Psykopatologia

-
en voi ottaa kantaa ykstyisten ihmisten diagnostisiin kysymymyksiin vaikka tietoja olisi annettu enemmänkin.
.

Antisosiaalisen häiriön(parempi nimitys, kuin epäsosiaalinen, mistä tulee mieleeni lähinnä ujous), taustalla on jokin muu häiriö, joka aiheuttaa antisosiaalisen käyttäytymisen. Antisosiaalinen häiriö tulee siis melkolailla oman toiminnan mukaan. Jos on ollut jatkuvaa ja pitkäaikaista rötöstelyä, niin sitä sanotaan antisosiaaliseksi.

Antisosiaalisen häiriön(parempi nimitys, kuin epäsosiaalinen, mistä tulee mieleeni lähinnä ujous), taustalla on jokin muu häiriö, joka aiheuttaa antisosiaalisen käyttäytymisen. Antisosiaalinen häiriö tulee siis melkolailla oman toiminnan mukaan. Jos on ollut jatkuvaa ja pitkäaikaista rötöstelyä, niin sitä sanotaan antisosiaaliseksi.

Nykyajan länsimainen ihminen arvostaa järkeä ja tiedettä. Nykyajan ihminen ei itse tiedettä kuitenkaan kykene ymmärtämään, siksipä tieteen ja tässä tapauksessa lääketieteen ymmärtäminen on jätetty auktoriteettien (lääkärien) tehtäväksi. (Lääke-) tieteestä onkin tullut eräänlainen uusi uskonto ja lääkäreistä eräänlainen papisto, erityisesti tämä pätee psykiatriaan. Silloin tiede on muuttunut irvikuvakseen eli tieteeksi naamioiduksi auktoriteettiuskoksi. Tieteessähän ei ainakaan pitäisi olla auktoriteetteja. Nopeiden, helppojen ja yksinkertaisten totuuksien etsijät ovat ottaneet tieteen keppihevosekseen. Tiede, erityisesti lääketiede ja psykiatria siinä sivussa on jo yliarvostettua. Eliniän pidentyminen ja elämänlaadun nousu sairauksien vähetessä on laskettu yksinomaan lääketieteen ansioksi, unohtaen että ne johtuvat suurelta osin elintason noususta, johon lääketieteellä ei ole osaa eikä arpaa. Jyrkkien toimenpiteiden kuten pakkohoidon oikeutus tarvitsee perusteita jotka ovat ainakin "yleisen mielipiteen" mukaan ehdottoman tosia.

Tieteen totuudet eivät olekaan ehdottomia ja lopullisia, vaan aika moni aikanaan laajasti lopullisena totuutena pidetty väittämä onkin myöhemmin osoitettu vääräksi. Tiede on kuitenkin itseään korjaavaa, toisin kuin taikausko. Toki tieteellinen väittämä voidaan osoittaa virheelliseksi mutta se tietysti edellyttää laajaa tieteellistä perehtymistä asiaan, mikä on maallikolta liikaa vaadittu. Varsin tavallista onkin että psykologisessä propagandassa viitataan tieteellisiin tutkimuksiin. Aina ei ole kyse edes tutkimuksesta, vaan viranomaismietinnöstä tai jopa opinnäytetyöstä joka on osa yliopistossa suoritettavaa tutkintoa. Mikä se sellainen tutkimus on jos "tutkijalla" ei ole edes tieteellistä pätevyyttä? Tärkeintä onkin lausunnonantajan sopiva habitus ja mainittu asema voi olla hyvinkin muodollinen. Runsas sivistyssanojen ja tieteellisen sanaston käyttö on tehokas keino luoda itsestään viisas ja tieteellinen vaikutelma vaikka ei tietäisikään asiasta yhtään mitään, tätä keinoa käyttävät huijarit ja ns. diletantit eli näennäisviisaat. Vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo huijareista "esimerkin oman alansa liepeiltä.

– Kaikenkarvaisilla kursseilla koulutetut näennäisterapeutit tekeytyvät päteviksi vilauttamalla puheessaan sanan kvanttiteoria tai kertomalla toimineensa poliisin asiantuntijana. Se ei todista pätevyydestä mitään, kahdesta syystä. Ensinnäkin tarina voi olla osin tai kokonaan keksitty, toiseksi poliisin asiantuntijoina saattaa tietyissä tilanteissa tilapäisesti toimia hyvinkin monenkirjavia henkilöitä. Huijarit luovat itselleen mainetta toistamalla tällaisia asioita ja rakentavat ”pätevyyttään” näin saavutetun maineen varaan."(Tiede 9/2005)

Kaikki opinnäytetyön väittämät eivät aina ole tosia, jopa tieteelliset mitat täyttävä tutkimus voi perustua väittämiin jotka on osoitettu vääriksi tai ovat muuten vanhentuneita. Yliopistossa voidaan väitöskirja hyväksyä alimmalla Approbatur arvosanalla vaikka "Työssä on vakavia puutteita, mutta se täyttää sekä tiedekunnan määritelmän väitöskirjoille että eettiset normit.", "Väitöskirjassa nimensä mukaisesti väitetään jotakin jollakin perusteella. Tiedekunnan hyväksymän määritelmän mukaan ”väitöskirja on omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys”. Tutkimuksen on oltava tieteellisesti rehellistä ja täytettävä tutkimuseettiset normit dokumentoinnissa, viittauksissa, suhteessa muihin tutkimuksiin ja mahdollisissa koeasetelmissa. (ks. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen, Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2002.)"(Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta 29.5.2006/5§) Lähde: http://www.helsinki.fi/hum/tutkimus/jatko-opinnot/asteikko290506.pdf

On siis huomattava että väitöskirjan tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa mutta missään ei sanota että jokaisen esitetyn eri väittämän tulisi olla aukottomasti perusteltu ja todisteltu. Aukottoman perustelun ja todistelun vaatimus on tietysti kohtuuton koska tutkimus voi olla hyvinkin laaja ja mutkikas.

Yksittäiseen tutkimukseen viittaamalla voidaan saada uskottavuutta mille tahansa väitteelle kun unohdetaan muut samaa asiaa koskevat tutkimukset, harvassa ovat ne väitteet josta tiedemaailma on yksimielinen. Tämä tietysti koskee lähinnä humanistisia tieteitä (ihmistieteet), ei niinkään luonnontieteitä. Myöskään viittaaminen useisiin tutkimuksiin ei auta mitään, sillä totuus ei ole huutoäänestyksen tulos. Valitsemalla vain sopivia tuloksia/tutkimuksia siteerattavaksi saadaan asia näyttämään miltä hyvänsä. Tutkimustuloksia voidaan manipuloida myös sopivalla kysymyksenasettelulla, kärjistäen tiede on kuin pieni lapsi, se vastaa niinkuin kysytään.