Mitenköhän saisi pakkotoimintoja hillittyä? Minulla on etsimispakkomielle jonka mukaan minun täytyy löytää tavara jota en löydä vaikken sitä tarvitsisikaan jos huomaan etten näe sitä missään. Voin etsiä esim. kaksi tuntia jotain täysin turhaa tavaraa jota en parhaillaan edes tarvitse ja jolle on lukuisia varatavaroita kuten vaikka hiuslenkkiä tai korua.
Tämä ei ole kauhean tuskallinen juttu mutta vähän turhauttaa ja rasittaa ja ennen muuta tuo ajanhukka kiukuttaa. Kun käytin Seroxatia annoksella 40mg niin se auttoi tähän. Kun aloitin nyt syksyllä Cipralex 10mg:n niin tilanne oli parempi lääkityksen kaksi ekaa kuukautta mutta nyt se on palautunut samaksi.
Jos on pakko-oire niin pitäisikö sitä noudattaa vai vastustaa? Pakko-oire palvelee jotain ahdistuksen hallintaa, kontrollia ja jotain masokistisia päämääriä mutta pystyisikö sen vaihtamaan johonkin toiseen oireeseen joka ajaa saman tarkoitusperän mutta vie vähemmän aikaa? Tai pystyykö tästä omin avoin jollain metodilla pääsemään eroon?
Tämä ei ole kauhean tuskallinen juttu mutta vähän turhauttaa ja rasittaa ja ennen muuta tuo ajanhukka kiukuttaa. Kun käytin Seroxatia annoksella 40mg niin se auttoi tähän. Kun aloitin nyt syksyllä Cipralex 10mg:n niin tilanne oli parempi lääkityksen kaksi ekaa kuukautta mutta nyt se on palautunut samaksi.
Jos on pakko-oire niin pitäisikö sitä noudattaa vai vastustaa? Pakko-oire palvelee jotain ahdistuksen hallintaa, kontrollia ja jotain masokistisia päämääriä mutta pystyisikö sen vaihtamaan johonkin toiseen oireeseen joka ajaa saman tarkoitusperän mutta vie vähemmän aikaa? Tai pystyykö tästä omin avoin jollain metodilla pääsemään eroon?
Vastaukset 10
Vanhimmat
pääseekö koskaan eroon, ei varmaan. Minulla asiat vaihtuu välillä, joskus on jotain ihme numeroita, joissa ei ole mitään järkeä... silti on pakko aina läpikäydä ne numerot tai jotain muuta xD
Tällä hetkellä kaikkein eniten hämää se, että suomi24 sivuja ei saa millään auki ja viestien lähettäminen takkuaa todella pahasti, mutta silti huvittaa vastata. :)
Jep, mutta pakko-oireen tosiaan pystyy kiertämään sillä, että et mene siihen mukaan, vaan jätät sen ikäänkuin odottamaan taustalle. Eli jätät pakkotoiminnot vain suorittamatta ja lykkäät niitä johonkin hamaan tulevaisuuteen odottamaan.
Ajattelet vain niin, että teet nyt ne asiat, mitkä sun on tarkoituskin tehdä ja päätät, että sitten kun saat asias tehtyä, niin voit alkaa pakko-oireileen. Huijaat itseäsi. Kun sä teet asioita ajatellen, että voit sitten myöhemmin tehdä nämä pakkojutut, niin mielesi piristyy kummasti ja samalla "halut" nousevat kattoon.
Eli sun pitää vain, ei tapella pakko-oireita vastaan, vaan kieltäytyä niistä. Käännä ne niitä itseään vastaan.
Pakko-oireinen toiminta on sitä, kun toimit oman minuutesi ulkopuolisesti ja sitä kunnioittamatta. Kun odotutat itseäsi äärettömästi pakko-oireiden suorittamiseen, saat toimia sen oman minuutesi kautta. Eli sun täytyy ymmärtää, että ne pakkotoiminnot koittaa vähän, kuin syyllistää sua antautumaan niille, koska sun oman minuuden kautta toimiminen on niiden mielestä pahaa ja väärin.
Pakko-oireet ovat seurausta yleensä siitä, kun vanhemmat koittavat kontrolloida lasta ja katkaista tältä oman tahdon, jolloin lapsi(tai aikuinen) kokee syyllisyyttä oman minuuden kautta toimimiseen. Suorittaessaan pakko-oireita henkilö todistelee itselleen, että vanhemmat olivat oikeassa ja henkilö itse väärässä, mutta tosiasia on, että kun pakko-oireet torjuu, eikä mene niihin sisälle, niin syyllisyys poistuu ja pakko-oireet jäävät taustalle.
Eli uskottelet itsellesi, että suoritat ne pakko-oireet sitten joskus, etkä nyt... lykkäät niiden suorittamista. Kun tämä lykkääminen pysyy siellä sun toiminnan taustalla, niin saat elää oman minuuden kautta.
enkä tiedä jaksanko kanssasi keskustella kun taannoisten keskustelujen perusteella et ole kovin vakuuttava ja olet joko lapsi tai hieman naiivi/tietämätön.
"Joo ei se ihan noin ole"
Ei näköjään, kun pistät vastaan niin pirusti. Johan se muuten olisi helppoa ollut.
Pidät nyt kovasti kiinni siitä pakkotoiminnasta, kun edelleen rakkaus äitiä kohtaan on kovaa... Tosiasia on kuitenkin, että kun opit pidättämään sitä neuroosia, niin saat silloin oman minuutesi kautta hallita itseäsi.
Eli pakko-oireethan johtuvat siitä, kun sitä niiden pidättämistä pidetään pahana; kuten tästäkin purnauksestasi voi päätelle... Parasta oli kuitenkin, että aloit etsiä syytä minusta, mikä on hyvin tavallinen reagtio, kun minuuus puuttuu.
"enkä tiedä jaksanko kanssasi keskustella kun taannoisten keskustelujen perusteella et ole kovin vakuuttava ja olet joko lapsi tai hieman naiivi/tietämätön."
Nyt alan ymmärtää, kuinka hankalaa terapeuteilla on. Toteat tuon saman asian luultavasti kaikille, kenen kanssa olet asiasta jutellut.
Sinähän se tässä olet naiivi äitiäsi kohtaan ja aloitusviestin perusteella tietosi eivät riitä arvioimaan minua.
Mitäs, jos minä olisin sinun äiti nyt vähän aikaa... Saisinko ottaa syliin? ;)
Mutta ihan mielenkiinnosta... minkälainen vaiva sulla on ja mistä olet saanut "kokemuksesi"?
Enemmän hemmotelluista kotiolosuhteista kuin ankarista. Näin olen ymmärtänyt monien pakko-oirehtivien olevan.
Oikeastaan viestini ei kuitenkaan koskenut sitä osiota viestistäsi vaan tuota lykkäämistä ja sillä huijaamista. Ei se oikein toimi että lykkää johonkin tulevaisuuteen kun kyse on ikäänkuin tärkeästä asiasta. Jos kirjaston dvd-levy on kadoksissa niin en voi huijata itseäni että etsin sen joskus. Tai tuotahan olen juuri yrittänyt mutta ei se auta kun ahdistus nousee juuri siitä että minä tiedän joutuvani sen joskus kuitenkin etsimään ja mielummin etsin samantien niin pääsen paineesta.
"Enemmän hemmotelluista kotiolosuhteista kuin ankarista. Näin olen ymmärtänyt monien pakko-oirehtivien olevan."
Neuroosi ei kuitenkaan johdu "hemmottelusta", vaan siitä, että hallintaan oman minuuden kautta liittyy syyllisyyttä.
Esim. assilla syyllisyyttä liittyy jopa aistikokemuksiin, niin että valo täytyy kokea masokistisesti häikäisevänä.
Eli neuroosi liittyy jollain tapaa siihen, että henkilön tarpeita ei ole kunnioitettu.
On toki hyvin mahdollista niinkin, että neurootikko kertoo olevansa hemmotellusta perheestä, koska se liittyisi häiriöstä kiinnipitämiseen ja minuuden menettämisen pelkoon. Hemmottelu on jokatapauksessa väärä termi liittää aiheuttajaksi.
Keskeistä on se, että neurootikko ottaa itseensä syyllisyyttä asioista, mihin hän ei voi olla syyllinen ja siten samalla estää itseään toimimasta oman minuuden kautta.
Pakko-oireet ovat eräänlaista itsensä rankaisemista.
Jos et löydä jotain levyä, niin sun pitäis vaan pystyä asennoitumaan siten, että sä olet tehnyt parhaasi ja et löydä sitä. Siis tajuta, ettet ole siihen syyllinen millään tapaa, ettei se löydy.
Minua auttaa näissä asioissa yleensä jo se, kun joku "lohduttaa" ja ahdistusta sen sijaan lisää syyllistäminen, sillä syyllistäminen saa aikaan tunteen, että oma toiminta on pahaa, tai että ei pysty hallitsemaan itseään... tekee pahaa tahtomattaan...
Koska syyllistäminen lisää superegon toimintaa, uskon, että superego koostuu paljolti toisten ihmisten persoonan tiedostamattomista osista, mitkä sisältävät näitä negatiivisia tunteita.
Sanoisinkin, että kyseessä on tietynlainen työnjako: neuroosi perustuu "torjuttuun seksuaalisuuteen", kun taas syyllistäjä saa tyydytystä syyllistäessään neurootikkoa. Samalla syyllisyys heikentää neurootikon "libidoa". Eli homma toimii niin, että psykopaatit ja rajatilaiset ym. käyvät tankkaamassa neurootikon luona itseensä "libidoa", jolloin "libido" vähenee neurootikolta, minkä seurauksena kysyinen vaje täytetään pakko-oireilla.
Onko sinulla trisse siis OCD? Onko mitä muuta?
Trisse, onko sinulla nyt pakkoajatuksia siitä, millä nimellä Ritalinia kutsuisi, kun se on niin naivi: Kusipäärunkkari vai Löysäpilluhuora? Ritalin vastasi mielestäni fiksusti, mutta eihän se sinua miellyttänyt. Taidat mielummin mennä Alkoon?
Tällä hetkellä kaikkein eniten hämää se, että suomi24 sivuja ei saa millään auki ja viestien lähettäminen takkuaa todella pahasti, mutta silti huvittaa vastata. :)
Jep, mutta pakko-oireen tosiaan pystyy kiertämään sillä, että et mene siihen mukaan, vaan jätät sen ikäänkuin odottamaan taustalle. Eli jätät pakkotoiminnot vain suorittamatta ja lykkäät niitä johonkin hamaan tulevaisuuteen odottamaan.
Ajattelet vain niin, että teet nyt ne asiat, mitkä sun on tarkoituskin tehdä ja päätät, että sitten kun saat asias tehtyä, niin voit alkaa pakko-oireileen. Huijaat itseäsi. Kun sä teet asioita ajatellen, että voit sitten myöhemmin tehdä nämä pakkojutut, niin mielesi piristyy kummasti ja samalla "halut" nousevat kattoon.
Eli sun pitää vain, ei tapella pakko-oireita vastaan, vaan kieltäytyä niistä. Käännä ne niitä itseään vastaan.
Pakko-oireinen toiminta on sitä, kun toimit oman minuutesi ulkopuolisesti ja sitä kunnioittamatta. Kun odotutat itseäsi äärettömästi pakko-oireiden suorittamiseen, saat toimia sen oman minuutesi kautta. Eli sun täytyy ymmärtää, että ne pakkotoiminnot koittaa vähän, kuin syyllistää sua antautumaan niille, koska sun oman minuuden kautta toimiminen on niiden mielestä pahaa ja väärin.
Pakko-oireet ovat seurausta yleensä siitä, kun vanhemmat koittavat kontrolloida lasta ja katkaista tältä oman tahdon, jolloin lapsi(tai aikuinen) kokee syyllisyyttä oman minuuden kautta toimimiseen. Suorittaessaan pakko-oireita henkilö todistelee itselleen, että vanhemmat olivat oikeassa ja henkilö itse väärässä, mutta tosiasia on, että kun pakko-oireet torjuu, eikä mene niihin sisälle, niin syyllisyys poistuu ja pakko-oireet jäävät taustalle.
Eli uskottelet itsellesi, että suoritat ne pakko-oireet sitten joskus, etkä nyt... lykkäät niiden suorittamista. Kun tämä lykkääminen pysyy siellä sun toiminnan taustalla, niin saat elää oman minuuden kautta.
olet sairas ja sinun on elettävä sen kanssa. lisäksi olet tyhmä .
siitä ettei yksikään minun häirikköni ollut tänne tietään löytänyt :)