Mietin, että kun aspergerissa henkilö on aina pakkoneuroottinen, niin voisiko olla olemassa jotain sellaista lievää autismin muotoa, kuten asperger, mutta niin, että persoona olisi tällä hajanainen? Tai olisiko niin, että ADHD voisi olla hajanainen versio samasta asiasta?
hajanaista assia onko pp?
ritalin
13551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
-
Asperger voi muistuttaa ulkoisesti pakkoneuroottista, mutta sisäinen dynamiikka on toinen. Mielestäni myös ADHD on eri häiriö.
-
Voiko assi sitten olla kuitenkin hajanainen jollain konstia?
Jossain määritettiin, että assi eroaa pakkoneurootikosta siinä, että aspergerissa judeemi ulottuu pragmaattiselle alueelle kaikessa viestinnässä.
Minun mielestä aspergerille kehittyy pakkoneuroosi, tai siihen on taipumus ja jotenkin mielelläni väittäisin, että asperger kuuluu neurooseihin.
-
Assin voisi mieltää sisäisesti splitatuksi? (Keväällä oli sama teemaa esillä.)
Jäykkä pakkoneuroosi voi olla viimeinen puolustus hajanaista psykoottisuutta vastaan. Mutta kyseessä ei kuitenkaan ole "aito" tapaus vaan kehityksen välivaihe (tässä tapauksessa).
Joskus progressiivissa aivosairauksissa voidaan nähdä regressiivistä kehitystä esim. hysteerisestä pakkoneuroottiseen tyyliin ja edelleen paranoiaan etc.
-
^
lievä autistisuus??
aspergersplit?
¨
Kaikkihan selittyisi eu:n rokoteohjelman myötä.
Parilliset ja parittomat kuut/päivät, tyttö/poika.
Aineenvaihdunnallinen: vatsan toiminta. Kuona ja ketoaineiden imeytyminen suolistosta, kun ulostamista ei tapahdukaan nopeassa tahdissa.
Hmm. Mielenkiintoista, mistäs sitten puhutaan?
"Assin voisi mieltää sisäisesti splitatuksi? (Keväällä oli sama teemaa esillä.)"
Ehkä niinkin voisin kysyä. Mutta toisin, kuin "h'amnesty" tuossa totesi, niin splitti ei olisi assin varsinainen syy, vaan seuraus assista(minun mielestäni).
Keväällä olen joko missannut asian, tai en tajunnut sitä, tai sitten viittaat erääseen avaukseeni, jolla en tosin hakenut tätä samaa, kuin nyt.
"Jäykkä pakkoneuroosi voi olla viimeinen puolustus hajanaista psykoottisuutta vastaan. Mutta kyseessä ei kuitenkaan ole "aito" tapaus vaan kehityksen välivaihe (tässä tapauksessa)."
Niin skitsofreniassa? Olen huomannut, että olen sitä neuroottisempi, mitä heikommat on olosuhteet. Eli yleisesti neuroosi ei juurikaan haittaa, mutta masennuksessa ja stressaavina ajankohtina neuroottisuus nousee sieltä taustalta hallitsevammaksi ikäänkuin tukeakseen psyykettäni.
Masennuksessa tuntui välillä, että pakenen masennusta neuroosiin.
"Joskus progressiivissa aivosairauksissa voidaan nähdä regressiivistä kehitystä esim. hysteerisestä pakkoneuroottiseen tyyliin ja edelleen paranoiaan etc."
Anna joku esimerkki tällaisesta sairaudesta, niin varmistun siitä, mitä tarkoitat. :)
Eli se, mitä siis koitin alunperin tässä ajaa takaa, on se, että voiko assilla olla persoonallisuus rajatilainen, tai muutoin impulsiivinen.
Oikein olisi ehkä ollut siis kysyä impulsiivisesta, eikä hajanaisesta. Koska asperger tosiaan muistuttaa pakkoneurootikkoa, mutta sitten on sellaisia heppuja, joilla on sekä asperger, että ADHD. Kun assi on hallitseva ja ADHD impulsiivinen.
Mielessäni oli, että voisiko olla niin, että näitä persoonallisuuksia voisi jakaa kahteen osaan, niin että olisi impulsiivinen ja hallitseva puoli, joihin molempiin kuuluisi myös selvästi neurologisia oireyhtymiä, kuten että asperger kuuluisi neuroottiseen ryhmään ja ADHD impulsiiviseen ryhmään.
Ajattelin, että asperger olisi neurologinen, mutta että se olisi neurologinen taipumus pakkoneuroosiin, kun toisaalta minulla on melko vahva syy uskoa, että lapsi, jolla on asperger tyyppinen neurologinen tila, voi kasvaa ilman, että tällä kehittyy pakkoneuroottisia oireita, jolloin siis synnynnäinen assi ei välttämättä koskaan kasva täyttämään aspergerin diagnosointikriteereitä.
Mielestäni asperger on kuitenkin parhaiten persoonallisuustyyppi, kuin esim. kehitysvamma.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000031320883
Vai onko pakkoneuroosi sittenkin vääränlaisen ulkoisen toiminnan heijastusta assin arjessa ilman synnynnäistä traumaa?
Assiushan on viestintäongelma.
Hyvä Ritalin, oletko huomannut, että sinä esimerkisi luulet tyypiilliseen assitapaasi, että kaikki assit kokevat maailman kuin sinä. Kun joku kokee maailman toisin, olet sitä mieltä, ettei hän voi olla assi.
- ystäväsi yliassi =?;)
"Hyvä Ritalin, oletko huomannut, että sinä esimerkisi luulet tyypiilliseen assitapaasi, että kaikki assit kokevat maailman kuin sinä. Kun joku kokee maailman toisin, olet sitä mieltä, ettei hän voi olla assi."
Kommentoit tuon saman jutun minulle siitä huolimatta, mitä kirjoitan. Jokaisen viestin perään tuleen täsmälleen sama juttu.
Tuskin edes tiedät, mitä hain takaa tällä kirjoituksellani, mutta hienoa on, että kuittaat senkin lähettämällä tuon saman sloganin, mikä ei sekään ole suinkaan noin yksinkertainen, eikä todellakaan kuulu tällaiseen tilanteeseen.
Voisit oikeastaan heittää tuon koko sloganisi romukoppaan, koska se oikeasti ei toimi noin käytettynä.
Jos tarkoitat pakko-oireita tuolla sloganillasi, niin totean, että jostain kummallisesta syystä assi kieltää pakko-oireensa kysyttäessä. Väittää, ettei minkäänlaisia viitteitä ole neuroosista, tai pakko-oireista. Silti, kun tämän käytöstä seuraa, niin pakko-oireet ovat hyvin hallitsevia. En voi todeta siihen muuta, kuin että moni assi ei osaa tiedostaa itse sitä, millainen hän on, eikä arvioida itseään. Todennäköisempi selitys on, että assi ei osaa yhdistää sanaa pakko-oireisuus omaan pakko-oireisuuteensa, missä näkyy se "pragmaattinen neuroosi".
psykologi järkyttyi jostain ja poistui paikalta.
Miten psykologi hallitsee potilastaan - sen psykologi osoittaa hyvin tällä palstalla. Lukekaa tarkasti, miten hän vastaa tai jättää vastaamatta kysymyksiinne.
Haley (1963) kuvaa kuinka terapeutin ja potilaan välinen suhde syntyy ja lujittuu:
Asettumalla sohvalle potilas hyväksyy terapeutin auktoriteetin. Samalla se estää näkemästä terapeutin reaktioita, jotka voisivat häiritä terapian kulkua.
Analyytikon hiljaisuus vahvistaa hänen terapeuttista asemaansa.
Epäilyksen herättäminen potilaan omiin ajatuksiin on analyysin avain. ”Tokkohan nyt sentään”. Nyt potilas alkaa ymmärtää miksi hän tarvitsee terapeuttia tuekseen.
Terapeutti tuo esille potilaan alitajuiset motiivit. Näin potilas saadaan luopumaan tietoisesta tahdostaan.
Välinpitämättömyydellään terapeutti osoittaa terapiaansa tyytymättömän potilaan käsityksen vääräksi. Kun potilas huomaa estävän oman terapiaansa, terapia saa jatkua.
Kritiikkä kohdatessaan terapeutti voi myös kääntää potilaan huomion muualle: ”Onkohan sinulla nyt ollut huono päivä?” Ja puhe siirtyy muihin aiheisiin.
Analyytikko voi myös alistaa itsensä ja myöntää erhtyneensä. Tämän jälkeen luottamus on entistä vahvempi.
Vastaus psykoanalyysin puutteisiin on, että kyseessä on dynaaminen menetelmä, joka oppii omista virheistään. Alussa varoitetaan potilasta, että edessä on pitkä ja vaikea tie. Nämä sanat kaivetaan esille, kun potilas on aikeissa lopettaa terapian
Haley, Jay: Strategies of the Psychoterapy 1963. New York: Grune & Stratton,
ℜ❘®✗✔☠
Luulenpa, ettei Pertti minua täällä palstalla lähde terapioimaan. Todellinen syy lienee jonkinlainen turhautuminen ja ajanpuute, mutta voisi sentään sen todeta. :)
Enkä nyt oikeastaan itseäni myöskään potilaana pidä. ;)
Luulenpa, ettei Pertti minua täällä palstalla lähde terapioimaan. Todellinen syy lienee jonkinlainen turhautuminen ja ajanpuute, mutta voisi sentään sen todeta. :)
Enkä nyt oikeastaan itseäni myöskään potilaana pidä. ;)
"Välinpitämättömyydellään terapeutti osoittaa terapiaansa tyytymättömän potilaan käsityksen vääräksi. Kun potilas huomaa estävän oman terapiaansa, terapia saa jatkua".