Ymmällään

Ei taida sosiologin virkoja olla yliopistojen ulkopuolella, eikä ole ollut. Itse luin jopa sivulaudaturin ja pidän sitä erittäin hyödyllisenä. Siihen aikaan kyllä opetettiin ja tutkittiin ihan reaalimaailman ilmiöitä ja opittiin tilastolliset analyysimenetelmät.
Ehkä kannattaa ottaa pääaine vähän työvoimavetoisemmalta alalta, kansan- tai liiketaloustieteesstä, tiedotuksesta, sosiaalipolitiikasta, psykologiasta tms., joiden tukena sosiologia toimii erinomaisesti.
Tuli mieleen tamperelainen kirjailija, psykologiksi valmistunut: "Lähdin lukemaan psykologiaa, koska halusin tietää, mikä minussa on vialla. Sivuaineeksi otin sosiologian siltä varalta, että vika onkin yhteiskunnassa, eikä minussa".

kommunismissa eniten rahaa saa kun hankkii puoluejäsenyyden ja ryhtyy virkamieheksi. kuubassa duunari painaa plantaasilla/kolhoosilla homia, mutta porvari onkin pukeutunut uuusiin vaatteisiin ja hoitaa paperitöitä virastossaan.

aikanaan kommunistinen järjästelmä sortuu mutta sitä odottaa porvari suojatyöpaikassaan kunnes kommunismi jälleen kerran romahtaa mahdottomuuteensa

Jos ei halua nimenomaan sosiologian alan tutkijaksi niin yleensä ei ole juuri väliä, minkä alan koulutus on, kunhan joku korkeakoulututkinto on, mahdollisesti yhteiskuntatieteellisen alan tutkinto. Sitä voi ruveta vaikka projekti- tai koulutussuunnitelijaksi tai johonkin järjestöhommiin. Tuntuu, että suurin osa töistä on pääkaupunkiseudulla. Sivuainevalinnoilla ja tuurilla on aika suuri merkitys, että mihin hommiin päätyy.

Kun itse aloitin sosiologian opinnot, tuntui että puolet opiskelijoista opiskeli sosiologiaa, koska ei päässyt lukemaan psykologiaa ja puolet koska ei päässyt lukemaan valtio-oppia. Itse kyllä pidin ja pidän edelleen sosiologiasta.