Ajatus on yhtenäinen, mutta miksi se on yhtenäinen? Ajatus on selkeä (vai onko?) ja siihen voi ikään kuin tarttua kiinni. Ajatus on tietoa jostakin, kun yksilö ajattelee jotain ajatusta, niin silloin tietoisuus on jonkinlaisessa tilassa, jossa se käsittää jotain jostakin jonkinlaisena yhtenäisenä kosketeltavana objektina. Ajatus on yhtenäinen, joka voidaan kuitenkin jakaa äärettömän pieniin osiin, alkuperäinen ajatus on kuitenkin aina jaettujen ajatusten osatekijä. Ajatuksen tarkasteleminen synnyttää uusia ajatuksia, jotka sitten perustuvat tälle alkuperäiselle ajatukselle ja ne ovat siten riippuvaisia alkuperäisestä ajatuksesta.
Ajatuksille annetaan nimi, joka toimii kieliyhteisössä yleisenä (viestintä)välineenä, joka viittaa johonkin tiettyyn merkitykseen. Merkitystä ja ajatusta ei kuitenkaan voida erottaa toisistaan, koska ajatus on yhtä kuin sen merkitys, yhteisölle taas ei ole olemassa mitään merkitystä, koska yhteisö ei ole ajatteleva olento. Kieliyhteisössä tälle nimelle annetaan monta eri merkitystä, mutta nimi on kuitenkin opittu aina jossain sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kaikkien kieliyhteisön jäsenten nimelle antama merkitys on tämän nimen yleinen merkitys. Ajatuksia voi viestittää myös muilla keinoilla, sitä voi hakata, koputtaa, raapia, potkia, hyppiä ja huutaa eli viestittää jotain muille kieliyhteisöjäsenille, myös tällä tavalla voi välittää ajatuksia, niille ajatuksille ei vain ole annettu nimeä, mutta merkitys ikään kuin välittyy ilman nimiä?
Kieliyhteisöhän on se joukko ihmisiä, jotka antavat ajatuksille nimiä, jotka viittaavat ajatuksien yleisiin merkityksiin.
Yleinen merkitys antaa ajatukselle varmuutta, kun jokin ajatus on yleinen, eli jokin nimi mainitaan usein ja arvovaltaisissa yhteyksissä, niin siihen liittyvät ja siitä jatkuvat ajatukset saavat lisää voimaa ja merkitystä ajattelevan kieliyhteisön jäsenten ajattelussa. Tällä voimalla ja merkityksellä tarkoita sitä että yksilö pitää ajatuksen totuutta varmana ja itsestään selvänä. Yleinen merkitys on siis jotain sellaista että se sitoo jonkin nimen yhteen ja samaan merkitykseen, yksilö voi tietysti käyttää jotain nimeä eri merkityksessä, mutta muut kieliyhteisönjäsenet eivät ymmärrä sitä tämän ihmisen yksityisessä merkityksessä, vaan yleisessä merkityksessä. Kuitenkin jatkuva käyttö erimerkityksessä voi antaa nimelle uuden yleisen merkityksen.
Totuus on siis jotain varmuutta, joka tekee ajatuksesta yhtenäisen ja selvärajaisen. Ajatus, joka ei ole selvärajainen, ei omaa selkeää yksiselitteistä merkitystä, siis ajatus on epämääräinen yksilön omassa mielessä. Olen jo kuitenkin todennut että ajatusta ja merkitystä ei voida erottaa toisistaan, vaan ne ovat ikään kuin yksi ja sama asia, mutta vain yksilöllisessä mielessä. Jokainen yksilön ajatus on yksilöllä hänen itse antamassa merkityksessään, joka syntyy vuorovaikutuksen kautta. Merkitys tulee yhteisöstä, koska se on yksinkertaisesti voimakkaampi kuin yksilö itse, yhteisö tuottaa yksilön ja yksilöt luovat yhteisön, yksilö on kiinteäosa yhteisöä, ei siitä erillinen. Merkitys on kuitenkin yksilöllinen ja mielessä olevat ajatukset ovat olemassa, ajatus on.
Ajatukset kun ne ovat olemassa, niin ne ilmenevät yksilölle siinä merkityksessä kuin ne ilmenevät. Ajatukset ovat olemassa ja niitä voidaan muistella myöhemmin ja ne ilmenevät aina hieman eritavalla, koska kaikki ajatukset ovat toisiinsa kytkettyjä ja sen takia jokainen ajatuksen sisäinen muutos vaikuttaa aina toisiin ajatuksiin, koska jokaisen ajatuksen merkitys (jota ei siis ole olemassa) on liittynyt toisten ajatusten merkitykseen. Tämän takia ajatus ei muisteltaessa koskaan ilmene aivan samalla tavalla, kuin silloin kun se koettiin, siis ymmärrettiin ensimmäisen kerran.
Ajatus on yhtenäinen, mutta kuten jo totesin se voi olla myös epäselvä, koska sen merkitys (jota ei ole olemassa?) on riippuvainen monesta eri sanasta, joiden merkitys muuttuu usein. Syitä voi olla varmasti muitakin?
Ajatus liittyy (aina?) vahvasti toisiin ajatuksiin. Ajatukset muodostavat kokonaisuuden, jossa ajatukset tukevat toisiansa. Ajatukset asettuvat ajatustenhierarkiaan, aina jokin ajatus on toista korkeammalla, toinen taas alemmalla tasolla. Tämä perustuu tietysti siihen että ajatuksen merkitys (hmm?) perustuu siihen että ajatuksella on jotain ominaisuuksia, jotka ovat kaikilla sen alemmilla aliajatuksilla. Tähän perustuu muodollinen logiikka, etsitään näitä hierarkian muotoja, jotka ovat ajatusten sisällöstä eli merkityksestä riippumattomia muotoja.
Hierarkia perustuu siis sille että jokin ajatus on toisia ajatuksia vallitsevampi, sillä on jokin vallitseva ominaisuus, joka asettaa toiset ajatukset toisia edelle. Muut ajatukset saavat muotonsa vallitsevista ajatuksista, jotka peittävät omilla ominaisuuksillansa näiden ajatusten merkityksen.
Arvokkaammat ajatukset toimivat logiikan perustana, mitään epäloogisia ajatuksia ei sinänsä ole olemassa, on olemassa vain ajatuksia, jotka ovat epäloogisia niiden merkityksen kautta, koska jollekin ajatukselle on annettu enemmän arvoa kuin toiselle, siksi se ei voi olla toista arvokkaampi, eli on epäloogista väittää jotain ajatusta arvokkaammaksi kuin se on.
Yksilö voi ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan, jos ajatellaan että ajattelu on ajasta riippuvaista, voisiko mitään muuta kuvitellakaan? Ajattelu on siis myös ajallisesti rajoittunutta, ajattelulla on historia, jota ei voi enää muuttaa, se perustuu aina siihen mitä on jo tapahtunut, menneisyys antaa nykyisyydelle merkityksen.
Ajatuksille annetaan nimi, joka toimii kieliyhteisössä yleisenä (viestintä)välineenä, joka viittaa johonkin tiettyyn merkitykseen. Merkitystä ja ajatusta ei kuitenkaan voida erottaa toisistaan, koska ajatus on yhtä kuin sen merkitys, yhteisölle taas ei ole olemassa mitään merkitystä, koska yhteisö ei ole ajatteleva olento. Kieliyhteisössä tälle nimelle annetaan monta eri merkitystä, mutta nimi on kuitenkin opittu aina jossain sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kaikkien kieliyhteisön jäsenten nimelle antama merkitys on tämän nimen yleinen merkitys. Ajatuksia voi viestittää myös muilla keinoilla, sitä voi hakata, koputtaa, raapia, potkia, hyppiä ja huutaa eli viestittää jotain muille kieliyhteisöjäsenille, myös tällä tavalla voi välittää ajatuksia, niille ajatuksille ei vain ole annettu nimeä, mutta merkitys ikään kuin välittyy ilman nimiä?
Kieliyhteisöhän on se joukko ihmisiä, jotka antavat ajatuksille nimiä, jotka viittaavat ajatuksien yleisiin merkityksiin.
Yleinen merkitys antaa ajatukselle varmuutta, kun jokin ajatus on yleinen, eli jokin nimi mainitaan usein ja arvovaltaisissa yhteyksissä, niin siihen liittyvät ja siitä jatkuvat ajatukset saavat lisää voimaa ja merkitystä ajattelevan kieliyhteisön jäsenten ajattelussa. Tällä voimalla ja merkityksellä tarkoita sitä että yksilö pitää ajatuksen totuutta varmana ja itsestään selvänä. Yleinen merkitys on siis jotain sellaista että se sitoo jonkin nimen yhteen ja samaan merkitykseen, yksilö voi tietysti käyttää jotain nimeä eri merkityksessä, mutta muut kieliyhteisönjäsenet eivät ymmärrä sitä tämän ihmisen yksityisessä merkityksessä, vaan yleisessä merkityksessä. Kuitenkin jatkuva käyttö erimerkityksessä voi antaa nimelle uuden yleisen merkityksen.
Totuus on siis jotain varmuutta, joka tekee ajatuksesta yhtenäisen ja selvärajaisen. Ajatus, joka ei ole selvärajainen, ei omaa selkeää yksiselitteistä merkitystä, siis ajatus on epämääräinen yksilön omassa mielessä. Olen jo kuitenkin todennut että ajatusta ja merkitystä ei voida erottaa toisistaan, vaan ne ovat ikään kuin yksi ja sama asia, mutta vain yksilöllisessä mielessä. Jokainen yksilön ajatus on yksilöllä hänen itse antamassa merkityksessään, joka syntyy vuorovaikutuksen kautta. Merkitys tulee yhteisöstä, koska se on yksinkertaisesti voimakkaampi kuin yksilö itse, yhteisö tuottaa yksilön ja yksilöt luovat yhteisön, yksilö on kiinteäosa yhteisöä, ei siitä erillinen. Merkitys on kuitenkin yksilöllinen ja mielessä olevat ajatukset ovat olemassa, ajatus on.
Ajatukset kun ne ovat olemassa, niin ne ilmenevät yksilölle siinä merkityksessä kuin ne ilmenevät. Ajatukset ovat olemassa ja niitä voidaan muistella myöhemmin ja ne ilmenevät aina hieman eritavalla, koska kaikki ajatukset ovat toisiinsa kytkettyjä ja sen takia jokainen ajatuksen sisäinen muutos vaikuttaa aina toisiin ajatuksiin, koska jokaisen ajatuksen merkitys (jota ei siis ole olemassa) on liittynyt toisten ajatusten merkitykseen. Tämän takia ajatus ei muisteltaessa koskaan ilmene aivan samalla tavalla, kuin silloin kun se koettiin, siis ymmärrettiin ensimmäisen kerran.
Ajatus on yhtenäinen, mutta kuten jo totesin se voi olla myös epäselvä, koska sen merkitys (jota ei ole olemassa?) on riippuvainen monesta eri sanasta, joiden merkitys muuttuu usein. Syitä voi olla varmasti muitakin?
Ajatus liittyy (aina?) vahvasti toisiin ajatuksiin. Ajatukset muodostavat kokonaisuuden, jossa ajatukset tukevat toisiansa. Ajatukset asettuvat ajatustenhierarkiaan, aina jokin ajatus on toista korkeammalla, toinen taas alemmalla tasolla. Tämä perustuu tietysti siihen että ajatuksen merkitys (hmm?) perustuu siihen että ajatuksella on jotain ominaisuuksia, jotka ovat kaikilla sen alemmilla aliajatuksilla. Tähän perustuu muodollinen logiikka, etsitään näitä hierarkian muotoja, jotka ovat ajatusten sisällöstä eli merkityksestä riippumattomia muotoja.
Hierarkia perustuu siis sille että jokin ajatus on toisia ajatuksia vallitsevampi, sillä on jokin vallitseva ominaisuus, joka asettaa toiset ajatukset toisia edelle. Muut ajatukset saavat muotonsa vallitsevista ajatuksista, jotka peittävät omilla ominaisuuksillansa näiden ajatusten merkityksen.
Arvokkaammat ajatukset toimivat logiikan perustana, mitään epäloogisia ajatuksia ei sinänsä ole olemassa, on olemassa vain ajatuksia, jotka ovat epäloogisia niiden merkityksen kautta, koska jollekin ajatukselle on annettu enemmän arvoa kuin toiselle, siksi se ei voi olla toista arvokkaampi, eli on epäloogista väittää jotain ajatusta arvokkaammaksi kuin se on.
Yksilö voi ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan, jos ajatellaan että ajattelu on ajasta riippuvaista, voisiko mitään muuta kuvitellakaan? Ajattelu on siis myös ajallisesti rajoittunutta, ajattelulla on historia, jota ei voi enää muuttaa, se perustuu aina siihen mitä on jo tapahtunut, menneisyys antaa nykyisyydelle merkityksen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
yhtenäinen siksi että sillä on alku ja loppu?
Onko ajattelussa tasoja? Onko ajatus nähtävissä jossain valossa? Luoko tämä valo jonkin yhtenäisyyden?
Onko olemassa kahta erisisältöistä mutta samanmuotoista ajatusta?
Tahto, tunne, tieto - miten ne sijoittuvat ajatukseen?
Eikö ajatus ole oikeastaan ihme? Selittämätön ilmiö?