelemalla ja halaamalla.. Siis omalla esimerkilläni yrittänyt opettaa.
Tuon ikäinen kun ei vielä puhetta niin paljon ymmärrä.
Se pään seinään lyöminen on sitä, että lapsi hakee "lintsiefektiä" ja sitä vain lisää kun siihen puuttuu.
"Pojallemme se tuntuu olevan vain jotain leikkiä eikä hän tunnu ymmärtävän, ettei se meistä tunnu mitenkään kivalta, kun läpsitään tai purraan... "
Juu lapsihan on jo vuoden kyllähän ymmärtää tahallaan kiusata...
Jos lapsi ei saa sinua tukistaa, niin miksi tukistat lasta? eikös se ole sama kuin purisit takaisin? Järjenkäyttö on sallittua! - kibazuba
Minulla 3 lasta, nuorin 1v2kk kuten sullakin..Muistan ajoittaista puremista ja läpsimistä olleen isommillakin lapsilla juuri vuoden,parin vanhoina,nyt on alkanut kuopuksella ilmenemään tätä.
Poika on mustasukkainen minusta vanhemmille sisaruksilleen (9 ja 3 vee) ja jos jompikumpi tulee syliini niin saattaa 1v2kk tulla ärjymään viereen vihaisena,puree,nipistää,repii tukasta isoa siskoa tai veljeä jos vain suinkin ylttää ja kerkiää.Samoin jos hän esim. väsynyt tai muuten vain happamalla tuulella ja minulla joku homma kesken enkä heti ehdi ottaa syliin tai tulla leikkimään kun hän sitä "pyytää" (ei puhu vielä sanaakaan paitsi äiti mutta sekin harvoin käytössä..)niin puree jos ehtii ja ainakin repii vaatteista ja nipistää..;)
Lapsi ei osaa ko. iässä vielä ilmaista itseään sanallisesti vaikka asiaa olisi paljon,ja ainut keino näyttää esim. juuri vihaa, mustasukkaisuutta,turhautumista,väsymystä yms. "äärimmäisiä fiiliksiä" on parkuminen ja "käsiksi käyminen"...Tosi yleistä ja ohimenevää=)
Itse ratkaisen kyseiset tilanteet aluksi estämällä puremisen,lyömisen tms., hellästi mutta samalla tiukasti kiinni kädestä tai siirrän hieman kauemmaksi jos yrittää purra,sanon että EI SAA PURRA/LYÖDÄ, se sattuu toista. Sitten annan hetken aikaa ja ymmärrystä lapselle: Kerron että esim. "äiti tietää että sinä olet väsynyt mutta äidillä työ vielä vähän kesken, olen AIVAN juuri valmis ja SITTEN mennään heti päikkäreille.." Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon ja hetkenkin positiivinen huomio pelisääntöjen selvittämisen jälkeen auttaa kyllä kummasti juuri sillä hetkellä.Tukasta ei kannata ottaa,järeimmät keinot säästyköön myöhemmäksi,jos silloinkaan,kun ilmankin pärjää ja vielä paremmin. ... näin olinkin ajatellut, että ohimenevää varmaa on. Jostakin luin myös, että jotkut lapset ilmaisevat kiintymystään läpsimällä ja nipistelemällä sitä ihmistä, josta oikein tykkäävät (kivaa..).
Jännä huomata, miten jyrkkiä nykyään ollaan lapsen kurituksen suhteen. Vaikka itse olenkin suurelta osin samaa mieltä, en silti tuomitse tukistamista tai sormille näpäyttämistä. En minä jatkuvasti revi lastani tukasta tai näpäyttele sormille, vaan tilanteissa, joissa on toistuvasti kielletty tekemästä jotakin eikä sana kertakaikkiaan mene perille. Ja turha sanoa, ettei 1-vuotias ymmärrä, mitä ei tarkoittaa. Kyllä meidän vesseli ainakin ymmärtää, koska suurimmaksi osaksi jättää asian sikseen ja lisää vielä itse perään, että aijai...
Olemme mieheni, isovanhempien sekä tuttujen kanssa keskustelleet useaan otteeseen, missä kulkee ns. hyväksyttävän rajoissa olevan kurinpalautuksen ja pahoinpitelyn raja ja olemme kaikki olleet yhtä mieltä siitä, että puhumalla kannattaa yrittää niin pitkälle kuin se vain on mahdollista ja jos sana ei mene perille, ei lievästi tukistamisessa tai hennosti sormille näpäyttämisessä ole mitään väärää.
Kunnioitan kyllä vanhempia, jotka selviävät läpi jokaisen uhman ja kapinan ilman minkäänlaista fyysistä kurinpalautusta, mutta olisi mielenkiintoista tietää, miten ihmeessä he sen ovat tehneet ja onko takapakkia tullut missään vaiheessa. Olen nimittäin kuullut tapauksista, joissa lasta ei ole muuten kuin kieltämällä kuritettu ja myöhemmin onkin joutunut ottamaan sitäkin kovemmin tukasta kiinni, kun mikään ei ole mennyt enää perille.
Kasvatusasiat ovat vähän sellainen juttu, että niihin on paha mennä ulkopuolisen puuttumaan, silloinkin, vaikka apua pyydettäisiin...
Rakastan lastani yli kaiken ja yritän olla hänelle paras mahdollinen äiti ja antaa mahdollisimman hyvät eväät tulevaa varten. Miten se sitten tehdään, on vielä pahasti hakusessa, mutta parhaani tulen yrittämään oman vaistoni ja tietämykseni turvin...
Tämä "huono äiti" kiittää ja kuittaa tämän aiheen saralta tältä erää... Hyvää joulua ja olkaa parempia äitejä kuin minä... ;)- jatkan
Minä kuitenkin jatkan sen verran, että rajansa se on ylevyydelläkin. Muistanpa tapauksen kun taiteilin lasten kanssa parkkipaikalla autojen suihkeessa vauva kantoistuimessa, n 2 v toisessa kädessä ja RAIVOA RIEHUVA 5 v kolmannessa kädessä. 5 v oli temppuillut jo aikansa kun halusi jotain mitä ei saanut ja asettui lopulta hämähäkkiasentoon auton ovelle eikä suostunut menemään sisään. Sanoin hänelle, että nyt voitaisiin mennä sisään, jolloin hän iski hampaat kylkeeni ja puraisi puserosta suun kokoisen palan pois. Karjaisin hänelle (varmaan jo pelkästä kivusta), jolloin takavasemmalta ilmeistyi nainen, joka pyhimysmäisesti julisti että "ei saa huutaa lapsille". On kovin helppoa neuvoa toisia siinä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä....
- 1v5kk
Juuri reilu vuosikkaana meilläkin typykkä osoitti mieltään. Jos otin kädestä jonkun esineen mikä ei hänelle kuulu, alkoi hakata päätään lattiaan..Sanoin vain että siitä tulee pipi, mutta hakkaa jos siltä tuntuu..Muutamia kymmeniä kertoja teki, mutta se unohtui ja kun se tuntui pahalta.
Nyt on tullut se pureminen. Parkaisen ja lähden pois tilanteesta. Tulee sen jälkeen halimaan ja pyytämään anteeksi...
Näin meillä..- tulivuori86
pojalla on paha uhma päällä.
on naamaan läpsimistä, tulee oikeen lyömään. sekä tuo pään hakkaaminen.
läpsimiset yms kiellämme, pään hakkaamisesta olemme huomautteneet että se sattuu sekä itse aiheutettu kipu.
sitten hakkaa jos hakkaa, mutta huomaa että me emme siinä kohtaa välitä, mutta eipä ole herra lopettanut sitä.
läpsimisen kohdalla kiellämme ja sanomme että sattuu. ymmärtää sen ja lopettaa. mutta päänhakkaaminen näkyy olevan joku hitti kun jatkaa ja jatkaa - olemaan nätisti
tulivuori86 kirjoitti:
pojalla on paha uhma päällä.
on naamaan läpsimistä, tulee oikeen lyömään. sekä tuo pään hakkaaminen.
läpsimiset yms kiellämme, pään hakkaamisesta olemme huomautteneet että se sattuu sekä itse aiheutettu kipu.
sitten hakkaa jos hakkaa, mutta huomaa että me emme siinä kohtaa välitä, mutta eipä ole herra lopettanut sitä.
läpsimisen kohdalla kiellämme ja sanomme että sattuu. ymmärtää sen ja lopettaa. mutta päänhakkaaminen näkyy olevan joku hitti kun jatkaa ja jatkaaMeillä poika 1v 1½kk. Välillä kans läpsii mutta sanon pojalle että nätisti tai että silitä äitiä niin sitten rupee silittämään, näin on läpsiminen vähentynyt.
Meillä ei poislähtemiset ja eit auta. Toki joskus sanon että EI ja siihen perään että nätisti tai silitä.
Jos ottaa tavaran mitä ei saisi ottaa niin silloinkin usein sanon että anna äitille ja poika antaa ja sitten kiitän. Jos sanon että EI OTA niin kiukutteluks menee.
Neuvolassa aikanaan sanoivat että tiukka EI on tärkeää opettaa lapselle... No joo, onhan se mutta nyt kun lapsi ymmärtää puhetta jo muutenkin niin mielellään käytän muita keinoja kun pelkkää EI:tä. - edelliseen viestiini
olemaan nätisti kirjoitti:
Meillä poika 1v 1½kk. Välillä kans läpsii mutta sanon pojalle että nätisti tai että silitä äitiä niin sitten rupee silittämään, näin on läpsiminen vähentynyt.
Meillä ei poislähtemiset ja eit auta. Toki joskus sanon että EI ja siihen perään että nätisti tai silitä.
Jos ottaa tavaran mitä ei saisi ottaa niin silloinkin usein sanon että anna äitille ja poika antaa ja sitten kiitän. Jos sanon että EI OTA niin kiukutteluks menee.
Neuvolassa aikanaan sanoivat että tiukka EI on tärkeää opettaa lapselle... No joo, onhan se mutta nyt kun lapsi ymmärtää puhetta jo muutenkin niin mielellään käytän muita keinoja kun pelkkää EI:tä.Meillä poika hakkaa kans päätään kun suuttuu/turhautuu. Riippuu mihkä hakkaa, annako hakata. Joskus jos hakkaa lattiaan tai seinään kovempaa niin laitan käden väliin ettei satu mutta muuten en reagoi.
- neuvovaan
Lapsi voi olla luonteeltaan iloinen. Ei mitään ongelmaa..-----
Hän vain hakee huomiota vanhemmilta käyttäytymällä näin. Onko perheessä liian kiireistä? Tai muita lapsia? Hae ongelmaa muualta kuin lapsesta.
Älä reagoi puremisiin, läpsytyksiin jne.! Älä sano mitään (älä myöskään kiellä- sekin on reagoimista)
Olet tietoinen että niin voi sattua eli sylissä siirrät kättäsi jos alkaa puremaan..tai siirrät lapsen pois..alat tekemään ihan jotain muuta.
Opetat että voi halata. Voi silittää.. voi pussata. Ja annat sellaista huomiota. Vietä aikaa enemmän yhdessä. Hetken päästä tuo vaihe menee sitten ohi.
lyömistä voi muuten myöhemmässä vaiheessa kyllä kieltää (ja täytyy kieltää) Silloin on aika opettaa että koskee! Mutta 1,5 vuotias ei suuria selityksiä ymmärrä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1092118
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi561986- 151915
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191677"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla201608Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O121398Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu261340Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak111336Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.151321Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61262