Elämä muuttuu
mutta minulla on lupa haaveilla
vaikka tiedänkin
että aamun hämäryys
rikkoo kaikki nämä lämpimän kauniit uneni pois.
Istuessani saunan lauteilla
kostea höyry kasvoillani noruen
nousi suloinen mielleyhtymä - muisto
Ranskan erilaisen pehmeästä sateesta.
Muistatko Sinä sitä enään ?
Se oli kuin laulua silmillä
ja poskipäillä
huuhtoen kaiken ja kaikki muut
ympäriltämme pois.
Rakkaani
se oikea laulu
joka lepäävään Seinen pintaa pitkin
korviimme kantautui
sen nimeä Sinä et tiennyt.
Ja minä salaperäisyyttäni
en ollut silloin tietävinäni
mutta se oli ja on
" bonne nuit "
Se, mikä silloin jäi
8
373
Vastaukset
- padme_amidala
sade tuntui täällä asti, niin hyvin olit ladannut täysilaidallisen sanoja, kuin ammukset tykkien suusta, upottamaan kuulijan taianomaiseen tunnelmaasi.
Kiitos ihanasta lukuhetkestä Linda : )- lindalinda1
Minen semmosista tiijä mittään.
Siivoan normaalin siivouksen, laatikoista teen
vain perunalooran itse, muut ostan. Sen verran
pitää leipoa, että saa joulun tuoksun.
Hmmmm, siis se sade tuntui siellä asti - upeaa.
Olen saanut siis sovitettua tunnelman kaiketi
melko hyvin runooni, jos se noin menee.
Olen vain mieltynyt näihin Ranskan maisemiin ja
tunnelmiin silloin tällöin. Kaiketi se edellinen
runoni siltä saralta " tango d´amour " synnytti
tämän, en tiedä.
Ja kiitos, sehän kuuluu aina sinne kommentoineel-
le, nyt siis Sinulle.
Nyt on aika meitsin sulkea kone ja palata
huomenissa palstalle.
Joten leppoisaa loppuiltaa ja hyvää yötä Padme,
t. linda
Iihanan romanttisen haaverunon Pariisin muistoista sait aikaan, kiits jälleen!
minullekin tuli mieleen…
Kävelin kerran,
Louvren museon linnan reunustalla,
sain kokea tuon pehmeän sateen,
Pariisin taivaan alla.
Eiffel-tornin juurella,
valojen ihanassa säihkeessä,
koin Pariisin romantiikan,
sillalla, Seineen joen rannalla.- lindalinda1
koska en ole milloinkaan Ranskassa käynyt.
Minulla on ollut täällä aikoja sitten runo
" cheri " ja siinä käytin myös noita Sinun runos-
sasi olleita elementtejä, Louvrea ja muistaakseni
riemukaarta.
Kiitos Sinulle hienosta vastarunosta ja
kommentoinnista, mukava kuulla että runoni
miellytti.
- äitiparta
ja hitz soikoon! Parempi kun en olisi lukenut. Nimittäin voiko tälläiseen olla vastaamatta?
Periaatteessa kyllä, mutta olen käytännön miehiä.
:)
No niin, omakohtaiset muistot Ranskasta ei ole kovin romanttisia.
Yhden kerran minut on yritetty iskeä. Pitkätukkainen nuori mies olin lähes 25 vuotta sitten. Nukuin (sillä kertaa muistaakseni Monacon) rautatieaseman edustalla ja heräsin aamulla noin puol kuuden tai kuuden aikaan kun kaks korstoa nyhji hereille, tatuoituja ja toisella isot korvakorut. Laitoin tavarat kasaan ja sitte miehet otti mua käsivarsista kiinni toinen toiselta ja toinen toiselta puolen. Huonolla englanninkielellään selittivät että ei hätää, he tarjoaa mulle vaan aamukahvit: coffee coffee. Noh, repäisin itseni irti ja hyppäsin sydän pompottaen seuraavaan junaan.
Ainoa loppuun viety romanssinikin oli koiran kanssa, hee. Avignon'n asemalla voitin epäluuloisen, päähän potkitun koiran luottamuksen enkä enää päässyt siitä eroon - salakuljetin kohti Suomea useiden rajojen yli piilossa takkini alla, mutta Ruotsiin mentäessä se heräsi pahaan aikaan ja tökkäsi päänsä ulos - niin että jouduin antamaan rakkaan ystäväni lopetettavaksi. Sen pituinen romance. Yli viikko oltiin sentään siinä vaiheessa jo kuljettu yhdessä pitkin poikin Ranskaa ym. En muista tapahtuiko tuo samana vai seuraavana kesänä kuin monacolaisten merimiesten minuun kohdistunut iskuyritys.
Vielä haikeisiin Ranskanmuistoihin kuuluu yksinäinen, orpo kuljeskelu Lyonin kaduilla, ja värjöttely Pariisin koleassa yössä aamua odotellen.
Avignon'n teatterifestivaaleilta on monia kivoja muistoja usealta kesältä, ja ah - kuinka kaunis on St. Raphaelin (lempparikaupunkini Ranskassa Avignon'n lisäksi) auringonlasku, turkoosi meri. Siellä oon nukkunu hiekalla useat yöt. Myös viimeisellä reissulla muutamia vuosia sitten jonka tein silloin kymmenvuotiaan poikani kanssa. Päivällä uitiin ja yöksi tultiin takaisin rannalle, makuupussiemme kanssa nukkumaan. Monaco ja Nizza on samaa Rivieran rantaa kuin Raphael, ja Nizza erittäin kiva myös yöhulinoineen rantabulevardilla ja ihmisten soljuva virta, mutta enempi oon tykänny rauhallisesta ja ei niin turistien kansoittamasta Raphaelista. Semmottia.
Omiin kokemuksiin en siis voi turvautua, joten menemme fiktion puolelle -
Sateen loppuessa
asfaltin pinnalta nousevaa höyryä katselimme
ja joen yllä kieppuvaa harsoista sumua
kunnes hämärtyvä ilta kätki kaikki maisemat
ja hotellihuoneessa meidät toisiimme
kuin uusi yltyvä sade
Bonne Nuit.
Sateen loppuessa
asfaltin pinnalta nousevaa höyryä
katselimme,
ja joen yllä kieppuvaa harsoista sumua,
kunnes hämärtyvä ilta kätki kaikki nuo maisemat
ja hotellihuoneessa - meidät toisiimme
kuin uusi yltyvä sade:
Bonne Nuit.
Äh!
Sateen loppuessa
asfaltin pinnalta nousevaa höyryä katselimme
ja joen yllä kieppuvaa harsoista sumua
kunnes kaikki nuo maisemat hämärtyvä ilta kätki
ja hotellihuoneessa meidät toisiimme
kuin uusi yltyvä sade:
Bonne Bonne Bonne Nuit.
???
Sateen loppuessa
asfaltin pinnalta nousevaa höyryä katselimme
joen yllä kieppuvaa harsoista sumua
kunnes kaikki nuo maisemat
hämärtyvä ilta kätki
ja hotellihuoneessa meidät hiljaa toisiimme
uusi yltyvä sade
Nuit!
No niin, tämä lienee runoksi kelvollinen näinkin, mutta liian lyhyt Äp:n runoksi vai mitä sanoisit, joten jatkan hetken pienen. Katsotaanpa...
- -
Kulkukoiriasi, Avignon!
Tuhat vuotta ruttotaudin jälkeen
kuljen ikivanhan muurin viertä holvikaarten viileään katveeseen
Aurinko
Muistatko kuinka oli, mon Amieé?
Ylimmäinen papisto silloin sulkeutui katedraaliin
mustaa surmaa pakoon, kaupunkilaisten kolkuttaessa
teljettyä ovea -
Kulkukoiria Avignon!
Mon Amieé...
Aurinko kiertää taas kaupungin muureja
ja astun holvikaarten varjosta
siinä sinä olet
nojautuessamme toisiamme vasten kuiskaillen pehmeästi
historian salaisuuksia
Katso rakkaani, näyttää kuin tulisi sade
Se alkaa pieninä pisaroina
mutta lopulta koko aukio katedraalin edessä
tanssii poukkoilevaa vettä ja mustista ikkunoista huohottaa
kaduille viehkeä tuska
Erikoisten ajatusten limittyessä
Viskaanko kuoleman enteet
mielestäni, pois sellaiset, mon Amieé?
Chérie
Peukalollani piirrän
ympyrää poskesi pyöreyteen
ja silmiisi putoaa taas tuo samea katse
joka on tuhatta aurinkoa kirkkaampi
ooo kuinka sydämeni hakkaa ja polveni
vapisevat katsahtaessani odottavaan syvyyteesi
Vettä Vettä
Vesi syöksyy ja pyörteilee kiiruhtaessamme
hotelliin kaupungin laidalla
Kirjaudumme sisään tekaistuin nimin
lisätäksemme jännityksen painetta, niin, maksimoidaksemme
tulevaa purkausta
Pääkalloja muurinaukoissa?
Sulje silmäsi, ma Chérie, liikun vatsallasi kuin
yö, anna minun solahtaa sisuksiisi
velloa ja soida sielusi kaarteissa kuin
halkeamista kohti takovat
kellot
Niin se oli, niin sen täytyy olla
Ma Chérie?
Sateen loppuessa asfaltin pinnalta nousi
vielä haaveilevaa höyryä
ja joen yllä kieppuvaa harsoista sumua
rauetessamme tyhjiin
aamuyöllä puoli neljän korvissa
Kiihkon tilalle tuli mykkä tuska,
ja pakenimme uudelleen
Taas kaikki maisemat jäsentemme yö kätki
hotellihuoneessa peittyessämme
pimeään sateeseen!
Se yltyi ja hakkasi kehojemme pinnalla
Mon Chéri?
Aamun tullen, kerron, ma Chérie
Kun kulkutaudin riehunta lopulta päättyi
ja kaupunkilaiset murtautuivat
katedraaliin
Kaikki ylhäinen papisto makasi kuolleena
penkeillä ja lattioilla
ja keskikäytävällä viimeinen viruva
katsoi ammottavin silmin kaupungin kansaa
sammuvassa katseessaan ääretön syyllisyys
eikä aikaa voinut vetää takaperin
Aika on kulunut ma Chérie, meidän on kohdattava maailma
Ah - !
Kulkukoirasi, Avignon- lindalinda1
Jaa, parempi jos olisit jättänyt lukematta/
vastaamatta.
Hmmm - eipä ole helppo osani nyt minunkaan
vastata Sinulle, koska nuo runosi synnyttävät vä-
kisinkin runoa - huoks.
Mutta sitä ennen, ei nuo muistosi todellakaan ole
kovinkaan romanttisia. Ja koiran kohtalo, voi
surku.
Joo, kyllä liian lyhyt Sinun kirjoittamaksi, mut-
ta jatko on hieno ja koskettavakin.
---
Pehmeää sadetta kasvoillamme
kuljimme hämärässä kohti hotelliamme
kulkukoiria lukematon määrä
ja yksi niistä takertui Sinuun
kuin viimeiseen oljenkorteen.
Minä yritin saada osani huomiostasi
olin mustasukkainen kulkukoiralle !
Hakeuduin kainaloosi tiukemmin
suljin silmäni ja kuuntelin sydämesi ääntä
Sinä sanoit
" paleletko rakkaani "
Palelen,
palelen syvimpään sisinpääni asti.
Sinä hipaisit poskeani
aloit kertoa surullista tarinaa
kulkukoira edelleen kintereillläsi
ja minä itkin.
Olemme kotona nyt
kaukana Pariisin sateesta ja riemukaaresta
mutta muistomme sieltä
ovat kuolemattomia.
Iltaisin kun painan pääni tyynyyn
palaan Pariisin kujille
niille joissa rakkautemme heräsi
ja nytkin itken.
Itkuni syy on vain toinen kuin silloin
Bonne nuit, mon cheri.
---
Kiitos Parta ja hyvää huomenta.
- Mysteriet
Voi hiivatti !
Sinähän osaat olla kuin oikea ranskatar *hih* - salaperäisyyttäsi et vain ole sitä aiemmin kertonut ;D
Tää on kyllä niin ihana *huoks*...
Bonne nuit, Ranskatar ;D- lindalinda1
se Ranskalaisuus luulen ma.
Kas minussakin on jotain, jota et tiedä edes Sinä
vaikka paljon jo tiedätkin.
Tuollaisen vuoro oli tällä kertaa, mutta luulenpa
että seuraava runoni on jotakin aivan muuta.
Kiitos Mys ja huomenii, kun taas joskus sieltä
kömmiskelet ruudulle.
En tiijä muuten, mitä on hyvää huomenta Ranskak-
si, pitänee ottaa siitäkin selvää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 666391
- 715818
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1345045- 624035
- 143895
- 383309
- 713093
- 642957
- 792725
- 492027