Kuparisen pannun tinaus

kattila ja kiillota laita sitten kotimuseoon talteen. Nykysin on niin hyviä teräskattiloita ettei tinatuissa astiossa kannata keittoja keitellä.

Terijoella toimi aikoinaan kyläseppänä Petter-niminen, jonka pajaan tuli tinattavaksi aina Pietarista saakka kuparikattiloita. Hän tinasi ne seuraavasti:

Puhdista kattila huolellisesti kaikesta karstasta hienolla vesihiomapaperilla.

Sekoita sinkkiä suolahappoon, jolloin saat sinkkikloridia ja käytä sitä pinnan puhdistamiseen. Käytä kumikäsineitä.

Pistä tinaa kattila täyteen ja pajan ahjoon. Kun on tinautunut, valuta tina pois. Rautakaupasta voi ostaa tinaa pötköinä tai harkkoina.

Yhden kattilan tinauksessa on haittana, että tinaa pitää olla aika paljon, jonka jatkokäytöstä ei ole tietoa. Mutta jos jostain saat suuren määrän tinaa "lainaksi", homma voi olla mahdollinen. Älä käytä juotostinaa, sillä se sisältää myös lyijyä, eikä siten sovellu elintarviketuotantoon. Ehkäpä voisit ottaa myös yhteyttä tinatuoppeja valmistavaan verstaaseen ja kysyä, voisivatko he siellä tinata kattilasi, vaikka nykyään kyläseppien kausi on jo auttamattomasti päättynyt. Vanhaan aikaan putkiliikkeillä oli myös tinaa, koska valurautaputket liitettiin yhteen sulalla tinalla.

Mahdollista saattaisi olla, että kattilan voisi tinata pistämällä se ahjoon ja liikuttelemalla tinapötköä pitkin kattilan sisäpintaa; kannattanee kokeilla, josko onnistuisi. Tärkeintä on, että pinta on puhdas,muutoin tina ei tartu, vaikka kupari on hyvä pohja tinaukselle. Suolahappo on hyvä puhdistaja, muuta kirvelee kiehuessaan pahasti sieraimissa, joten hengityssuojaimet lienevät tarpeen ja selässä happipullot.